Suomalaisuudesta

Erään monikansallisen tapaamisen illallisella englantilainen kollega kysyi, olenko joskus nähnyt revontulia Lapissa. Vastasin tietysti, että olen, ja lisäksi revontulia näkee joskus Etelä-Suomessakin. Piti tietysti kaivaa taskusta valokuva. En voinut vastustaa kiusausta ja sanoin, että on kahdenlaisia valokuvaajia. Sellaisia, jotka ovat kuvanneet revontulten heijastumista itse kaivamastaan ankkalammesta. Ja sellaisia, jotka eivät ole. Ulkomaan elävät sitten ihmettelivät, että kuinka niin itse kaivetusta. No, sitten piti näyttää kuva kaivamisvaiheesta. Englantilaiset olivat hämmentyneen oloisia ja irlantilainen selitti, että Englannissa ei ole tapana, että ”herrasmies” tekee itse näin likaista ruumiillista työtä. Tai ei ainakaan puhu asiasta julkisuudessa. No, tulin ojennetuksi, mutta jälkeenpäin mietin onko mitään yhteyttä yhtäältä sillä, että Englannissa jalkapallohuligaaneissa on paljon lääkäreitä, asianajajia ja muita korkeasti koulutettuja, ja toisaalta sillä, että valkokaulustyöläisen ei sovi sotkea itseään uusmaalaiseen sitkosaveen, josta omat saappaatkin pitää kammeta irti lapion terällä.

Ajattelin, että tähän ketjuun voisi laittaa tilanteita, joissa suomalaisten tavat ja käsitykset poikkeavat vierasmaalaisten normeista. En tarkoita, että toisten normit olisivat parempia tai huonompia kuin toisten, ovat vain erilaisia. Ulkomaalaisten parissa voi olla hyvä tietää ainakin se, että nakupellenä saunominen ei välttämättä kuulu ikimuistoisiin nautintaoikeuksiin.

Tapa vai normi, mutta normi suomalaisen ei kannata alkaa löylynheiton kisaan japanilaisen kanssa.
Japanilaiset ovat tottuneet kylpemään kuumissa lähteissä, joissa suomalainen ei kestä 5 minuuttia kauemmin.
Muutaman kerran on tullut saunottua työn merkeissä japanilaisten kanssa, he ihmettelivät mihin kaikki katosivat, kun joku nakkasi hieman liikaa löylyä.
Eka kerran joku meidän porukasta aikoi opettaa japseja löylyn saloihin, siinä kävikin toisin päin.
Itse en ole käynyt Japanissa, mutta entiset työkaveri kävivät usein, kun sieltä osteltiin laitteita.
Suomalaisilta kuulemma lähtee lähes nahka niissä kuumissa lähteissä.

Irlannissa Dublinissa parkkeerasin St Patrik puiston reunaan henkilöautoni. Laitoin niinkun meikäläisittäin kuuluu, tavarat piiloon hanskalokeroon. Tapasin sikäläisen kolleegan joka ekaks kysyi mihin jätit auton? Sitten, jäikö näkyviin mitään? Sanoi että lähetääs kattomaan. Ei, ei, ei noin. Tavarat pois ja tyhjän hanskalokeron luukku auki jotta jokainen näkee ettei siellä ole mitään. Ja tuulilasilla kessuaski, ei tupakattomalle maksa mitään rikkoa ikkuna! Te suomalaiset ootte melko sinisilmäsiä!

Tavat, ja vatimukset elämästä on sukupolvien aikana muuttuneet paljon savupirttiajoilta, kun salomökeissä tiettömän taipaleen takana ukot niitteli viikatteella peltoja, nille muutamalle lehmän kantturalle, joita emännät hoiteli.
Sillon kaikki tehtiin käsivoimin, ja reppu seläsä kävelivät kairanpoikki kyläkauppaan suolaa, kahvia, ja sokeria hakeen kerran kuusa. Lopu ruokahan tuli kotopellosta.
Nyt kävellään kyläraiteja lääppy lättänä kourassa muovi kassisa valmisruokia, josta puolet menee roskiin, kun ei kukaan sillen ninku lämmitä tiatsä noita ruokia, niitähän saa gigamarketin hylyistä, ja koneet hoitaa kaiken työnteon.
Ninhän se kielikin, kun minä biitlestukassa en sanonut minä vaan mä. En menny ruotuväkeen, vaan inttiin, enkä oppinu terottaan vikatetta
Nykyään mäoon siisniinku tiätsä siis niinku silleen ja tolleen, DAA a, otetaan selvie.
Ihmiset ja kieli muuttuu.
Tp

Ikäni maailmalla asuneena olen tottunut seurustelamaan momien kansallisuuksien kanssa ja englantilaiset ovat niistä ne jotka vähiten tietävät miten muut elävät ja jo se tarina joka kertoo kun Englannin kanalissa oli sumua niin englantilaiset totesivat että taas on mannermaa eristyksissä .
Siitä alkaen kun Neuvostoliitto hajosi ovat venäläiset ottaaneet ylpeilyssä ja rahojensa näyttelyllä melkein yliotteen maailmalla.
Jenkitkin ovat aika hyviä kehumaan omaa maataan ja olojaan Kaikki tapaamani Aasialaiaet ovat olleen vaatimattomia . Sitä voisi kirjoittaa vaikka kuinka paljon eri kansallisuuksista mutta ei
Suomalaisella ole mitään hätää maailmalla kun liikutaan. Monet vain ei runne eikä riedä Suomesta mitään ja monesti eivät edes tiedä missä Suomi on .Räikkönen ja Nokia sitävastoin monet ovat tunteneet mutta eivät ole tietäneet että ne ovat Suomesta.

Kesämökillämme Raaseporissa on tällainen pontikkapannu, tai sellaisen maalliset jäännökset. Olemme usealtakin taholta kuulleet, että kauan sitten (ennen kuin vanhempani ostivat paikan 70-luvun alussa) Dragsvikin varuskunnasta pelmahti paikalle sotilasosasto sopivasti näkemään, kuinka sorretun voimaa keitetään. Sotilaiden vaitiolo ostettiin maistiaisilla, jotka lienevät olleet sen verran tukevat, että sotilaiden paluu varuskuntaan herätti huomiota. Asiaa tutkittiin, sillä seurauksella että poliisit löysivät tehtaan ja ampuivat sen seulaksi. Oli ilmeisesti liian raskas takavarikoitavaksi. Pannun tilavuus on n. 600 litraa, ja takana näkyy mitä lauhduttimesta on jäljellä: 15 sentin peltistä syöksytorvea kulki 70-luvulla maassa parikymmentä metriä, mutta nyt siitä on jäljellä vain öljytynnyrin sisään väännetty osuus.

Samana vuonna, jolloin ostin paikan vanhemmiltani, paikalle tuli Ruotsista käymään nainen, joka oli asunut tilalla lapsena, mutta muutti Ruotsiin 18-vuotiaana vuonna 1970. Kysyin häneltä, tietääkö hän mitään tuosta tehtaasta. Kysymykseni järkytti naisparkaa, joka sanoi kiivaasti, ettei hänen perheellään ole mitään tekemistä asian kanssa (vaikka paikalliset tuntuvat olevan toista mieltä asiasta). Olin hämmästynyt. Suomalainen - siis Suomessa asuva suomalainen - olisi pikemminkin ylpeä tai ainakin huvittunut näin näyttävästä bioreaktorista. Mutta tämä nainen oli 40+ vuodessa niin ruotsalaistunut, että närkästyi mielestäni viattomasta kysymyksestä.

Belgiassa asustellessani mua otti päähän niitten kummallinen tapa. Kun räntää sataa ja kaikki takit jne märkänä mennään autoon niin flekti täysille. Tähänasti meni kivasti. Sitten kun sivuikkunat ja tuulilasi on niin että näkee ulos, niin flekti kokonaan kiinni. Ja kun näkyvyys katoaa niin taas flekti hetkeksi täysille, sitten kokonaan taas pois. Ja niistä oli kummallista että flekti puhaltelis kokoajan vähäsen.

Irlannissa, pikkukylässä kyselin pubissa paikallisilta että kun kylästä ulos niin ei ole mitään nopeusrajoitus kylttiä. Että onko teillä joku kattonopeus? No onhan toki, ja sitten alkoivat väittelemään että paljonko se mahtas olla. No kun pubin edessä pitkä rivi autoja niin kyselin että mikäs täällä on promilleraja? Joo, on sellanen, mutta kukaan ei oikeen tienny paljonko se on. No sitte yks sano lukeneensa että kaks ja puoli pinttiä guinnesia voi ottaa ja ajaa. Sitte alkokin hallituksen haukkuminen, mistä hallitus voi tietää missä kumarassa kukin on ajokykyinen, kyllähän sen jokainen itte tietää.
Sitte sanoivat että mitäs tommosia kyselet, jos ajat kahtasataa kauheessa kännissä niin mitä sitte, sä lähet ensviikolla suomeen kuitenkin.

Nepalissa, katmandussa loukkasin verisesti taksikuskia. Laitoin turvavyön kiinni. Selvä epäluottamuksen osoitus.
Tyhmemmänkin olis pitäny ymmärtää että joka kioskista saa sellasia pikku talismaaneja, amuletteja, jotka on paljon tehokkaampia kun turvavyö. Kun amuletti estää kolarin niin eihän turvavyötä tarvita.

Algeriassa taksikuski laitto kesken keikan seis ja meni kahvilaan. Iski kahvitauko siinäkohtaa. Luki päivän lehdet siinä joutessaan. Puolituntinen siinä meni.

Tunisiassa linjataksi on hieno juttu. Peugeot 504 farmari josta lattiat ruostuneet puhki, koko auton mittanen kattoteline niin sopii enemmän matkustajia. Ukkoa, akka, lammasta, kanaa jne kyydissä, osa katolla. Mutta linjan mukaan ajeli ja aikataulu hyvin väljä kun pösöä piti korjailla välillä.

Ruandassa duunimatkalla ajelin taksilla yhteen pikkukylään, ja sanoivat heti etten päästä taksikuskia pois ennenkun olen sopinut koska se tulee mua hakemaan. Ei ole kylässä puhelimia eikä muuta viestintävälinettä mikä toimisi. Kysyin siltä kuskilta että mitä taksi maksaa jos seuraat mua kolme päivää etkä päästä silmistäs hetkeksikään. Sillä päässä kilisi kuin kassakone ja päätti tehdä hyvän tilin: 26 euroa. Siinä se nukku autossaan mun ikkunan alla.

Kuka on tunnetuin suomalainen?
Riippuu missä kysyy. Peerskotissa se on ilmanmuuta: Arto Tolsa

40 vuotta sitten olimme Belgiassa tutustumassa pienen kynttilätehtaan koneisiin,
Tutustumisen päättyessä vanhempi omistajapariskunta pyysi kotiinsa päivälliselle.
Ruokapöytään istuttuamme alkoi äänilevyltä soimaan finlandia.
Rouva oli ottanut pöytään pölyisen pullon punaviiniä, vuosikertaa 1946.
Siloin pullon ikä yli 30 vuotta.En ollut viiniasiantuntija,että olisin osannut viinin erinomaisuutta kehua.

Työ reissulla Algeriaan satuttiin ramadanin aikaan , kaikki paikat päivällä kiinni , ja nälkä oli . Yhden kiinni olevan kapakan ovea kokeilin , ja avaantuihan se , ovella hovimestari pokkaili ja ohjasi pöytään , ja kyseli mitä herrat haluaa . Kun siinä huonolla kielitaidolla kyseltiin miten nyt paaston aikaan ruokaa sai , niin tämä näytteli peitettyjä ikkunoita ,ja sanoi ettei Allah nyt näe meitä , möi vielä viiniputelin evääksi kun pois lähdettiin !