Sähköpyörä kokemuksia hankittu

Hei,

nyt on hommattu Bilteman taitettava sähköpyörä. Yksi 30 kilometrin koelenkki heitetty ja hyvin ainakin siinä toimi. Pyörä on jämäkkä, paksut kumit ja perusolemukseltaan hyvänoloinen. Pyörän saa hyvin pieneen "pakettiin" ja se sujahta hyvin takatalliin. Latausvirtaa akku ottaa noin 2 A, joten paukut riittänevät hyvin camping alueilla. Luonnollisesti pyörän kesto on kysymysmerkki, mutta toisaalta pyörä ei ole tarkoittukaan jokapäiväisen työmatkapyöräilyyn. Raportoin lisää, kun kokemukset kasvavat. Aikaisemmat taitettavat pyörät ovat palvelleet 20 vuotta on ovat vielä hyvässä iskussaan.

Samma här. Vanhat 7 vuotta käytyetyt tavis taittopyörät myytiin Torissa ja tilalle ostettiin uudet sähköavusteiset taittopyörät Biltemasta. Ensimmäin 15 km lenkki on ajettu ja tuntuu ihan mukavilta kulkupeleiltä. Ajoasento on parempi kuin vanhoilla pyörillä ja ylämäet ei tunnu missään. Vielä kun saisi pyörään hankittua uuden etukorin pikalukituksella. Vanha ei käynyt.

Ajelen myös, nyt jo 4:ttä vuotta sähköavusteisella pyörällä. Tosi kiva ajella, kun on aina "alamäki ja myötätuuli".

"Tosi kiva ajella, kun on aina "alamäki ja myötätuuli"."

Vähän riippuu missä pyöräilee. Kivaahan se on ja aivan mahtavaa, kun maisemat vaihtuvat vähän nopeammin vuorilla kun vaellusretkillä, mutta ei ylösnouseminen avustuksellakaan aivan helppo juttu ole, jos puhutaan lähemmäs tuhannen metrin nousumetreistä ja sitä nousumatkaa on vaikkapa 10-20 kilometriä. Siinä saa täysillä polkea ja aivan jalkansa maitohapoille. Mukavasti pulssi nousee ja hiki virtaa. Alas on sitten lystikästä lasketella, turvallisesti jarrutellen ja jarrupalat kuumentuen. Siinä tahtoo sitten itsellä kädet väsyä, kun pitää niin pitkään jarrukahvoista puristaa. :)

Eikä sähköavusteinen pyörä ole vanhojen ihmisten tai sairaitten kulkupeli, vaan täällä etelässä niitä on aivan nuorillakin. Kulkevat sitten mm. vuoripolkuja pitkin sähköavusteisilla maastopyörillä.

Itselleni pyöräily on ollut puolet elämää jo 25 vuotaiasta asti sellaista kärsimystä selkäni takia, kun reilun kymmenen minuutin pyöräilyn jälkeen on oikea käsi ja jalka olleet aivan puutuneet ja kivuliaat. Nyt uuden kulkupelin ajoasento on kumara ja nuo vaivat on lähes kokonaan poissa. Josta olen niin kiitollinen. Voi puutumista vähän tulla tuntien pyöräilyn aikana, mutta se palautuu nopeasti pois eikä pyöräilystä jää pitempi aikaista kivuliasta vaivaa.

https://www.youtube.com/watch?v=y426r7RIN3k

https://www.youtube.com/watch?v=hV2ErfxFVoA

https://www.youtube.com/watch?v=V0Y0sOanmY8

Mukavia pyöräretkiä jokaiselle! Taas on viikonlopuksi suunnitelma mennä vuorille pyöräilemään ja nauttimaan maisemista. :)

Soleil

Hyvää Juhannusta ja kesää Soleil! Meillä sähköttömät potkupyörät, aivan erinomaisia ruuhkaisissa Euroopan kaupungeissa. Pitkät retket niillä ovat jo kuntoilua. Ehkä nähdään syksyllä jos suunnataan sinnepäin.

Kiitos Alf! Sinne myös mukavaa kesän jatkoa ! Olisi mukava nähdä. :)

Ei sähköpyöriä ruuhkaisessa kaupungeissa tarvitsekaan. Vuorimaisemissa onkin kovakuntoisen pyöräilyä tuolla potkupyörällä. Vähän aikaan sitten näimme yhden kukkulan päällä kuinka sieltä jotkut lähti alas huristelemaan potkulaudoilla. Olivat nousseet ylös hissillä. No, nuo potkulaudat ei ihan tavallisia ollut vaan jykevän näköisiä ja renkaat olivat paksut ja leveät sekä oli käsijarrut. Noita kulkupelejä näytti olevan vuokrattavana. Täällähän on yleinen harrastus myös se että pyörät viedään hissillä ylös ja alas sitten kurvaillaan eri reittejä pitkin.

Kun seitsemän ja puoli vuotta sitten muutimme tänne Saksaan, niin täällä oli jo silloin huomattavan paljon sähköavusteisia pyöriä. Ne ovat vaan koko ajan lisääntyneet. Itsekin ajattelin alussa, että aivan turhia ovat moiset kapistukset. Kyllä paras on tavallinen pyörä. Kun katseli ja tuli omaa kokemusta enemmän niin ajatus pikku hiljaa muuttui. Omalla tavallisella 8-vaihteisella pyörällä isot mäet, jo kotimaisemat ja kotimäki 16%, olivat hankalia, kun taas Mieheni 21-vaihteisella nilkutti hiljaa eteenpäin. Liikuimme paljon vuorilla ja sielläkin halusi pyöräillä. Niitä nousuja riittää 10-25%. Vielä kun näki, että nuorillakin on sähköavusteisia pyöriä. Ettei se sähköavusteinen pyörä ole vain laiskan, vaivaisen ja iäkkään ihmisen pyörä vaan ihan jokaisen kulkupeli. Aloimme ajattelemaan myös sitä, että sen tylsän metsäreitin vuorilla voisi ensin pyöräillä ja sitten tehdä vaellusretken, niin kuin monet näyttävät tekevän.

Vuosi sitten pyörät vasta hankittiin ja en voi kuin suositella muitakin tekemään saman. Pyörät ovat meille näkemisen- ja kokemisennälkäisille tuoneet niin paljon uusia kohteita lisää, jotka ei ole edes yleisten ajoteiden varsilla. Olemme saaneet tehdä vuorimaisemissa pyöräilen retkiä joita emme olisi millään kävelen kerineet päivän aikana tehdä, eikä edes olisi jaksanut vaeltaa. Ihan sama asia on tasaisillakin mailla. Sähköpyörä mahdollistaa pidempiä pyöräretkiä ja sehän on vain hyvä asia.

Itse en avustusta tasaisella yleensä käytä ja silloin pyörä on vähän raskaampi polkea kuin tavallinen, mutta jos olemme palamaassa raskaalta pyöräretkeltä niin silloin kyllä käytän. On väärin ajatella että sähköavusteisella pyörällä vuorimaisemissa olisi aivan helppoa pyöräily. Sitä saa polkee aivan täysiä, että saa sitä avustusta. Eikä edes turbolla pääse, minä eikä muutkaan, vaikka polkee henkihieverissä kun jyrkkyys on jotain 25% ja vielä kun sitä nousua on tullut yli kaksikymmentä kilometriä ja siitä kuusi kilometriä jyrkemmin. Enemmistö pyöristä viikonloppuna oli sähköavusteisia. Yhdellä hütella jonne oli lähes 700 nousumetriä niin siinä maisemien ihailun keskellä ajattelin asiaa. Meitä oli 9 ihmistä ja yksi vain oli noussut tuonne hütelle tavallisella maastopyörällä. Muutama siinä kävi kääntymässä ja kaikilla oli sähköpyörät.

Aivan mahtava olivat maisemat meillä viikonloppuna pyöräreittien varsilla ja niistä muistoina toista tuhatta kuvaa räpsin. Ihanaa pyöräilyä luonnon helmassa ja karja-aitauksissa.

Lauantain reissulle tuli mittaa 51 kilometriä ja nousumetrejä noin 950. Sunnuntai reitti oli paljon lyhempi mutta tuntui paljon raskaammalta. Mittaa tuli 28 kilometriä ja pyöräilen uudet ennätysnousumetrit reilu 1050. Loppumatkasta hoksasin, että käydäänpä tuon kukkulan päällä. Mies katsoi puhelimesta että matkaa sinne on 2,5 kilometriä ja nousumetrejä 360. Ja niin mentiin, mutta piti mulla muutamassa mutkassa pysähtyä vähäksi aikaa pulssia laskema ja loput 200m ei enää jaksanut. Sähköavusteisen pyörän talutus jyrkässä on kuin kivirekeä vetäisi perässä vaikka on talutusavustus päällä. Alastulo toista reittiä oli pieni seikkailu jyrkkyyden ja irtokivien takia minulle, mutta niin hauskaa meillä oli silti.

Sähköavusteiset pyörät ovat meille olleet vain hyvä kokemus, aivan riemukulkupelit. Toivottavasti en kaadu ja henkeäni menetä, kun innokkaana myös kuvia räpsin vauhdista. Nyt olenkin päättänyt hankkia kameran ohjaustankoon. Olisi menneenä viikonloppunakin saanut niin hyvää vauhtikuvaa. :)

Soleil

Ps. Lehmä oli myös kiinnostunut pyörästäni. :)