Syltin saari

Ottaako saarelle menevä auto-juna asuntoautoja kyytiin, ja jos niin millä hinnalla?

-mikael-

http://www.syltfaehre.de/home/

Lautta yhteyden tiesinkin, mutta sinnehän menee tietääkseni myös autoja kuljettava juna. Siitä kysyisin pääsekö siihen asuntoautolla? -mikael-

Mun käsittäkseni korkeusraja on 2,7 m. ja painoraja 3 t.

https://www.syltshuttle.de/syltshuttle-de/start/tarif_2017.html

Itse olen aina ajatellut ettei Syltin hiekka voi olla kovin erilaista verrattuna naapurirantoihin. Tietty käydä sielläkin pitäisi koska se siellä on.

@timppa

Kiitos Timppa tiedon löytämisestä. Onhan se koettava tuollainen mahdollisuus. Mennä saareen junalla ja jatkaa sieltä pois lautalla Tanskaan Romon saarelle. Varsinkin kun Saksassa on suunnitteilla muuttaa tuo rata osuus maantieksi. Elämykset/kokemukset niitä tarvitaan.

-mikael-

On tämä sivusto

Laiton eilen illalla kolme linkkiä asiaan liittyen ja yksikään ei mennyt perille.

Onhan se tietty kerran elämässä koettava, vaan vähän kuin Timpan linjoilla, samanlaista hiekka on siellä kuin muuallakin. Kitukasvuista katajikkoa hiekkadyynien rinteillä ja tarpomista pikkukuppilaan hiekan keskellä.
Jonkinlainen pikkukaupungin tapainen turistirysä keskuspaikkana. Hieno terassi ilta-auringossa.

Melkoisen suolainen hinta tuosta vartin junamatkasta, itse käväisimme henkilöautolla, kun ei siellä matkiksella oikein mitään tee. Kerran siellä käy, toisen kerran voi säästää jollekin mantereen upeista hiekkarannoista.

V-P:tä lainaten ja muuntaen kompaten, "matkiksella" siis kannattaa mennä niin ei tarvitse tarpoa hiekan keskellä pikkukuppilaan ja ilta-aurinkoa voi ihailla "matkiksen" vierestä jotain nauttien. Jos ymmärrätte mitä tarkoitan.

-mikael-

Noinhan mekin Mikael ajateltiin, vaan kun se parkkipaikka oli dyynin toisella puolella ja pikkukuppila toisella puolella, tuli väkisin tarpomista puolisen kilometriä, aluksi kovempaa polkua ja loppu hiekkaa, vielä sieltä oli tultava takaisinkin. Mutta käyhän vilkaisemassa, kyllä se kerran kannattaa tehdä.
Ei muutoin tavattu tuhansien turistien joukossa muita suomalaisia tai suomi-autoja.

Olin 18-vuotiaana kesän työssä suuressa merenrantaravintolassa Wenningstedtissä Syltillä ja 19 vuotta myöhemmin perheeni kanssa turistina henkilöautolla. Siellä on paljon sellaista elämää, jota kiireinen turisti ei ehkä huomaakaan eikä ehdi tutustua. Lyhyesti sanottuna se ON ainutlaatuinen paikka. Sitä entistä työpaikkaani ei enää ole, koska se oli lähellä dyynin jyrkkää reunaa, joka murenee mereen ehkä noin metrin vuodessa. Sen nimi oli Kurhaus Strandhalle. Vanhoja valokuvia on vielä netissä. Silloin sanottiin, että Syltillä on kesällä 40.000 ihmistä ja talvella 40. Kävin siellä mm. 2-viikkoisen joogan alkeiskurssin ja 2-viikkoisen jatkokurssin. Luftwaffen tukikohdan avoimien ovien päivässä jaettu värväysmateriaali minulla on vieläkin tallella.