Matkailuauton lasikuituisen katon maalaaminen -ongelmatonta?

Minulla on Elnagh-merkkinen matkailuauto, jossa katto on lasikuitua. Nyt korjaaja kertoi katon olevan huokoisen/säröillä. Arveli, että jos maalaa pohjamaalilla, maali saattaa kupruilla. Pitäisi kuulemma käsitellä jonkinlaisella hartsikitillä ensin ja sitten pohja- ja pintamaalit. Onko kellään kokemuksia näistä toimenpiteistä tai vaihtoehtoisista menetelmistä? Kustannusarvio nousee kohtalaisen korkeaksi edellä kuvatulla tavalla korjattaessa.

Ei mitään kokemusta mutta eikös olisi mahdollista että hiot sen kevyesti niin että hapettumat lähtee veks ja sitten telaat päälle topcoatin, siis gelcoat -päällysteen johon on lisätty parafiinia. Siihen tarvitaan myös puoltoista-pari prosenttia kovetetta. Kaikkia näitä saat esim. Biltemasta tai Motonetista, viimemainitusta saa myös valmiin topcoat-maalin ja siihen kovetteen. Topcoatin hinta on parinkympin luokkaa per litra, pikku purkki kovetetta ei paljoa maksa.

Topcoat elää samalla lailla kuin alkuperäinen lasikuitukatto ja sen pitäisi kyllä tiivistää halkeamat. Topcoatin saa luonnonvalkoisena, lasikuituveneen värisenä, eikä siihen enää mitään maalia tarvita, eikä varmaan kannata (saakaan) laittaa.

Tarviit lämpimän (yli 15 astetta ) kuivan hyvin tuuletetun tilan. Jos tehokasta tuuletusta ei ole kannattaa käyttää kaasunaamaria, styreeni on aika ärjyä tavaraa ja sitä haihtuu topcoatista suuret määrät. Tuossa lämpötilassa ja parin prosentin kovetelisäyksellä topcoat on kyllä parissa tunnissa niin kuivunut että voit ottaa auton käyttöön.

Työ kannattaa miettiä niin että tekee kerralla seosta senverran minkä ehtii puolessa tunnissa levittää. Telalla se kyllä menee aika nopeasti, mutta kun aine alkaa kovettua on homma valmis sen maalierän osalta. Maalin menekki kertasivelynä voisi olla tuollaista 300 gr neliömetrille ja varmaan kattoon yksi kerta riittää. Kaksi kerrosta on tietty vielä varmempi.

Työvälineet ja maalitahrat putsataan asetonilla jota saa edullisimmin Biltemasta, kuutisen euroa purkki. Niin ja kannattaa ostaa hyvät nitriilihanskat niin ei tarvi tuskailla käsien putsauksen kanssa. Ainakin Hongkongista saa ja varmaan Motonetista.

Muita maaalaustapoja varmaan on ja jotkut voivat jopa onnistua. Käsittääkseni tämä on kuitenkin se oikea tapa. Viisaammat korjatkoot jos olen väärässä. mot

Käyttäjän lisäys viestiin 11.9.2013 klo 18:15:45 niin ja piti vielä sanomani että kysele asiasta veneliikkeistä tai veneilijöiden keskustelupalstoilta, nuo lasikuituhommat on enempi heikäläisten hallinnassa.

lasikuidun maalauksen tärkein juttu on hionnan jälkeinen puhdistus. ei saa rasvaisia puhdistusaineita, esim tinneri. astetoni taasen sulattaa hiotun pinnan takaisin sileeksi, jolloin mikään maali ei pysy. Automaalikaupasta saat kunnollista rasvanpoistoainetta. kaikilla automaalimerkeillä on kunnollista rasvanpoistoainetta. maaliksi käy topgould tai raskaankaluston automaali.

Jukka.miten se asetoni sen pinnan sulattaa takaisin sileeks?

Tuossa hyvät ohjeet http://venetieto.fi/veneen-maalaus Noista pinnan alapuolisista asioista ei kannata välittää. Yleensäkin jos lasikuitu hommista on kyse kannattaa hakea tietoa veneisiin liittyen,toikin ohje löytyi hakusanalla lasikuituveneen maalaus Ja sieltäkin tuo oli ensimmäisiä vaihtoehtoja. Pääsääntö on että käytä kaks komponenti aineita,epoksi pohjaiset ois parhaita.

Jos kotto on joskus vahattu silikoonia siltävällä vahalla (autovaha) niin on vaikeuksia tiedossa. maali pakenee kohdasta jossa on silikoonia. Mutta tähänkin taitaa nykyään löytyä vastalääke.

Kiitoksia paljon hyvistä vinkeistä ja anteeksi tämä myöhäinen reagointi vastauksiin - ei ole ollut mahdollisuutta vastata aikaisemmin. Näillä opeilla luulen selviytyväni.

Maalasin noin 7v vanhan lasikuitupinnan (seinät ja katto) veneestä vuonna 1987 ja myin veneen 2005. maalausta ei tarvinnut korjailla välillä. Maalaus tehtiin Winterin Superlateksilla (kehitetty Venäjän projekteihin ja kestää myös jäätymisen), johon löytyy myös värisävyt, ja esipesu Solmasterilla. Paljon helpompi ja halvempi kuin venemaalien kanssa pelaaminen.

Mirjan tunnareilla Pepe

Martin ohjeet ovat asialliset, jos nyt kovin syviä repeämiä on ne kannatta hioa auki jotta ne saa korjattua. Eikä mitään kittiä vaan hartsia ja ehkä kuitua.