Ostin videokameran

Mitä mä sillä teen. Jääkö siihen koukkuun. Ihmettelenkö syksyllä kuinka oon tullu toimeen ilman sitä. Tuleeko niitä omia sähellyksiä katsottua. Mitä sillä ei pitäisi tehdä, paitsi vesilintua heittää.

Kuvaajan näkökulmasta nykyiset digitaaliset videokamerat ovat aika kiitollisia vehkeitä. Kuvanlaatu on jo edullisimmissakin vehkeissä hurjan hyvä ainkin jos vertaa menneiden vuosien analogiavehkeisiin vhs-nauhoineen. Kasettienkaan kanssa ei yleensä enää tarvitse pelata, vaan elävä kuva tallettuu kätevästi joko kameran sisäiseen muistiin tai sitten erillisille muistikorteille. Jos akut on vaan muistanut ladata, niin painaa vaan rec-nappulaa ja antaa palaa.

Mutta sitten tullaa siihen ikiaikaiseen ongelmaan. Kun nauhalla/muistikortilla on sitä raakakuvaa useampi tunti ja useimmilla kadun tallaajilla se tarkoittaa heiluvaa, zoomailevaa ja haparoivaa kuvanrajausta, niin jotenkin olisi hyvä saada vain ne hyvät otokset sukulaisille tai muille katsojille näytettäväksi ilman, että tarvitsee kärsiä meritaudin oireista tai muista heiluvan kameran aiheuttamista pahoinvoinneista.

Yhtälailla katsojan kannalta on miellyttävää, jos vain olennaiset ja onnistuneet videonpätkät esitetään ilman, että tarvitsee katsoa koko kolmen tunnin nauhoitusta kertaistumalta tylsistymättä. Muutaman minuutin pituinen videokooste on yleensä sopivan mittainen katsottavaksi kertaistumiselta, jos tekijän elokuvaamisen taso ei vielä ole Oscar-tasolla.

Tiivistäminen on sen homman nimi. Jollakin konstilla olisi siis saatava ne nauhoitetut videot editoitua jotensakin tiiviimpään muotoon. Kokemuksesta voin sanoa, että jos niitä otoksia ei hetimiten kuvauksen jälkeen editoi, niin ne tahtovat jäädä loppuelämäksi sinne jonnekin massan sekaan.

Suosittelen siis jonkun editointiohjelman opettelemista. Windows-koneissa on mm. ilmainen Moviemaker ja Macille iMovie, joilla molemmilla saa aikaan varsin asiallista jälkeä. Jos näkee hieman vaivaa, niin otsikot sekä musiikit lisäämällä omat videot alkavat vaikuttamaan aivan eri tasokkailta ja katsojatkin arvostavat esityksiä aivan eri tavalla.

Ja kyllä siihen jää koukkuun, jos yleensäkin tykkää kuvaamisesta :)

Hyvä! Hauskat kotivideot ei saa materiaalia ilman, että joku niitä kuvaa.

Varsainkin lomareisulla on kuitenkin huomioitava, että jos kuvaa kaiken jää paitsi kaikesta siitä mitä kuvaa. Jälkikäteen katsottuna nautinnollista aikaa perheen kanssa ei saa takaisin.

Kannattaa siis valita jo enne kuvaamisen aloittamista mikä on tavoite. Jos haluaa kuvata synttärit tai häät, ottaa sitten sen roolin eikä yritäkkään osallistua juhlaan vaan toimii kuvaajana.

Lomalla esim. valitsee esin jonkun lomalla tehdyn retken kuvauskohteeksi, retken, jolla kaikki lomaporukasta on mukana ja tekee siitä sitten filmin ja that's it, ei juuri muuta. Muuten lomasta tulee "työreissu".

Hauskoja videohetkiä ja muista, että kun kuvaat tiedät myös ja kerrot sen myös filmille, vaikka ihan eri otokseen, kuka kukin on. Jos et muista nimiä on puolet tarinan historiallisesta ja viihteellisestl arvosta menetetty.

Pepe

Entisenä kaitafilmauksen harrastelijana neuvoisin vielä minimoimaan sen panoroinnin 'pakon' joka jokaiselle kuvaajalle tulee niin herkulliselta kuin se kuvatessa tuntuu niin laajat ja nopeat panoroinnit kyllä pilaa otokset. Sitten kun sen malttaa tehdä riittävän hitaasti ja harkitusti niin siitä vaan.

Samaa mieltä että koukkuun jää kuten joskus kaitakuvaukseenkin.

Jep. Ehkä sitä alkuinnostuksen jälkeen tulee vähän maltillisemmaksi noiden 'iki-ihanien' otosten kanssa. Muokkaukseen ja editointiin olis syytä paneutua, kuitenkin niin, ettei tarina mene liiaksi päreiksi. Näyttäis tossa vehkeessä olevan tajuton määrä erilaisia manuaalisia toimintoja mikäli automaattikuvaan ei tyydy. Ehkä sekin aika tulee kun niihin alan sekoilemaan ja huomaamaan automaatin rajoitukset rajallisissa olosuhteissa. Nyt tuntuu, että automaatti taipuu varsin nöyrästi näin aloittelijalle.

Keksintö on Canon Legria HF M46. Mikäli jollain on tuohon härpäkkeeseen käytössä koettuja kikkoja niin kertokaa ihmeessä.

Jostain syystä, mitä en vielä keksiny, Canonin kuvaa ei tallennu muistitikulle. Nokian puhelimen videokuvaa kylläkin.

Löydä joku juttu/asia/tapahtuma/harrastus/tms. mitä kuvailet että on mielekästä katella jäljestäkin. Oman "rönöilyn" kuvaamiseen kyllästyy yhdessä kesässä. Ollaan siirrytty takas ei liikkuvaan kuvaan koska kuvatessa ei koe itse livenä ja kun on kovalevytallennin johon mahtuu vaikka kuinka niin ei tule otoksia tyhjennettyä eli juurikaan katseltua jäljestä. Selätä noi niin saat hyötyä kamerastasi.

Mä luulen, että noiden juttujen järjestely järkevästi löydettäviksi tulee olemaan mulle vaikeeta. Luulen pitäväni yleensä kaikkea järjestyksessä, mutta olen tullu huomaamaan, ettei maltti aina riitä.

Terve. "Jostain syystä, mitä en vielä keksiny, Canonin kuvaa ei tallennu muistitikulle. Nokian puhelimen videokuvaa kylläkin."

Mitä tarkoitat tuolla lauseella Markku? Meillä on Canon Legria HFL 16, siinä voi (täytyy) valita tallentaako otoksen kameran sisäiseen vaiko ulkoisiin flas- muistikortteihin. HFL 16 tosin vain yksi ulkoinen muistipaikka. Menu toiminnalla tämän valinnan voi tehdä. Suositushan on, että valitaan jommalle kummalle muistipaikalle video otokset ja toiselle stil kuvat. Mukana tulleella canonin omalla "otosten" käsittelyohjelmalla editointi on helppoa, tuloksen laadukkuus tietenkin vaatii jonkin verran totuttelua.

Äh, mä sekoilen. Siis kun kameralta oon tallentanu läppäriin ja siitä tikulle esmes telkkarista katsoakseni niin Nokian MP4-video näkyy kivasti, mutta Canonista tulee tommosta AVHD-juttua jota en keksi vielä muuntaa niin, että olis tikulta katsottavissa.

Käyttäjän lisäys viestiin 9.4.2012 klo 11:03:24 Transfer Utilityllä otan kamerasta läppärille. Mukana tuli toinenkin, eli Video Browser-CD-ROM-levy. Sillä kait onnistuu sitten tiedostonimien soveltaminen ja säveltäminen.

Canonin ja monen muun nykydigivideokameran tuottamaa AVCHD-tiedostomuotoa eivät useimmat tietokoneohjelmat, televisiot tai dvd/blueray-soittimet pysty toistamaan sellaisenaan. Yllättäen monessa lapsiperheessä tutulla Playstationilla noiden tiedostojen katselu kyllä onnistuu.

Onneksi monesti noiden kameroiden mukana tulee ohjelmia, joilla videot saa muunnettua sellaiseen muotoon, että katselu onnistuu yleisimmilläkin vehkeillä. Samoin, jos ottamiaan videonpätkiä leikkelee editointiohjelmalla yhteen, niin lopputuloksen saa käytännössä lähes aina tallennettua moneen eri muotoon aivan sen mukaan millä vehkeellä videota haluaa jatkossa katsella. Monilla videot ovat nykyään tallennettuna tietokoneella tai verkkolevyllä, mistä ne sitten striimataan kotiverkon kautta telkkariin katsottavaksi.

Itselläni oli muutama vuosi sitten vähän aikaa AVCHD-kamera, mutta tuolloin kyseisen tiedostomuodon editointi oli vielä turhan hankalaa, joten hankkiuduin laitteesta eroon. Nykyään kuvaan videot Sonyn järjestelmäkameralla, jolla voi itse valita kuvaako hieman paremmin tilaa säästävällä, mutta paremmalla laadulla AVCHD-muodossa vai helpommin käsiteltävässä MP4-muodossa, jota lähes kaikki ohjelmat ja vehkeet sulattavat sellaisenaan ilman muunnoksia.

Tiedostojen muokkausohjelmatkaan eivät ole ole tolkuttoman kalliita. Itse olen omat kuvaukseni muokannut mpeg -muotoon jonka käsittääkseni monet kotivehkeet hyväksyvät. En ole vielä siirtynyt HD-aikaan joten en tiedä niiden tiedostojen muokkauksesta mitään eli vaikuttaako muuten kuin että tarvitsee enemmän tilaa. Uusi HD -kamera olisi hankinnassa ja nuo 400-600 maksavat Canonin Legriat vaikuttavat asiallisilta ja ovat pärjänneet kohtuullisesti vertailuissakin.

Jos ei ole tarvetta kuvata tunnin pituisia otoksia kertapainalluksella, niin uskallan suositella Sonyn Alpha sarjan puoliläpäisevällä peilillä varustettuja järjestelmäkameroita tai saman merkin Nex-kameroita oivalliseksi vaihdoehdoksi "oikeille" videokameroille. Noilla kameroilla onnistuu samalla vehkeellä sekä todella laadukkaiden valokuvien ottaminen että tasokkaat full-HD videokuvaukset. Eipä tarvitse raahata kahta kameraa reissussa mukana, jos ei välttämättä halua.

Muista järjestelmäkameroista poiketen videokuvauksen automaattitarkennuskin toimii Sonyn uusimmissa järjestelmäkameroissa luotettavasti ja todella nopeasti. Ja kun zoomikin on manuaalinen ilman moottoria, niin videonpätkistä tulee väkiselläkin useimmilla kuvaajilla rauhallisempia ja lopputuloksesta ammattimaisempi. Vai milloin olette nähneet ammattilaisten tekemissä elokuvissa zoomailua zoomin perään? Zoomin käyttöön videoissa pitäisi oikeastaan vaatia jonkinlainen ajokortti :)

Järjestelmäkameran etuna verrattuna tavallisiin videokameroihin on isomman kuvakennon mahdollistama lisäherkkyys hämärässä ja vähässä valossa kuvattaessa. Samoin isompi kenno mahdollista terävyysalueella pelaamisen, jolloin videoista tulee elokuvamaisempia. Lisäksi on mahdollista hankkia ja vaihtaa linssejä lompakon mukaan.

Kameran mukana tulevalla ns. kittilinssillä pääsee tosin jo hyvin alkuun ja yleensä noissa kittiobjektiiveissa on polttoväli laajassa päässä huomattavasti tavallisia videokameroita laajempi, mikä tulee tarpeeseen ainakin, jos kuvaa paljon ahtaissa sisätiloissa.

Tuolla mainitulla 400-600 eurolla saa jo esim. Sonyn NEX-5n kameran ainakin Hollannista tilaamalla. On sekä still- että videokuvanlaadultaan taatusti parempi kuin useimmat kuluttajaluokan videokamerat. Löytyy esim. http://www.cameranu.nl/en/digitale-cameras/sony/nex-serie/sony-nex-5n-18-55mm-kit-zwart/h262_13044_251704/

tai Suomesta hieman kalliimmalla, mutta löytyy vaikka heti hyllystä: http://www.verkkokauppa.com/fi/product/20591/dcsdn/Sony-NEX-5N-mikrojarjestelmakamera-18-55-mm-objektiivi

Itselläni on "videokamerana" Sony Alpha A55, jota vielä näyttää löytyvän jonkun verran myynnissä, vaikka siitä on tulossa myyntiin jo uudempi korvaava malli: http://www.verkkokauppa.com/fi/product/14271/cthgj/Sony-SLT-A55V-KIT-jarjestelmakamera-18-55-mm-objektiivi

Tuossa linkki yhteen Sonyn A55:llä kuvaamaani videoon, jonka editoin jokaisen Macin mukana ilmaiseksi tulevalla iMovie-ohjelmalla: http://www.youtube.com/watch?v=CHWyKP6ptH8

Vaihtoehtoja siis löytyy...

Tässäkin taitaa olla perimmiltään kysymys siitä että mitä itse haluaa (mikä kiinnostaa) ja mihin kaikkeen se rajallinen aika riittää. Oma videokuvaamiseni on käytännössä sellaista että kaikki mikä kuvataan ja puhutaan myös "esitetään" sellaisenaan. Tämä tietysti edellyttää pientä suunnittelua siinä samalla kun kuvaa mutta yllättävän hyvin tämä tuntuu toimivan (omasta mielestä). Eli kun oppii karsimaan ne turhat kohdat pois jo ennen kuvausta niin jää sitä aikaa itselle osallistua myös reissuun/lomaan, jotain voi tietysti jäädä pois "nauhalta" mutta niinhän se aina on että elämä on suoraa lähetystä ja jälkeenpäin katsellaan vain hidastuksia että miten homma meni (niinkuin eräs ministeri totesi tässä yhden jupakan yhteydessä).

Ehkä yksi peruskysymys voisi olla että ketä varten näitä valo- ja videokuvia yleensä otetaan ja kuinka usein niitä katsellaan. Kyllä se niin taitaa olla että eivät ne juuri muita kiinnosta kuin niitä henkilöitä jotka niissä "esiintyvät" ja ehkä sellaisia tuttuja jotka ovat liikkuneet samoilla seuduilla joten esityskerrat ovat aika harvassa. Siinä mielessä materiaalin ei nyt tarvitse olla viimeisen päälle koostettua ja editoitua jos ensisijainen tarkoitus on vain paluttaa reissu mieleen (vrt. valokuvat).

Mulla on nyt muutaman vuoden ollut Canon Legria HF200 videokamera ja olen ollut siihen erittäin tyytyväinen. Lisäksi ostin siihen Cannon DW-100 polttimen jolla saan tehtyä noita AVCHD levyjä ilman tietokonetta ja katselu onnistuu tosiaan Playstation kolmosella. Lisäksi olen jättänyt alkuperäisen materiaalin myös SDHC kortille jotka ei nykyään enää niin kauheasti maksa. Tosin ei ole hajuakaan onko tästä mitään hyötyä arkistoinnin/varmuuskopion kannalta ja näkevätkö esim. lastenlapset näitä reissuja enää?

Eipä muuta kuin tutustumaan ja kokeilemaan kameraa ennnen ensimmäistä tosikoitosta, kyllä se oma tyyli sieltä ajan mittaan löytyy!

Totta. Eipä omat otokset juurikaan muita kiinnosta, vaikka itse niin voisi kuvitella, joten yritän olla tyrkyttämättä niitä. Tuleepahan härpäkkeen myötä pientä puuhastelua ja vaihtelua elämään.

Perinteisen valokuvan tuottamat mielikuvat tulevat kuiteskin olemaan aika vahvoilla, luulisin.

Jostakin syystä kuitenkin tänne laitettuja kuvia on aina mukava katsella. Ehkä osin siksi ettei niitä ole 'liikaa' ja tännehän pyritään laittamaan niitä parhaiten kiinnostavia, olettaisin.

Minulla on tapana unohtaa silmälasit kotiin kun menemme kyläilemään lomalta palanneiden tuttujen luo,itsekkään en esittele kuvia lomaltamme koska ne eivät kerro toisille mitään. Kuvaamista vastaan minulla ei ole mitään ja omien kuvien katsominen on mukava tapa siirtyä mielessään eiliseen. Valokuvissa on myös se mielenkiintoinen puoli kun katselee niitä puolison kanssa, kuinka muistot, muistikuvat voivat olla erillaisia

Omissa lomakuvissa suosikkini on nuorimman poikani kuva jossa hän seisoo joessa jossain Ranskassa noin 15 vuotta sitten. Tämänhän siitä kuvasta näkee tuttavat jotka katsovat kuvaa. Minä taas sukellan sisälle kuvaan ja niihin muistoihin jotka saavat minut vieläkin hyvälle mielelle.

Lomakuvista tällä saitilla minulle on jäänyt mieleen Kaarinan kuva usvaisesta järvestä,siinä on tunnelmaa.

t Jelmi

Meidän juttu, alkoi super 8 ajalta. Kuvailtiin tutuissa ja kotipiireissä tähän päivään. Juttu kuvattiin häät, synymät, juhlat, tapahtumat ja hautajaiset. Säästimme näitä otoksia vuosia. Uskokaa kun oli hauskaa antaa sukulaiselle 30-40 v lahjaksi elämänkerta, jolloin hänen lapsensa katseli vanhempia millaisia olivat lapsina. Samoin tuttujen kanssa tehtyjä reissuja, saman porukan kanssa vuosien jälkeen. Todella hauskoja iltoja ollaan vietetty.

Juniorikiekkoilussa huoltajana toimiessani kuvasin videolle lähes kaikki ottelut noin kymmenen vuoden ajalta, ehkä enemmänkin. Ihan hullua tietenkin, mutta siitä tuli minun "pelini" toisin sanoen haaste saada yhdellä kameralla nauhalle koko ottelu; maalit jäähyt, taklaukset, kuulutukset jne. Eikä se ole helppoa. Esim. aluksi oli vaikea pitää keskittymistä yllä, mutta kun siihen oppi, tiesin pelit paljon tarkemmin kuin valmentajat ja muut "puusilmät". Varsinkin maalivahtien kohtelussa video on tärkeä, muuten he saavat syyt. Itse katselin ja hidastelin otokseni pelin jälkeen ja tein niistä kopioita muille vanhemmille ja valmentajille. Joistain peleistä Jääkiekkoliittoon saakka, kun kurinpitotoimia ratkottiin ja joukkueenjohtajalta tuli pyyntö. Pojat tietenkin katselivat niitä porukalla, joskus ottelumatkalla bussissa tai kokoontuessaan. Nyt vielä vuosien takaakin, jonkun heille tärkeän ottelun etsityttävät, että oliko nauhaa siitä ja siitä pelistä.

Isäni osti ensimmäisen tupla-8 Eumigin vuonna -59 ja itse ensimmäisen super-8 kamerani -73. Välillä oli vhs-vaihe, joka päättyi melko nopeasti editoinnin hankaluuden takia. Nykyään kuvaan lähes pelkästään stillliä digijärkkärillä mutta varusteista löytyy myös Cannonin pieni digivideokamera.

Minusta kotivideokamera sopii parhaiten sellaisen tapahtuman tallentamiseen, jolla on selkeä kaari. Eli alku, keskiosa ja loppu. Esim. häät, hautajaiset, lentopallo-ottelu jne. Sellaiset yleiset reissussa roiskimmiset, joita useimiten näkee, että kävellään kameran käydessä ja panoroidaan surutta suuntaan ja toiseen, eivät kiinnosta ketään. Alussa suosittelisin suunnittelemaan kuvaukset ennakkoon eli leikkaamaan jo kuvatessa. Näin jää paljon turhaa editointityötä pois. Kaikenlaista kameran liikuttelua kuvauksen aikana kannattaa ainakin aluksi välttää. Eli, kun vaihdat kuvakulmaa kamera seis ja etsi uusi kuvakulma ja kamera käyntiin. Jos haluat kohteen lähemmäs, kamera seis, vaihda vähän kuvakulmaa, zoomaa ja sitten kamera käyntiin. Sama koskee siirtymiä pysty ja vaakatasossa. Kuvauksen aikana zoomaaminen ei tee kuvauksesta ammattimaisen näköistä. (Muistelen jostain lukeneeni, että Mikkop Niskasen Kakhdeksassa surmanluodissa on vain yksi kamerakäy-zoomaus koko pitkässä teoksessa!) Lisäksi pitkähköt ja rauhalliset otokset ovat miellyttäviä katsoa ja niitä voi editoidessa lyhentää. Lyhyttä hakkelusta on hankala korjata jälkikäteen. Jalusta (edes yksijalkainen) on oiva apu ja antaa otoksille jämäkkyyttä verrattuna käsivaralta vedettyihin tärinöihin. Ainakin kannattaa etsiä tukea esim. aidasta. puusta, seinästä jne.

Nämä eivät ole mitään ammattilaisohjeita, vaan vuosien varrella mukaan tarttuneita pikkuasioita. Enkä haluakaan tyrkyttää niitä kenellekään ainoana totuutena. Silti: Kuvauksellista kevättä kaikille!

Hienoa, just tuollaisia käytännön kokemuksiin pohjautuvia näkemyksiä on mukava lukea.

Kiitos kaikille, toistaiseksi.

Pöntinen kirjoittaa asiaa, lähes kaiken tuon itsekin kantapään kautta opin.

Hyviä ohjeita. Jos kaikki noudattaisivat noita, uskaltaisi ehkä joskus jopa katsoa muiden videoita...

Kaitafilmikausi oli hyvä aika aloittaa harrastus. Filmi oli kallista ja yksi kela kesti kolmisen minuuttia. Oppi hyvin täsmällisen ilmaisun jo kuvausvaiheessa, kun tuntikausia ei ollut varaa kuvata.

Video toimii hyvin silloin, kun kuvassa tärkeintä on liike ja ääni. Niitähän ei voi ilmaista käytännössä ollenkaan valokuvalla. Jos noita ei erityisesti tarvita, ei videosta saa helposti muille ihmisille mielenkiintoista katsottavaa, ellei suunnittele kuvausta taitavasti.

Videon huono puoli on sen kesto. Puolen tunnin videon katseluun menee puoli tuntia, vaikka itseä kiinnostava osa kestäisi neljä minuuttia. Vastaavasti, jos kuvassa vilahtaa jotain kiinnostavaa, sitä voi katsoa vain sen ajan, kun kuvaaja on ajatellut. Valokuvia voi selata nopeasti tai hitaasti ja keskittyä vain kiinnostaviin kuviin. Tästäkin syystä video toimii parhaiten juuri kokonaisia liikkuvia tapahtumia kuvattaessa. Eipä taitaisi paljoa naurattaa joku "Amerikan hauskimmat kotikuvat", jos eivät olisi liikkuvia kuvia. Hauska tapahtuma ei ole hauska pysäytettynä.

Yle areenan viihteestä löytyy aiheesta ohjelma mies ja videokamera.

t Jelmi