Syrjähypyt

Monet käyvät syksyn, talven ja kevään aikana lentämällä viettämässä kämppärielämää. Mekin tehtiin irkkumatka syyskuussa ja täytyy sanoa, että vaikka asuu luxusvaunussa, niin silti tuli käytettyä kämppärin omaa vessarakennusta, vain tunnelman takia. Unelmissa on ollut matkoja Ameriikan itä- ja länsirannikolle mutta eräs isoimmista on ollut matka Japaniin, siis kämppärimatka, todennäköisesti matkailuautolla. Australia ja Uusiseelanti ovat ehkä liian tavallisia. Tiedän että maailman korkein sola on jossain Intian pohjoisrajalla ja se on jonakin päivänä bongattava. Mutta siihen mennessä toivoisin juttuja muiltakin, kuin näiltä vakikirjoittelijoilta.

ps milanoon pääsee ryanairilla huhtikuun alussa viidelläkympllä menopaluu, vuokrataan auto ja ajetaan saappaankärkeen tai viimeinkin se kauan odotettu kevät cincue terre maaliskuusa.

En nyt oikein päässyt jyvälle, mitä "syrjähyppyjä" tarkoitat. Meillä on m- auto ollut kulkuvälineenä yli 30 vuoden ajan n. 50 maassa, mutta niitten lisäksi n. 80 muuta maata on käyty pääasiassa lentokoneella, eräät moneen kertaan eikä mitään turistikohteita pelkästään. Paikanpäällä on vuokrattu autoja ja m- autoja. Jenkkeihin vietiin oma auto vain sen takia, että keräily-autoharrastaja halusi ostaa sen hyvään hintaan kun ensin ajettiin sillä Meksikon ja 27 osavaltion kautta rannikolta rannikolle yli 10000 km.

Kulkuväline on vain apuväline. Minulle m- auto on ollut harrastus silloin kun olen rakennellut sellaista, mutta sen jälkeen siitä on tullut väline "isomman asian" toteuttamiseen. Oltiin keväällä 07 mm. eräässä unelmistasi eli Japanissa. Kaikista mainitsemistasi maista juuri sinne en lähtisi matkailuautolla enkä edes vuokraisi -josko edes löytyisi ( NZ, AUS, USA ovat olleet sopivia kohteita m- autolle). Jos olisin nuorempi niin telttaa voisi japseissa ajatella, mutta ryokanit ja muut majatalot ovat siellä ihanteellinen majoitusmuoto, ellei halua asua hotelleissa, jotka ovat kalliita ja tylsiä. Pitää ottaa huomioon vuodenajat maan eri osissa jos aikoo telttailla.

Tämän lisäksi kannattaa etsiä vinkkejä matkailuun erikoistuneilta saiteilta. Olemme 3 kertaa menneet Siperian radan päästä päähän mm. Mongoliaan ja sieltä Pekingiin ja edelleen Tiibetiin (lento B-Lhasa). Junaelämä vastaa talvellakin luxus-telttailua. Seuraaava junamatkamme lienee Silkkitielle tai lento-laivamatka Etelämantereelle. Kysele jos jotain erityistä tulee mieleen. Yritän parhaani.

Meinaatko Eero sitä Karakoram Highway:tä? http://en.wikipedia.org/wiki/Karakoram_Highway Ei varmaan kannata yrittää matkailuautolla Kiinan ja Pakistanin väliä edetä. Ehkä UAZilla voisi yrittää. Poika reissasi Kiinasta Pakistaniin jokin vuosi sitten ja näytti kuvia joissa koko tie oli poikki, kun oli vuori valahtanut tielle. No, pojat ottivat reput selkään ja kävelivät sortuman ohi. Lähimpään kylään kun ei ollut kuin parikymmentä kilometriä.

Minäkin olen tätä "syrjähyppy"-asiaa miettinyt,eli että kuinka "lajiuskollisia" karavaanarit mahtavat olla:)! Itse lähdemme joulua aikaan kolmeksi viikoksi reissuun asuntoautolla, mutta jouluviikoksi vuokraamme talon Toscanasta.

Siperian poikki mennen tullen on mekin ennen lapsia ajettu,kierrelty junalla Kiinaa ja lennetty Shengdusta Lhasaan. 2kk koko reissuun ei vain tuntunut riittävän,Tiibetistä olisi tehnyt mieli jatkaa Nepaliin. Ja jos aika,budjetti ja uskallus olis riittänyt, olisi Tiibetissä vuokrattu jeeppi. Silloin vuokrattiin vain fillarit ja yritettiin selviytyä vuoristotaudista.

Se maailman kolkka kiinnostaisi edelleen, kuin myös pieni ajelu Idän Silkkitietä sinne ja se Karakorumin sola.. Lhasaan pääsisi nyt junallakin,matka Pekigistä kestää 47,5 tuntia ja matkustajille luvataan lisähappea..

Mikä sitten on se maailman korkein autotie...Karakorum jää alle 5000m kun Pohjoi-Intiassa Lehin ja Manalin välinen tie ylittää 5328m.Poikamme kulki kesällä bussilla sen pätkän ja oli näkemäänsä ja kokemaansa tyytyväinen. Bussimatkan hintaan kuului kaikille telttamajoitus puoliväsissä kahden päivän matkaa:)

Viime talven Marokon matkamme asuntoautolla jätti suuren palon kierrellä sitä mannerta paljon laajemmalti.Ja Timbuktuun on ihan pakko päästä!

Sitten tekisi mieli kävellä Alppien yli Saksasta Venetsiaan, fillaroida poikki Euroopan ja meloa vaikka Suomi päästä päähän.Ja voisin mielelläni hiihtää poikki Skandien.

Mutta.Sitten.Ne Realiteetit. YÄK! Lapset.Raha.Aika.Elämän pituus.

Niistä sitten pitää itse kunkin rakentaa itselleen paras mahdollinen yhtälö,omien resurssiensa mukaan.

Tästä oliskin mielenkiintoista jatkaa, jos innostuneita löytyy!

Meillä ensi kesää varten mietinnässä asuntoautomatka Bulgarian Rila-vuoriston kautta Istanbuliin, kuukauden fillarimatka Ranskassa taikka as.automatkan ja patikka/fillarointi-reissun yhdistelmä. Vielä ensi kesänä kulkee 3 lasta mukana,kuuden vuoden päästä nuorinkin on täysikäinen.Niin ja neljäskin meinasi että voisi ehkä pätkän matkaa kulkea kanssamme jos aikataulut ja reitit käy yksiin.

Haaveillen, t.Kaarina :)

Kiitos Teemu,juuri tälläistä vastausta minä olin hakemassa alan asiantuntijalta ja Kaarina sinä kirjoitat huippujuttuja esimerkiksi tunnelmista autobahnalta(haisee lomalta). Tämä reissujuttu alkoi vaimoni Tuulan 50v-synttäreistä, joka toteutui sillä irkureissulla, mutta suunnitelmissa oli se ameriikan matka, pikkuauto newyorkissa tai avomustangi losissa (jäi haaveeksi mutta sama hinta).

Haaveeksi monasti jää. Mulla on aina ollu haaveena maineikas Road 66 Tsikakosta länsirannikon Losiin. Haaveeksi myös jää, kun a) apukuski ei haluu lähtee ja b) aika ( ikä ) loppuu. Pikkujuttu myös lompsan ohuus. Mutta ainahan voi haaveilla ja netissä on mainiot sivut, joilla voi tehdä matkan istualtaan koneen ääressä. No sitte seuraavassa elämässä!

TeeHoo

Mikäs tuo Niilo Tarvajärven kuuluisa tokaisu oli "ylös ulos" ja jotain muuta. Oliko se muuten makkara mainos? Mutta muistakaa että tänä pävänä elätte tätä päivää eikä kukaan voi elää sitä puolestasi.

Setäni 90v säästi edelleen vanhohen päivien varalle!!!!!! Mista tietää että olisi aika aloittaa kulutusjuhlat?

Tuo mitä Kaj sanoi, on niin totta!

Monestihan ne syyt, mitkä meitä estävät haaveitamme toteuttamasta ovat meidän itsemme rakentamia esteitä. Saatamme kyllä luulla tai uskotella syiden olavan "todellisia" , ja onnemme olevan jonkun toisen käsissä.

Mitä jos auttaisimme toisiamme avaamaan silmiämme,havaitsemaan niitä sokeita pisteitä.

Voisin yrittää rohkeasti aloittaa. Olen painiskellut semmoisen typerän kuuloisen asian kanssa kuin että onko minulla oikeus siihen onneen, minkä matkustelu minulle suo...ihan kuin joltain pitäisi saada lupa tehdä itselle tärkeitä,itsensä näköisiä asioita...

Seuraavan vuoro.

t.Kaarina

ps.Cinque Terressa on keväällä tosi kaunista.Patikkaretket kylästä toiseen ovat mielestäni paras tapa nauttia seudusta. Kansallispuistomaksu,mikä poluille pitää maksaa, oikeuttaa kulkemaan myös paikallisjunilla.Eli voi kävellä kotikylästään niin kaus kuin jaksaa ja palata junalla takaisin.Tosi kätsy systeemi! Pääsiäisenä ja viikonloppuisin kannattaa varautua melkomoiseen väenpaljouteen ja italialaiset pitävät mielellään pitkän pääsiäisloman ja matkustavat silloin,eli hotellitkin ovat aika varattuja!

Helpommalla pääset kun meet vaan kuuskutosta ruovetelle ja siellä on sellanen iso lähde nähtävyytenä. Että siinä se road 66 menee tampesterin takana.

Eero. Jotta jännästi otsikoimasi ketju jatkuisi, niin kehutaan vähän Etelä-Amerikkaakin. Se on mainettaan parempi manner ja erikoinen myös asukkaiden syntyperän perusteella. Suurimmat vaikuttajavaltiot, Argentiina ja valtava Brasilia voisivat olla eri maanosissakin, koska argentiinalaisista n. 98% on valkoisia ja brasseista vain puolet. Ilmankos toiset tanssivat tangoa ja toiset sambaa -minkä rytmi kuuluu kaikkialla yötä päivää. Edellisten rajanaapurit Paraguay, Bolivia ja Peru ovat pääasiassa intiaaniväestön asuttamia ja saaneet alkuperäisväestölle niin usein jääneen osan köyhyydestä. Varmaan osasyynä on, etteivät ole sijainneet "oikealla puolella" Atlantin valtamerta silloin kun "maita löydettiin".

Vesiputouksien sarjassa Iguassun putoukset Arg/Bras/Par rajojen yhtymäkohdassa ovat n. 300 putouksen voimalla aivan omaa luokkaansa varsinkin sadekaudella, vaikka Afrikan vesiputoukset Zimbabwen ja Sambian rajalla päihittävätkin ne korkeudessa. Niagara on näihin verrattuna divari-luokkaa.

Argentiinassa on vähän kuin kotonaan kylässä, brasseissa löytyy intohimoista sykettä kellon ympäri, mutta varsinainen eteläamerikkalainen kulttuuri aukeaa inkojen maissa, joista Bolivialla ja Perulla on tarjota prhaat palat. Liikkuminen kannattaa keskittää juniin ja laivoihin, sillä niillä matka etenee eikä tarvitse niellä niin paljon pölyä kuin busseilla liikkuessa. Junista eivät myöskään pyörät puhkeile lähes tiettömillä taipaleilla.

Ei luulisi, että tuhansien järvien kasvatille "yksi järvi" mitään merkitsee, mutta kyllä Andien ylängöllä, Bolivian ja Perun rajalla, liki 4000 m korkeudessa sijaitseva Titicaca- järvi mykistää kertaluokkia enemmän kuin esim. Baikal Siperiassa. Uru- kansan elämäntapa kaislojen päälle rakennetuilla saarilla on yhtä taistelua pysymisestä veden pinnalla, koska saarien "maaperä ts.kaisla" mätänee alta kaiken aikaa.

Junamatka Cuscoon kulkee 4319 m korkeudella olevan La Rayan aseman kautta. Cusco on intiaaneille merkinnyt "maailman napaa". Kaupunkia suojaavat muurit on hakattu millintarkasti kivistä, joista raskaimmat painavat 350 tonnia. Vieläkään ei ole saatu selville, miten jopa 12 kulmaisia valtavia kiviä on kuljetettu ja sitten sijoitettu toistensa lomaan niin ettei edes nuppineulaa voi työntää niiden saumakohtiin.

Vaikuttavin linnoitus on 1911 löydetty Machu Picchu, 112 km Cuzcon pohjoispuolella. Tätä linnoitusta espanjalaiset eivät koskaan löytäneet eivätkä päässeet tuhoamaan. Oletetaan sen olleen inkojen pyhä paikka. Turhaan ei Cuzcoa ylistetä, sillä kerran sen nähtyään paikkaa ei voi visuaalisesssa mielessä unohtaa, niin kaunis ja vaikuttava se on.

Valtavan vaikutuksen tekee alueen asukkaiden luonnonmukainen ja perinteitä noudattava, vaatimaton elämäntapa. Vaikka todellisuudessa ei palatakaan satoja vuosia taaksepäin, niin jotain pysyvää jää paikallisten intiaaniheimojen harmonisesta elämästä takaraivoon, mikä sitten kotimaahan palattua valitettavasti taas siirtyy taka-alalle ja elämästä tulee yhtä häslinkiä.

Suosittelen matkaa Etelä- Amerikkaan; siitä voi saada enemmän sisältöä ja mielenrauhaa kuin jonkun kestokulutustavaran hankkimisesta.

Rautzi. Sä pelastit mun päiväni. Miten se tuntukin niin tutulta se 66. Oonhan mä ajanut sitä pitkin monta kertaa sieltä Oriveden yläpuolelta kohti Lapuaa. Hip hurraa! Kyllä ahistus helpotttaa. Lähteelläkin kävin, tosin taisi olla joskus 70 luvulla. Muullon oon vaan vetäny ohi.

TeeHoo

Hauska ajatus tämä "lajiuskollisten syrjähyppy".

Meille vaunu on vain väline, joka luo tietyn tyyppisiä mahdollisuuksia (itse asiassa "karavaanaus" olisi meille se syrjähyppy). Vene luo toisen tyyppisiä edellytyksiä ja lentäen matkustaminen taas jotain, mitä vaunu, vene tai polkupyörä ei luo. Näitä voi myös yhdistää ja miksi ei?

Jorma

Kova kutina aina maailmalle, mutta ne reaaliteetit. Kas kun keskiverto palkallaan ja vuosilomallaan ei voi kun haaveilla mahdollisuuksiensa ulkopuolelle jääviä kohteita. No tietty voi jos panee haisemaan ja polttaa reissuihin omaisuutensa ja ottaa lopputilin. Mutta muuten täytyy olla huippukannattavan yrityksen omistaja jonka henkilökunta osaa takoa fyrkkaa omistajien seuraavaa matkaa varten.

No ei se reissaaminen välttämättä edellytä omaisuuden myymistä tai edes yrittäjyyttä. Monet tosimatkailijat näkevät vaivaa matkailunsa eteen eivätkä etsi valmiiksi tehtyä, puhumattakaan luksusta. Pitää olla poltetta tutustua maailmaan, sen luontoon ja ihmiskunnan moninaisuuteen.

Rahan riittämisessä pätee tässäkin "ettei ne suuret tulot vaan oikein kohdistetut menot". Monet ihmiset eivät uskalla jättäytyä pois tavanomaisesta kulutushysteriasta,kuten autojen, asuntojen ja tavaroitten jatkuvasta vaihtamiskierteestä. Tai iänikuisesta Kanarialla ravaamisesta. Sitten kuitenkin ihmetellään miten jotkut "vaan reissaavat vähän väliä ympäri maailmaa".

Internet on helpottanut huomattavasti matkojen suunnittelua, oikeiden palvelujen ja edullisten hintojen löytämistä. Vielä 15 v sitten oli pakko soitella ja kirjoitella alan toimijoille, mutta nykyisin kaiken selvittäminen käy netissä.

Itse järjestämällä ja kilpailuttamalla pääsee kustannuksissa helposti n. puoleen siitä, mitä suoraan matkatoimistoista tilaamalla. Silti lentää samoilla vuorokoneilla ja asuu vastaavan tasoisissa hotelleissa, mutta itse räätälöidyn ohjelman mukaisesti kohteissa joihin ei monasti edes saa valmiita matkoja. Varsinkin Aasiassa, Afrikassa ja Etelä- Amerikassa on tarjolla opas- ym. palveluja "pilkkahinnalla".

Matkojen ajankohdat kannattaa valita sesonkien ulkopuolelta jos mahdollista. Pisimmät kaukomatkat lentää lähes samaan hintaan pallon ympäri kuin m/p matkoina, jolloin voi pienillä lisäkuluilla poimia kohteita "paluureitinkin" varrelta. Autoja ja m- autoja saa vuokrattua edullisesti, mutta aina kannattaa kilpailuttaa. Isojen maiden (mm. Kiina,Indonesia,Australia) kiertomatkat tulee paljon halvemmiksi kun ottaa samalta paikalliselta järjestäjältä "kaiken", siis sisäiset lennot/junat, majoituksen ja opastuksen. Jopa peruutusehdot ovat lähes poikkeuksetta edullisemmat kuin Suomessa.

On se varmaan noinkin. Varmaa ainakin, että vaatii tiettyä masokismia heittäytyä tuntemattomaan tietäen, että huomenna ei pääse kotiin, omalla kulkineella varsinkin. Ideologia ja tapa ajatella ja ymmärtää asioita joita odottaa kokevansa auttanee sekin paljon reissuissa. Monta vuotta sitten tuli telkkarista varmaan monen muistama Silkkitie dokkari. Silloin ajattelin, et olis kiva päästä kulmia koluumaan. Nyt kymmenen vuotta vanhempana lentäisin vaikka Samarkandiin pariksi päiväksi-viikoksi, mikäli mahdollista. Ainahan on turvallisena vaihtoehtona vetästä bissee ja hookoon bluuta kotosella kausipaikalla röyhtäisten. Hitto! Miten mä sainkaan ton kuulostamaan typerältä omasta mielestäni.

Kyllä suomalainen olut ja HooKoon sininen on aina maistunnu erityisesti kun on reissusta palannut, joten ei kait siinä mitään typerää ole?

Olet kyllä ihan oikeassa, että juuri ennen jonkun reissun alkua skitsot ajatukset on risteilleet pääkopassa. Vaikka nyt sillloin kun keskellä talvea lähdettiin mamman kanssa junalla Siperian rataa Mongoliaan ja edelleen Ulaan Baatarista -25 C pakkasessa jurttamajoitukseen vuoristoon. Siitä tuli kuitenkin yksi kaikkien aikojen hienoimmista muistoista. Tähtikirkkaassa yössä jurttien piipujen kipinöivät savut, koirien haukunta, yössä vaimmeina kuuluvat ihmisten puheet... Keskuslämmityksessä oli jotain vikaa, mutta + puolella pysyi kun täytti puukaminaa 1,5 h välein.

Onneksi primitiivisimmät kokemukset on tullut hankittua nuoremmalla iällä, mutta tuo Samarkand ja Silkkitie muutenkin on aikalailla päällimmäisenä toivelistalla. Ehkei sentään talvella.

Juuri näin, lainaus: "Rahan riittämisessä pätee tässäkin "ettei ne suuret tulot vaan oikein kohdistetut menot". Monet ihmiset eivät uskalla jättäytyä pois tavanomaisesta kulutushysteriasta,kuten autojen, asuntojen ja tavaroitten jatkuvasta vaihtamiskierteestä. Tai iänikuisesta Kanarialla ravaamisesta. Sitten kuitenkin ihmetellään miten jotkut "vaan reissaavat vähän väliä ympäri maailmaa".

Kaikkein turhimmasta puhumattakaa: laskin tässä päivänä jonain, että kun en ole koskaan tupakoinut enkä ostanut "perjantaipulloa" (jokusen Hennessyn kyllä), niin siinä on nykytasoon "diskontattuna" säästynyt n. 60.000,- euroa.

Jorma

Niin ja sekin on jännä juttu,että harvinaisen monella suomalaisella on kesämökki,mihin alkuinvestoinnin jälkeenkin menee koko ajan rahaa, eikä kukaan kovaäänisesti valita,että ovatpa varakkaita...mutta jos matkustelet,sitä ihmetellään!

Useimmilla on tosiaan edes hiukan rahaa käytettävänään johonkin,ja sen mihin se menee,saa päättää itse.

Se, miten ne matkat tekee,on se avainasia meille ollut.Viimeisenä markkakesänä meidän kuusi-henkinen perhe teki kuukauden matkan 20 000mk.lla, kun samaan aikaa samankokoinen tuttavaperhe teki viikon perus etelän-matkan ja heillä siihen viikkoon meni sama kuin meidän kuukauteen.

Opiskelijoina tehtiin se 2 kk Kiinan matka ja se maksoi meille kahdelle yhteensä 20 000mk,sisältää siis kaiken.Kun junalippuja matkatoimiston kautta alettiin selvitellä sanoi virkailija ettei teillä varmaan ole tähän varaa,tulee tuon pituinen matka maksamaan noin 40 000mk per henki! Näytimme hänelle oman budjetti-laskelmamme mikä oli siis 10 000mk per henki,Lonely Planetin kirjan avulla laskettuna. Ero syntyi siitä että me varasimme etukäteen vain siperian-junaliput ja 3vrk hotellia Pekingissä,mikä oli pakko tehdä mikäli mieli saada viisumin Kiinaan.Kaiken muun hoidimme itse paikan päällä,aikaavievä mielenkiintoinen seikkailu maassa missä ei vielä ollut tietokoneitakaan.Jos junaliput päärautatieasemalta olivat loppu,piti itse kiertää läpi kaikki muut asemat kyselemässä josko heillä kenties vielä olisi.Ensin piti vaan aina selvittää mihin niistä 20 eri jonosta asettuu,kun yhdestä saa lippuja vain yhteen ilmansuuntaan ja yhtenä päivänä jne ja kaikki teksti vain kiinaksi:)

Marokossa viime talvena päiväbudjetti 5-hengen perheellemme oli 50e.Ei kovin paha minusta.

Isolle perheelle se,että ruoan pystyy tekemään itse,on se pitkän matkan mahdollistava tekijä.Länsieuroopassa ravintola-syöminen kaataa oitis budjetin:(

Haluan tässä vain sanoa,että luopumalla joistain jutuista ja keskittymällä vain joihinkin,on mahdollista tehdä utopistisenkin tuntuisia asioita.Mutta vain,jos ne ovat itselle tarpeeksi tärkeitä! Puolen vuoden puurokuuri on mahdollistanut meille hienoja juttuja,samoin ja lisäksi sen saman puurolinjan jatkaminen reissunkin päällä.Tärkeintä on vain ollut pääsy muihin maisemiin!

Yrittäjä on tietenkin omalla tavallaan vapaampi kuin "palkkatyöläinen" mutta yrittäjän on huolehdittava että töitä on reissun jälkeenkin ja firma pysyy pystyssä vaikka on itse poissa.Toisaalta yrittäjää ei koske vuorottelu- eikä virkavapaat,pekkaspäivät ja mitä niitä nyt onkaan. Puolensa on kummassakin.

Hyvää yötä, t.Kaarina

ps.Onko Jorma toi sun laskelma yhtä henkeä koskeva? Jos,niin me vasta paljon ollaankin säästetty:)

Kaarinalle: muistan vain loppusumman, mutta jotenkin niin sen "laskin", että jos olisin tullut "tupakkaikään" 35 vuotta sitten (12000 päivää/1800 viikkoa), niin kun jätin polttamatta askin päivässä, niin askin hinta x 12000 ja kun jätin juomatta kossupullon joka perjantai sitten kossupullon hinta x 1800

Tässä asiassa olen kyllä sikäli ihan vakavissani, että keskiverto tupakoitsia polttaa sellaisen rahamäärän vuodessa, että sillä leventäisi lomaa jo kummasti. Mitä se aski maksaa? neljä euroa? Aski päivässä tekee noin 1500 euroa vuodessa!

No, kai tämä jotenkin liittyy "Matkailu ulkomailla" -aiheeseen noin matkailun rahoitusta pohdittaessa;-)

Jorma