Ducaton moottorin koko

Olen hankkimassa ensimmäistä matkailuautoa ja pienen budjetin vuoksi tarjolla olisi 1999-2001 autoja ajettu 140-210 tuhatta. Moottoreina olisi 1.9 tai 2.8. Riittääkö 1.9 moottori rauhalliseen ajoon, onko 2.8 suurempi vaara että on 5-vaihtessa vikaa.

Mun edellinen auto oli 3200 kg:n puoli-integroitu 1,9 moottorilla. Pienehkö auto, 611 pituus. Se liikkui suunnilleen yhtälailla kun tämä nykyinen 2,3 litrainen. Alkovilla pieni moottori on varmaankin hieman alamittainen.

@timppa

Hieman toisesta kulmasta tarkastellen.
Jos mahdollista osta - jos Ducaton alusta - 4/2002 jälkeen tehty/rekisteröity 2,8 litranen = Ducaton ns. facelift-malli
Siinä on hyvän koneen lisäksi uusi kestävämpi vaihdelaatikko.

Ensimmäisen auton ostohetkellä ajatus tuskin yltää siihen saakka kun se auto vaihdetaan uudempaan.
Silloin kuitenkin noista esille nostamistani asioista on hyötyä.

1,9 riittää. Me ajeltiin semmosella monta vuotta, jopa Norjan mäet. 2,8 on todella hyvä kone, sitä parempi on vain kolmilitranen
Laatikko kestää oikealla käytöllä yhtä hyvin kun muissakin merkeissä. Tietysti edellisen omistajan tyyli käyttää vaikuttaa, missä kunnossa auto on, mutta niin se on vaikka panssarin ostaa sama asia.
Toisaalta noita asioita suurennellaan. Kun hyvän terve korisen, ja mieluisan löytää, niin sillä kalliimpaan vaitamis välirahalla uusii vaikka koko voimakoneiston.
Eli jos auto toimii ostaissa ja on huolella pidetyn oloinen kaikin puolin, niin kauppa kiinni.
Uuteenkin omassa alusta asti käytössä olleeseen voi korjattavaa tulla yllättävänkin paljon, ja ketä siittä syyttää.
Kone on kone, ja sen voi aina korjata.
TP

Vanha sanonta jo hevosten ajalta kuuluu; kehu pientä, pyri ison kyytiin.

Kuinka moni on pyöritellyt sitä vanhan Ducaton laatikon viitosvaihteen kytkinpakkaa käsissään?
No kuhan sanoin, eihän niitä keltään eikä koskaan ole hajonnut.

On niitä kuule hajonnut. Se laatikko oli kun vanhan volkkarin kone, jonka hätäsimmät vaihto uuteen parissa kymmenessä minuutissa. Se vitonen oli, niinkun ladasa jälkiasennus, ja voitelun huonous oli niissä ominaisuus, ja siinä autto se ylitäyttö paljon, eikä ne kestäny raskasta vedätystä
Kuitenkin sen laatikon ominaisuuden vanhat dukatomiehet tunsi, ja ajelivat sillä.
Meilläki elnakin laatikko kesti, ja ladan laatikko melekeen 200 000, mutta sittenn hajotin siittä vitosen ihan oma hulimattomuutta, kun auto täynnä vedätin mäkeä vitosella kuuteen kymppiin, niin se vaan heitti vetämästä.
Vaihdoin öljyt siihen laatikkoon, ja ajelin vielä vuuen melekeen neljällä pykälällä, kunnes kaveri melekeen lahjotti nelilovi laatikon, purkamastaan, kun hällä vaimo antoi ukaasin, että ne latan romut saa lähteä mejän tallista.
Sitten se auto kulki lopun ikäänsä tuhat kaksatasen neljällä vaihteella.
Mutta minusta on turha pelätä autoa, koska oikealla käytöllä se kestää, ja toisaalta semmosta merkkiä ei ole, eikä tule, että siiinä ei mikään koskaan hajoa.
Minula on hajoillut kapineita persiin alla moposta lokomon nosturiin siltä väliltä kaikenlaista
Niinsenytvaan on
TP

Toistakymmentä vuotta sitten kyselin Reisemobilin toimitukselta, kuinka paljon heidän tietoonsa on tullut Saksassa sipanneita Ducaton 2,8 idtd:n vaihdelaatikoiden vitosvaihteita, niin tekniikkatoimittaja vastasi, ettei ole kuullut mitään "ongelmasta". Siis tuskin montakaan lootaa on hajonnut.

Olen Toivopojan kanssa samaa mieltä, että Suomessa niitä vitosen lukituspintoja on tuhlattu väärän käytön takia ( ehkä lopultakin vain muutamia) kuten mm: liialliseen vedättämiseen vitosvaihteella alhaisilla kierroksilla ( kun moottori vetää vitosella hyvin jo 6- 70 km/h nopeudessa, vaikka vaihtaminen pitää tehdä yli 80 km/h) , liian nopeaan vaihtamiseen polkematta kytkintä kunnolla pohjaan tai neloselta vitoseen siirtymällä hätäisesti. Vaihteistoöljyäkin on saattanut olla liian vähän joidenkin väärien luulojen takia.

Olen pitänyt "sitä pakkaa kädessä" Fiatin korjaamolla ja asentajan mukaan moka oli siinä ollut "väärä vaihtaminen". Omassa 18 v ikäisessä ei vaihteistossa ole ollut vitosongelmaa. Eikä se ongelma olisi kuitenkaan kuin n.500 e hintainen jos kohdalle osuisi. 2,8 idTD on hieno moottori yhdistettynä tuohon vaihteistoon.

Silloin kun vitosvaihteita alettiin puoliväkisin lisäämään nelivaihteeseen laatikkoon tuli ongelmia aika monelle. Välttämättä ei muuta hajonnut kuin laakeri jos tajusi sen jurnutuksen ajoissa.

Vitosen rattaasta tuli nelosen kuoriin ja muiden rattaiden määräämänä liian pieni, siis halkaisijaltaan, muuten välitys ei olisi muuttunut tarpeksi.

Toivo jo mainitsi Ladan, Transit oli aivan samanlainen ja kyllä niitä aika kasa on Ducatoistakin hajonnut. Ja monesta muusta silloin aikoinaan.

@timppa

Vitosen rattaita ei pantu entisen laatikon kuoriin.
Laatikon pää- ja sivuakselia jatkettiin ja viitosen rattaat ja kytkinpakka sijoitettiin tällä jatko-osalle jota suojasi pellistä puristettu suojakoppa. Näin "loikkareita" rakensi moni muukin autonvalmistaja.

Tähän rakennustapaan sisältyy monia koneenrakennuksen heikkouksia mm. se, että viitosen aiheuttamien rasituksen otti vastaan pääasiassa vain pääakselin ja sivuakselin yksi laakeripari.
Käyttävällä ja käytettävällä hammaspyörällä ei juurikaan ollut hätää, koska ne oli koko ajan hammaskosketuksessa toisiinsa . Kun hammaspyörät oli viistohammaspyöriä ne synnytti aksiaalista kuormaa painelevyyn ja kun tämä kului, paine välittyi myös itse laakereihin.
Pahinta oli, että pienikin väljyys välittyi kytkinpakkaan joilla hammaspyörät yhdistettiin toisiinsa viitosen ollessa päällä ja myös se alkoi kulumaan ja vaivan esioireita oli mm. viitosen "sylkäiseminen" pois päältä.
Ja jos voitelu oli siellä laatikon ulkopätkällä vajavaista (öljymäärä) niin tämä edisti kulumista.

Pahinta kuitenkin oli valmistajan mitoitusvirheet. Alun alkaen turbottomaan 2,5 ltr koneeseen suunniteltu vaihdelaatikko sai ensin 2,5 ltr turbokoneen ja sitten 2,8 ltr turbokoneen. Oli syntynyt paha epäsuhta jota perävälitystä muutamalla ei korjattu.
Toinen mitoitusvirhe oli vaihdelaatikon välityssuhteet. Viitosen ja pakin välityssuhteet oli ihan pielessä matkailuautokäyttöä ajatelleen. Pullakuskien työkaluksi suunnitellulle alustalle alettiinkin rakentaa kokonaismassaltaan >3,1-3,5 t. matkailuautoja