Karavaanarin "valmispaketti"- matka

Juhani Jansson kirjoitti: "Uuden tulostimen saa n.+ - 40€, itse asiassa monitoimilaitteen missä on skanneri ja tulostin samassa."

Uuden tulostimen mukana tulee yleensä vain puoliksi täytetyt värikasetit. Esim. aiempaan mustesuihkariini värikasettisarja maksoi reilusti yli 70 euroa. Käytin kylläkin noin 1/3-hintaisia yhteensopivia kasetteja, mutta niillä tulostettu teksti sekosi, jos paperi myöhemmin kastui. Nykyisin minulla on tulostimena vain laser, jonka noin 1.500 tekstisivun tulostamiseen riittävä väripatruuna maksaa noin 70 euroa. Karttoja ja kuvia tulostettaessa väriä kuluu enemmän. Tulostin maksoi uutena puolikkaan väripatruunan kanssa suunnilleen yhtä paljon.

Helsingin kaupunginkirjasto veloittaa itsepalvelutulosteista 0,40 euroa/sivu. Jos olisi kopioinut edellä mainitsemani 336-sivuisen kirjan kirjastossa, se olisi maksanut 134 euroa, kun kirja maksoi vain noin 22 euroa.

Ohjeita voi periaatteessa olla eri tyyppisiä, esim:

"Jos saavun laivalla Travemündeen ja haluan käydä Berliinissä, missä kannattaa yöpyä ja mitä reittiä ajaa? Mitä näkemisen arvoisia paikkoja matkan varrella on?"

Mutta kokematon arvostaisi varmaankin myös seuraavan tapaisia oaikallisia neuvoja:

"Miten Vuosaaren satamassa asioidaan?" (Olen lähellä asuvana käynyt siellä useita kertoja ihan vain tutustumassa. Mielestäni se on hyvin sekava alue ja olen ihmetellyt, kuinka muualta tulevat siellä selviävät. Siellä on hyviä palveluja, esim. ympäri vuorokauden auki oleva ABC-liikenneasema ja S-market sekä mahdollisuus punnita oma auto automaattivaa'alla, kunhan vain keksii mistä pitää ajaa. Yksi tilausajobussikin ajoi väärää katua, joka päättyi ajokieltoon, ja joutui kääntymään ympäri ahtaassa paikassa peruuttelemalla. ABC-asemallekin on aika vaikea löytää ajoreittiä, vaikka se näkyykin kauas moneen suuntaan.)

Purojärvi esitti asiallisen kysymyksen valmismatkasta. Asiallisia vastauksiakin tuli mutta liian monta hattuilun puolelle mennyttä vastausta pilasi taas tämänkin kysymyksen. Oisko parempi kirjoittaa palstalle päiväsaikaan ilman viinipulloa. Itselle tuli tunne ettei tältä palstalta ainakaan saa apua.

terv. Anita

Mulla on tuolla Baltica kartan ( http://goo.gl/maps/W6u85) Vilna city Campingin alla linkki Picasaan, siellä on mielestäni melko selkeä ohje kuinka kämppäriltä pääsee kaupunkiin.

Kaima tarkoittanee tämän tapaisia paikallisia pikkuvinkkejä.

@timppa

Eivät kyllä Anita minusta ole olleet viinipullolla höystettyä eivätkä edes hattuilua ne jutut, joita tarkoitat.

Minusta ne ovat olleet särmikkäästi esitettyä erimielisyyttä. Kyllä noita täytyy voida käämejä polttamatta kestää. Erimielisiä mielipiteitä täytyy voida esittää ja kaikki ne (ainakin melkein) ovat olleet ihan reaalisesti perusteltavissa.

Tässä jäi tuntumaan siltä, että erilaisia mielipiteitä ei saisi lainkaan olla. Sehän on aivan hupatusta.

Ja jokainen me omalla tyylillämme esitämme noita eriäviä mielipiteitämme. Tuolla jäsenpalstalla sitten joskus mennään henkilökohtaisen haukkumisen linjoille, ja se taas on ikävää luettavaa.

Käyttäjän lisäys viestiin 23.2.2013 klo 16:05:49 Jäi kyllä ihmetyttämään tuo loppurepliikki Anitalta: "Täältä ei mitään apua saa" Ketjun kun lukee läpi niin huomaa, että hyviä neuvoja on tullut paljon, jopa niitä vanhoja monisteita on tarjottu, viittauksia käytettyihin reitteihin erilaisina linkkeinä, suositeltuina kirjoina jne..

Häppees ny vähän, Anita ja luepa koko keskusteluketju läpi.

Ei se Anita ihan noin mennyt. Jos katsot tämän kysyjän myöhempää kommentointia ia niin mitä tulee mieleen? Itse ainakin vastasin ihan päiväsaikaan ja selvistä päin. Ei täällä tarvitse apua polvirukouksin pyytää, asiallinen käytös riittää ja sitä tämä henkilö ei osannut tai osoittanut.

Kun kokeneempien neuvoja kysytään ja jos niihin vastaa niin kyllä silloin on vastuullista kertoa kysyjälle myös niistä ongelmista joita tietyntyyppiset matkajärjestelyt ja valinnat saattaa mukanaan tuoda. Vai pitäisikä leikkiä mukavaa miestä ja jättää kertomatta.

Yhdessä me voimme olla neuvojina enemmän kun kukaan meistä yksin ja kysyjästä pitkälti riippuu se haluaako hän todella neuvoja saada. Senkin olen huomannut, että jos kysyjä alkaa kantamaan tänne omia matkaansa liittyviä "kotiläksyjä" muiden tehtäväksi, niin se haistetaan heti ja vastaukset on sen mukaisia.

Karavaanarin matkaoppaan nykyaikaisin toteutustekniikka olisi e-kirja, jonka alkuperäiskappaletta ylläpidettäisiin esim. jossakin liiton sivustolla ja josta jäsen voisi milloin tahansa imuroida omaan käyttöönsä ajan tasalla olevan version. Sitä voisi sitten matkalla lukea ilman verkkoyhteyttäkin omalla tabletilla, perinteisellä tietokoneella tai muulla e-kirjojen lukulaitteella.

Siinä pitäisi olla kunkin aiheen yhteydessä linkkiluettelo, josta voisi avata eri henkilöiden laatimia karttapohjaisia kuvauksia, blogeja, valokuva-albumeita yms, jotka toimivat vain silloin, kun internet-yhteys on käytettävissä.

Varmasti se e-kirja on ihan ok,minä olen kyllä ottanut vinkit ja neuvot niin hakuteoksien ja varsinaisten paikka tietojen mukaan vaan nyt kun ovat nämä gepsit niin ei enää eksy yhtä onnellisesti kuin pelkkien karttojen ja vieressä istuvan erittäin asiantuntevan kartturin opastamana mulla oli ensireissun suhteen siitä onnellinen säkä että opastajaksi tuli sattumalta paljon kiertänyt jo joitain reittejä unohtava vaanari kiitos kaikista mielenkiintoisista eksymisistä ne ovat mielestäni koko homman suola terv.masa

"Yhdessä me voimme olla neuvojina enemmän kun kukaan meistä yksin ja kysyjästä pitkälti riippuu se haluaako hän todella neuvoja saada. Senkin olen huomannut, että jos kysyjä alkaa kantamaan tänne omia matkaansa liittyviä "kotiläksyjä" muiden tehtäväksi, niin se haistetaan heti ja vastaukset on sen mukaisia"

Sinä Matti osaat kirjoittaa tuon jota itsekin ajan takaa paljon fiksummin, kirjoittelin aikanaan itsekin näitä yksityiskohtaisia ohjeita joilla selviää sinne tänne, siihen kun muutamat heittää paskaa niskaan niin vittujako noita tänne kylvää, itse tullut toimeen internetin, ulkomaisten vinkkisivujen, muiden matkalaisten matkalta saatujen vinkkien kanssa tässä Nordkappin länsi-saharan ja kanarian välillä ihan hyvin, ja aikanaan sen itse keräämäni mapin kanssa. Nykyään pitää olla kaikkimulletännehetivitunnopeestiitteenteeasianhyväksimuutakuinnypinrusinatpullastavittu ;)

Nyt karnevaalibisselle

Tällainen kirja me ollaan selattu melkein puhki. Valitettavasti uutta päivitettyä versiota ei ole tehty. Silloin se oli uusi painos kun me se ostettiin. http://www.antikvaari.fi/naytatuote.asp?id=968840 @seppo

Minäkin olen tätä ketjua useampana päivänä lukenut ja asiaa tykönäni pohdiskellut. Periaatteessa ymmärrän oikein hyvin, mitä haluttaisiin, mutta toisaalta en kuitenkaan ymmärrä.

Palautin mieliini omat enismmäiset auto-teltta sekä vaunumatkat Eurooppaan, ja mietin miten ne menivät.

1988 kesällä teimme sen elämämme ekan automatkan, minnekään. Ajoimme Ruotsin, Tanskan, Hollannin kautta Ranskaan ja ajoimme koko Ranskan rannikon alas Pyreneille asti, joita seuraillen Välimerelle, ja sitten keskeltä maata ylös Pariisiin jossa muutama päivä ja sitten Travemûndeen ja laivalla Helsinkiin. Olimme silloin niin nuoria (25v), että saimme jollain nuoriso-kortilla saksa-suomi-laivamatkat puoleen hintaan, mutta hyttiä meillä ei ollut vaan nukuimme jossain kerrossänky osastolla.

Matka tehtiin farmariautolla, 8kk ikäisen vauvan, vaellusteltan, trangian ja leikkikehän kanssa. Olimme tutkineet etukäteen kirjoista, mitä missäkin päin Ranskaa oli, ja merkkailleet paikkoja karttaan. Lainasimme myös kirjastosta pienen litteän kirjan " Matkustamme Ranskaan", wsoy, painettu 1976. (myöhemmin olen osatnut kirjaston poistomyynnistä omakseni).

Kirjassa on Ranskan pikahistorian ja maantiedon ja sanaston lisäksi esitelty Pariisi, metroverkostoa myöten sekä 16 mielenkiintoista autoreittiä eri puolilla Ranskaa.

Mitään leirintäaluekirjaa meillä ei tuolloin ollut, mutta karttoihin oli merkitty leirintäalueet teltan kuvilla, ja niiden mukaan etsimme yöpaikkamme. Jos paikka ei ollut "kiva" ja oli aikaa ajaa eteen päin, vaihdoimme paikkaa. Hollannissa jouduimme nukkumaan yön metsässä, muutaman asuntoauton naapurissa, kun leirintäalueet olivat täynnä (oli elokuu).

Pariisissa kävi samoin, Bologna metsän kämppäri oli täynnä, ja respassa neuvottiin parkkipaikka, minne kannattaa mennä yöksi ja tulla aamulla seitsemältä jonottamaan alueelle uudestaan. Niin teime emmekä olleet ainoita, tosin useimmilla oli vaunu tai asuntoauto, me nukuimme farmarin penkeillä vauvan kanssa:)

Bremenissä teltan kuvan takana olikin joku paikallinen sfc-paikka, mutta kun oli jo myöhä ja meillä vauva, päästivät telttailemaan poikkeuksellisesti alueelleen.

Ai niin ja Bordeauxissa päädyimme nukkumaan sosilihuoltoon kaikkien kaupungin huorien ja pultsareiden kanssa, sillä autoon murtauduttiin (mitään ei viety kun kamera ja passipussit olivat meillä), mutta vakuutusyhtiötä varten piti asioida poliisiasemalla ja se kesti yöhön asti eikä Bordeauxissa ollut leirintäalueeta ja jonkin konferenssin takia kaikki halvat hotellit oli täynnä...se oli jännä kokemus eikä huono lainkaan.

Jälkeen päin ajatellen kahden asian tietäminen olisi helpottanut elämäämme tuolla matkalla. Ensinnäkään emme olleet tietoisia siestasta, siitä, miten kaiken kattava se on. Oli raivostuttavaa kolkutella uima-altaa, matkailuinfon, ruokakaupan tai ravintolan ovea kahden kolmen aikaan päivällä, eikä minkään auennut!:)

Toisekseen, oli kaamea tunne Saksan moottoriteillä, kun olet lähtenyt seuraamaan vaikkapa Bremenin kylttiä, kyllä tuossa noin se on, olemme oikealla tiellä, jes..ja sitten tulee seuraa kyltti ja apua, ei enää sanaakaan Bremenistä, vaan aivan muita ihan vieraita nimiä...Huh, se oli todella pelottavaa! En muista missä vaiheessa, ehkä vasta seuraavalla matkallako tajusimme, että ei hätää, Bremen kerrotaan uudestaan vasta sitten, kun sitä todella lähestytään ja siinä välissä kerrotaan ne kaikki sitä ennen tulevat liittymät:)

Muuten pärjäsimme karttojen ja Ranskan opaskirjojen kanssa. Sanakirjaa emme ehtineet tarpeeksi lukea vauvan hoidolta, mutta hänet saimme niiden parin ravintolaruokailun, mihin varaa oli, pidettyä tyytyväisenä sen sanakirjan avulla..niitä kulmia oli kiva järsiä:)

Siinä välissä oli monta teltta ja junamatkaa, mutta talvella 93-94 teimme 3kk asuntovaunumatkan Panskaan, Espanjaan ja Portugaliin. Se oli eka kerta kun vedimme vaunua perässämme ja mukana oli 3 lasta.

Silloin karttojen lisäksi meillä oli oikea leirintäalueopas, ja talvella aukiolevia kämppäreitä olin sieltä etukäteen jo ympäröinyt. Nyt oli hankittu myös ruskea kovakantinen maan mainio opus "Euroopan tiekirja, Automatkailijan opas" Rune Lagerqvist (Rune lienee kääntänyt teoksen, sillä ruotsinkielisen alkuperäisteoksen ovat julkaisseet yhdessä Svenska Turistföreningen ja The Automobile Assosocation, England) Tuo kirja on kovatsi käytössä kulunut ja se esittelee hyvin lyhyesti Euroopan maat ja erilaisia autoreittejä nähtävyyksineen jokaisessa maassa. Etu-ja taka-sisäkansissa on kartat, missä" Euroopan tärkeimmät matkailureiti sekä nähtävyydet sekä matkailualueet".

Kirja on A5 -koka ja 500 sivua pienellä präntillä teksiä, mistä huomaan alleviivanneeni esim lauseen "Vanha suolatie, johtaa Lyypekistä Lyneburgiin". Tuosta kirjasta olen alun alkuen löytänyt Lyneburgin nummet, ne mitä aina jaksan hehkuttaa:) "Moottoritie johtaa halki Lyneburgin nummien (Lyneburg Heide), jonka pehmeästi kumpuilevaa maisemaa leimaavat nummet, rämeet, katajat, mehiläiset ja nummilampaat. Auton voi pysäyttää Undelohiin, josta voi kävellä luonnonpuiston läpi Wildseedeen, missä nummimuseo..." jne jne..

Tuossa kirjassa on myös näytetty kartoissa paikat, mistä laivat kulkevat minkäkin meren yli mihinkin satamaan, joka maasta vähintään pääkaungin keskustasta kartta jne...meille siitä on ollut valtavasti iloa ja hyötyä, etenkin automatlaulumme alkuvuosina, ehkä kymmenen ensimmäistä vuotta tuo kirja oli hyvin kovassa käytössä, mutta nyttemmin sen ovat sivuuttaneet maakohtaiset opaskirjat, joiden taso on parantunut ja suomenkielisiä kirjoja saa jo lähes kaikkialta.

Tuolla vaunumatkalla meillä oli mukana myös niitä jo joidenkin mainitsemia liiton vai oliko se VOP-kerhon "ajonuotteja eurooppaan"-vihkosia. Jotenkin ne tuntuivatraskailta eivätkä ainakaan meitä palvelleet, ja ainoaksi hyödyksi niistä jäi ne muutamat kaasupullonätäyttöpaikat Espanjassa ja Portugalissa, mitkä joku oli ystävällisesti silloin vihkoon listannut.

Kovasti olen miettinyt sitä, kun haluttaisiin kirja, mikä kertoisi mitä teitä voi ajaa, ja paikat, missä voi syödä ja yöpyä, että mitä ihmettä siitä sitten tulisi. Kun kaikki kartaan merkityt tiet ovat ajokelpoisia. Ja moottoritiet on merkitty karttoihin erikseen, myös maksulliset tiet parhaisiin kattoihin maissa, missä kaikki moottoritiet eivät ole maksullisia mutta osa on. ja leirintäalueita ja matkaparkkeja ja ravintoloita levähdyspaikkoja on noin miljoona. Ja kaikensorttisia nähtävyyksiä on kirjakaupoissa hyllymetrikaupalla matkaoppaissa (netin lisäksi).

Että millä ihmeen perusteella niitä sitten siihen opaskirjaan valittaisiin? Kuka haluais ryhtyä mainostamaan, ja miksi, muutamaa hassua ravintolaa ja leirintäalueetta joka maassa? Unohaten ne kaikki muut? Millä perusteella juuri ne määrätyty tiet ja määrätyt nähtävyydet? Entä jos tällaisen oppaan kanssa matkaan lähtenyt ihminen syystä tai toisesta kadottaa sen oppaan matkan aikana, mitä sitten tapahtuu? Osaako matkaan lähtenyt jatkaa matkaa tai palata edes jälkiään takaisin, jos kaikki on sen varassa, että oppaassa on ajo-ohjeet joka paikkaan mihin henkilö aikoo mennä?

Kävellen ja fillareilla liikkuville on Euroopassa paljon täyden palvelun itseopastettuja matkoja. Ne toimivat siten, että retkelle lähtijä ostaa paketin mihin kuluu reittisuunnitelma vaikka viikoksi, hotellivaraukset reitin varrelle sekä halutessa myös matkatavaroiden kuljetus yöpaikkojen välillä. Kävelijä/pyöräiljä liikkuu sitten päivät omaan tahtiinsa majapaikasta toiseen valmiiksi suunniteltua reittiä, ja ehkä myös tutustuu matkan varrella nähtävyyksiin, mitkä järjestäjä on hänelle listannut. Tähän saakka siis aika sama periaate kuin mitä nyt haluttaisiin, eikö? Mutta, tähän kuuluu myös ympärivuorokautinen puhelinpalvelu, eli jos eksyt/tulee ongelmia, paketin järjestäjä neuvoo sinua, kenties jopa noutaa jostain jorpakosta.

Sitten on varmaan yhteensä satoja tuhansia kilometrejä kirjoihin ja karttoihin ylöspantuja reittejä sekä pyöräretkeläisille että kävelijälle. Niissä oppaissa esim.tuhannen kilometrin matka on jaettu ehdotettuihin päivätaipaleisiin, joissa kaikissa on reittikuvaukset, maastoprofiilit, ruokapaikat sekä kaupat ja yöpaikat, sekä cämppärit että hotellit motellit b&b-paikat, turisti-infot. Näitä tehdään koska kysyntää on niin paljon. Syystä, että kävelijä/pyöräilijä o aika lailla haavoittuvaisempi kuin asuntoautoilija/vaunuilija, jolla on koko ajan koti ja kaikki tavart suihkusta hellaan mukaan ja joka voi siirtyä sata kiloetriä sivusuunnassa nähtävyyden perään tai ajaa päivän päätteeksi sata kilometriä yöpaikan perrän tai jäädä nukkumaan juuri isihen missä sillä hetkellä on.

Mitään oikein tahdon tällä sanoa, kunhan pohdin syitä ja seurauksia.

Mitä jos tekisi ensin sen mittaisia matkoja, että voisi edetä hissukseen kartalle itse suunnittelemaansa reittiä pitkin. Olisi rauhassa tutkinut kotona suomenkielisä opaskirjoja paikoista ja maista mitkä kiinnostavat, ja laittanut kartalle ylivivaustussilla merkintöjä niiden sijainneista. Samoin leirintäalueista näiden nähtävyyksien tai retkikohteiden lähellä. Ajelisi etupäässä pikkuteitä (muutamaa nopeaa siirtymätaivalta lukuunottamatta), ja siten ehtisi havainnoida kaupat, puistot, uimarannat, linnanrauniot ja mitä kaikkea kivaa matkan varrella sitten näkeekään. Voisi jäädä ex-tempore kävelylle kivaan pikkukylään, keittää kahvit mukavalla taukopaikalla jne...Siinä pikkuhiljaa hissukseen oppisi sitä matkan tekoa, ja kokisi löytämisen riemua.

En kiistä kenenkään tarveta reittioppaalle, mietin vain miten matka voisi onnistua ilman semmoista, mitä ei vielä ainakaan ole.

Mutta välillä ihmettelen että ovatko ihmiset unohtaneet kaiken sen loistavan matkakirjallisuuden, mitä kirjakaupat pullistelevat.

Toki meitä on täällä varmasti useita, jotka voisimme jokainen laittaa kartalle muutaman , vaikkapa ivimeksi kulkemamme reitin yöpaikkoineen, olisiko siitä sitten apua? Voitaisiinko ne jossain älykkäästi yhdistää ja koota paperille? Ilmoittaudun talkoisiin jos ne käynnistetään.

t.Kaarina

Kaarina tyhjensi pajatson. Mielestäni tärkeätä on myös muistaa että harvoin loman kohokohta vino torni tai oudosti hymyilevä nainen. Lomalla on paljon mukavempaakin tekemistä kuin virheiden välttäminen ja pakollisten kohteiden pällistely. Tietenkin mielipidekysymys.

t Jelmi

Ensinnäkin kiitos Jelmille kun tarjosi niitä 90-luvun oppaitaan lainaksi. Meillä on ne ja niitä käytimme paljon kun noviiseina teimme ensimmäisiä Euroopan matkojamme. Mekin olemme löytäneet omat mansikkapaikkamme Euroopassa yritysten ja erehdysten kautta. Etukäteen tutkimme uusien reittien varrella olevia camping-alueita, nähtävyyksiä, ruokapaikkoja jne. englanniksi ja saksaksi joita taidamme niin paljon että tulemme toimeen. Mutta etenkin fuhleria plaratessa etupenkillä tulee mieleen että "sais tää olla helpommin käsiteltävässä muodossa". E-kirja olisi aivan loistava ajatus! Se olisi jatkuvasti päivittyvä, siellä voisi olla karttoja ( ja muita tietoja) Euroopan reuna-alueilta joita gepsussa ei välttämättä ole ja se olisi kätevän kokoinen, ominaisuus jota minä kaipaan. Siihen voisi koota Kaarina Silmusen, Matti Janhosen, Pekka Palmin ja muiden laajat tiedot ja kokemukset matkailusta ja ne olisivat jatkuvasti käytettävissä.
Tuskin kukaan suunnittelee ja tekee matkaansa yhden tiedoston varassa, meillä ihmisillä on niin erilaisia toiveita matkan suhteen. Siksi mikään tiedosto ei voi olla kaiken kattava ja kaikkia miellyttävä mutta samaan tapaan kuin kaikki matkaoppaat, E-kirja tai tiedosto olisi apuna ja tukena matkan suunnittelussa. Siinä olisi kätevästi koottuna eri kirjoittamia juttuja jotka painottavat eri näkökulmia. Minua harmittaa erityisesti että joku nähtävyys on jäänyt katsomatta kun en ole siitä tiennyt tai joku hyvä ruokapaikka käymättä kun tietoja etenkin niistä on naftisti saatavilla. Toivottavasti kukaan ei nyt riemastu ja kirjoita että hyiä ruokapaikkoja on tuhansia, miten niitä voisi kaikista kertoa. Eipä mitenkään mutta kiva olisi saada tietoa edes niistä mitkä ravintolat ovat erityisesti kirjoittajaa sävähdyttänyt. Samalla tavoin valikoituu tietysti kaikki muukin tieto. Rttä E-kirja tuntuu ainakin minusta hyvältä vaihtoehdolta. Toivoisin että kaikki ammattitaitoiset ihmiset alkaisivat sellaista tiedostoa kokoamaan.

Esim. Autoliiton myymälässä näyttää olevan tällainen opas. Olisiko tästä ensikertalaiselle ja muillekin hyötyä?

http://www.kauppa.autoliitto.fi/epages/AL.sf/fi_FI/?ObjectPath=/Shops/AL/Products/70200

Käyttäjän lisäys viestiin 24.2.2013 klo 12:27:36 Autolla etelään - Reittiopas Välimerelle ja Tonavan rannoille Tilausnro: 70200

168-sivuisessa oppaassa on lähes 7000 kilometrin verran tarkasti selostettuja reittivaihtoehtoja, joita pitkin on helppo kulkea aina Venetsiaan saakka. Reittien varrelle osuvat Viro, Latvia, Liettua, Puola, Slovakia, Unkari, Slovenia, Kroatia, Itävalta, Tsekki ja Italia. Lukuisten reittien lisäksi kirjasta löytyvät seitsemän suositun kaupunkikohteen esittelyt karttoineen, hotellisuosituksia, Autoliiton jäsenetukohteita, perustietopaketit maista ja tuoreimmat tiedot Via Balticasta. Hyvien, koeajettujen ja tarkkaan kirjattujen reittien avulla matkustaminen on entistä helpompaa ja leppoisampaa.

Opas ilmestyi 19.1.2012.

Hinta jäsenille: 29,00 € Normaalihinta: 35,00 €

Minusta näyttää ihan hyvältä (en ole tosin sitä itse lukenut). Autoliiton kirjat tuppaavat olemaan henkilöautopainotteisia koska ovat tavallaan hotellimatkailijoita. @seppo

Tosiaan näyttää hyvältä ja tarpeelliselta opaalta. Olletinkin sinä ei ole leirintäalueita reittien varrelta ja muita karavaanaria kiinnostavia tietoja.