Isojen mäkien ajaminen alas vaunun kanssa

Miten olette toimineet suurissa alamäissä vaunun kanssa? Norjassa ollaan käyty muutama reissu ja vaunun jarrut ovat olleet todella kovilla lämpöjen suhteen. Kerran jo vaseliinit kiehahtivat ja jouduin leirintäalueella irroittamaan rummut ja rasvaamaan laakerit uudelleen. Vaunu painaa 1600 kg ja on yksiakselinen. Parhaat paikat (esim. Geiranger) jää katsomatta kun ei viitsi mennä suurten alamäkien takia.

Mikä olisi paras menetelmä mäissä? Mahdollisimman hidas vauhti ja pysähtyy jäähdyttelemään jarruja välillä? Tässä menee kyllä aikaa aivan tolkuttomasti. Parashan on tietysti se, että alamäen jälkeen on tasaista ja saa ajamalla jäähdytettyä jarrut, mutta kun mäki on niin pitkä, että jarrut kuumenevat vaan ennen kuin on mahdollisuus tähän.

Yksi kaveri ehdotti, että ruuvaa jarrutangon niin löysälle ettei jarruja ole ja ajaa hitaasti mäet alas. Joo tiedän, ei ole kovin järkevä vaihtoehto, mutta vedän vaunua LandCruiserilla ja siinä on niin alennusvaihteisto niin löytyy kyllä niin pieniä vaihteita, että ei tarvitse autosta painaa jarrua vaikka mäki olisi miten jyrkkä. Nopeus on vaan tällöin erittäin alhainen 10-20 km/h. Joten ei kovin hyvä vaihtoehto välttämättä tämäkään. Kertokaahan kokemuksia miten olette isoissa mäissä toimineet vanujen kanssa.

Onko siinä niin, että vaunun jarrut ovat laahanneet hieman, ja siinä kumenneet, Nimittäin samat jarrut autossakin on.
Autoa moottorijarrutksella ajettaessa mäkeä vaunu aisajarrutuksella jarruttaa, ja jos se joutuu tavallaan hoitamaan koko yhdistelmän jarrut, siinä se joutuu töihin
Siinä, jos vaseliinit kiehuu pilalle, on jo renkaiden syttymisvaara lähellä. Kannattaa koittaa säätää, että vaunun jarrut ottavat hieman vähemmän kiinni, mutta silti jarruttavat.
En oikeen muista systeemiä, mutta jos auton jarrtusteho jyrkässä pitkässä mäessä riittää kesäkelillä, voiko vaunun jarrut lukita aisasta pois kokonaan
Kyllä normaalisäädöillä ajaminen onistuu alamäkiäkin, mutta muuten ei kannata antaa yhdistelmän karata käsistä, ettei joudu matkustajan virkaan.
On niin kauan kun vaunua olen vetänyt, ettei muista.
Toivopoika

Kyllä ne vaunun jarrut on oikein säädetty, eivätkä laahaa. Mäki oli niin jyrkkä, että 3-vaihteellakaan moottorijarrutus ei riittänyt. Pääsääntöisesti ajettiin 2 vaihteella ja silloinkin piti painaa jarrua lisäksi. Tällöin vaunu jo "työntää" melkoisesti autoa ja väkisinkin jarrut lämpenee vaunussa. Maasturissa on niin isot jarrut että niiden teho kyllä riittää. Muutaman kilometrin matkalla tultiin 700m alas. Alennusvaihteen kanssa kyllä voisi ajaa hiljaa alaspäin jarruttamatta vaikka vaunussa ei olisi lainkaan jarruja. Vauhti olisi tällöin 10-20km/h.

"Mahdollisimman hidas vauhti ja pysähtyy jäähdyttelemään jarruja välillä? "

Noinhan se on tehtävä matkailuautollakin jos on "liian pitkä" mäki ja jarrut meinaa kuumeta liikaa.

Jyrkissä mäissä moottorijarrutuksella ja kun vauhtia alkaa olla liikaa niin jarruilla tapetaan vauhti. Sitten sen verran nykäistään että vaunun jarru aukeaa ja taas moottorijarrutusta. Jyrkissä pitkissä alamaissä ei saa jarruttaa jatkuvasti. Joku fiksumpi osaa neuvoa tuon vetopään säätämisen niin ettei vaunu jarruta liian herkästi.

Sen verran oli viimeksikin mäet jyrkkiä, että kesti n. 10s kunnes vauhti kiihtyi 40-70 vaikka autossa oli 3 vaihde päällä. Lopulta ajoin 2 vaihtella ja vauhti n 50km/h. Ei siinä paljon auttanut nykäistä jarrujen irti nykäisy, koska moottorijarrutus oli niin voimakasta. Se oli vielä sellainen tie, että levähdyspaikat olivat vähissä niin ei päässyt heti jäähdyttelemään jarruja. Lopputuloksena oli se, että rummuista nousi savu ja porina kuului vaseliineistä. Onneksi oli leirintäalue lähellä mihin oltiin menossa niin sain nopeasti uudet vaseliinit laakereihin. Kuumentunut vaseliini menettää sitkon ja se ei enään voitele laakereita. Siitä tuli sellaista lämmenneen oivariinin kaltaista.

Ei siinä taida tosiaan muu auttaa kuin ajaa hiljaa ja koittaa löytää jäähdyttelypaikkoja tarpeen usein.

En ole vaunun kanssa jyrkissä mäissä ollut (tosin en pitkään aikaan ole muutenkaan vaunua vedellyt).

Jos joku sanoo, että vaunua vedettäessä jarrutetaan moottorilla ja vain tarvittaessa jarrulla, niin voin todeta ettei silloin ole jyrkässä mäessä käytykään.
Ducatolla olen muutaman kerran ollut mäessä jossa ykköselläkään ei saanut riittävää jarrutusta aikaan.
Kun jalan löysäsi jarrulta kierrokset nousi kuin olisi painanut kaasupolkimen pohjaan.
Ainoa konsti oli tappaa vauhti jarrulla ja kun sen vapautti piti antaa kierrosten nousta niin ylös kuin uskalsi, sen jälkeen reippaasti jarrulla vauhti pois, tätä tehden tultiin pari kilometriä.
Alhaalla piti sitten vain ajamalla jäähdyttää jarrut.
Onneksi ei ollut vettä jarrunesteessä, muuten olisi tullut totiset paikat.

On siis mäkiä joihin ei pidä vaunun kanssa mennä lainkaan.

Markku on ollut melkoisen jyrkässä mäessä ja noin jyrkkään tosiaan ei voi vaunun kanssa mennä, ainakaan ajaa alaspäin. Ylöspäin aina pääsee.

Ensikesän reittejä ollaan jo katseltu Norjan puolelle ja hyvä apuna siinä on googlen kartta kun laittaa "maanpinta" asetuksen päälle. Tällöin näkee jonkinlaiset korkeuskäyrät ja voi arvioida laskujen jyrkkyyttä. Osalla Norjan teistä on pituusrajoitus ja sekin kertoo jo haastavasta osuudesta. Osa teistä max 15m ja osa max 12,4m. Esim geirangeriin menevistä teistä toinen on 12,4 ja toinen 15. 15 m:n tie on jo paha vaunulle ja viimeksi ajettiin se pelkällä autolla ilman vaunua.

Loivassa alamäessä auttaa kun jarrut on säädetty niin, että vetopää pääsee painumaan vähän enemmän ennen kuin jarrut ottaa kiinni, mutta jyrkässä vetopää painuu pohjaan ja taas tulee lämpöä. Kestää todella pitkään, että rummut jäähtyy kun seisoo paikallaan. Ajossa ne jäähtyy hetkessä.

Moi

Mitä tarkoittaa jyrkkä mäki, 8 %:n kaltevuus, vai 10 %:n kaltevuus ja miten pitkä se alamäki on? 1 km, 2 km vai mitä, ehkä auttaa paremmin hahmottamaan kysyjän problematiikkaa. Tällöin voit saada täsmällisempiä ja kokemusperäisempiä vastauksia.
t. Matti

Yli 20 % mäkiä voitanee pitää jyrkkinä, niitäkin löytyy Alpeilta kun poikkeaa motarilta.

Kasselista Saksassa taas löytyy mäkeen pituutta.

Tuolla mäen pituudella on melkoinen merkitys vaikkei mäen jyrkkyys kovin suuri olisikaan.
Kasselin alueen (n. 80 km pitkä mäkialue) mäissä on laskuja joiden pituus vaakasuunnassa on n. 5 km ja lasku/nousu 8 % tasoa mikä metreinä tekee jo 400 m.
Yhtämittainen lasku vaikeuttaa jarrujen jäähdytystä ja jos koko ajan jarruttaa niin jarrut ei ehdi jäähtyä lainkaan.

Rekkamiesten jarrutustyylistä on opiksi otettavaa noissa pitkissä laskuissa niin auto- kun vaunumiehillekin.
Kun rekkojen jarrutustyyliä tarkkailee niin ensinnäkin ne lähtee pitkään alamäkeen näyrästi pienellä nopeudella (nopeusrajoitus rekoille ja matkailuperävaunuille max 60 km/h) ja kun vauhti pyrkii kiihtymään niin tappavat vauhdin voimakkaalla lyhyellä jarrutuksella ja antavat jarrujen välillä jäähtyä ja sama jarrurussyklisyys toistuu vauhdin pyrkiessä kasvamaan, kunnes mäki on laskettu alas.

Uusissa rekanvetureissa on hyvinkin kehittyneitä moottorijarruja kuten puristusjarru ja pakokaasujarru mikä vähentää pyöräjarrujen käyttöä ja samalla jarrutustyyliä, kun kone käy kompressorin tyyppisesti ja mäntäpainetta/jarrutustehoa voidaan säätää tai luostonesto tekee sen automattisesti.

Moi
Se miksi kysyin ja pyysin kommenttia johtui siitä, en uskaltanut ottaa kantaa Norjan mäkeihin. Alppeja on tullut ajeltua ylös alas vaunun kanssa. Voi olla, että Norjan mäet ovat jyrkempiä niin en oikein uskalla antaa omia näkemyksiä oman kokemukseni pohjalta.
t. Matti

Omat kokemukset jyrkistä ja/tai pitkistä mäistä on juuri Norjasta, jossa näitä paikkoja on ollut tapana suorastaan metsästää. Siksi on yhdistelmän pituuskin pidetty alle 13 metrin jottei se rajoittaisi reittivalintoja. Tähän asti on pärjätty ihan vain sillä että ylhäältä lähtiessä lähtönopeus alas, veturiin pieni vaihde (automaatilla siis ainakin kakkosta suuremmat lukittu pois), ja vauhdin noustessa voimakas jarrutus, jonka jälkeen taas moottorijarrutuksella eteenpäin. Vaunun jarrujahan tuo ei juuri säästä, jonka vuoksi onkin ollut tapana pysähtyä välillä jäähdyttelemään, eihän niitä mäkiä muutenkaan halua nopeasti ajaa jotta ehtii maisemiakin ihastella. Jarrujen "jäähtymisnaksutus" on kyllä puhuttelevaa kuunneltavaa... Norjassa pysähteleminen onkin sikäli helppoa että soveltuvia paikkoja riittää varsin tiheästi. Aika usein olen kauhistellen katsellut edellä ajavien, useimmiten matkailuautojen, tauotta palavia jarruvaloja... Mitä ilmeisimmin asiasta ei puhuta tarpeeksi.
Vaunun kanssa on syytä muistaa tarkistaa myös jarrukenkien kunto ennen reissuun lähtöä, ja taas ennen seuraavaa reissua. Kulumisnopeus saattaa yllättää noiden mäkien kanssa, mutta parempi kokea tuo yllätys huoltohallissa kuin liikenteessä!

Itseelläkin oli nuorempana viehtymystä noihin alppiteihin, mutta onneksi se "tauti" näyttää helpottavan iän kertymisen myötä.
Tämän kuun alkupäivinä laskeuduin serpentiinitietä Montenegron Cetinjestä Adrian meren rannikolla olevaan Budvaan hieman liian vauhdikkaasti ja ilmeisesti etupään jarrulevyt otti siitä laskusta nokkiinsa ja alkoi hieman täristämään jarrutuksessa. Täytyy tarkistaa heittokellolla onko tuntuma oikea.

Siitä muistuttaisin, että jos menette ajeleman mäkisiin maastoihin tai vuoristoon niin käsijarru pitää olla ehdottomasti tip top kunnossa ja pyöräkiilat myös mukaan.
Jos autosta tai vaunusta menee vaikka rengas niin ajoneuvon on pysyttävä paikallaan kun se on tunkin nokassa, tai muuten menee merheeksi.

Kiitos hyvistä vinkeistä.

En nyt suoraan muista mäkien jyrkkyyksiä, mutta luokkaa 8-15% ovat olleet. Pituutta useampi kilometri. Esim. Juuri Geirangeriin vievä tie (ei trollstigen) on jo sen verran pitkä ja jyrkkä ettei viitsitty mennä sinne vaunun kanssa, vaan jätettiin vaunu pois ja käytiin päiväreissu pelkällä autolla yhdeltä leirintäalueelta.

Tosiaan näin ollaankin menetelty että vauhti minimiin ja lyhyillä voimakkailla jarrutuksilla vauhti pois. Viimeksi tosiaan vaseliinit jo lämpenivät liikaa ja jouduin voitelemaan laakerit uudelleen leirintäalueella. Pitää vain pysähtyä riittävän usein jäähdyttelemään jarruja. Jokapaikassa ei vain ole pysähdyspaikkoja riittävän tiheään. Samalla on hyvä ihastella maisemia kun kuuntelee jarrujen naputusta... Lehtipuhallin olisi varmaan hyvä apuväline jarrujen jäähdytykseen :)

Alpeilta löytyy aikamoisiakin mäkiä. Moni varmaan tunnistaa tuon kuvan paikan. Tuosta ei matkakulkimilla saa mennä, mutta Garmish Parthenkirchen eteläpuolellakin oli melkoinen mäki. Oisko ollut 17%. Siinä on tielle rakennettu hätäramppeja jarrunsa menettäneille.

Moi
Eipä tuossa sen enempää osaa sanoa kuin että on "vedetty" vaunua alamäessä n. 8%:n kaltevuudella ja kesto n. 6 km, vauhti reilu 80 km/h. Mutta kyseessä siis moottoritie, jossa leveyttä riittävästi. Ja siellä ei voi ajaa hiljempaa kun tulee rekka peräkonttiin. Automaattilaatikko vaihtaa itse sopivasti moottorijarrutukselle eikä siitä sen enempää ole tarvinnut huolehtia. Se mikä minua jää askarruttamaan on se, että onko nuo teidän mäet Norjassa liian jyrkkiä liikkumiseen vaunun kanssa? Ainakin keski-euroopan tiekartoissa on kieltomerkintä teille joissa ei saa kulkea asuntovaunun knassa.

Aloittajan ongelmaan ei taida olla helppoa ratkaisua. Itse en Pohjois-Norjaa vain kokeneena ole siihen joutunut tutustumaan. Kerran kyllä toisesta pyörästä "kiehahti" kun huolto oli säätänyt jarrun liian tiukalle.

Kannattaisi ehkä tutkia käyttämäsi voiteluaineen kuumankestävyys. Jokin luokitushan niillä täytyy olla.

Jarrujen tilapäiseen "poistamiseen" on kyllä helppojakin keinoja riippuen vetokytkimen tyypistä mutta, anteeksi, en niitä vaarallisuutensa vuoksi ala kellekään neuvomaan vaikka vastuu onkin aina kuljettajalla jos jotain sattuu.

Vaikeaa se on mäkien ylösmenokin päätellen siitä että esim. Espanjassa pitkän ( 5km. >) nousun jälkeen näkee pientareen vanhalla asfaltilla useita kohtia joissa on auto palanut.

Jossain voi olla mäen päällä pientareella peräkkäin 7-8 karrelle palanutta henkilöauton kokoista plänttiä.

@timppa

Ei siinä taida muu auttaa kuin hissukseen alas ja välillä pysähdytään valokuvaamaan ja jäähdytellään jarruja. Ylösmeno on onneksi helppoa, koska vaunu painaa vain sen 1600kg. Heinäkuussa mennään taas "kokeilemaan" mäkiä niin katsotaan sitten sen jälkeen miten meni :)

Kiitos kommenteista ja vinkeistä.

Eikös liian jyrkissä mäissä ole kielto vetää edes peräkärryä?
Suomessa lähellä Inaria Sovintovuoren mäki on tälläinen ja melko jyrkkä.
Uusi laakeri ja ulosvetäjä lienee hyvä ottaa vaseliinin lisäksi mukaan jos vaunun akselit haisee pikiasemalta.

Olipa siinä sinne Sovintovaaralle kerran yrittämässä semmoinen pienen linja-auton kokoinen Clou-matkailuauto. Ei riittäneet rahkeet kuskilla tai koneessa sen jyrkimmän osan nousuun. Takaisin peruuttaminen ja sitten kääntyminen olikin varsinainen tuskanhien nostava kokemus kuskille.

Kauempaa tuota tulin seuranneeksi etten edes nähnyt mikä oli kansallisuus.

Useasti olen siitä itse ajanut ja kyllähän siinä tuntuu että h-autokin kaatuu taaksepäin.

Olen kerran noussut Itävallassa niin jyrkkää mäkeä matkailuautolla Citikka alusta vuonna 1993 ettei moottori jakasanut vetää edes ykkösellä vaan vähitellen vauhti hiipui ja pysähdyttiin. Ei muuta kuin perä rotkon puolelle kääntyessä ympäri.

Tuo jarru tyyppi joka Suomessa melkeimpä yksistään on käytössä eli aisa työntöjarru ei sovi jyrkille mäille. Matkailuvaunuissa on toinenkin yleinen jarrutyyppi sähköjarru silloin vaunu jarruttaa vain kun vetoauto käyttää jarruja. Eli vastaava kuin rekoissakin. Jos vetoautossa on rahkeita hillitä menoa ilman jarruja niin ei myöskään vaunu jarruta.

Rekoissa on retarder eli sähköinen hidastin pakokaasujarru jne.

Terve , olen ajanut Norjassa rahtia työkseni ja ainoa oikea jarruttaminen on voimakas lyhy jarrutus että jarrut ei kuumene liikaa , jos jarrut kuumenee liikaa autosta ja vaunusta häviää jarrut kokonaan ja sitten on todella pulassa . Kun alamäki alkaa on vauhdin oltava mahdollisimman pieni . Pysähdyksiä tarpeen mukaan.

Noinhan se homma taitaa mennä. Ainoana erona on vain se, että vaunu jarruttaa vaikka autossa ei painaisikaan jarrua, koska jo pelkästään moottorijarrutus saa aikaan sen, että työntöjarru painuu.

Kannattaa tarkastaa sen työntöjarrun iskunvaimentimen kunto. Juuri tultiin 12 % lasku Schwarzwaldissa n 6 km ja ei ongelmia jarrujen kanssa. Aisaa saa painaa tosissaa sisään kun vaimennin on kunnossa. Meillä vaunu on yksi akselinen ja max paino 1500 kg. Pitää ennen neulansilmää tappaa vauhti ihan alas.

Mekin hölmöt vedettiin vaunu ylös Nordkappiin, joku ehdotti että jättää vaunun alas ja menee pelkällä autolla. Tuotti meillekin tuskaa tulla alas :D

Monet tarjoavat pitkissä laskuissa periaatetta lyhyt ja luja jarrutus ja sitten antaa "jäähtyä". Ihan fysiikan lakien mukaan ajatellen, mitä parannusta tuo periaate tarjoaa? Lyhyt ja luja jarrutus lataa jarruihin ihan saman määrän Jouleja kuin pitkä ja kevyt sellainen. Eikä liki punahehkuinen jarru taida paljoa ehtiä jäähtyä, kun taas jo tarjotaan lisää herkkua? Eri asia lienee, jos jarrutetaan pysähdyksiin saakka ja annetaan piukkuvan kuumien vehkeiden jäähtyä oikein ajan kanssa (ainakin puoli tuntia, helteillä tunti). Ei kai lämpöfysiikan lakeja voi millään kikkailulla kumota? Ts. kovissa laskuissa saa ongelmiin varautua vaikka kikkailisi miten hyvänsä.

Luonnollinen poistuma pikkuhiljaa hoitelee noita tasaisesti jarruttavia.

Mitä enemmän pystyy jarruttamaan pelkällä moottorilla, sitä suurempi osuus liike-energiasta siirtyy pois moottorin ja jäähdyttäjän kautta. Lyhyt ja luja jarrutus lämmittää renkaita. Jäähdyttelytaukoihin on aina kuitenkin varauduttava.