Yllytys, luovu hetkeksi autosta!:)

Tämä on kenties näillä sivuilla lainvastaista toimintaa, mutta saatuani virallisen todistuksen kaikkien syntieni anteeksiannosta käveltyäni Santiago de compostelaan, uskallan avata uuden syntilistan:) Joten usutan teitä rakkaat karavaanarit, kokeilkaa kerran, minkälaista on autoton matkailu! Heittäkää rinkka selkään, hypätkää junaan, kävelkää, antakaa palaa! Löytäkää maailma aivan uudesta perspektiivistä ja nauttikaa elämästä, missä kaikki omaisuus kulkee rinkassa selässäsi.Se on muuten mahdottoman yksinkertaista! Voisin kirjoittaa romaanin, mutta taidan tyytyä lyhyempään versioon:) Tulimme eilen kolmen viikon rinkkamatkalta kotiin.Junalla Pariisin kautta Pohj.Espanjan Leoniin, sieltä kävellen 340km Santiago de Compostelaan,sieltä junalla Pamplonaan, taksilla Roncasvellesiin ja kävellen Pyreneitten yli Ranskan Sant Jean Pied de Portiin.Sieltä junalla Biarrizin kautta kotiin. Se oli mieletön, uskomaton,SUURI matka. Tuntui että kävely on ihmisen vauhti ja kilometripylväät saivat ihan erilaisen merkityksen kuin ennen;kun päivän matkasaldo on n.28km,on yhdellä kilometrillä iso merkitys:), toisin kuin autolla. Todella lämpimästi suosittelen joskus toisenlaisen matkailun koittamista, se oli virkistävä,elähdyttävä kokemus. Ja Camino eli pyhiinvaellus Santiagoon, se on matka, jota suositelen kaikille.Sitä on vaikea selittää sanoin, mutta se että kaksi viikkoa vain kävelee,lepää,syö ja nukkuu, se on jotain, minkä uskon olevan kaikille hyväksi. Ja jos kävely tai junailu ei kiinnosta, tuo pohjoinen ja luoteinen Espanjan kolkka on mielenkiintoista ihan varmasti myös autolla:)

Parhain terveisin,Kaarina ja Hannu

Ja Karhunkierros on hyvä, jos polvet kestää.

Oli matka pitkä tai lyhyt suuntaan eli toiseen, tervetuloa vaan takaisin Kaarina, meidän muiden kuolevaisten joukkoon.

Niinhän se on että jalat antavat ihmislapselle sen täydellisen vapauden.

Mikähän se tuossa päivän patikoinnissa olisi liikaa jos kohtuus olisi tuollainen vajaa kolkytkilsaa useana päivänä. Ei kyllä olisi minulle hyväksi, senverran hurjaa menoa. Hienoa, että te nautitte. 18 päivä lähdetään autolla sinnepäin ja ehkä kierretään Pyrennit alapuolelta. Välillä oikein kyllä kävelläänkin ja tiedä vielä kuinka siihen intoutuu.

Tervetuloa takaisin.

Caravan 4/2006 sivu 152, Simpukan tähden Vaellus Santiago de Compostelaan ? Kirja "mainos" . . .

Pikku pätkä kopioksi tähän: Se on ilon ja tuskan tie, mutta myös hyvien ihmisten tie. Kopio loppu . . .

Kari Selen: Simpukan tähden-Vaellus Santiago de Compostelaan, Edita Publishing OY 200 sivua. Silloin suositus hinta 29 euroo . . .

Jari

En ole lukenut, mutta olen minäkin aika hyvä ihmiseksi, toisinaan, tai en tiijä sittenkään.

Kiitos!

Jep,jalat suo suurimman vapauden!

Ja tarkennus tuohon Santigon pyhiinvaellusreittiin, sen voi kävellä ihan itselleen sopivaan tahtiin, majapaikkoja löytyy keskimäärin n.10 km välein.Ja tiedän reitin kulkeneen sokeiden, vanhusten ja rampojenkin, jos vain halua riittää, on moni asia mahdollinen:)

Mutta koska tuon kulkemamme reitin koko pituus olisi ollut n.800km, kulkee moni kaiketi noita 30km päiviä, jos aikaa ei ole montaa kuukautta, ja haluaa kävellä mahdollisimman pitkän pätkän. Useat kuulema kävelevät reitin useampana eri vuotena, vielä useammat vain viimeiset 100km, mikä riittää "Compostelan" eli pyhiinvaellustodistuksen saantiin. Mutta toisaalta,vaikka aikaa olisi ollut enemmän, olisimme vain kulkeneet pitemmän matkan, luulen ma.Sen verran hyvältä tuntui, että keski-ikäinen kroppa kesti tuommoisen haasteen, että kesäksi on jo suunnitteilla jotain muuta, kuin automatkailua...ja nyt kävelylenkit ilman rinkkaa tuntuvat tyhmiltä:)

Ja tuntuu kyllä siltä, että harvoin pääsee sisään mihinkään maahan ja kulttuuriin niin hyvin, kuin kävelemällä sen läpi. Mikä tunne kun laskeutuu vuorilta alas laaksoon, kävelee läpi siellä lepäävään kaupungin, syö historiallisessa keskustassa lounaan, kävelee ulos kaupungista läpi esikaupunkien, näkee maaseudun pikkuhiljaa alkavan ja seuraavan vuoriston odottavan kulkijaa. Kävelee läpi nuokkuvien pikkukylien,kulkee lehmälaumojen kanssa kapeilla kujasilla ja vaihtaa tervehdyksen jokaisen kylänraitilla seisoskelevan kanssa.Pistäytyy kirkossa ja pappi tulee tervehtimään.Saa ihastella puutarhojen kasveja ja vanhojen talojen erikoisia parvekeratkaisuja, ihmiset toivottelevat "Buen Camino" eli hyvää pyhiinvaellusta.Taikka ne kymmenet pienten kylien pienissä ravintoloissa syödyt illalliset,iloisten, todella kovaa ja paljon puhuvien calicialaisten joukossa.Nurkkaan laskettu rinkka ja vaellus-sauva,iholla tuuli, sade, aurinko ja hiki, kehossa miellyttävä rasituksen tunne.Ja saat tuntea olevasi toivottu,täysvaltainen asiakas kaikkien juurevien maamiesten joukossa. Oma lukunsa on sitten vielä se yhteishenki kaikkien muiden pyhiinvaeltajien kanssa...ja romaania syntyisi:)

Matkaan iloiseen käy!

t.Kaarina

Kaikkea se huuhaa teettää!

Antti! Tässä kohtaa osut asian ytimeen. Voisin sanoa puolestani, että kaikkien autoilustä pitävien pitäisi ajaa vanhalla rättisitikalla USA:n halki (kuten mie). Siinä nuoren maanosan sielu avautuisi ja "löytäisi itsensä". Mutta en sano enkä edes ehdota. Fanaatikot on oma lajinsa, mutta jos sen mantereen poikki kävelisi, niin ehkä sitten löytyisi jo lonkistakin vikaa.

Siis häh? Miksi ostaa ensin kymmenien, jopa yli sadan tuhannen euron matkailuauto, varustaa se mieleisekseen ja lähteä sitten KÄVELLEN Epsanjaan? Onhan tuo tietenkin yksi tapa varmistua siitä, ettei jäädä kiinni ylikuormasta. Ainakaan sillä hetkellä. Suhteellisen lyhytaikaisen masokistisen hurmionhan tuo tuollainen tietysti luo, mutta saattaa aika pian ortopedian erikoislääkäri ihmetellä kovinkin aikaista polvi- ja lonkkanivelten vaihtotarvetta. Silloin tulee sen ylikuormamaksun aika.

Joka tapauksessa kaikki kunnioitus saavutuksellesi. Tärkeinhän on että olet itse tapahtumaan tyytyväinen.

Helpompaa patikointia: lue kirja

http://www.seinajoki.fi/kirjasto/jalan.html

Just hiihtolomalla jututin tuttuja jotka oli käyneet häämatkallaan köpöttelemässä siellä, olivat kävelleet tosin "vaan" 300 km. Ei ehditty tarkemmin siitä juttelemaan, sen vaan sanoivat että oli mahtava reissu.

Meinaakko Matti tosissas että jos laittaa piirongin tai vaunun niin ilman sitä ei saa ennää kulukia? No, jospa se Tomtom mulle neuvois lyhimmän reitin jos vaikka Phuketissa joskus innostuu käymään. Saa tosin varata kuukauen tai pari matkoihin...heh

Mirja hyvä, tietysti saa tehdä ihan mitä vaan, vaikka piirongin omistaakin. Minä vain esitin oman mielipiteeni, joka tukee vahvasti käsitystä, ettei ole mitään järkeä lähteä jalkaisin Epsanjaan. Mulla jos olis postilaatikko 20 metriä kauempana, niin kävisin lehenki hakkeen piirongilla. Nyt sinne on matkaa 30 metriä, joten tunnen sellaisen matkan jalkaisin kulkemisen vielä järkeväksi. Huomioikaa, että tuo ilmoittamani matka on yhteen suuntaan. ;)

Laita piironkiisi rinkkahihnat niin saat sen kätevästi selkääsi. Ei ku menoksi, sanoo Kaj jonka lääkäri määräsi kävelemään.

Hienoa Kaarina ja Hannu, että uskalsitte ja jaksoitte lähteä tällaiselle "pyhiinvaellusmatkalle", kyllä patikointi on mukavaa hommaa. Itse olen patikoinut Lapin tunturit läpeensä (ja pyöräillyt Pohjoismmat), mutta nyt asuntoauton myötä on mukava kömpeä yöksi lakanoiden väliin ;)