Miten usein vaihdatte öljyt / nesteet vähän ajeltuihin matkakulkimiin?

Itse ikämiehenä ja jonkinsorttisena mekaanikkoja olen tykännyt vanhat autoni huoltaa. Meillä on nyt kolmas "koppiauto" menossa ja käyttö on ainoastaan suvikumeilla. Iän myötä pyörät hidastuvat ja ajokilometrejä tulee kesässä vähän. Miten tiukasti te olette noudattaneet valmistajien suosittelemia kalenteriaikoja? Osoitan kysymykseni lähinnä teille jotka olette tottuneet huoltamaan omat kulkupelinne?

Mitä se vaikuttaa asiaan, huoltaako autonsa itse vai huollattaako liikkeessä?

Hyvä kysymys,minä ainakin vaihdan kerran vuoteen ja jos on enempi kuin 10 000km ajoa sen jälkeen.

Kun tänäpäivänä on öljyjä,esim,Longlife öljyt ja paljon muutakin hyvää niin kysymys on kannataako investoida noihin erittäin laadukaisiin öljyihin?.

Minusta ei,eli kuten kirjoitin sen 10 000 km kestää normaali öljy,mutta mikä on se normaali öljy,kempä tietäis sen?.

Ehkä viisaat karavaanarit????.

Käyttäjän lisäys viestiin 2.4.2016 klo 16:39:56 Tieto lisää tuskaa; http://www.mobil.fi/Finland-Finnish-LCW/carengineoils_mobil-lubricant-selector.aspx

Käyttäjän lisäys viestiin 2.4.2016 klo 17:02:42 Tuossa vielä Fiatin 2,3 jtd mootorin suositus joka taitaa useamassa Fiatissa olla; http://www.mobil.fi/Finland-Finnish-LCW/heavydutyoils_mobil-delvac-product-selector.aspx

Käyttäjän lisäys viestiin 3.4.2016 klo 12:10:41 Tuossa Neste öljyn suositukset Fiat2.3jtd; https://www.neste.fi/suositustaulukko/st_taulukko.aspx?path=2589%3b2655%3b2656%3b3314%3b7163&lang=en

Itse noudatan sitä aikataulua, että moottorin öljy ja suodatin kerran vuoteen. Ajokilometrejä tulee tällöin n. 12.500-13.000 km. Polttoainesuodatin kerran vuoteen. Ilmanpuhdistajan suodatin tarvittaessa. Välillä paineilmapuhallus Automaatin öljy ja suodatin 60.000 km. ( menetelmänä se ulos mikä ropun kautta ulos tulee ja saman verta uutta tilalle. Ohjaustehostajan öljy kerran vuoteen = ruutalla imetään yläsäiliö tyhjäksi ja uutta tilalle merkkiin saakka. Nesteitä ei vaihda kun joskus 5-6 vuoden välein.

Kiitos vastauksista. Entäpäs jos kilometrejä kertyy vain 3 - 4 tuhatta kesässä?

Ei moottoriöljyssä ole parasta ennen päiväystä. Ei ole mitään järjellistä syytä vaihtaa öljyä joka vuosi jo kilometrejä kertyy noin vähän.

Moottoriöljy ei vanhene jos se suojattu auringon valolta ja säilytetään < +50 C asteen lämpötilassa.
Moottoriöljy on perusöljyn ja lisäaineiden liuos, ei seos. Tästä johtuen öljyn aineosat ei erkane eikä haihdu.

Sama vaihteisto- peräöljyn kanssa jota monissa autoissa ei enää vaihdeta lainkaan.

Dieselin suodattimilla oli joskus muinoin tapana vanhetessaan turvota, jolloin niiden läpäisykyky iänkin myötä aleni. Nykyisin tätä ongelmaa ei ole vaikka suodattimet common rail koneen vaatimuksista johtuen on paljon tiheämmät/paremmat kun ennen.

Uudet öljyt ei enää myöskään kuivata moottorin tiivisteitä kuten vielä tapahtui joskus 70-luvulla.

Itse kuulun siihen koulukuntaan, että jos auto seisoo pitkään ajamatta, niin "öljyän koneen" aina määräajoin käyttämällä sen lämpimäksi. Samalla kaikki moottorin apulaitteet pääse "töihin".

Itse vaihdan öljyt kerran vuodessa, koska ajoa kertyy vain 3000 - 4000 km/ vuosi. Syy moiseen on se että öljyn sekaan kertyy kosteutta, kun koneet seisoo. Vaikka vesi onkin vanhin voitehista, on se moottoriöljyssä huono juttu. Samasta syystä, siis kosteudesta, johtuu se että seisomaan jääneestä autosta voi pakoputki ruostua puhki huomattavasti aikaisemmin, kuin päivittäisessä ajossa olevasta. Itse kun vaihtaa, niin se ei kyllä paljoa maksa.

Matilla, ja Heikillä tuli asia melko hyvin selitetyksi. Olen tuumaillut, kun autolla jos ajelee muutaman tuhat vuodessa, niin onko mikä järki oikeastaan laittaa kalliit öljyt. Loppujen lopuksihan uudetkaan automallit eivät koneeltaan ole muuttuneet. Männät liikkuvat edestakasin liuskojen varassa, ja pumppu pumppaa öljyä voitelukohteisiin. Itsellä vanha rattori, ja siinä jokavuotinen öljyn vaihto, muutaman kymmenen tunnin välein. Olen siinä käyttänyt mineraaliöljyjä loppuun neljäkymentä vuotta, ja se soi. paljonkohan sitä mennään markkinan väittämien mukaan, että on oltava joka koneessa erimerkkiset öljyt. Meilläkin autoissa molemmissa erilaiset, rattorissa erilaiset, ruohon purijoissa erilaiset. Kyllä olen laittanu rattoriin, ja ruohokoneisiin samat öljyt. Autoihin samat. Kyllä en ala kymmenen öljymerkin sulkeisiin https://www.youtube.com/watch?v=f_rOy5aarIE Toivopoika

Tuo vesi moottoritilassa lineen niitä vanhoja myyttejä, joita moottoriöljyyn liittyy.

Ensinnäkin nykyaikainen moottori on käytännössä "pullo". Ellein näin olisi niin öljythän tulisi moottorista painella ulos välittömästi. Ajon aikaiset sylinterien ohivuotohöyryt taas poistuu moottorista huohotin järjestelmän kautta välittömästi.

Vapaata ílmatilaa kampikammiossa ja venttiilikoneistossa on moottorin koosta riippuen n. 10-12 litraa. (2,3-3 ltr kone) Ilma ei moottorin rakenteesta johtuen voi vapaasti vaihtua kampikammiossa tai venttiilikoneistossa.

Suhteellisen kosteuden ollessa 80 % ja lämpötilan ollessa nolla on kuutiossa ilmaa vettä 3,9 g.

Tästä voi laskea kampikammion ilmassa olevan vesimäärän. Mielestäni se on nykyisissä suljetuissa moottoreissa ja parantuneiden moottoriöljyjen aikaan merkityksetön asia.

Ajan vuodessa suunnilleen saman verran kuin keskustelun aloittaja, mutta en tohtinut heti vastata, kun hän halusi vastauksia niiltä, jotka itse vaihtavat öljynsä. Nyt se on varmaankin jo sopivaa, kun kirjoituksia on tullut sellaisiltakin, jotka ajavat yli 10.000 km vuodessa. Se ero aloittajan ja minun auton käytössä kuitenkin on, että autollani ajetaan lyhyitä matkoja lähes joka viikko ympäri vuoden.

Kun autoni lähestyi viime syksynä kolmen vuoden ikää, vein sen ensimmäisen kerran huoltoon. Käydyn keskustelun perusteella teetin seuraavat työt: moottoriöljyn ja suodattimen vaihto, polttoainesuodattimen vaihto, jäähdytysnesteen pakkaskestävyyden mittaus ja akkuveden riittävyyden tarkastus. Viimeksi mainittua työnjohtaja piti turhana eikä akkuvettä tarvinnut lisätä, mutta pyysin tarkistamaan sen, koska Timo Haapanen oli todennut täällä julkaisemastani valokuvasta, että autoni akku ei ole suljettua tyyppiä. Mitään katsastukseen kuuluvia asioita, kuten jarrupalojen kuluneisuuden tarkastusta, ei tehty, koska auto oli juuri katsastettu.

Janhosen Matille. Muutamissa nykyaikaisissa moottoreissa esiintyy talvella huohotinputken umpeen jäätymistä, jonka jälkeen öljy poistuu moottorista paineella.Sitäkö tarkoitit? Tiedämme molemmat että et tarkoittanut. Teeppä koe. Ota tyhjä minikrip-pussi. Puhalla se täyteen ilmaa esim imurin poistoreijästä. Sulje pussi ilmatiiviisti ja vie se ulos, ja kas umpinaiseen pussiin kondensoituu vettä ilmasta jonka ei pitänyt olla kosteata, kuten esim ilma jonka puhallat ulos keuhkoistasi. Mitä opimme tästä? Sen että sä et vaihda öljyjä, kun luulet että moottorisi on "pullo" , ja sen että mä vaihdan, kun luulen että se ei ole kuin pullo.

Uudempien autojen, joissa nokiloukut ja katit kannattaa käyttää siihen tarkoitettuja öljyjä. Aiheesta kiinnostuneille lisää keskustelua öljyistä http://karavaanari.org/index.php/topic,16120.0.html

Heikin kanssa samaa mieltä. Ei moottori, sen paremmin kuin p- ainesäiliökään ole paikkoja, minne ei kosteus tiivistyisi. Laadukkaankin moottoriöljyn vaihtaminen kerran vuodessa itse tehtynä maksaa n. 40 euroa. Suodattimen voi vaihtaa joka toinen vuosi jos kilsoja tulee vähänlaisesti. Eikä vaihdon teettäminen ulkonakaan paljon laskua lisää. Tästä on tullut "tapa", vaikka ajomäärät ovat vähentyneetkin.

Nykyaikainen moottori on käytännössä pullo - metallinen pullo Sen sisällä oleva ilma ei voi vaihtua. Tällöin myöskään koneeseen ei voi tulla muuta ilmaa kostuttamaan sisäpintoja Ei öljyiset teräspinnat mitään imusieniä ole.

Imupuolella/turbon putkiin voi tulla "hies" mutta kosteus ei pääse siltäkään kautta moottoriin öljyn sekaan.

Itseasiassa sama asia polttoainetankissa. Ei sinnekään voi tulla muuta kosteutta mitä tankin ilmatilavuus sisältää. Ja se vesimäärä on pienempi mitä esim. dieselissä on jalostuksen jälkeen.

Esim. matkailuauto ulkona harvana rakenteena on ihan eri asia. Siinähän monet uskoo vippaskonstein kuivaavansa maailman, joka aina pyrkii tasapainoon.

"Sen sisällä oleva ilma ei voi vaihtua. Tällöin myöskään koneeseen ei voi tulla muuta ilmaa kostuttamaan sisäpintoja"

Otapa huomioon, että palamiskaasuissa on runsaasti vettä, joka ohivuodon mukana joutuu kampikammioon ja tiivistyy välittömästi kylmässä koneessa ja jos konetta ei ajeta lämpimäksi, vaan käydään vain nurkan takana kaupassa, niin sinnehän se vesi jää, siis koneen sisälle (ei kauppaan).

Kerran vuodessa paitsi kopin lämmityslaitteen nesteet siinä suhteessa on Truma parempi kuin, Alde,moottorin jäädytysvesi kannattaa vaihtaa tai anakin pakkaskestävyys mitata samalla kertaa.Mitä vähemmän vedessä on happea sitä parenpaa jäädytykseen ja laitekestävyyteen.

Ei vesi sinne jää, sillä kun on taipumus haihtua, ts joutua imuilmaan huohottajan kautta. Ennen vanhaan kun moottorit oli ohipuhaltavia louskuja ja öljyt mineraaliöljyjä vesi saattoi olla ongelma. Nykyisissä öljyissä on lisäaineita jotka eliminoi mm. veden vaikutusta.

Se on sitten eri asia jos öljyssä on nestettä tai nesteessä öljyä.

Maailmassa seisoo miljoonia ja miljoonia ajoneuvoja mm. uusia autoja, ja työkoneita pitkiäkin aikoja eikä niihin öljyjä kalenterin mukaan vaihdeta. Öljy heikkenee vain käytössä.

Kerran vuodessa teetän Raskoneella vuosihuollon ja silloin olen ajanut keskimäärin 12 000 km edellisestä. Tavallista mineraalioljyä koneeseen laitan sitä menee 30 litraa. Nyt olen Portugalissa ja edellisestä huollosta olen ajanut 8500 km öljyä on vajaantunut 8 litraa. Periaatteessa se riittää seuraavaan vuosihuoltoon joka on noin 3500 km pästä mutta silloin moottoriöljyn pinta on jo ulkona mittalasista. joten taidan mielen rauhoittamiseksi lisätä 5 litraa. Sy öljy on jo ostettu ja mukana autossa. Moottorilla on ajettu 1856559 km auto vuosimallia 1980

Yleensä en ole lisänyt öljyä mutta nyt vajaus lian suuri suhteessa jäljellä olevaan matkaan.

On nuo ihme vehkeitä nämä linjurien koneet. Synteettistä ei varmaan kannata edes tyrkyttää.

auton huollan itse kaikinpuolin.jakoremmin vaihdatan pajalla kun se on hankalempi homma,mutta moottoripyörään vaidan itse remmit.öljyt vaihdan vuoden välein tai 10000 km välein,siinä nyt on vähän pelivaraakin vaikka menee 1000-2000km ylikin,muut vermeet vaihdan huoltokirjan mukaan.auto on 2.8 idtd maxin alustalla,eli jarrunesteetkin voi vaihtaa pyöriä irroittamatta,alla on hyvät tilat.jakoremmi tuohon ivecon koneeseen vaihdetaan viiden vuoden välein,ja vesipumppu 10vuoden välein,ensi keväänä on jakoremmiremontti taas edessä.ja samalla kannattaa vaihtaa varmuudeksi myös vesipumppu.joku voi tietysti vaihdattaa vesipumpun joka remmin vaihdon yhteydessä mutta mitäpä tuo mulle kuuluu .ja eihän niitä putsareitakaan tarvitse vaihtaa ennen kuin kilometrit tulee täyteen,turhaa niitä jatkuvasti on vaihtaa.mutta jokainen tekee niinkuin parhaaksi näkee.minun autolla on nyt ajettu 227000km.ja ei ole aikomustakaan vaihtaa uudempaan vm.on 2000.siinä on vielä kunnon mekaaninen ruiskupumppu.kulutus on noin 9-10 litran tietämissä mutta kun mennään keskieuroopan vuoristoon niin tietysti se kulutus nyt vähän nousee.auto on alkovi malli ja 3500kg kokonaispaino.

Käyttäjän lisäys viestiin 4.4.2016 klo 12:49:42 tietysti vaihdan öljynputsarin joka öljyn vaihdon yhteydessä.vaikka kilometrit jäisikin vain noin 5000km,niinkuin nyt viimekesänä pääsi käymään,oli vain yksi puolan reissu ja vähän kotimaata sekaan,normaalisti kesässä kerttyy 10000-13000km.ja pari euroopan reissua.

Eihän tuossa 2,8 idTD:ssä kannata vesipumppua vaihtaa ennen kuin alkaa vuotaa, jumittuu ym.? Jakohihna ei pyöritä pumppua niin kuin monessa muussa moottorissa, joissa vikaantuva vesipumppu saattaa johtaa jakohihnaongelmaan ja edelleen kalliiseen kansiremppaan.

Pumpun vaihto on iso työ ja maksaa korjaajasta riippuen tonnin verran, jopa enemmän. Näin opasti arvostettu korjaamo, kun asiaa kyselin 2. hihnanvaihdon kohdalla n. 100 tkm paikkeilla.

Parhaassa tapauksessa pumppu saattaa kestää auton eliniän ja toisaalta vaihtopumppu voi olla lyhytikäinenkin. Tämä tietysti vain mielipide.

tossa tarkastelin auton huolto kuitteja ja missään kuitissa ei ole mainittu vesipumpun vaihtoa ,näinollen se on ilmeisesti alkuperäinen pummppu.

Luulen, että muistaisit, olisivat varmaan kysyneetkin, koska jakohihnan vaihtaminen on pikkujuttu kustannuksiltaankin vesipumpun vaihtoon verrattuna. Sen vaihto maksaa saman verran riippumatta, vaihdetaanko jakohihnakin samalla. No, moottorin suojan poistaminen pitää tehdä molemmilla kerroilla.

Olen samaa mieltä 2,8 idTD:n erinomaisuudesta.

Mulle sanottiin että vesipumppu vaihdetaan jakohihnan vaihdon yhteydessä vain jos se osoittaa vuotamisen, väljyyden tms ongelman merkkejä.

Samalla tavalla kampiakselin etupään stefa. Se vaihdettiin samalla kun oli hiukan vuotanut.

Kone 2.8 JTD, jakohihnan ja stefan vaihto n. 600€.

Joskus mietin kaipaillen Sitikka C35:ta. Siihen sai itse tehtyä kaiken rempan mitä tarvittiin. Tilaa oli ja kone oli helppo nostaa pois nokalta. Tuossa pihassa vaihdoin hajonneen vaihdelaatikon.

Fiatin kimppuun en uskaltaisi ruveta, on se niin täynnä se konetila.

mot

Käyttäjän lisäys viestiin 5.4.2016 klo 10:04:05 Sitikka oli vielä niin fiksu että vesipumppukin osasi hajota juuri kun päästiin reissusta kotipihaan. Seuraavana päivänä Motonetista uusi ja paikalleen tuossa pihassa. Pari tuntia taisi mennä.

ilmeisesti kannattaa kokeilla vesipumpun väljyys mutta nestettä ei ainakaan tarvitse lisätä,pumppuhan voi olla vielä ihan timmissään,auto seisoo talvet katoksessa mutta kuukauden välein käytän auton moottorin lämpimäksi.

Kaiholla muistelen aikoja, jolloin ajelin C35:sta edeltäneellä HY Camionetten alustalle tekemiäni m- autoja. Yhteensä niillä kahdella tuli ajettua n. 300 000 km likimain kaikissa Euroopan maissa. Kaiken voi ja osasi tehdä itse. Kerran vaihdoin juhannusaattona kytkinlevyn Yyterin lähistöllä tien levikkeellä, kun meno tyssäsi kytkimen lamellien katkeamiseen. Propseja koneen alle että sai tönättyä sopivan tilan moottorin ja vaihteiston väliin. Varalevy oli aina mukana. Muutaman tunnin jälkeen matka jatkui ja päästiin juhannussaunaan.

Yksinkertaisuus yhdistettynä toimivuuteen oli siihen aikaan totta. Lapista tullessa sattui kerran radio sammumaan omia aikojaan. No, tuleehan uutisia tunnin välein, ajattelin. Vähän ajan kuluttua ohjaamoon alkoi tulla savua ja ajoin parkkiin tien sivuun.

Ilmeni, että paksu johdinnippu oli pudonnut pakoputken päälle ja kaikki sähköjohdot olivat menettäneet eristyksensä -paljas kupari kiilsi silmään. Ei lähtenyt kone käyntiin, koska virranjakajan katkojan kärkien jousi oli meltaantunut. Ajoakku oli tyhjentynyt. Kytkin kaikki virtayhteydet pois pääkytkimestä.

Siirsin hupiakun tyhjentyneen ajoakun tilalle. Vaihdoin varaosapaketista uudet katkojan kärjet virranjakajaan ja jakajan johto suoraan hupiakun +napaan. Akun johdot paikalleen. Tönättiin vaimon kanssa auto käyntiin. Mekaaninen polttoainepumppu syötti kaasuttimelle bensaa. Sylintereissä oli paineet ja tulpat saivat kipinää korjatulta virranjakajalta. Mitään muutahan ei polttomoottori tarvitsekaan.

Oli kaunis kevätpäivä. Aurinko paistoi ja ajettiin siitä yhtä soittoa yli 400 km kotiin. Mikään ajovalo tai muukaan apulaite ei autossa toiminut, mutta eipä ollut katsastajiakaan tien päällä. Jäisi nykyautoilla tekemättä.

Oliko Teemu se sinun Camionette joka oli aika monta vuotta sitten Äkäslompolossa siinä järven pohjoisreunalla viikolla 13 tai 14? Takapäätä oli muuteltu aikalailla, muistaakseni takaovet oli pois, takaseinä ummessa ja istuinryhmä takapäässä. Hieno peli!

Itse haeskelin 90-luvun alussa Camionettea että rakentelisin retkiauton mutta kun en sopivaa löytänyt ostin tuon C-kolmevitosen jonka joku oli valmiiksi rakentanut. Uusin kyllä sisustuksen aika perusteellisesti ja ostin uudemman mutta loppuunruostuneen ja otin siitä 5-vaihteisen vaihteiston ja isomman koneen. Hauska sillä oli ajella, varsinkin Ranskassa.

mot

mot

Saattoi ollakin, jos oli tuollainen kuvan 3 kuljin. Olemme käyneet 80-luvun alkupuolelta lähtien kymmeniä kertoja Äkäslompolossa keväisin ja usein myös syksyllä. Tuollakin 80 ja 90- luvuilla.

Ensimmäinen m- Caminamme oli norm. lyhytkorinen. Ajoimme sillä 2 v :ssa n. 60 tkm. Se ei ollut talvilämmin, joten hankin ensin "papereita varten" vm -67:n (siitä ei tarvinnut maksaa ha- veroja vuonna -76 ). Otin tästä lähetyssaarnaajana Aasiassa pyörineen miehen käytössä olleesta Caminasta etuosan. Siihen liitettiin 60 cm peräylityksellä ollut pianonkuljetusliikkeen käyttämä takaosa. Rungot yhdistettiin niin, että akseliväliä tuli 60 cm lisää. Tuloksena siis 1,2 m pitempi kuin normaalimallit.

Tarkoitus oli tehdä täysverinen m- auto, missä tarkeni Primuksen lämmityksellä -30 asteeseen. Eristeenä 60 mm polyuretaania (30+30 mm alkup. seinän molemmin puolin), tuplalasit, raikas- ja jätevesisäiliöt, lämminvesi, suihku/WC, 4 nukkumapaikkaa, AV- järjestelmä, ym. Sisäkorkeutta 1,9 m , kuvan 2 tavoin toteutettu. Etupään vääntösauvat korvasin pitkillä sauvoilla ja vaihteistoon vaihdoin pitkän välityksen, huiput 115 km/h.

Kaikki kuluvat osat kaikkialla uusittiin, joten uskalsimme lähteä 2+2 h neitsytmatkalle -78 Turkin kautta Mustalle Merelle ja Moskovassa poiketen takaisin kotiin, yli 8000 km reissu. Vuodessa olin tuhrannut työn ohessa projektiin n. 1300 h. Katsastuksen teki myöhemmin kansanedustajaksi päässyt Matti Viljanen.

Camina oli käytössämme 22 v lähes 250 tkm. Viimeinen reissu oli täydellisen auringonpimennyksen takia tehty Saksan matka Muenchenin paikkeille 1999. Sen jälkeen on tiedossani 3 omistajaa ja ainakin pari v sitten auto oli Porin seudulla liikenteessä.

Kuva pienenee kun vähän odottaa.

Kyllä, Teemu, tuo se varmaan oli mitä käytiin vähän lähempää kurkkimassa. Vastaavia on näkynyt jossain Ranskan suunnalla mutta useimmiten alkuperäisiä pidemmän rungon malleja. Hieno vehje mutta on siinä työtäkin tarvittu!

mot

Martti, eräät varmaan kiroaa, että jatkan tätä OT- jutustelua, mutta melkeinpä kaikissa "sivistysmaissa" Euroopassa on kerhoja, joissa vaalitaan näitä aaltopelti- Sitikoita. Esim. Hollannissa on satoja m- käyttöön sisustettuja/muunneltuja, hienokuntoisia Caminoita. Suomeen ei ole tietääkseni tuotu niitä alun perin jo 1,2 m pidemmällä korilla varustettuja, tai en ainakaan löytänyt yhtään sellaista, joten piti itse jatkaa.

Tuo linkin kuva on Fabien Sabate`sin "le type H Citroen" n.200 sivuisesta kirjasta, missä satoja, ellei peräti tuhat kuvaa erilaisista Camionnetteista. Linkissä on vähän tarinaa Suomen "Citroen Camionnette Fun Clubista" ja kuvissa pidennetty ja "normaalipituinen m- auto.

Linkki ei aio tulla