Pentti Väistö ja Tuula Koponen jos olette kuulolla niin

voisitteko kertoa lisää tuosta Belgradin camperstopista, josta kirjoititte uudessa Caravan -lehdessä.
Lähinnä tietysti osoite, koordinaatit ja alueen aukioloajat kiinnostaa.

Olenkin ajelemassa keväällä Budapestistä Belgradiin ja siitä Sarajevon kautta Mostariin ja edelleen Kroatiaan.
Joten kaikki sellaiset paikat joista helposti pääsee Belgradin vanhaan keskustaan kiinnostaa.

Kiitos jo etukäteen.

Tuossa se huonekalukauppa on. Samat somisteet ja ovenpielet kuin lehden kuvassa.
https://goo.gl/maps/jLuNNiEdETt

N 44°49'05" E 20°30'13"

Dušan Krvavac, Predsednik Kamp kluba Srbija taitaa olla kova touhuamaan.
Tuolta voi kysellä:
http://campingcenterbelgrade.com/kontakt

24h/vrk 365 kerrotaan tuolla
http://campingcenterbelgrade.com/onama

@timppa

Kiitos Timo

Sijainti näyttää ihan ok:lta.
Onhan Belgradissa mm. camping Dunav mutta sen sijainti ei ole noin hyvä.

Belgrad on senverta iso kylä, että silläkin on navista huolimatta merkitystä miten helppo kohteeseen on ajaa ja miten jatkaa matkaa seuraavaan kohteeseen.

Dunavista pääsee hienosti bussilla keskustaan. Pari sataa metriä ensin kävellen hiekkatietä pysäkille. Olivat erittäin avuliaita ihmisiä bussissa. Mennessä pari nuorta neitoa tuli kertomaan, että olivat olleet Ruotsissa opiskelemassa tanssia. He jäivät meidän kanssa samalla pysäkillä pois ja neuvoivat sitten suunnat minne kannattaisi mennä. Tullessa tuli vanhempi täti meidän viereen istumaan, ja ehdotti, että menisimme hänen pihalleen yöpymään. Oli jo aika pimeää ja vaikea nähdä missä olimme, mutta koko bussi vahti, että pääsemme oikealla pysäkillä ulos. Vaikka serbialaisilla on huono maine järkyttävien sotien vuoksi, ovat tavalliset ihmiset todella ystävällisiä turisteille. Dunavia piti ensimmäisen kerran käydessämme vanha pariskunta. Istuimme respan edessä yhdessä isäntäparin kanssa. Yhteistä kieltä ei ollut muutama sana venäjää, jota kumpikin rouva osasi. Mutta ilta kului silti joutuen, ehkä osittain myös oluen voimalla. Viimeksi paikkaa piti pariskunnan poika. Respan ravintolan seinällä oli ainakin vielä silloin valokuva vanhasta pariskunnasta, jonka vaimoni otti.

Kiitos Jukka tiedosta.

Joskus itsekin kokenut vastaava.
Läksimme ensimmäistä kertaa Versaillesista RER:llä Pariisin keskustaan.
Heti lipunostoautomaatilla tökki, ohjeet oli vain ranskaksi, oli monenlaista vyöhykehintaa ja osaamattomalle jos mitä.
Silloin paikalle tuli pelastava enkeli, keski-ikäinen rouva joka oli seurannut sivuista äherrystämme, ja hän avitti meitä lipunostossa ja kun kerroimme, että jäämme Eifelillä pois niin hän vahti, että varmasti jäämme pois oikealla asemalla.
Ne Pariisin metron kuulutukset ainakaan siihen aikaan selvimmästä päästä olleet savolaisen korvaan.