Ruskaretki katsastusten yössä.

Käytiin retkeilemässä poitsun kanssa Pieksämäen katsastuskonttorilla. Siellä oli tarjolla retkeilijöille aitoa lohisoppaa, oikeasta soppatykistä. Kiitokset kokki kakkoselle oli suorastaan parempaa kuin hyvää. Saatiin mukaan vaimollekin kotipakettiin tulijaiseksi. Niin oli siellä iskemättömiä leimojakin tarjolla, soliveijarikin sai omansa, nyt saa taas vuoden pörryyttää menemään... vaikka minne.

Ihan tuosta vaan iskivät leiman proopuskaan Henry? Tarviko edes solivieteriä näyttää? Heleppoo!

Totta mooses jos kaikki on kunnossa niin leima tulee! Mutta jos ei pidä kalustostaan huolta niin se aiheuttaa yli määräistä sydämen tykytystä katsastus tilanteessa. Eikös meillä ole kaikilla caravaanareilla sitten olekkaan kalusto lain ja asetusten mukaisessa kunnossa?

No ei. Ukolle oli katsastusukkeli sanonut että iso osa tulee konttorille ajamaan esimerkiksi pikku eetä semmosilla vaunuilla että suoraan renkaan vaihtoon ja vetopeilejä ostamaan =) Ehkä tuo hymiö ei kuulu tähän mutta kaippa joillakin on semmonen meininki että kaluston ei tarvi olla niin justiinsa...

Kyllä katastaja työsä teki, kahtelihi tarkkaan. Ostaaki oisi halunnu, mutten myy. Mutta teinhän minäkin katastusremontin. Panin hätävilkut päälle ja käskin poitsun kahtoa pallaako kaikki. Jarruvalot näki ite, kun oli se katsastusten yö. Kilometrejä katsastusten väliin oli tullutkin 24 th.

Soliveijari on arvoisa vanhus tulee tänään täysikäseksi. Pyyti muuten kuskiksi, mutta harkihen vielä ;/

Kyllä ajokin on oltava aina tikissään. Eihän sitä tiedä, jos huomenna päättää lähtä käymään vaikka helsingissä, niin sinnehän on päästävä.