Tilastoryöstö

Vuodesta 1960 olen lähes joka vuosi liikkunut Euroopan eri osissa useimmiten automatkaillen, viimeiset 25 vuotta matkailuautoillen. Mihinkään erityisiin turvatoimiin en ole turvautunut, vararahat ovat jemmassa hieman eri kätköissä, arvotavara ei näkyvillä, asunto-osan lukossa lisäsalpa ulkopuolella ja hämärämmissä paikoissa laitan taakkahihnalla etuovet yhteen. Hieman olen myös katsonut mihin auto jää. Tämän kesän reisun pääkohteet olivat Espanjan pohjoisosissa, Barcelona, Picos de Europan kansallispuisto lähellä Santanderia, Bilbao, San Sebastian ja ympäröivät rannikkoseudut. Bilbaossa kohteena oli tietenkin maailmankuulu Guggenheimin museo (aivan käsittämättömän upea rakennus ja hienot näyttelyt). Jätimme auton aivan Guggenheimin museon viereen puistokadulle. Mittaripaikka. Auto oli parkissa keskellä arkipäivää keskellä kaupunkia 4 tuntia. Ja sisällä oli käyty, etuovesta sisään ja kamerat, soittimet ja muuta pienelektroniikka katosi. Siistiä työtä. Tilasin paikalle poliisit ja ilmeni, että samalla pienellä alueella, niin että kaikki autot näkyivät, oli putsattu 5 matkailuautoa, kaikki siististi. Yhteen vanhempaan autoon oli menty isosta ikkunasta avaamalla jotenkin 2 salpaa, muihin (eri ikäisiin Ducatoihin) oli menty etuovesta jälkiä jättämämättä. Poliisi levitteli käsiään ja raportti, jonka itse täytin, oli moniste. Rasteja ruutuun ja leimat alle. Tässä nimenomaisessa paikassa en edes osannut kuvitella murtautumista, jos olisin epäillyt, olisin laittanut taakkaliinan etuovien välille, sisääntulo ei olisi onnistunut tiirikoimalla, vaan olisi tarvittu lasin rikkominen, siihen ei olisi rosvon pokka riittänyt. No. Vakuutus korvannee menetykset. Kokemus Bilbaon baskipoliiseista oli mielenkiintoinen ja iltapäivästä tuli monessa mielessä ikimuistoinen.