Matkailuvaunun peruuttaminen - kikkoja kaivataan

Olen vuosien saatossa peruutellut perävaunua erinäisiin paikkoihin mutta edelleenkin siinä on sähläyksen makua. Nyt, pitkän matkailuautokauden jälkeen olen harmikseni huomannut, että vaunun kanssa peruuttaminen on tullut entistä ongelmallisemmaksi. Kateellisena olen seurannut rekkakuskeja, jotka laakista peruuttavat täysperävaunun ahtaaseen rakoon.

kaipaisinkin kokeneemmilta vinkkejä siitä, mitä peruuttamisessa kannattaisi ottaa huomioon. Erityisesti liikeratojen arviointi ja peilien kuolleet kulmat aiheuttavat hankaluuksia. Samoin työntöjarrun toiminta peruutettaessa ylämäkeen.

Ei tuohon vaivaan ole kuin yksi parannuskonsti,harjoittelu.Suoraan peruuttaminen pitemmän matkan on kaikkein vaikeinta.Helpoin vaihtoehto on kulmaperuutus omalle puolelle.Jos joudut peruuttamaan "pimeälle puolelle" nouse usein autosta arvioimaan vaunun perän etäisyyttä esteistä.Kyllä se menee, vaikka väkisin jos kytkin kestää.

Onko vetopeilien valinnalla oleellista merkitystä? Paljonko peilien keskikohdan tulisi olla leveämmällä vaunun äärimittoja, jotta näkyvyys olisi ihanteellinen? Ja onko eteen lokasuojiin sijoitetut peilit peruutettaessa paremmat kuin auton omiin peileihin kiinnitettävät? Miten peilit kannattaisi säätää?

Kysyy nimim: Heitänkö ne Bilteman kumiremmiläpyskät jo roskiin?

Viime kesän etelän reisulle asensin vaunuuni (Hobby 560, 2,50 m leveä) peruutuskameran ja autoon 7" näyttö. Helpotti peruuttamista huomattavasti. Lisäksi toimii taustapeilinä.

Miun ratkaisu oli Mover. On 280 väli 20m ja 250 vaunu. Pari kertaa kokeilleena toimii tarkasti ja helposti- ei tule tuskanhiki otsalle. Noita löytyy puntakaupasta edukkaasti: http://www.caravanmoversonline.co.uk/purpleline/enduroS2.html

Mulla on Truma se r - tosin vaunussa kiinni jo ostettaessa. Koitin kysellä käyttökokemuksia, mutta pro peruuttaa tarkemmin ite ;) Käyttäjät tykkäsivät ja muut ehkä kadehtivat, mutta vain vähän ;) ? Lisäksi epäilen, että kesällä saan utelijaita ympärille ihmettelemään, eikun tervetuloa...

Noista peileistä sen verran, että itse koen nämä nykyiset kuminauha hässäkät huonoiksi- käännä aina päätäs ku haluat taakse nähdä.. Pitää etsiä ens kesäksi peilit mitkä on perinteisesti lokasuojan ja konepellin väliin tulevat, niin näkee taaksekin helpommalla. Rikkoo maalin vai - kirjankansi muovista suoja peilin ja maalin väliin niin pysyy auto virheettömänä. Teippi ei kestä, nimim. kokemusta on.

Mover ratkaisisi ainakin leiriytymiseen liittyvät peruutusongelmat, mutta monesti tulee vieraassa kaupungissa ajettua vaunun kanssa umpikujaan tms, eikä käännöksen yhteydessä ole oikein aikaa irroitella vaunua koukusta.

Onko, Hannu, nuo kuvassa näkyvät kameran kaapeliliitokset olleet valmiina vai pitikö ne tehdä itse? Eli saako kamerajärjestelmiin valmiina eri pituisia kaapeleita?

Kaapelit tulivat mukana. Mustalla teipillä peitetyn kohdan alla on myöhemmin ostettu jatkopala. Kamerat ja 7" näytön tilasin Saksasta. Maksoivat n. 170 €. Näytössä on mahdollista valita I tai II kamera käsin, tai automaattisesti peruutusvaihteen laittaessa päälle.

Tuolta löytää autoiluun liittyvää mm. peruutus kameroita: http://www.e-ville.com/fi/13-autotuotteet

Ps. on siellä vaikka salaiselle agentillekkin vakoiluvälineitä ;)

Lokasuojapeilit tietenkin parhaat vaikka ite olenkin niistä joutunut luopumaan.

Peilien säätö niin että sisäreunat vaununleveyttä vastaaviksi. Lain mukainen keskikohta ei riitä ja liikaan leveilyyn ei kannata mennä. Ite tykkään säätää peilit pystyasentoon jolloin näkyy seinän ja katon yhtymäkohta yhtäaikaa pyörän kanssa. Niukin naukin.

Mulle kans suoraan peruutus vaikeinta niinkuin Anttilakin sanoo.

Harjoittelu mestareita tekee!

Minulle ainakin helppo tapa peruuttamisessa on seuraava. Katsottaessa peilistä ja vaunun tullessa näkyviin kääntää rattia peiliinpäin niin vaunu kääntyy poispäin. Tällä tavoin voi peruutella vähän pitenmänkin matkan

Harjoitus tekee mestarin, oikoteitä ei ole.

Harjoitteluun sopii parhaiten automaattivaihteinen auto, niin ei tule poltettua kytkintä.

Harjoittelu kannattaa aloittaa ilman perävaunua opettelemalla ensin peruuttamaan sitä veturia peileihin katsomalla ja vasta kun hallitsee sen vetoauton peruuttamisen peilien avulla, kannattaa mukaan harjoitukseen ottaa se vaunu.

Hyvää harjoittelua.

Suoraa peruuttaessa pitää korjausliike tehdä heti tai mielummin ennen, ja todella pienenä.

@timppa

Pitkäaisainen vaunu ja lyhyt takaylitys autossa auttavat paljon. Esimerkiksi tarktoreissa kun on koukku melkein taka-akselissa ja kärryt yleensä pitkiä ovat lapsellisen helpon näköisiä peruuttaa. Jopa maajussit oppivat sen.

Vaimo on muuten korvaamaton apu peruutuksissa. Siis ulkopuolella auton. Kun ensin hyvin kouluttaa:-)

Konsuli Marutein ohjeeseen ei juurikaan ole lisäämistä. Pientä hiomista sen verran, että hyvä tapa on jalkaisin tsekata alue jolle peruuttelee. Koulutetun kartanlukijan paikka on ulkona ikään kuin "merkkipaaluna" siellä vasemmalla puolella takana tilanteen niin salliessa. Rauhallisesti sitten vaan. Ei huutoja, vain käsimerkkejä. Kuljettajan ikkuna avoimena. Radio suljettuna...... Näillä mennään taskuun kuin taskuun.

Allu vaari

Itse käytän auton omia peilejä apupeileinä varsinkin pimeälle puolelle peruuttaessa. Jyrkässä kulmassa peruuttaessa vaunun perä katoaa vetopeileistä mutta sen saa näkyviin sopivaan kulmaan säädetyllä auton peilillä. Toinen hyvä keino on asettaa kertakäyttömuki auton keskikonsoliin: Siihen voi laittaa purkan suustaan ennen peruutusvaihteen kytkemistä ;).

HJY

Pääkonsulin ohjetta ennakkotutustumiseen on meilläkin aina noudatettu.

Unohtui tuossa mainita että kokeilussa on ollut myös pienet PMR puhelimet vaimon ja kuskin apuna peruutustilanteissa. Tähänastiset kokeilut eivät kovin häikäiseviä ole olleet mutta kyllä niistä pientä apuakin on ollut. Jatkamme kokeita.

Tuota edellisen kommentin purukumikikkaa täytyisi kokeilla mutta kun en millään viitsisi ryhtyä sen vuoksi purkkaa jauhamaan :-))

Juu, kovin monen taitoista peruuttelijaa näkyy mm. leirintäalueilla. Toiset välttelevät koko hommaa esim.lykkimällä vaunua käsin.

Peruutuskamera on hyvä apu, varsinkin kun yksin manööveeraa. Sillä varmistaa vapaan tilan, mutta ei siitä tarkkaan hommaa ole, esim. jos kanttikiveä, betonireunusta pitää kulmassa väistää.. Varsinkin ylös asennettu laajakulmakamera on hyvä etäisyyksien arviontiin, mutta ei suuntien/linjojen arviointiin. Vetoauton peilit siihen ylivoimaiset. Ja vielä mahd. lähellä kuljettajaa, jolloin näkökenttä avarin - varsinki jos vähäkään kuperat. Lokasuojapeilit ovat minusta aika "postimerkkejä"..

Itse olen ottanut tavakseni arvioida peileistä perävaunujen peruutuslinjoja sen pyörien mukaan - eli se on ainoa minkä mukaan se kulkee, ja "rattina" on aisa (vetokytkin). Apuvälineen vetoauto ;) Mistä pyörien pitää kulkea, siihen pitää tietty arvioida perävaunun ulkomitat ja käännöksissä kulmien vaatiman tilan. Toimii hyvin täysin vieraillakin perävaunuilla.

Ihan samaa pyörien kulkulinjojen arviontia tarvitaan m-autolla. Huomattavasti helpommin ahtaaseen p-paikkaan auto kuin auto taipuu perä edellä - sama idea kuin perävaunun kanssa, siis mennää ohjaamattomat pyörät edellä. Ts. ajolinjat määrää nuo kääntymättömät :)

Tässä viikolla vein tavaraa isolla kuomukärryllä ihan outoon rivitalon pihaan, johon mentii parkkipaikalta muutaman loivemman mutkan ja 90-kulman kautta about 2-300m. Leveyttä traktorin auraamana about 2.6m. Vastaanottaja kyllä pyöritti päätään kuinka meinaan pois tulla kun ei pääse ympäri, eikä kärryä saa käsin ympäri tai pois tuotua (mäkeä sen verta) - vastasin, että "siitä mistä menee sisään, se tulee samoja jälkiä uloskin". Fakiirina piti, jos onnistun... aina olen samoja jälkiä päässyt pois..

Onnittelut,jos olet onnistunut tuomaan myöskin pois samoja renkaan jälkiä.Kyllä se tuppaa olemaan semmosta että peruuttamalla yhdistelmä taipuu tiukempiin käännöksiin kuin etuperin.Siinä on semmonen ongelma että perässä tuleva perävaunu oikoo aika paljon.Myöskin eteenpäin mennessä käännöksissä pitää olla hyvin tarkkana mahtuuko kärryn akselin jälkeinen osuus kärryä kääntymään siinä ahtaassa kulkuaukossa.Myöskin se aiheuttaa siinä ongelman ahtaissa paikoissa että saat kärryn akselin tulemaan siihen kulmaukseen että kärry pyörähtää risteävälle väylälle tarpeeksi kaukaa ettei sivu ota kiinni sinne käännöksen puolelle.Samalla pitää vastakkaisella puolella olla sen verran tilaa kuin peräosa tarvitsee pyörähtämiseen vetoauton suuntaan.Useimmiten vaikeus on ettei vetoautoa saa tarpeeksi pitkälle eteenpäin tuon käänöksen tekemistä varten.Silti kärry menee sinne peruuttamalla ilman suuria naamanliikkeitä.

Konsulit

Hannun mainitsema purkka on hyvä kuitenkin pitää suussa. Pitää kielen keskellä suuta. Eräs tuntemani kaveri ( ei puosu ) ei pure purkkaa ja tiukoissa tilanteissa kieli pyöriin huulien ulkopuolella poskia hipoen ja rengaskulmia tulkiten..... Saattaa toki auttaa suorituksessa ja on varsin persoonallistakin!

Allu vaari

Yksi pieni yksityiskohta peruutettaessa, kun olen seuraillut niitä peruutuksia alueilla niin olen huomannut että ne ratin liikkeet ovat usein aivan liian suuria, siis pienempiä vääntöjä siihen ruoteliin, ja kun se vaunu alkaa kääntyä niin jo korjausliikettä aloittamaan, ja taas pienin liikkein. Ja ajatukset siinäkin että mihin suuntaan sitä rattia onkaan nyt käännettävä.

Vaunun peruuttamisessa auttaa hyvät, laajakulmaiset peilit. Nelivetoisessa automaatti-Jeepissä pidin lokasuojapeiliien varsissa pieniä kuorma-auton peilejä. Hyvin toimi. Auton omaa peiliä on helppo käännellä aina tarpeen mukaan. Usein tulee peili käännettyä niin, että näkee vaunun sisäkurvin renkaat ja mahdollisimman paljon maisemaa. Kulmaperuutuksissa ja käännöksissä olen noudattanut yksinkertaista sääntöä: Pidän ratin alareunasta kiinni. Käännän alareunasta aina siihen suuntaan, mihin haluan kääntää vaunun perää. Suoraan ei kannata edes yritää peruuttaa. Säädän vaunun peilit niin leveälle, että näen kapean kaistaleen vaunun kylkeä molemilta puolilta. Käännän ratin alareunasta aina pikkuisen siihen suuntaan, kummalla puolen vaunun kylki "kasvaa". Tällä tavalla menee helposti vaikka kilometri peruuttaen. Hankalinta on peruuttaa taskuun vilkkaalla kadulla. Siihen auttaa harjoittelu keilojen kanssa tyhjällä parkkialueella. Kaupunkioloissa kaikki mahdolliset peilaavat näyteikkunat ja muut pinnat kannattaa tietysti hyödyntää.

Uusitalon Markolle. Heitä Bilteman kumiläpyskät roskiin. Näin rekkakuskina sanoisin että vaunua peruuttamaan oppii vain harjoittelemalla, harjoittelemalla ja harjoittelemalla. Kunnollisia asuntovaunupeilejä en ainakaan minä ole löytänyt mistään. Peilin sisäreunasta siis pitäisi näkyä vaunun kylkeä pitkin suoraan taakse, pyörän kohdalta maahan, ja samalta kohtaa myös katon yläreuna. Peruuttajan hyviin ominaisuuksiin kuuluu myös riittävä mielikuvitus. Ts. että osaat kuvitella missä kulkee vaunun se puoli jota et nää. Jos esim. vaimo on näyttämässä, on hyvä vinkki näyttäjälle seistä sellaisessa kohdassa että näyttäjä näkee veto-auton peilin, tällöin myös auton kuski näkee peilistä näyttäjän. Yleensä näyttäjä seisoo paikassa josta kuski ei näe mitä näyttäjä näyttää. Joku neuvoi että menee vaikka väkisin. Sanoisin että ei mene. Kun alkaa pinna palamaan, jätä siihen. Mene ulos, jos poltat kuten minä, vedä hermosavut. Odota että korvista lakkaa höyry tulemasta, sit koita uudestaan rauhallisesti, rauhallisesti ja rauhallisesti. Muista että kun näyttäjä näyttää esim. vasemmalle, sinun pitää kääntää autoa oikealle, että vaunu kääntyisi vasemmalle.

Käyttäjän lisäys viestiin 18.2.2012 klo 12:25:25 Hyvä peruutusharjoitus on jossain parkkipaikalla, mieluiten ilman yleisöä, peruutella vaunulla kahdeksikkoa.

Pekka Lassila kertoi jo kauan tuntemani kikan ratin kääntämisestä siten, että sieltä ratin alareunasta (oman navan puolelta) otteella, käännä sinne päin minne vaunun perän pitää kääntyä. sitä olen harjoitellut lähes 40 vuotta, mutta mestarin kirjaa ei siinä helposti saa. Vaimo katsomaan taakse kuolleen kulman vahdiksi. Vaimon varpaita ei saa murskata, mutta lähelle saa peruuttaa.
Ylämäkeen peruuttaessa on mulla tehty puukapula vetokytkimen ja nokkapyörän putken väliin, silloin on jarrut pois pelistä.
Peilit lokasuojan konepelln väliin traktorin kookkaat peilit. Johan näkyy paremmin! Peilivarsien väliin polkupyörän sisärenkaasta tehdyt suojat estävät naarmut. Vielä pieni kikka, kun yksin liität vaunun kiinni veturiin, niin takapuskurin suojaksi tukeva vanerin pala (kuminpalalla pehmustettu), ettei puskuriin tule lommoja. Kiinnityksessä omat inspiraatiot käyttöön.

Itse olen koukkuun peruutuksessa käyttänyt sellaista kikkaa, että veivaan aisanpään niin alas että se osuu koukun vetokuulaan. Peruutan niin että auton omista peileistä näkyy molemmin puolin saman verran vaunun nokkaa, niin osun keskelle. peruutan kunnes vetokoukku osuu aisan kärkeen ja sit 5cm lisää. aisan jousi painuu kasaan senverran. sit käsijarru päälle ja veivaamaan aisaa ylemmäs. kun aisa nousee vetokuulan yli, oikenee aisan jousi ja aisan pää on keskellä vetokuulaa. sit vaan veivaan takaisin alas kunnes vetokytkin lukittuu. Helppoa kuin heinän teko, varsinkin jos muistaa nostaa ihan ensiksi vaunun takajalat ylös, tai ainakin reilusti irti maasta. Totuuden nimissä täytyy mainita että laiskana miehenä en viitsi käydä veivaamassa aisaa ylös alas, kun saman homman voin hoitaa auton sisältä auton ilmajousilla.

Tässähän tuli oikein hyviä neuvoja. Kiitokset niistä. Kävin pitämässä itselleni tunnin mittaiset peruutussulkeiset tyhjällä parkkipaikalla. Keulan tekemää liikerataa oli helppo mittailla lumeen jäävistä jäljista. Johtopäätökseksi tuli, että peilit menevät vaihtoon ja peruutuskamera hankitaan. Muuten homma alkoi sujua ihan kohtalaisesti. Oli jo lähellä etten tullut peruuttelemalla kotiin.

Ja sitten kun sä olet tarpeeksi harjoitellut, niin voit alkaa keräämään näitä.

Mistähän niitä vois keräillä? Mä haluan kans. Kun mulla on vaan yks pokaali rekalla peruuttamisesta, sekin vuodelta -83. Niin ja missähän "unohdetut aarteet" pahvilaatikossa sekin on, jossain vintin perukoilla.

Aika monet jäsenyhdistykset järjestävät ajotaitosuorituksia. Niissä hyväksyttävät suoritukset hiljalleen kartuttavat noita merkkejä.

Käyttäjän lisäys viestiin 18.2.2012 klo 19:49:00

https://karavaanarit-fi.directo.fi/sf-caravan-ry/leirinta-ja-turvatoimikunta/ajotaitomerkit/

Käyttäjän lisäys viestiin 18.2.2012 klo 20:09:34

Muutama vuosi siihen menee kaikkien merkkien saamiseen jotka kuvassa on.

Peruuttaessa pidä ohjaava kättä ratin alaosassa kääntäessäsi rattia esim vasemmalle kääntyy myös perävaunu vasemmalle ( ei tarvii miettiä mihin mun pitikin kääntää). Ohjaa myös mielessäsi vain perävaunua auto tulee kyllä perässä.

Toista vielä Harjoittelu tekee Mestareita. Se on ytä helppoa kuin heinänteko,kun sen osaa,töitä se vatii kaikilta. SFC alueilla kaverit auttavat ,mutta yleisiltä alueilta en oo niinkään varma, mutta Multarannassa ja Mellajärvellä ainaskii autetaan,siis älä huoli,tule kumpaankin käymään, tänä kesänä.

Harjoittele pelkällä autolla ja ainoastaan peileistä katsomalla. Sitten vaunu koukulle ja paljon harjoittelua. Vain peilien avulla peruuttaminen on kaikkiein helpoin tapa onnistua, pienet ohjausliikkeet, jos teet virheen, korjaantuu se myös pienellä ratin liikkeellä. Jos ohjausliikkeet ovat suuria on vaunusi helposti linkussa ja taas on kaikki aloitettava alusta.

Kova harjoittelu! Ei ole oiko tietä onnehen..

Pientä palautetta: Kokeneena heinäntekijänä hieman kummastelen tuota fraasia "helppoa kuin heinänteko" Jos heinänteko olisi yhtä helppoa kuin peruuttelu niin hevoset söisivät ilmaista heinää.

Se on tuo peruutelu kyllä semmosta hommaa, että siinä ei auta kun hyvät peilit, ja kova harjottelu. Mitä isommat peilit sen parempi ylikuperat apupeilit leveälle niin kun kuorma autoissa, niin näkee kuolleeseen kulmaan. kun käännöksen esim talon nurkka tulee vaunun aksein kohille, niin sitte kääntöä. Ulukona kun käy kattomassa missä mennään niiin siittä se. Tein pikkupoikana hellapuita, siskon mies katteli sitä hommaa, sano sinä lyöt ku salama sekään ei iske koskaan sammaan paikkaan kahta kertaa. Isävainaa sen sitte mulle opetti. Mutta koskaan en ole oppinu terottaan vikatetta vaikka isä ja vanhempi veli opetti kuin. Niin se vain on Toivopoika

Se on kyllä ihme juttu että,kun vedät kärryä se tulee nöyrästi perässäsi odotettua linjaa.Ans olla kun pitäs autolla seurata vaunua.....Sekin kyllä pitää todeta,on kuljettajia jotka ovat ikänsä ajaneet yhdistelmä ajoneuvoa mutta se peruuttaminen sillä laitteella on todellista tuskaa.Eli älkää olko murheellisia jos vaunun käsittely on vaikaeaa,on ammattilaisiakin joille se ei ole mikään bravuri laji.

Ei siihen mitään kikkoja tarvita vaan taitoa, ja sen oppii vain harjoittelemalla.

Vaunun peruuttamisen suurin ongelma on se, ettei sen taakse näe ilman peruutuskameraa tai ohjeita antavaa apuhenkilöä. Trarktorin (tyhjän) perävaunun (ja kevetperävaunun peruuttaminen esim picupilla) on juuri tästä syystä helppoa, että näkee taustan ja tietää koko ajan mitä on tekemässä.

Peruuttaminen on monelle hankalaa siitä syystä, että äkkinäisen on hankala muistaa kumpaan suuntaan rattia pitikään kääntää (nyrkkisääntö: päinvastaiseen suuntaan mihin vaunun pitäisi ohjautua).Toinen ongelma koskee etäisyyden arviointia peileistä, ja kolmas sitä vaunun takapuolisen alueen katvetta, joka ilman apuvälineitä peruutettaessa on se kaikista pahin.

Lahtisen Erkki Älä sotke hevoisen ruokintaa heinäntekoon, se hevosen ruokinta on paljon vaikeampi laji kuin, heinän teko tai peruutelun harjoittelu Mitä tuohon heinän tekoon tulee ei sekään ravinto ole ilmaista, ei edes luomu tuotannolla, sen voin vakuuttaa.

Anteeksi laiskuuteni, kun en jaksanut kahlata koko viestiketjua läpi. Peruutuskameraa ja purkkaa jo tarjottiin, mutta...

...minulla olisi ensi viikolla edessä pikku-E-ajokortin käsittely- ja ajokoe. Peruuttaminen on aina ollut heikko kohtani (johtunee kaiketi siitä, että peruutin autolla ensimmäistä kertaa vasta monen vuoden päästä ajokortin saamisesta, vaikka ajoin jo tuolloin päivittäin ja melko runsaasti). Peräkärryä/asuntovaunua on tullut peruutettua minimaallisen vähän...

Koetilanteessa yhdistelmänä tulee olemaan Ford Transit (2000-luvun jälkipuoliskon) + Solifer Finlandia 2002-telivaunu. Käytössäni ei ole lisäpeilejä, ts. peruuttaminen tapahtuu auton omien peilien avulla. Olen kuullut, että telivaunut (ja -kärryt) ovat "vinkeriä" peruuttaa, ja juuri tuo peruutusharjoitus minua jännittää eniten. Kokeessahan se tehdään siten, että yhdistelmä käännetään kuskin puolelle alueelle, joka on yhteensä 3m leveämpi kuin vaunu. Kuinkahan tällainen peruutus onnistuisi kivuttomimmin, ilman peruutuskameraa ja purkkaa? :D

Slow down Jelena, eli tee se peruutus 'hidastettuna', älä kiirehdi, älä tee jyrkkiä kääntöjä ratista, pidä vauhti pienenä, mieti miten käännät ja kun hidastat niin jää mietintäaikaakin. Jos/kun peilien kautta katsot niin aina 'toisinpäin' kuin jos näkisit minne olet menossa. Kyllä se siitä, älä jännitä ota rennosti. :-)

Kiitos, Hannu! :) Olen kyllä mielessäni naureskellut, että todennäköisesti jännitän turhaan ja teen helposta asiasta mielessäni mielettömän vaikean.... :D Jotenkin vain tuntuu, että tuo koetilanne ei missään suhteessa ole oikein "luonnollinen", oikeassa elämässä kun todennäköisesti en koskaan tule yksin olemaan liikkeellä vaunun/autotrailerin tms. kanssa. Kokeessa vaan ei saa käyttää apuna sitä vänkäriä, toisin kuin normaalitilanteissa... :D Aika harva (joka ei työkseen aja jonkilaista yhdistelmää) varmaankin esim. peruuttaa auton vaunun/trailerin luo ilman, että joku viittilöi ohjeita auton ulkopuolella... (kokeessa pitää myös vaunu irroittaa, ajaa auto pois vaunun luota joko vasemmalle tai oikealle puolelle "linkkuun", peruuttaa takaisin vaunun luo ja kytkeä se paikoilleen).

Viestiketjusta ei selvinnyt oletko harjoitellut asiaa, oletettavasti olet.

Meillä vaimo kanssa suoritti pari vuotta sitten pikku-E kortin. Mentiin isolle parkkipaikalle, mikä oli iltaisin lähes tyhjänä (teollisuusalueella), ja harjoiteltiin useampana iltana. Sitten kun rupesi jotenkin sujumaan, niin katsoin minkä verran otti aikaa, kun tuossa ajokokessa on rajoitettu aika suoritukselle.

Meillä sattui olemaan autotallissa vanhat lisäpeilit, mitkä laitetaan lokasuojan väliin. Tuo kävi suoraan farmarin takaluukun päälle, jolloin peilin asentoa kääntämäällä sain peilin josta näkee vetokoukun. Tämä helpotti (nopeutti) huomattavasti vaunun uudelleen kytkemistä. Inssi sanoi ajokokeessa että ilman muuta saa käyttää käsittelykokeessa.

Pasi

Hei,

en ole tuolla yhdistelmällä harjoitellut, sillä koetta varten joudun lainaamaan auton. Oma asuntoauto ei käy kokeeseen sillä autolla saa ajaa vain 80km/h ja kokeessa vaaditaan ajoneuvo, jolla saa ajaa vähintään 100km/h. Koska muut ajoneuvoni ovat niin pieniä, ettei tuo yhdistelmän vaadittu 3500+kg massa ylity, on tyydyttävä laina-autoon... ja kun laina-autolla joudun inssissä olemaan, en voi kyseisellä autolla harjoitella lainkaan. :( Siksi joudun kyselemään teidän viisaampien ohjeita, jotta saisin edes teoriassa ajon onnistumaan... :D

Itse suoritin viimeviikolla juuri kyseisen pikku e.n kun vetoautoni vaihtui isompaan. Sulla on ajokokeessa 15min aikaa suorittaa peruutus, irtikytkeminen, muista kiilat renkaisiin, ajo pois, peruttaminen takaisin, kytkeminen takaisin, muista tarkistaa tämän jälkeen valot+vilkut+jarruvalot ja kun siirrät autoa kello pysähtyy. Siis kaikki tämä alle 15min pitää tehdä. Tämän jälkeen 45min ajokoe kaupungilla. peruttaminen onnistuu parhaiten säädöt kuskin peilin niin että näet vaunun renkaat hyvin. Viet vaan loivasti keilan vierestä renkaat niin toisellapuolellakaan ei ole mitään ongelmaa. Tosin saat vexlata sit peruutusta miten haluat kun pysyt rajojen sisällä että kosketa keiloja mutta muista aika kuluu. Onnea kokeeseen.

Kookas asuntovaunu on melkoisen vaikea kytkeä yksin koukkuun koska koukkua ei näe ja kukaan ei pysty arvioimaan auton etäisyyttä vaunusta tarvittavalla tarkkuudella . Tällöin helpottaa kovasti kun pakettiautosta avaa takaoven ja katsoo suoraan ikkunan kautta koukkua joka ainakin transitissa on hyvin näkyvissä. Ainoa ongelma on se,että auton takaluukkua suljettaessa on oltava erittäin tarkkana että ei riko ovea/luukkua vaunun aisan osiin kuten esim. tukipyörän veiviin. En nyt kuitenkaan tiedä miten ajokokeen vastaanottaja suhtautuu tälläiseen peruutteluun ovi auki ?? Käytännön tilanteissa kumminkin toimii hyvin.

Epäilisin, että tuo ei ole koetilanteessa sallittua. Peruutuskameran käyttökään kun ei ole sallittua. Sääli, sillä se olisi kovasti helpottanut tuota kytkentätilannetta... :/ Pitää vielä kysyä ennen inssiä, kyllähän tuo kovasti helpottaisi jos takaovi saisi olla auki peruuttaessa autoa vaunun luo.

Yksi konsti, kun on pysäyttänyt yhdistelmän irrotusta varten kattoo peileistä missä asennossa vaunu on, siis kuinka paljon vaunua näkyy kummaltakin puolella. Ja koittaa peruuttaa samaan asentoon niin saa koukun aisan kanssa linjaan. Etäisyyttä kannattaa kattoa peileistä ennen irroitusta, ja koittaa kattoa jostain merkki ,niin voi sen avulla yrittää arvela koukun aisan alle. Niin en tiedä saako autoa liikutella kytkennän aikana ja passailla, tai saako irottaessa piirtää kengällä auton eturattaan viereen tai oven kohalle merkin. Mutta kannattaa uhrata minuutti irrottaessa, ja kattella yhdistelmän asentoa toisiinsa peileistä ja muuten. Ja koittaa asetaa yhdistelmä mahdollisimman suoraan kun se katkasee. Ja mahdollisimman rauhallisesti kattelee mitä tekee eikä hosu, niin kyllä se siitä. Toivopoika

Kannattaa siinä kokeessa ottaa varmanpäälle ja peruttaa lähelle koukkua vaikka metrin päähän tai miten itestä tuntuu. käydä kattomassa, taasen pikkuisen ja käydä kattomas. Ei missään nimessä arvaillen koska jos osuu puskuriin niin pomppaa. Siis se on sallittua peruttaa ja käydä kattomas niin monesti kun tarves. Paree vara kun vahinko. Se aika on vaan se rajallinen.

Toivopojan konsteilla aina suoritan irrotukset ja kytkennät normaali elämässäkin jos ei ole emäntä merkkiä antamassa.

Nim.merkki 'pikku e:n joskus ostanut.'

Eikai sen niin sentilleen tarvii osuakkaan, vaunusta jarru irti ja laittaa siitä hollille, kyllä se tasasella maalla sen verran liikkuu käsin.Kiilat tietysti pitää ottaa ensin pois.