Ajoneuvojen tyyppiviat

Sitä olen miettinyt että mistä johtuu että normaalien vikojen lisäksi myös ns. tyyppiviat esiintyy harvakseen, ei nekään esiinny jokaisessa ajoneuvoyksilössä samalla kilometrimäärällä. Eroa voi olla paljonkin, jollakin jokin osa laukeaa 30 000 km kohdalla, toinen samanlaisella ajava ihmettelee, kun on ajanut 300 000 km, ilman tuota ongelmaa.

Laadulla on montaa määritystä.

Yksi keskeisempiä laatumäärityksiä on se, että tuotteen laatu on tasainen. Esim. Ducato ei tätä laatumääritystä hyvin täytä - liian paljon laatupoikkeamia. Tasalaatuisuus tarkoittaa käytännössä sitä, että joukossa ei ole "maanantaikappaleita tai, että joku osa/osia jotka laukeaa lähes säännönmukaisesti tietyn km määrän jälkeen.

Ja sitten on tämä uusi laatumääritys. Esimerkiksi kodinkoneissa (myös autot) olemme menossa sitä laatukehitystä kohti, että kaikki on tasalaatuisa, muuta laatuasteikon toisesta päästä - kaikki on suunniteltu lyhytkestoisiksi.

Tämä ei suinkaan ole sattuma, vaan tutkimusten ja ahneuden tulos. Suomessa on n. 2,6 miljoona "savua" eli asuntokuntaa ja jos joka savussa on 10 kodinkonetta tai laitetta niin silloin niitä on yhteensä 26 miljoonaa kpl. Jos näiden koneiden keski-ikä on 10 vuotta, niin laitteista on uusittava tasaisella taulukolla 2,6 miljoonaa kpl vuosi. Jos koneiden keski-ikä tiputetaan 5 vuoteen ja koneiden ja laitteiden korjaaminen teknisin ratkaisuin käytännössä estetään, niin kodinkoneiden kierto nopeutuu puolella ja vuosittainen uusimistarve kasvaakin 5,2 miljoonaan/vuosi. Laadun huonontaminen onkin tuotannolle ja kaupalle hyvä bisnes. Eikä kodinkoneiden nopea kierto ole huono asia valtiollekaan, joka kerää koko potista 24 % alvin.

Milloinkahan maailmassa syntyy laatu-liike, joka alkaa vaatimaan krääsän sijasta laatua. Vapiskaa halpatuotantomaat!

Vanha totuus pätee edelleen; Köyhän ei kannata huonoa ostaa. Tosin sellainenkin sanonta on olemassa; Joka tekee ikuisen työn, tekee ikuisen nälän.

Sitten on vielä käyttäjien "tyyppiviat". Joillakin ei rautakankea monimutkaisempi laite pysy ehjänä mitenkään. Homma alkaa sillä, että käyttöohjeita/ohjekirjaa ei lueta ja itse yritetään ropeltaa kaikki kun uskotaan osaavansa mitä vaan.

Ai - voisiko sen muutenkin tehdä ? Näinhän olen sen aina tehnyt ja luullut laatua huonoksi.

Joillakin on tosiaan sitä tyyppivikaa, että alle metrin pätkät ratakiskoa hukataan ja yli metrin pätkät katkotaan.

Ei voi paremmin sanoa, Matti.

Hieman mietin sitä, että esm. Mäntäviat ei välttämättä johdu itse mäntin viasta, vaan saattaa olla jokin vika palotapahtumassa. ... Tai siis paineen muodostuksessa moottorin työkierrossa. Kiinnileikkautumiset on sitten oma ongelma, voitelun häiriöt tai jäähdytyksen viat.

Minä olen saanut rikki -58 mallin Consulista kolme mäntää revittämällä liukkaalla kadulla hurjilla kierroksilla. Kaksi mäntää irtopoikki männänrenkaiden kohdalta ja kolmannessa murtuma. Neljäs jäi ehjäksi.

En tosiaan ollut lukenut käyttöohjetta, varmaan siinä oli kielletty:)))

Samasta autosta sain poikki kardaaniakselin revittämällä liukasta mutta paikoin sulaa mäkeä ylös.

Niin että oppia ikä kaikki...

Oli joskus kaveri joka halusi korjata itse kaiken, jos pultti ei mennyt sovinnolla paikalleen piti hakata moskalla sisään ja sitten ihmetteli miksi mutteri ei mene jengoilleen???

Monilla on mottona, mitä isompi vika sen suurempi leka.

Tuntuu ihan kuin musta puhuttais,näi se tahtoo käyrä. ,JV

Elähän mittää Jarmo.

Pystykierteelle on hyvä tehdä rautalankaremonttia.

Perusteellinen ja vanhanaikainen laadunvalvonta luo työpaikkoja. Käsityöpaikkoja...

Allu vaari

Laatu maksaa,mutta tämänpäivän autoissa on todennäköisesti saman alihankkijan osia niin siinä MB autossa kuten Fiatissakin.

Kova hintakilpailu on syy siihen,laatupoikkeamia tapahtuu osa on taas suunnittelun syytä tai materiaalin heikkoutta tai sen huonoa suojausta korroosiolle altistumista vastaan jopa MB tuotteissa.

Se seikka, että vaikka MB:sä ja Fiatissa on saman osavalmistajan osia ei merkitse mitään.

Vain se merkitsee mihin laatutasoon auton valmistaja haluaa osat valmistettavan. Auton osia voi ja valmistetaan mitoituksen, aineen laadun ja viimeistelyn suhteen juuri sellaisen laatutasoon kun asiakas haluaa. Vanha laadukkaan osanvalmistajan nimi, on nyt yhä useimmin vain osan valmistuttajan nimi. Mielikuva ja hinta myy, ei laatu.

Autojen suunnittelijat "valmistavat" jo suunnittelupöydällä osan auton jälkimarkkinointituotteista, suunnittelemalla auton osat niin, että rikkoutuneen osan vaihtaminen edellyttääkin koko komponentin vaihtamista ja/tai erikoistyökaluja ja mittalaitteita osan vaihtamiseksi. Autosta voi mennä vaikka takapyörän laakeri joka kustantaisi alle satasen, mutta sitä ei voi vaihtaa vaan pitää osta koko pyörän napa jarrulevyinen päivineen.

Laadunvarmistus vahtii jo nyt´sitäkin, ettei autoon tule "liian hyviä" osia, jolloin tehdas maksaa tyhjästä. Toisaalta jos hyväksytään yleisesti se tuhlaileva ajatus, että h-auto pannaan paalin keskimäärin 7 vuoden iässä niin mitäs väliä sillä on kuinka hyvässä kunnossa osat paaliin joutuessaan on. Tähän ajatukseen maailmalla ei ole varaa pitkässä juoksussa, mutta nyt tavaroiden nopea kierto (tuhlausta) on vallitseva ajatus.

Caj:n 1,7 miljoonaa ajettu Volvo on nyky-yhteiskunnan vihollinen numero yksi. Ei ole "luvallista", että auto kestää noin kauan.

Tuskin kovin kauaa enää menee kun huomataan miten tuhoisaa Suomen tyyppiselle ja kokoiselle maalle (pienet kotimarkkinat) on muualla tehty halpa tuotanto ja sen seurauksena syntyvä nopea tuotekierto. Se vie tuotannon pois maasta, hävittää huolto- ja korjaustoiminnan, ja meille jää vain maksajan rooli. Kärjistäen voi sanoa, että merikontilla on meno-paluu rahti kun se tuo uusia kännyköitä Kiinasta ja palaa takaisin Kiinaan täynnä 3 v. käytettyjä kännyköitä. Vähintään 100 000 työpaikkaa on tämän ajatuksen seurauksena menetetty Suomesta ja lisää vielä menee.