Paljonko tehoa / vääntöä moottorissa pitäisi olla?

Olen hankkimassa itselleni ensimmäistä omaa käytettyä matkailuautoa. Korirakenne on todennäköisesti integroitu ja kokonaispaino kenties noin 3 500 - 4 500 kg (minulla on c-kortti) tai sitten alle 3 500 kg. Yleensä, jos muu liikenne on sen sallinut, olen vuokraamillani matkailuautoilla ajonopeutena pitänyt noin 80 - 90 km/h. Sitä nopeutta vuokraamani B-kortilliset matkailuautot ovat kevyesti liikkuneet (niiden konetehoja en tiedä). Matkailuautolla tulemme liikkumaan vaimoni kanssa kahdestaan, mutta haluamme kuitenkin hankkia mitoiltaan isohkon ajoneuvon (pituus yli 7 m).
Minua askarruttaa se, että onko 130 hv moottoreissa riittävästi voimaa ja vääntöä sujuvaan liikkumiseen vai pitäisikö hankkia 140, 150 vai vielä tehokkaammalta moottorilla varustettu auto?

Minkä voimassa voittaa sen matkassa menettää. 🤔 H

Vanha Amerikkalainen sanontahaa se. Mitä hevosvoimista, kunhan litroja on riittävästi, eelikkä se tarkoittaa vääntömomenttia varsinkin alakierroksilla, ja se tarkottaa sitten heleppoa likkeelle lähtöä.
Nykyautoissa vaikka tehoja on, on pienikokoset koneet, eli pieni aalvääntö, mikä on tärkeintä ottaa huomion, ja kuten automyyjä kerran sanoi, että enenvässä määrin siirrytään autoissa automaattivaihteistoon, koska siinä kone, ja vaihteisto yhdessä auttavat näissä asioissa.
Olen sitäkin aatellut, kun aikanaan nuorna ajelin kasipari volvolla täysperävaunu rekkaa, ja siinä taisi olla heposia jotain 250.
Mutta kuten sillon kun alottelin sitä hommaa, niin omistaja sanoi. Elä kiskota alakierroksilla, vaan heiluta keppiä, vaidelaatikko on sitävarten, että sieltä pitää kahtoa sopiva vaihde.
Tarkotan tällä, että jos haluaa 130 heposen koneella ajoa, niin vaihteita hämmennä, tai sitten helpompi vaihtoehto on automaatti vaihteisto.
En sitten osaa sanoa, miten nousee alavääntö 2,3 koneesa, jos siinä on vaikka 170 hevoista.
Tp

80-90km/h vauhtiin riittää 80-90 hevosvoimaa hyvin, mutta päivittäistä parkkiin asettelua oikea momentinmuunnin-automaattivaihteisto helpottaa huomattavasti, koska momentinmuunnin kolminkertaistaa liikkeellelähtöväännön.

Itse en ottaisi yli 3,5-tonniseen 130-heppaista konetta. Tai ainakaan manuaalivaihteistoon yhdistettynä. En jaksaisi sitä ylämäkeen hyytymistä ja vaihteiden vekslaamista. Toinen vaihtoehto olisi ajaa jatkuvasti mäkiin riittävällä pienellä vaihteella, mutta eihän sitä moottorin huutoa jaksa kukaan kuunnella. Automaattiaski helpottaisi toki tilannetta ja silloin pärjäisi pienemmälläkin koneella paremmin.

Ennen nykyisen kulkineeni (ensimmäinen oma) hankkimista tuli ajeltua vuokrakalustolla jossa oli juuri tuo yhdistelmä 130 hv / manuaalivaihteisto ja kyllähän se jatkuva kepittäminen oli yhtä tuskaa, kun oma henkilöautokalusto oli jo hyvän aikaa ollut automaattivaihteista. Ja siis nuo vuokra-autothan oli alle 3,5 tonnisia eikä siltikään vääntö riittänyt mäkiin edes Suomessa. Kärsimystä oli ajaminen mäkisessä maastossa. Tasaisella toki tuokin oli ihan OK, kun silloin ei ohkainen alavääntö haittaa.

Nyt tuo oma kulkine on omapainoltaan 3,15t ja kokonaispaino 4t. Moottori on 180hv, 430Nm ja sen jatkona kunnollinen 8-vaihteinen momentinmuunnin-automaattivaihteisto. Sillä pärjää hyvin ja eteneminen on mukavaa ja vaivatonta. Alusta on MAN TGE 3.180 4x4.

Jos tehon vähäisyys askarruttaa jo ennen hankintaan, niin ehkä kannattaisi tehdä koeajo vastaavalla m-autolla?
Itsellä kokemusta 130hp (7m) ja 140hp sekä 160hp (7,4m) puoli-integroiduista ja yllättävän iso ero 140-160 hp välillä. Varsin mukavampi 160 varsinkin Euroopan baanoilla…

Mun mielestäni kepittäminen ei ole tuskallista. Täysin refleksiliike jota ei tarvitse ajatella ollenkaan.

Tehoasia on riippuu siitä millaisella autolla kotona ajelee. Itsellä 1,4 litrainen biokaasuauto eikä matka-auto tunnu ollenkaan laiskalta sen jälkeen. Matka-autolla ajan kyllä enemmän kuin tuolla nurkka-autolla.

Pärjäät ihan varmasti hyvin kaikilla ajoneuvoilla joissa on turbo ja vaihdelaatikko, ja jos tarkemmin ajattelee pärjää turbottomallakin vaihdelaatikon kanssa vähän enemmän vaihtamisen kanssa.
No koskaan ei lisäteho ole pahasta mutta sen ylenpalttinen käyttö näkyy aina tankilla,pääsääntöisesti jos verrataan saman ikäpolven ajoneuvoja.
Matkailuautossa katsoisin tarkemmin asuinosan rakenteita tarkalla seulalla, jos ostaa ajoneuvoa pitkäksi aikaa.
Integroitua ostaessa tekniikan huollettavuudessa voi tulla yllätyksiä.

Olen usein uhmetellyt kun kiinnitetään huomiota moottorin vääntömomenttiin. Mielestäni oikea kohta olisi kiinnittää huomiota vetopyörien vääntömomenttiin, nehän vievät auton eteenpäin.

150hv on jo ihan pirteä sillä pärjää norjan ja alpit. Yhdessä mäessä muistaakseni nopeus painui nopeus rajoitukseen, mitä kaikki pohjoismaat kiertänyt .Käppyrän mukaan 196 hv alta 500 nm . Fiat 2.3 ja mitkään savutuskäyrät ei millään kierrosluvulla mene yli asetetuiden arvojen.Asiasta en avaudu tämän enempää.

Tälläkin pärjäsi vuonna 1981 kun Volkkarin ostin. Ensimmäinen seikkailu Etelä-Norjaan Geirangerille ja Peikkopolulle. Matkamusiikkina Queen.

https://www.bing.com/ck/a?!&&p=dba2a23c9947827c3bad51080b553772beecc8cd91d026b3b4d8ab08ea955a48JmltdHM9MTczOTQ5MTIwMA&ptn=3&ver=2&hsh=4&fclid=291660de-c37a-6eb5-3643-759bc2f56f89&u=a1L3ZpZGVvcy9yaXZlcnZpZXcvcmVsYXRlZHZpZGVvP3E9cXVlZW4rYW5vdGhlcitvbmUrYml0ZXMrdGhlK2R1c3QmbWlkPUNEQUI3M0NEMEMzNUQwRTI1MjNCQ0RBQjczQ0QwQzM1RDBFMjUyM0ImRk9STT1WSVJF&ntb=1

Tehoa ja vääntöä on moottoreissa liikaa, kun painavaa matkailuautoa liikutetaan. Kierrokset tippuvat helpolla liian alas ja kiihdytykset ja mäennousut tehdään vain kaasua painamalla, kun auto liikkuu sitenkin helposti. Moottori ja voimansiirto rasittuvat ja ennenhän matkailu-Ducatoista ainakin vitosen rattaat hajosivat. Pakettiautoissa ei tainnut samaa ongelmaa olla, kun sellaisen massa ja ilmanvastus oli niin paljon pienempi.

Ilmeisesti Ducato on aloittajan mielessä. Onkohan se oikea ratkaisu ainakaan 4,5-tonniseen, kun on mitoitettu kevyempään pakettiautokäyttöön. Taitaa samoja moottoreita olla Ivecoissakin, niissä taitaa olla muu järeämpää vai onko samaa kuin Ducaton raskaassa alustassa.

Asia on juuri näin. Kun tehoa, ja vääntöä on, niin helposti annetaan menä, ja mäissä rasitus on kova, ja kun laatikossa kierrokset vähene, niin voitelu huononee.
Mullakin 1500 ladassa hajosi vitos pyörä, ja ajelin nelosella kunnes löyty vaihtolaatikko.
Se muistutti, että ajelehan kuten 88 volvolla, ja käytä vaihteita, niin kun siitä luovuin, oli katsastettu, ja mittarissa yli 380 000 km
En tarkota etteiko voima saa olla, mutta pitää muistaa käyttää silti vaihteita, jos manuaalin päätyy.
Tp

Itse pyrin ajamaan siten ettei minkäänlaisessa ylämäessä tarvitse mennä lappu lattiassa. Etelän todella pitkissä ( yli 10 km. ) mäissä vaihdetaan nöyrästi pientä hyvissä ajoin. Kiirettä ei ole, eikä vaikuta mihinkään.

Jos näkee pitkän mäen ja nopeus alkaa kutosella laskea kannattaa Ducatossa jo satasen vauhdissa heittää vitoselle.

Pärjäähän sitä ihan millä vaan, niin kauan kuin edes ykkösellä pääsee nousemaan mäet ylös. Kysehän on vain siitä, kuinka paljon on valmis kepittämään.

Volkkarikokemuksia on minullakin vuodelta 1981. Silloin menin reilun 10 vuoden ikäisellä VW Kleinbussilla Alppien yli. Vuosimallia tai muitakaan speksejä en muista, kun ei ollut omani, mutta -60-luvun puolelta se oli. Ei ollut kuitenkaan se kuuluisa junakeula, vaan tuulilasi oli jo yhtenäinen. Niin tai näin, hevosvoimia lienee ollut suunnilleen tuo 40. Kuormaa 6 hoikkaa nuorta + kamaa telttoja ja retkikeittimiä myöten. Ja niin vain yli mentiin, ja nimenomaan yli eikä tunneleita pitkin ali. San Bernardinon solan kautta mentiin mennen tullen, vaikka oli tuollainen kuminauhamoottori ja huimat 4 vaihdetta.

Lähtisinkö nykyisin Alppeja ylittämään tuollaisella vehkeellä? Luultavasti en. Joku muu voisi lähteäkin ja kyllähän 40 hevosvoimaa edelleen tuohon riittäisi, jos kuskilla halua ja kärsivällisyyttä riittää. Mutta kun on paremmin vääntävien koneiden ja automaattivaihteistojen makuun päässyt, ei tuo enää maistuisi minulle. Jatkuva kepittäminen ei ole nykypäivää.

Jos ostat 9-vaihteisen automaatin tai dsg:n 6 tai 7 vaihteisena niin sehän nykypäivän auto just kepittääkin,jatkuvaa vaihtamista, se on sitä tätäpäivää , että oikea vaihde kullekkin nopeudelle, moottori aina taloudellisimmillaan/ei välttämättä parhaimmillaan kestävyyttä ajatellen.
Nykyisellä vedän aina automaatilta manuaalina pykälän tiheämmälle kun yliherkistynyt korvani sanoo että nyt moottoria ja voimansiirtoa kiusatataan, ja sehän ei mulle käy.Moottori saa iloisesti kiertää meillä.
Mulla vain 7-v automaatti.
En "optimoisi" millään ilveellä ja väännättäisi väkisten.
Se on kaikki fysiikkaa ja mennään sähköpyörämaailmaan, jossa on opittu että käyttäjä saa voimansiirron monivaihteisissa ketjut ja pienimmät rattaat hajalle jopa 500 kilometrissä sähkömoottorin vääntöä hyväksikäyttämällä ajamalla liian isolla vaihteella liian pienellä kampinopeudella.Otinpa nyt vertailuksi asian.

Juuri näin Ari. Mulla on henkilöautossa 7-vaihteinen dsg. Se nyt ei matka-ajossa ihan kauheasti vaihtele vaihteita, kun bensa-superb on aika köykäinen peli. Maantiellä saa olla jonkinmoinen mäki, jotta tiputtaa edes kutoselle, vitoselle ei juuri koskaan normaalinopeukissa. Ehkä enemmänkin tuo voisi vaihteita käyttää.

Sen sijaan tuo matkamökin 8-lovinen automaatti on painavan auton kanssa kyllä melkoinen kepittäjä. Pienempää pykälää alkaa tulemaan todella herkästi, suomalaisilla maantienopeuksilla vitoselle asti enimmillään ja kohta taas takaisin kasille. Käsin vaihtamalla ei tuollaista kukaan jaksaisi. No eipä manuaalivaihteissa noin paljoa pykäliä olekaan, eli sikäli ei vaihtamisten määrää voi vertailla. Mutta kertoohan tuo siitä, että painava matkamökki, manuaalivaihteisto, vääntävä kone ja laiska vaihtaja rasittaisi kyllä voimansiirtoa rajusti.

Sähköpyörävertaus on osuva. Itse sain 85nm vääntävällä keskimoottorilla vaihteita suht aktiivisesti käyttämällä poljettua 2200km, ennen kuin meni voimansiirto vaihtoon.