Seisotus / renkaat / laakerit.

Ote ohjekirjasta: "Nosta ajoneuvo ylös siten, että pyöräkuormitus vähenee, tai liikuta ajoneuvoa joka 4. viikko. Näin vältät painumien muodostumisen renkaisiin ja pyörien laakereihin."

Vähällä ei pääse kausipaikkalainen eikä muu etuteltan pystyttäjä. Lisäksi vielä liikennetäytöstä p. ja o. Onko hyviä vinkkejä?

Ei ne laakerit litisty, se on varma se. @timppa

Minkähän merkkisessä alustassa laakeritkin on kumia? Voipi olla suomentajan kömmähdyksiä tuollaiset.

Ei niihin rasvaisiin laakereihin makuuhaavoja tule. Renkaisiin - vallankin jos vanhoja koppuroita - tulee kyllä renkaan pitkään seisoessa pientä pääkköyttä, mutta se poistuu pienen ajon jälkeen. Lämpimillä ilmoilla pääkköyttä ei edes saata huomata, mutta jos auto otetaan talvipakkasella seisonnasta käyttöön niin siinä sen huomaa.

noihin vaseliineihin kun ajanmyötä kertyy happoja, ja kun aikansa laakerin kuula makaa yhres kohras ja happo on siel metallien kaa yhres, syövyttääpi happo niin kuulaan kuin kehäänkin "rikkeen" pintaan ja siinä sitä ollaan. Pian on laakeri sökösöö.

Kun autoa välillä siirrellään vaihtuu niin kuulien paikat kuin vaseliinitkin niiden välissä ja happohyökkäys on estetty.

Tällaista tarinaakin on liikkeellä....

Ja nokkaremmi tykkää kun sitä välillä pyöritellään, hääkö muutoin kangistuu kaavoihinsa, niinku entinen suutari . . .

Tekstiote on Bürstner Solanon ohjekirjasta, vm. -10. Taitaa olla kärryt jälkimarkkinointipäällikön suunnittelemia. Jos et aja, huolto/korjaustarve tikittää. Jos ajat, sama juttu.

Eipä kuormaautoonkaan jätetää täyttä kuormaa päälle tarpeettomasti kun autoa seisotetaan, niinkuin matkailuautoilija joutuu tekemään.

Kirjastoautot ovat aina täydessä kuormassa ensi katsastuksesta alkaen = kirjat kyydissä. Tästä syystä ne rakennetaan linjaauton alustalle jossa omapaino - täyskuorma ero on pienehkö. Eikä niillä ajeta kuin oman kunnan aluella keskimäärin 300 000 - 500 000 km 19-20 vuodessa jolloin ne myydään pois.

Joo, oikeassa olet. Tuli vain mieleen, että laakerit pitäisi laittaa autoon käyttötarkoituksen mukaan, mutta onkin valittava auto laakereiden perusteella.

Asuntoautokin on muuttunut matkailuautoksi. Ei muuta kuin menoksi - ainakin neljän viikon välein.

Ihan hyvä että ohjekirjassa myönnetään tuo laakeriongelma.Pitäisköhän valmistajan parantaa laatua!. Taitaa olla Fiatin alusta.Ongelmaa ollut kaikissa alustoissa. Tekeehän tuo pyörien roikotus hyvää jousille, laakereille ja pyörille. Toisaalta, kun sitä autoa roikottelee, saattaa tulla isompia vahinkoja alustaan/itselle, noin ihan kuin vahingossa.

Niille on livahtanut ohjekirjaan pätkä -50 luvun tekstiä. @timppa

Eipä Teuvo maininnut lainkaan, minkä auton ohjekirjasta tuo ote oli. Vaikka olis ollu jonku 50-luvun Austinin kirja.

50- luvun Austin ihan tykkäsi levätä laakereillaan, mutta varsinkin käsijarru oli huonompi.

Nyt on kyseessä AL-KO- alustaan isketty Fiat- laakeripaketti. Auto on mainittu muutama viesti ylempänä.

Mulla vaihdettiin -05 Transitissa vasemman etupyörän laakerit, kun alkoi kuulua kovenevaa ääntä ajossa.

Kun osa oli purettu, näytti korjaamopäällikkö "laakeripesää", jossa oli selvät syöpymäjäljet 5 laakerirullan kohdalla ja sanoi, että "tämä auto on tainnut seisoa pitkään".

No kaikkihan me tiedetään, että Ford-kuskit pääsee taivaaseen, koska....

... voi tulla vastaan sama vika muissakin ajoneuvoissa.

Selitys tuntuu oudolta, mitenkäs se vasen etupyörä on seisonut pidempään kuin muut pyörät?

Ei ne laakerit välttämättä joka pyörästä seisonnassa mene. Tuossa männä vuonna tuli samanlainen ilmiö sukulaiselta ostettuun jenkki Volkkari Golfiin eli toisen etupyörän laakeriin oli ruostunut laakerikuulan jäljet. Auto oli seissyt pari vuotta lähes paikoillaan.

Eiköhän laakeri ole muutenkin tiensä päässä jos se ruostuu tai syöpyy. Rasvan puutteesta tuollaiset johtuu, eikä laakeri pitkään kuivana pyöri. @timppa

Seisotus on nykyään hankalaa. Paras on vaan ajaa vuoden ympäri.

Kyllä vierintälaakereihin on mahdollista tulla vikaa jos laakeri on kauan paikoillaan eikä sitä pyöritetä välillä. On aivan sama onko laakeri autossa tai vaikka sähkömoottorissa. Vika näkyy laakerin kuormituspuolella. Tälläista vikaa sanotaan seisontavaurioksi.

45 vuotta kun on seisotellut, alkaa hieman tyvestä pehmenee, vissiin joku vaurio.

Haapasta komppaan: Minulla on 33v ikäinen vaunu, seisonut välillä vuosia välillä ajettu hieman, seisoo aina laakeriensa varassa, ei koskaan kausipaikalla. Laakerit on yhä kuin uudet, ehkä johtuu siitä että huonojen jarrurakenteiden johdosta navat on avattava muutaman vuoden välein ja laakeriin laitan silloin aina uudet voiteluaineet.

Kyllä laakereiden makuuhaavat ovat ihan totta, juuri tuolla termillä ammattikielessä, ja aivan kuten täällä jo kerrottiin niiden syntyvän. Ja alustan kumiheloja nimitetään vieraalla ammattikielellä myös laakereiksi, tosin eivät ne siis ole ainoa seisomisesta huonontuva osa. Eikä ainoa kuminenkaan osa, samoin renkaat ja hihnatkin tykkäävät huonoa. Itse liikuttelen omia puolet vuodesta seisovia ajoneuvojani jokusen kk välein. Varmuuden vuoksi. Yhdet renkaat vasta olen pilannut.

Vaimoni h-auto on vuosimallia -64. Ajettu vain kesäisin. Seisonut aina pyörillään kuivassa tallissa talvet. Autoon ei ole vaihdettu ainuttakaan laakeria. Koskahan se happohyökkäys alkaa? Rouva ei kovin usein vieraile autokaupassa. Ducatoni on 40 v nuorempi ja ajettu sama 90 tuhatta kuin rouvankin autolla. Suunnittelen kolmannen laakerin vaihtoa oikeaan etupyörään. Miksi vain oikea etupyörä saa makuuhaavoja?

Pakkohan se on itsekin ottaa kantaa asiaan...

Joskus voi olla kyse happoyhdisteistä voiteluaineessa, mutta yleisimmin kyse on vedestä voiteluaineen joukossa. Kun laakeri on riittävän kauan paikallaan, alkaa vesi erottumaan voiteluaineesta ja aiheuttaa ruostumista vierintäelimen kosketusalueen ympärille, kuulalaakerissa se on ellipsi, rullalaakerissa tietysti enemmänkin rullan muotoinen. Jos siis voiteluaineenne laakerissa on puhdasta niin tuota korroosio-ongelmaa ei ilmene.

Jos siis esim. oikea etupyörä kärsii tuosta ongelmasta, niin tarkasta tiivistys ja tietenkin käyttämänne voiteluaineen puhtaus. Tiivistyksen pettäminen tuon yleensä aiheuttaa, mutta myös monesti likainen voiteluaine. Hyvin usein eri korjaamoilla on havaittavissa ettei voiteluaineita säilytetä oikein eikä niitä käytetä oikein. Esim. rasvaa säilytetään jopa avonaisissa astioissa tai sitten sitä rasvaa kaivetaan jollain ruuvarilla kilon astiasta. Näin saadaan varmasti laakerivaurioita aikaiseksi.

Toinen yleinen ongelma (joka myös aiheuttaa näitä laakerivaurioita) on laittaa väärää rasvaa. Käytetään jotain yleisrasvaa joka paikkaan vaikkei sellaista yleisrasvaa ole edes olemassa. Vielä pahempi virhe on laittaa uutta rasvaa laakeriin tietämättä mitä ja minkä tyyppistä rasvaa siellä on jo valmiiksi. Jos jo laakerissa olevan rasvan tyyppiä ei tiedetä, pitäisi laakeri pestä vanhasta rasvasta ja rasvata se kokonaan uudelleen, soveltuvalla rasvalla.

"TIENHAARA ERKKI Ei ole väliä onko vanne terästa/alumiinia, aina keskityksen tu- lee tapahtua keskireiän mukaisesti pyörän napaan. Keskireiän idea on olla tiukka, jolloin vanteella on suora tuki pyörännapaan, pul tit ovat sitomassa tämän kokonaisuuden nippuun. Pyöränpultit ei- vät kestä yksinään ajoneuvon aiheuttamia voimia."

Vaan eipä SKF:n tehtaalla kokoamaan laakerielementtiin mitään rasvoja pysty vaihtelemaan tai sen laatua tarkastamaan. Jos menet tuollaisesta suojatusta laakeripaketista repimään ne suojat auki, niin romukoppatavaraa on se sen jälkeen. On luotettava laakerivalmistajan toimiin tässä asiassa.

Ilmeisesti kirjoittaja kertoo nyt jostain vanhasta laakerirakenteesta, missä se koostuu paikan päällä erikseen koottavista erillisosista, kuten sisä- ja ulkokoolit, vierintäelimet ja rasvatiivisteet. Nykyajan laakeri on yksi kompakti paketti, jota ei voi purkaa särkemättä sitä.

No perhena! Liittyi jostain syystä ihan väärä lainaus tuohon viestiin. Tässä se lainaus, mitä aiemmassa vietissäni kommentoin.

Perkelekku ei ole sitä muokkausmaholisuutta täälä...

Oikea lainaus edelliseen viestiini: "Toinen yleinen ongelma (joka myös aiheuttaa näitä laakerivaurioita) on laittaa väärää rasvaa. Käytetään jotain yleisrasvaa joka paikkaan vaikkei sellaista yleisrasvaa ole edes olemassa. Vielä pahempi virhe on laittaa uutta rasvaa laakeriin tietämättä mitä ja minkä tyyppistä rasvaa siellä on jo valmiiksi. Jos jo laakerissa olevan rasvan tyyppiä ei tiedetä, pitäisi laakeri pestä vanhasta rasvasta ja rasvata se kokonaan uudelleen, soveltuvalla rasvalla."

Samahan on nykyään vaunuissa tämä eco laakeri. Ei rasvata, säädetä, puhdisteta.Ennen totuin joka vuosi avaamaan pyörännavan,puhdistin sisä-ja ulkolaakerin,rasvasin kasasin,säädin tarkasti.Nyt on vaan luotettava että kai ne on kunnossa.Mutta ei kai sellainen "umpirakenne"olekaan niin arka kosteudelle ja "hapoille"MV

Tuntuu vaan olevan arka sekin... Monissa autoissa on nimittäin kompaktilaakerin lisäsuojana joko "stefa", kumilärppä tai peltikaulus. Ja yllättävästi suojan mallilla & olemassaololla on suora käänteinen vaikutus laakerimenekkiin...

en voi olla palaaamatta asiaan.... ostin ennen paljon, siis laatikollisia SKF laakereita, niitä paloi aivan päivittäin, siis särkyi, olosuhteetkin kyllä olivat pahat, mutta kun avasimme "peltisuojatun" laakerin suojan asia yllätti laakerissa oli vaan kyynel rasvaa, laakeri myyjä sanoi, että rasva on tarkoitettu kestämään laakerin kestoiän, naurattaako? sen jälkeen lisäsimme lämmönkesto vaseliinia ja sen jälkeen laakerit kestivän koko sen ajan minkä värkki oli vielä käytössä jotain 1,5v, siis muutamasta tunnista yli vuoden eli 16x 50v = 800 Tuntia eli kyllä rasvalla on merkitystä kyllä suojan saa pois pienellä vaivalla ja takaisinkin jos haluaa, taitaa se olla ihmisen kokooma, tai ainakin suunnittelema.

Karin tapauksessa laakerityypin valinta on ollut aivan selvästi väärä. Laakerikoon lisäksi pitää huomioida myös käyttöolosuhteet ja sehän vaikuttaa suoraan myös laakerin tiivisterakenteeseen ja ja voiteluaineen laatuun. Z- ja R-tyypin laakerit on tarkoitettu sellaisinaan käytettäviksi, eikä niiden voiteluaineita ole tarkoitettu jälkeenpäin vaihdettaviksi.