Reissusta palattu, ja todettu, että perinteiset ja meille hyväksi havaitut suuntimavälineet, eli kartta, kompassi ja paikalliset ihmiset toimivat loistavasti!
Ja sitä paitsi, löysimme vihdoin kansan,joka ymmärtää karttojen päälle!
Muutaman kerran tarkistimme puhelimeen ladatuista kartoista paikkakunnan rakenteen, kun paperikartta oli hmm hieman summittainen, ja pari kertaa varmistimme sijaintimme, kun risteyksessä ei ollut kylttejä tai emme saaneet selävä niiden nimistä.
Sport tracker piirsi kauniisti viivaa off-line tilassa, sen varmistimme, mutta 14 km ennen Vottovaaraa se lopetti tuon toimintonsa, mutta palautti sen seuraavana päivänä, jolloin se näytti yöllä Kollaan joukkohaudoilla kävelemämme reitin.
Mutta siinä tarkoituksessa, mihin sen nyt pikapikaa hankimme, ei siitä iloa ollut
Ja tuolla myrskyävässä tunturissa, mistä ei älyllistä suunnistuskarttoja ollut, se olisi helpottanut kieltämättä tunturista alastuloa eli polun pään löytymistä.
Nyt oli tyydyttävä vain tunturia kiertävälle metsäteille vievän yleis-suunnan ottoon, ja kuljettava sen mukaan.
Kunnes keksimme, että sanomme koiralle jotta " Mennään takaisin, mennään autolle" (tuo sille on opetettu tarkoittamaan paluuta retken lähöpisteeseen, mikä nyt oli pyörien luona metsätiellä), ja sehän lähti oikeaan suuntaan korkeuskäyriä myöten, ja vei meidät polulle, ja vältyimme rämpimästä pari tuntia kivikkoista pusikkoa jyrkkää märkää lumista rinnetta alas!!!
Tuolta puolen tunturia kun siis vain tuo yksi ainoa polku on hiukan helpompi kulkuväylä.
Summa summarum, tuon kokemuksen perusteella voisin sanoa, että toisinaan yksi vanha konsti on parempi kuin pussillinen uusia, vai mitenkä tuo sanonta nyt menee
Ai niin ja ajettiin me kerran harhaankin; Suojärvellä mentiin puoli kilometriä ohi risteyksemme, kun kaupingin läpi kulkevalat tieltä ei oltu kyltillä osoittetu ajammamme päätien käännöstä, eikä sitä pimeällä ainakaan kyennyt hahmottamaan...isinä vaihessa alimme epäillä että joku risteys on mennyt ohi, kun vastaan tuli pihakatu-kyltti ja kerrostalojen p-paikat.
Muuten teimme tuolla havainnon, että kärkikolmioita kannattaa tarkkailla, niistä voi päätellä ollaanko vielä oikealla reitillä...jos siis tietää kuuluisiko itse ajaa päätietä pitkin!
t.Kaarina
ps.Ainoan varman tiedon teiden luokituksesta, päällysteetä ja kunnosta saa vain menemällä paikanpäälle katsomaan, tai löytämällä jonkun, joka viimeisen puolen vuoden tai edes vuoden sisällä on seudulla liikkunut. Toisaalta aina ei riitä edes edellisen viikon tieto tien kunnosta, sillä yksi iso sade voi muuttaa tilanteen aivan täysin. Tuolla se merkitsee sitä, että ennen sadetta tietä saattaa ajaa asuntoautolle, ja sateen jälkeen ei.
Kunnon kartanhan me olisimme halunneet, vaan kun ei tuolta semmoisia saa. Tai jos joku tietää mistä saa niin huutakoon hep ja kertokoon paikan.
Isoja virheitä oli noissa netistä tulostamissamme kartoissa. Kun olet ison järven rannalla, eikä sitä ole lainkaan kartassa, tulee hassu olo, että oletko sittenkin ihan väärällä tiellä.
Onneksi sattui kohta tulemaan vastaan englantia puhuva venäläinen turisti, metsstäjä kaiketi, jolta varmistimme olemmeko oikealla tiellä kun puuttuu tuo järvi kartalta...olimme, ja venäläinen tuumasi korrektisti " Hmm..täällä on paljon järviä...:)" Ilmeensä kertoi, että olisi mieli tehnyt sanoa, jotta " Hmm, tämä on Venäjä :)".....
