Uusi leirintäopas

Olen kolme kertaa yrittänyt vastata Pokkiselle ja Merikalliolle ihan pikaisen matkailukertomukseni Utsjoelta Hankonimeen, Ruunaankoskelta Rekiniemen ja Paalasmaan kautta Sautinkariin. Himmerkistä ja Livohkasta Kellon Rantasarkaan. Hailuoto ja Kalajoen hiekat ovat pilattu, joten niistä en puhu.
Lohenpyrstössä ja Hiilimutkassa näyttävät olevan samanlaiset huoltorakennukset.

Lapseni asuvat Helsingissä, joten yövymme monta kertaa vuodessa Rastilassa.

Teksitini taisivat tulla liian pitkiksi, koska olen 1982 vuodesta lähtien opettanut kaikki kolme tytärtäni näkemään ensin tämä Suomen, jotta osaavat arvostaa maailmaa Tokiosta NewYorkiin tai Nord Kapista Cape Towniin. Ovat nähneet Thaimaan kauniin saaristoon hukkuneen muoviroskiin. jne.
Kaikki kolme tytärtäni ovat lähes kiertäneet maapallon, ihan vaan ammattiensa vuoksi.
Minä ja mieheni tunnemme vain Suomen. Norjan matkailu on ollut meille jotakin vähän enemmän ja Ruotsi, pakollisena, siinä välissä.

sirpa

Noh, tämä oli edelleen lista niistä paikoista, missä olette käyneet.
Aivan sitä en tarkoittanut, vaan SISÄLTÖJÄ noilta reissuilta opiksi ja virkistykseksi niin itselleni kuin mahdollisille noviiseille, kerro, jollet ymmärrä tarkoitustani. Ei sitä pajatsoa tarvitse kerralla tyhjentää, askel kerrallaan, mahtuu tähän meidänkin sivustollemme.

Veli-Pekka Merikallio

Yritin kirjoittaa sisällön joistakin paikoista, joissa olemme yöpyneet. Niitä sattuu oleman liian monta pienen piirin pohdittavaksi, joten edes otsikot eivät mahtuneet ihmeteltäväksenne.

Kirjoitin kolme kertaa jotakin, jota olin kokenut muutamasta paikasta, mutta kuten sanoin, Suomi on pitkä maa ja maahamme mahtuu nytkin monta leirintäaluetta. Jos vielä kerron neljänkymmenen vuoden kokemuksen, kirjoittaisin romaanin, jos osaisin.

No: Esim. nykyään tunnettu Saariselkä oli 1980-luvulla lämminhenkinen matkailualue, jossa me norjanmatkalaiset kerroimme toisillemme teiden kuntoja, säätilanteita jne.

Saariselkähän ei enää ole minkäälainen matkailukuljin-alue, vaan turhake-kaupunki.

Jos vielä pysyttelen karttakirjan yläpäässä, harmittelen, että norjalaiset ovat valloittaneet Saanan ympäristöineen.

Aikoinaan seurailimme sinirinnan pesintää tai sitä, kuinka kaksi vanhinta teini-ikäistä tytärtäni kiipeili kangastossuillaan pahdan reunaan ennen kuin huomasivat, että kiipelyvarusteet olisivat olleet tarpeen.
Alamäki olikin kuulemma vaikeampi kuin luulo laen tavoittamisesta. Niinhän se aina on.

Alhaalla ihmiset kauhistelivat punaista ja turkoosia pilkkua, kunnes mieheni, pikkusisarensa ja minä huomasimme, että meidän tytöthän siellä.

Nykyään joutuisin lastensuojelun tarkkailemaksi, jos vielä olisin niin huolimaton äiti.

Hyvää huomista äitienpäivää !

sirpa

On melko hassua väittää, että ennen oli kaikki paremmin ja ettei enää olisi kivoja hienoja paikkoja.
Toki muutamat paikat ovat muuttuneet, mutta lukematon kirjo mitä upeimpia kohteita on jäljellä.
Tietty vanhuus ja omat vaivat voivat myrkyttää mielen eikä katkeroitunut ja kyynistynyt mieli enää kykene näkemään sitä kauneutta mikä ympärillämme rehottaa.
-tapani-

Tapani Pokkinen
Milloin olen sanonut tai sanonut tuntevani, että ennen kaikki oli paremmin.
Kirjoitin jo aiemmin, että eilen yritin kuvailla kokemuksiani kotimaanmatkailustamme, mutta eihän yhdellä sanalla voi kertoa kymmenien vuosien kokemuksia. En tiedä, montako riviä sivusto kestää, mutta en saanut julkaistua edes kolmella yrittämällä ihan pinnallisia kokemuksia ennen ja nyt.

Kertoilin löytäneeni pari vuotta sitten Pielisen länsirannalta Paalasmaan, jota toisen otsikon alla kehoittelin ihmisiä katsomaan. Pielisen itäpuoli on tietysti meille kaikille tuttu Nurmeksesta Lieksan Timitranniemen kautta Ruunaalle, jonka koskimaisemat muistuttavat itälappia ilman poroja, Vuonislahden Rekiniemi on ystävällishenkinen paikka kahden järven välissä. Joensuu on Joensuu, paitsi että sielläkin leirintäalue, Linnunlahti, on kutistettu mökkikylän sivutuotteeksi. Onneksi vieressä on Jokiasema.

sirpa

Ed. juttu meni bittien avaruuteen.
Täytyy siirtyä uusiin menetelmiin, koska jälleen hävisi paljon asiaa avaruuteen. Kirjoitan juttua nyt LibreOffice Writerilla ja tarkoitus on kopioda tämä liitteenä sivustolle.

Olisi tietysti mukavaa, että kirjoiteltaisiin matkakertomuksiakin aihepiirin lisäämiseksi. On toiveajattelua, koska parinkymmenen kirjoittajan palsta
ei ole riittävä. Caravan- lehden jakelumäärä toki riittäisi kirjoituksiin lehden sivuille, koska lukijoita on kymmeniä tuhansia. Vasta muutaman tuhannen
sivusto, missä olisi satoja aktiiveja, riittää mielekkääseen mielipiteiden vaihtoon ja on myös tehokasta tiedon jakelua.

Omakohtainen kokemus on jo vuosien takaa, kun kirjoitin jutun parin viikon Silkkitien matkasta Jäsensivustolle. Silkkitiehän on maailman tunnetuin karavaanireitti , ei karavaanari, jonne mennään lentäen tai Siperian junalla. Silkkitielläkin liikutaan vaihdellen junalla, bussilla, lentokoneella ja liikuimme vähän kamelillakin. Ei tämä riittänyt, koska tyrmäävä kritiikki oli ”mitä helvettiä tämä juttu tänne kuuluu”? Karavaanari- ideologian mukaisia hyväksyttyjä liikkumisvälineitä ovat vain auto- vaunu ja m- auto. Siispä siirryin ”karavaanari- infoon” vuosikausiksi.

Ymmärrän ihmisiä, joilla mökin virkaa hoitaa kausipaikalla m- vaunu tai liikutaan m- autolla – omalla nimenomaan, koska jo välineen vuokraaminen on ideologista ”huoraamista” monelle ”tosi vaanarille” .

Mielenkiintoinen matkakertomus vaatii hyvää, mielenkiintoista kohdetta, kohtuullista kirjoitustaitoa ja valmiutta nähdä vaivaa taustojen selvittämiseksi. Kuvatkin olisivat bonusta. Muutama laaja päivälehti- matkakertomus ja matkailusivustojen pitkä kokemus ovat osoittaneet, mistä on kysymys.

Tämä on vain yksi mielipide asiasta.

Teemu Eerola

Silkkitie on vanha ja mielenkiintoinen reitti Kiinasta Eurooppaan ja Euroopasta Itäiseeen Aasiaan, mutta kotimaanmatkailuun en osaa kyseistä tietä sijoittaa.

Tämän otsikon aloittaja, Juha Kettunen pohdiskeli kotimaan matkailua ja Leirintäopasta, jossa Suomen kartta on jaettu maantieteellisiin alueisiin, mutta leirintäalueet luetellaan aakkosjärjestyksessä.

Siitä lähtien olemme kertoilleet näkemyksemme ja välill keskustelu on rönsyillyt.

Pari miestä pyysi kertomaan omat kokemuksemme ja näkemyksemme, mutta jostakin syystä vastaukset olivat kadonneet, vaikka pysyttelin kuvauksissani Utsojoelta Hankoon, Kilpisjärveltä Imatralle, Ruunaalta Otakariin jne.

sirpa

Olet Sirpa aivan oikeassa, meni asian viereen pahasti. Pahoittelen. Kotimaan matkailun harrastajia on valtavasti enemmän kuin ulkomaan, mutta Etuteltan aktiivien määrä on kuitenkin vain parikymmentä. Leirintäoppaan kohdallahan olimme samaa mieltä: vanha jaottelu ja hakemisto oli parempi.

Vanha parempi mutta kyllä tämän uudenkin kanssa pärjäisi jos olisi aakkostettu samoin kun on merkitty karttaan. Camping alkuiset leirintäalueet eivät kaikki löydy C:stä ja esimerkiksi kuten Gasthaus camping Koskenniemi ei löydy G:stä vaan K:sta.
Kun sitten tällaisen alueen löytää aakkosista niin sieltä selviää, että nimi jolla aluetta olisi pitänyt etsiä aakkosista on boltattu. Varsin nokkelaa ja loogista, vai mitä?
Jukka Rajamäki

Jukka Rajamäki

Onneksemme matkailemme pienessä maassa, jossa jokainen puhuu tai kuuntelee jotakin itäistä murretta. (Nooh, ei tietenkään Pedersöressä).

Kun aikoinaan muutin Oulusta Helsinkiin opiskelemaan ja olin kesätöissä Töölön sairaalan" välinehuollossa" , sain opetuksen, miten "stadissa" kuuluu elää. En muista oliko tärkeilijä, Rautavaaralta vai Rautalammelta, mutta osasi neuvoa

sirpa

Latasin leirintäalueoppaan sähköisen version tabletille. Toimii ja kätevä käyttää. Voit esimerkiksi rajata haun niin, että näet kartalta vain sfc alueet, yleiset leirintäalueet tai matkaparkit.
Yksi puute jonka havaitsin oli ettei sieltä löydy kaikkia alueita. En ainakaan löytänyt Pihtiputaan aluetta kun olisin tarkistanut erästä tietoa.
Jukka Rajamäki

En ainakaan pikaisella silmäyksellä löytänyt mahdollisuutta ladata opasta tabletilleni. Katsella sitä tietenkin voin mutta itse sivuston/tiedoston lataus omalle vempeleelle jäi löytymättä. Huonoissa ja hitaissa yhteyspaikoissa se olisi hyödyllinen.