Käyttökokemuksia DSG-vaihteistosta

DSG kestävyyteen on otettu tarpeeksi kantaa joten se ei nyt kiinnosta vaan todellisen käyttökokemukset. Itse ole pari kertaa kokeillut tyhjällä autolla ja tuntuu että aika töksähtäen lähtee liikkeelle. Sitten kyllä vaihtaa nätisti.

Vaunun kanssa ei kokemusta ja siksi kysymys teille jotka olette ajaneet. Miten toimii peruuttaessa? Onko peruutusvaihteen välitys vastaavasti iso kuten manuaaleissa. pystyykö jarrulla hivuttautumaan? Lähteekö liikkeelle loikkaamalla puolimetriä kerrallaan vai pystyykö peruuttamaan senttejä kerrallaan esim. kiilojen päälle?

Miten toimii peruuttaessa jos alusta antaa periksi. Esim. ylämäkeen märkää ruohikkoa? Onko mitään tehtävissä?

Kuten alussa ei tarvitse ottaa kantaa kestävyyteen. Ja käy kokemukset myös muista kaksoiskytkentä laatikoista kuin VAG-konsernin.

Moro. Mulla on 1.8l bensa octavia 7 pykäläisellä lootalla ja kokemusta 3 kesän verran dsg.stä. Vaununa on semmonen 1300 kg painava kapea cabby, joka kulkee hyvin tuon auton perässä.
Vetäminen on sujunut helposti ja aika edullisestikin. Kulutus on ollut n.11,5l/100km. Pääasiassa vedän vaunua cruisen avustamana jolloin tuo kulutus on pienempi. Peruutus automaatilla sujuu myös hyvin ja helpommin mielestäni kuin manuaalilla, no tää nyt on makuasia. Omien kokemuksien perusteella voin suositella.

itselläni ei ole ollut tuollaista, mut olen seurannut noiden menoa. homma riippuu vaunun painosta ja alustasta. esim volkswagen touareg v10 tdi ja dsg. perävaunu kuormineen tuollaiset n. 2600kg. peruutus halliin kääntäen ahtaassa paikassa jossa reilu kynnys. vaihdelaatikko päästi yli aina kun kynnys tuli vastaan nätillä peruutuksella. kuskin piti mennä vauhdilla en sai kärryn halliin. itse olen peruuttanut samaan paikkaan liki samanpainoisen kärryn chevyn automaatilla ilman ongelmia, joten ei mahdoton normaalilla automaatilla. ainakin alun malleissa oli jonkun verran vikoja. ajossa toimiessaan kuulema melko mukava. muuta en tiedä

Ihan hyvä juttu, mutta kyseisessä volkkarissa ei ole koskaan ollut dsg-vaihteistoa. Siinä on Tiptronic joka on perinteinen yhdistelmäautomaatti.

Ihan hyvä juttu, mutta kyseisessä volkkarissa ei ole koskaan ollut dsg-vaihteistoa. Siinä on Tiptronic joka on perinteinen yhdistelmäautomaatti.

Kokemuksia: valitsin DSG-veturin kokeilemalla eri automerkkejä ilman vaunua (laadukkaiksi tunnettuja, esittelyautoissa on harvemmin vetokoukku). Erityisesti ”töksähtelyihin” kiinitin huomioni ja sen perustella kyseiset vaihtoehdot hylkäsin. Lisäksi vaihteiston manuaalitoiminto, sen toiminta ja sujuva käytettävyys oli yksi valinnan kriteeri – ja veturissa on hyvä olla myös vakionopeustoiminto. Perinteistä automaattia en kokeillut, koska siitä oli jo kokemus.

Vetokokemukset ovat olleet positiivisia, eikä peruuttelu ole ollut ongelmallista. Se on mukavampaa kuin manuaalivaihteistolla ei kuitenkaan yhtä huoletonta kuin momentin muuntimella varustetulla vaihteistolla. Pihalle joudun peruuttamaan ”parin kulman kautta ” parkkiin, joten toimivuus peruuttaessa on kokeiltu useampaan kertaan – kaikenlaisilla vaihteistoilla. DSG:n peruutusvaihteen välityksessä en ole ”havainnut ongelmaa” – pitänee tarkkailla jatkossa. Moottorijarrutus on napakampaa ja ennakoiva ajo vaununkin kanssa on helpompaa. Kaasun käytön oppii nopeasti, koska se on samankaltaista kuin perinteisellä levykytkimelläkin. ”Talla pohjaan” tyylillä saa minkä tahansa auton hyppäämään.

Kuvaamiasi ääritilanteita en ole kokeillut, koska paikan valinnalla - 4-vedosta huolimatta - olen oppinut ne välttämään (läpiajo). Joskus joutuu kuitenkin peruuttamaan vaunun paikalleen, mutta silloinkin aina vedän vaunun kiilan päälle, jos sitä tarvitaan. Hivuttamista en ole kokeillut – eikä se varmaan onnistuisikaan yhtä helposti kuin momentinmuuntimella varustetulla laatikolla.

Valtaosa autossa istumisesta tapahtuu tien päällä, joko vaunun kanssa tai ilman, joten yleinen ajomukavuus/helppous ratkaisi enemmän kuin ääritilanteista selviäminen.

Kaiken näköiset hilavitkuttimet, lukkiutumat jarrut, luistonesto, ajonvakautus, automaattivaihteisto, automaattiparkkeeraus jne on mukavia ja onhan ne myös kuljettajan apuna, ja apu on sitä suurempi mitä surkeampia on kuljettajan taidot.

Ainut varma asia on että hilavitkuttimien runsauden johdosta auton paaliin meno nopeutuu.

"Ainut varma asia on että hilavitkuttimien runsauden johdosta auton paaliin meno nopeutuu. " ...

Miten tämä liittyy aloittajan kysymykseen?

" Mulla on 1.8l bensa octavia 7 pykäläisellä lootalla ja kokemusta 3 kesän verran dsg.stä. Vaununa on semmonen 1300 kg painava"

Mulla oli samanlainen yhdistelmä ja kokemuksia myös kolmelta kesältä. Vetohommissa ihan mukava hyvällä tiellä. Homma muuttuu vaativammaksi kun maasto huononee.

Kysymys oli myös peruuttamisesta. DSG:llä peruuttaminen huonossa paikassa on kuin manuaalilla. Käsijarru päälle, jalka jarrulle, vaihde R:lle, jarru ylös ja kun huomaat että kytkin alkaa ottamaan kiinni niin käsijarrua pois ja varovasti kaasua. Huonossa paikassa muutama peruutus ja jo nenään tulee palaneen kytkinlevyn tuoksu. DSG:llä tuo viive jarrun vapauttamisen ja kytkimen kiinniottamisen välillä on n. 0,5 - 1 sek. Nopea kaveri ehtii tietty siinä ajassa polkaista jo kaasua jolloin kyllä loikkaa.

Kokonaisuutena DSG:stä vaununvedossa mielestäni: Hyvissä olosuhteissa ja hyvällä alustalla aivan loistava veturi. Kun maasto ja paikat hankaloituvat niin siinä kohdassa perinteinen automaatti menee kirkkaasti ohi.

No niin, nyt kun lehti on ilmestynyt, on hyvä kertoa laajemmin omia ajatuksia. Ja kun on ajettu sekä perinteisellä että CVT-automaatillakin, niin on helppo verrata kaikkia tyyppejä, etuineen ja haittoineen.

Perinteisessä tehoa ja energiaa hukkaantuu luistoon, mutta se sama luisto tuo toisaalta mukanaan sitä kaivattua mukavuutta. Ja pieni "toinen jalka jarrulla" luistattaminenkaan ei haittaa kun kaivataan hidasta tai millin tarkkaa työtä. Kuusivaihteinen ei ole kaukana manuaalin taloudellisuudesta, mutta vasta 7 tai 8 pykälää on nykyisessä CO2-kisassa kelpo. Lisäksi valmistuskulut, koko ja paino ovat rajoitteita.

DSGn iso etu on vedon saumattomuus. Kun uusi pykälä tulee käytännössä heti, on veto saumatonta, kierrokset ja turbon paine ei laske, eikä kaasulla tai vaihteilla tarvitse ajossa kikkailla. Se usein mainittu haitta on samalla myös opettelua uuteen tapaan ajaa. Rajallinen luisto tarkoittaa erilaista, manuaalimaisempaa liikkeellelähtöä. Siinä missä perinteisillä automaateilla paljon ajanut survaisee kaasua surutta, ja antaa momentinmuuntimen hoitaa loput, on DSG-kuskin kaasujalka manuaalimaisempi. Liikkeelle pikkukierroksilla jarru päästäen, ja sitten kun on edetty ensimmäiset askeleet, painetaan vasta pedaalia syvempään kohti lattiaa. Millintarkassa työssä kuten vaunun koukutus ja hidas kääntely sekä tarkka peruuttelu tekee mieli aluksi käyttää kahden jalan tekniikkaa. Eli vasen jarrulla, liikkeellelähdön apulaisena sekä valmiina hidastamaan heti, kun mennään liian kovaa, ja oikea kaasulla annostelemassa vauhtia. Tämä on kuitenkin sitä, millä saa kytkinpinnat käryämään, jos sitä tekee liikaa. Tosin manuaalilla sama tapahtuu vieläkin helpommin, koska kuskin varpaat ei ole yhtä herkkä instrumentti kuin lootan älyohjaus. Ollaan jo voiton puolella, kun siihenkin saa sen rutiininsa, niin että oppii, missä vauhdissa ei tarvi enää hidastella jarrun kanssa. Ja kyllä DSGeen kytkimissä silti on vähemmän ongelmia kuin manuaalien kaksoismassavauhtipyörissä.

Yhden kytkimen robottivaihteistot on selvästi lähempänä manuaalia kun ajatellaan pehmeää vaihtamista. Kaasulla avitetaan vaihteen sujuvaa vaihtumista, ja oikeammin tämmöistä tulisikin pitää kytkinpolkimettomana manuaalina. Mutta on sillä isot edutkin, eli kevyt, halpa valmistaa ja kuluttaa jopa manuaalia vähemmän.

Sitten se CVT, eli variaattori. Etuina jouheus, tasainen saumaton veto, aina oikea ja tasainen vääntö, sekä sitä kautta taloudellisuus. Tätä voisi verrata perinteiseen, jossa olisi kymmeniä vaihteita. Mutta tämäkin vaatii totuttelua. Yleensä ensimmäinen kommentti on, että "jättää kierrokset huutamaan" ja tankatessa sitten odotettua isompi lasku. Mutta vaihteiston luonteeseen kuuluu kiihdyttää reippaasti, ja sen jälkeen helpottaa vasemman lapikkaan kouristusta. Ajatellaanpa asiaa "vaihteellisten laatikoiden" kautta. Niissäkin kierrokset käyvät reippaammilla lukemilla, ja jokaisella vaihteella, koko kiihdytyksen aikana. Mutta kun CVTeessä ei ole vaihtoja, menee kiihdytys tasaisesti noilla huipuilla. Ja ihan kuten muillakin hellätään kaasusta kun on päästy tavoitteeseen, niin myös CVTeellä.

Minkä itse ottaisin? Helpompi sanoa, mitä en: vanhanaikainen vähävaihteinen perinteinen automaatti. Kaikilla muilla on etunsa sekä haittansa, mutta jokainen niistä on manuaalia parempi. Jopa robotti, jonka iso valtti on hinta sekä taloudellisuus.

Meitilläkin vaihtui pari viikkoa sitten monivuotinen yhteistyö momentinmuuntimien ja nelivedon kanssa DSG:hen ja kaksivetoiseen. Ensimmäinen mökkimatka ja "tukkikuormien" veto on suoritettu. Vaihteisto on toiminut yllättävän hienosti ja vaihdot huomaamatta. Kytkinhän on hieman äkkipikaisempi liikkeelle lähdettäessä kuten muutkin kirjoittajat ovat maininneet. Busterin nosto jyrkästä veneluiskasta vielä hieman askarruttaa. Kulutus putosi noin puoleen merkkien (jääköön mainitsematta, ettei tule sarjaa vaihteiston mollaajilta) vaihdossa.

Kaksi kesää on nyt vedetty Skoda Suberbilla 2.0 tdi 4x4. 6 lovinen dsg. Vaihteisto on toiminut moitteettomasti vaunun kanssa myös peruutettaessa. Ainoa "ongelma" on ollut ryömittäminen koukkuun jos on vähän ylämäkeä. Pyrkii helposti nykäisemään mutta totuttelemalla oppii löytämään oikean tuntuman. Edellinen oli Mondeon perinteinen 4 lovinen josta piti nelonen käytännössä pudottaa vedettäessä pois. DSG vetää cruiseri päällä 1600 kiloista vaunua asetettua nopeutta 6 ja 5 vaihteella jyrkissä mäissä saattaa heittää neloselle. Ei souda vaihteiden välillä. Kulutus 8- 10 litran välillä. Tuli kokeiltua viime kesänä Pohjois-Karjalan mäissä.

Ihmettelen kauhiast miten DSG vaihteistolla (ihmisiksi ajaen) saa auton "hyppäämään, loikkimaan jne.kuten väitetään. Ajoin kolme vuotta Skoda octavialla jossa 6-lovinenDSG. Nyt ollut saman kolme vuotta Audi jossa 7-lovinen DSG tosin Audin kielellä s-tronic. Kumpikaan auto ei loiki, hypi, pompi tai mitään muutakaan ihmeellistä, lähtipä liikkeelle eteen tai taaksepäin, ylä tai alamäkeen vaunun kanssa tai ilman. Koukkuun peruuttaessa joku virtuoosi kehui käyttävänsä "kahden jalan tekniikkaa"(vasen jarrulla oikea kaasulla), miksi ihmeessä? Olen ilmeisesti sen verran tyhmempi/laiskempi, että käytän vain "yhden jalan tekniikkaa". Eli vaihde pakille, jalka pois jarrulta,auto ryömii hitaasti ja halutussa kohtaa taas jarrua, helppoa eikö? Toimii näin riippumatta siitä onko ylämäki, alamäki tai tasamaa. Että tälläiset kokemukset DSG- vaihteistosta.

Ajan Superbilla 2.0tdi 170hv DSG6, vedän tuhat kilosta venettä trailerilla rampista ylös ilman mitään kytkimen hajuja ja 1500kg matkailuvaunua. Minulla on laatikko toiminut ilman ongelmia (110tkm). Vaunun vedossa en käytä D asentoa koskaan, mielestäni laatikko vaihtaa liian nopeasti seuraavalle. Tulee turhia tärinöitä eikä kone pääse kunnolla "hengittämään". S-asento on taas turhan "ylikierroksinen". Viimeistä pykälää en myöskään käytä. Jos teillä on autossa moottorin voiteluöljyn lämpötilamittari kannattaa sitä seurata minkälainen vaikutus sillä on jos ajaa 5 tai 6 vaihteella. 90km/h vauhdissa 6 vaihteella lämpötila tahtoo nousta turhan korkealle. Kulutus on ollut 8.0-12L.

En tiiä muuta kuin,automaattina olen ajellut ja tulen ajamaan vähän alle 200tkm. On mennyt.