On aika vetää viiva

tämän vuoden oman karavaanarimatkailun alle.

Keväällä huhti-toukokuussa tehtiin perinteinen kuukauden kiertomatka jonka eteläisin kohdemaa oli Albania.
Kesällä piti käydä Kainuussa tapaamassa vanhoja tuttavia ja Lapissa tarkastamassa, että kaikki oli ennallaan.
Syksyllä syys-marraskuusssa taas oli vuorossa tyypillinen 2 kuukauden kohdematka Espanjan Valenciaan.
Tavoite jossa kesäsäätä on vuodessa 7 kuukautta ja talvikautta 5 kk toteutui näin hyvin.

Tuppaa jo olemaan niin, että kiertomatkat jossa vaihdetaan maata usein, käytetään useita laivareittejä, aina uusi camping tai stellplatz ja tiet ja liikenne paljolti ennen kokemattomia on tällä iällä jo aika rasittavia, verrattuna matkaan johonkin kohteeseen vaikka Espanjassa.

Kilometrejä kertyi tänä vuonna yhteensä 16 150 km ja maita jossa kävimme yhteensä 20, joita yksi uusi Albania.
Luulin tavoittavani sieltä vielä jotain vanhasta Albaniasta, ja ehkä sitä vielä syrjäseuduilta olisi läytynytkin, mutta siellä missä me liikuimme se oli jo lähihistoriaa ja etenkin nuoremmalle väelle.

Auto toimi moitteettomasti ja ainoa varsinainen varaosa jonka tänään ostin oli jäähdyttäjän ylävesisäiliön anturi 24 euroa. Kulutusosina vaihdoin eteen jarrulevyt ja palat (145), hupiakut (230) ja eturenkaat (290) yhteensä 665 euroa.

Rahaakin tietysti meni mutta kaikki omia. Olemme aina lähtenet siitä, että muulla ei väliä kunhan matkojen aikana nettona kertyvä eläke on suurempi kun matkan kulut. Se saa riittää.

Jatkosta ei ole tietoa, aika näyttää mitä tapahtuu. Kun ollaan jo aika montaa kertaa oltu syksyisin ensin Portugalissa ja joka vaihdettiin sittemmin Espanjassa oleskeluksi, niin jotenkin on alkanut tuntua, että olisiko syytä vaihtaa tuo syksyn pitkä matka tuonne Adrian meren suuntaan.
Hintataso tosin hieman nousee mutta vastaavasti matka Baltian kautta ajaen lyhenee.

Perässä tullaan. Torre de Marista siirryttiin Bolnuovon kautta Torre lasal2:n. Ei tavattu suomalaisia kahdessa viimeisessä paikassa. Lasalissa oli yksi ruotsalainen rouva joka puhui ymmärrettävää suomea, hän oli syntyjään Haaparannasta. Nyt olemme jo Ranskan puolella le Florida kämppärillä. Huomenna tarkoitus ajaa Lyonin seutuville ja sieltä sitten Saksaan Müllheimiin pariksi päiväksi. Sitten kohti mündeä.

Vuosi sitten olimme loka-marraskuussa Kroatiassa, jäi mielleen erittäin positiivisena paikkana.

Minkämoinen auto sulla Matti. Kylä maailmaan tutustuminen paikanpäällä on hyvä harrastus.
Oletko koskaan ison järven yli ajatellu Ameriikan mannerta mennä ajeleen.
Toivopoika

Toivo
Minulla on pieni ja vanha täysintegroitu Hymer S (star) 510 jossa MB Sprinterin 2,9 ltr turbo automaattilla
Taitaa olla Suomessa ainoa lajiaan. Ei ainakaan Trafin tiedoista toista löytynyt.
Sisustus on avara ja ns. baarimallia, eli auto on kun kahdelle tehty. Auton teon aikaan Hymer sovelsi vielä omia innovaatioitaan autoihin enemmän kun nyt. Autossa on mm. integroitu pyöräteline kolmelle pyörälle ja joka tulee esiin kun auton perästä avaa luukun. Kun telinettä ei tarvita, luukku kiinni ja perä on sileä kun missä tahansa asuntoautossa.
Hankintahinnaltaan auto oli halpa ja kuten tunnettua mersun varaosat on halpoja kunhan ei niitä merkkiliikkeestä osta ja kun auto mersumaiseen tyyliin tehty siätä on eli helppo ti-miehenkin huoltaa ja korjata.

Amerikkaan en ole haikaillut vaikka vanhin tytär joskus asuikin siellä ja siellä syntyi minun vanhimmat lapsenlapset.

Karavaanarimatkailun hyviä puolia on juuri tuo maanpintaa pitkin kulkeminen kohteesta toiseen.
Joskus se on moottoritiellä ajoa, joskus ajetaan jopa keskiaikaisessa katuverkossa, joskus taas pikkuteitä jolloin kanat ja kukot jo pyörii tiellä ja lehmät laiduntaa vapaasti piennarta.
Matkan kotiläksyt kannattaa tehdä kunnolla ennen matkaa perehtymällä maan historiaan, talousmaantieteeseen ja kulttuuriin, niin matkasta saa ihan eri tavalla irti kun lentomatkoissa tai menemäällä vain töllistelemään sattumanvaraista näkemäänsä.
Ja mihinkäs tiikeri täplistään pääsee. Aina tulee ajaessa tehtyä näitä torni- ja ajoneuvonosturibarometrejä joista näkee rakentamisen laajuuden, arvioin talojen kuntoa, ympäristön siisteyttä ja mm. autokannan kautta mihin jokin maa tai sen osa on menoissa. Talojen pihat ja niihin käytetty raha juorua hyvin paitsi aluen kulttuurista myös siitä onko kotitalouksilla rahaa muuhunkin kun ihan välttämättämään vai ei.
Ne jotka on käynet vaikka Itävallassa eivät tätä ole voineet olla huomaamatta.
Ei ole vielä sellaista maata vastaan tullut jossa ei olisi ollut havaittavissa alueellisia kehityseroja, jopa suuriakin. Kaikissa maissa joissa olen käynyt, sisäiset kehityserot on selvästi nähtävissä.
Kyllähän esim. Etelä-Saksan Baijerissa on nähtävissä, että raha on asunnut siellä paljon kauemmin kun vaikka Schleswig-Holsteinissa puhumattakaan vanhasta DDR:n alueesta.

Yksi piirre joka lähes jokaisessa Keski- ja Etelä-Euroopan maassa on suhde vanhoihin rakennuksiin.
Siellä asutaan ja käytetään muuten hyväksi edelleen satoja vuosia vanhoja taloja, eikä siellä joka ikinen sukupolvi maksaa kalliisti itselleen uutta asuntoa. Meidän tapa köyhdyttää maata.

Viivaa ei vedetä matkailun osalta vielä tälle vuodelle. Se viiva vedetään sille kohtaa missä Uusi vuosu saavuttaa meidät. Sehän tulee metä vastaan noi 2000 km/h nopeudella. Me lennämme itään päin n. 1000 km/h ja maapallu pyörii suunnilleen samalla nopeudella länteen päin. Tulee pisin lento lähdemme matkaan tänä vuonna mutta olemme perillä vasta ensi vuonna. Tulee meilekkin uusi maa tälle vuodelle Qatar meillä välilasku sielä mennessä ja jäämme Dochan kahdeksi yöksi paluumatkalla.

Mielenkiintoista tietoa, ja pikkusen surua, juuri tuosta autojen bulkkimalliin siirtymisessä. Samalla pienten valmistajien poistuminen pisti hinnat äärimmäisyyksiin lähes, joka karsii aloitusta monelta, samoin vaihtamisen mielekkyys katoaa. Tosin se lisää korjaamotyön arvostamista.
Tuosta maanpintaa matkailusta, minulla on vähän tulevaisuden ennustamista. Lentävää matkailuautoa ei taideta me kumpikaan nähdä.
Mutta on joskus ollut ajatus droonin käyttöä opetella, ja kun mielenkiintoinen paikka sattuu kohdale, pistää se ilmaan, ja töllön ruudulta kattella miltä näyttää ilmasta, koska sieltä vasta oikein se maisema näkyy.
Tosin se ei taida ihan noinvain, koska noiden lennnättelyssä pitää tietää mitä saa, ja mitä ei tehdä
https://www.youtube.com/watch?v=lIXInmiMt0o
Tosin tuota kotona matkustamista harrastan suurelta kuvaruudulta väliin, mutta oikeasti matkatessa, jo se matkan valmistelu on sitä itteään, melkein parasta,
Toivopoika

Näin drone-kuvaus auttaa camping-alueen valinnassa ja markkinoinnissa.
Ei tarvitse ostaa sikaa säkissä.
Kuvassa Croatiassa KRK-camping

https://www.youtube.com/watch?v=z808mw0fJRE

Hyvä Matti, vahinko ettei törmätty, no parempi ettei törmätty, meikäläinen parhaillaan Ottesburgissa lähellä bremeniä ja ensimmäistä talvea viettämään etelässä, eli metri perässä pruukataan sanoa. Jukka

Jukka mukava kuulla, että olette jo matkalla.
Muista aina, että ei se karavaaanarimatkailu mitään rakettitiedettä ole, kun minäkin olen siitä selviytynyt.

Yhteen aikaan tuo tuota etelän matkailua yritettin jopa tehdä jotenkin erikoiseksi, kun oikea tapa olisi ollut rohkaista ihmisiä lähtemään reissuun ja samalla toteuttamaan omaa, joskus pitkäaikaistakin haavettaan.
Sittenkun -elämä on takana ja ei kun kohti uusia seikkailuja, niin se menee.

Toivon teille hyvää matkaa ja terveyttä ja suosikoon sää teitä.

Hei, Matilla mukavia ajatuksia, jotka on helppo jakaa.

Aloitimme m-autoilun sattumien kautta 20 vuotta sitten. Se olikin samantein menoa. Aluksi Suomessa, koska oli "pelottavan" tuntuista mennä eurooppaan. Eräällä reissulla sitten uskalsimme käydä Saksan puolella Flensburgissa ja siitä se alkoi. Eurooppaa on koluttu avoimin mielin. Joka reissulla ollut joku teema, johon olemme tutustuneet etukäteen ja sitten paikan päällä. Esimerkiksi Normandian maihin nousu, Kotkapesä, Anne Frankin tarina jne... Teeman olemme halunneet pitää selkeänä ja rajattuna, jotta lomareissusta ei tule ahdistava kilometrien kerääminen. Toki reissua suunnittellaan karkealla tasolla mihin mennään, mutta pääteema on se, joka määrää. Loppu tehdään sen mukaan mikä tuntuu hyvältä. Tämä kesän teemana oli jäämies Oz ja loppu oli karkean suunnitelman pohjalta tehtyjä juttuja.

Kulkemisen vapaus on se, joka viehättää. Ilman m-autoa emme olisi ikinä käyneet sellaisissa paikoissa, joihin vapaa liikkuvuus on antanut mahdollisuudet. Pienet kylät, paikalliset ihmiset, luonto ja luonnon ihmeet ovat asioita, joita ei pelkällä ostetulla lentomatkalla tai vastaavalla tavoita. Edellä oleva ei tarkoita, että moittisin ostettuja matkoja: ei suinkaan, teemme myös itsekin niitä. Niissä on vain ero.

Matkalla on tavattu paljon uusia ihmisiä ja jotkut niistä ovat muodostuneet ystäviksi, joiden kanssa pidetään yhteyttä - joskus tapaaminen on onnistunut kymmenkin vuoden jälkeen - mutta sitäkin iloisemmin.

Päivääkään en vaihtaisi pois.

Matti!
Jos nuo keski- ja etelä-Euroopan maat ja alueet alkavat tuntua "puulta", mites on taas uudelleen myös talviaikaan Suomessa reissaaminen?
Alkutalven suhmuraisen ilman ja maiseman vaihtuminen pikkuhiljaa etelästä lähtiessä lumivalkeuteen Lapissa, on takuuvarmasti unohtumaton kokemus, samoin keväinen Lappi versus Eteläsuomen lumeton aika. Ei se matkailu Suomessakaan niin ylitsepääsemättömän kallista ole, eihän?

Markku kiitos vaan vihjestä.
Nykyisellä autollani talvireissaminen tuskin on niitä suurimpia nautintoja mitä mies voi housut jalassa tehdä.
Minun nykyinen auto on selvästi ns. 3/4 vuodenajan auto, joka soveltuu hyvin huhtikuusta marraskuulle tapahtuvaan reissamiseen. Osin tästä syystä aloitan kevätreisssun huhtikuun alkupuoliskolla ja syysreissun taas päätän marraskun puoleen väliin menessä. Kotimaan ajot ajoittuu sitten meidän keskikesään.
Talvireissaamiseen tarvitsisin toisenlaisen - paljon kalliimman - auton ja siihen en enää taida mennä.
Mitä kiertämisen kalleuteen tulee niin se on asia, joka joskus pitäisi avata ja käydä kekustelua oikein faktoilla. Meillä karavanareilla on taipumusta muistaa kuluista vain osa, koska halvemmalla ostamista pidetään etävämmyytenä ja kalliimman hinnan maksaja leimataan ymmärtämättömäksi.
Tosiasia on se, että Keski- ja Etelä-Euroopan matkaajilla on vuodenajasta ja kaluston koosta riippuen 700-1500 euron" kynnysraha jolla pääsee eri reittejä Lyypekin korkeudelle ja siitä' voi aloittaa varsinaisen matkan.

Ei Etelä-Euroopan maat sinällään puulta tunnu, koska uutta näkemistä ja kokemista on vaikka kuinka paljon.
Puheet siitä, että mennään huomennaa sinne mihin aamulla hatun lippa näyttää on yhtä tyhjän kanssa, Eurooppa ykisnkertaisesti on liian laaja niin kierettäväksi. On pakko tehdä valintoja, ja kun tekee valintoja syntyy automaattisestki myös kieromatkan ohjellinen reitti.

Päämatkatyyppejähän karavanarille ovat kiertomatka ja kohdematka, jotka tosin voi jollain tapaa yhdistää.
Kiertomatkalla kierellään kuten nimikin sanoo maasta/kohteista toiseen, harvasa päivä vaihtuu maa, kieli, joskus rahakin, camping ja stellplatz-alueet ja alueeen tutustumiskohteet. Reitille voi saattua aivan uusi laivareitti omine käytäntöineen, on käytettävä paikallisliikennettä kohtesiin pääsemiseksi, tiet on paljossa aina ennen ajamattomia, samoin maiden liikennekulttuuri vaikuttaa ajamisen rasittavuuteen.
Joskus jo kuukauden reissun jälkeen tuntuu, että "kovalevy" on kokemisesta ja näkemisestä ihan täynnä, joskin tämä saattaa olla hyvää dementian torjuntaa.
Uskokaa pois, kaikki tämä kaikki syö vanhaan miestä.

Nuoremmat karavanarit ei tätä ymmärrä vaan jopa illkkuvat, että miksi ne rutut aina tekee vain kohdematkoja jossa ajetaan samaa reittiä kohteessa ja ovat jopa kuukausia samassa kohteessa.
Minä ymmärrän rutuja oikein hyvin.
He arvostavat enemmän kohteessa olemista, lämmitä ilmastoa, kotimaata halvempaa hintatasoa ja sosiaalista kanssakäymistä lajitoverien kanssa, kun tien päällä olemista. Tämä heille suotakoon,

Autolla ajamisen liittyä joitain kummallisuuksia joita en oikein ymmärrä.
Jos ajaisin työkseni 6-700 km päivässä keskinopeudella 70 km/h, joka on jo varsin reipasta vauhtia matkailuautoilla mikä tarkoittaa 9-10 tunnin päivittäistä ajoaikaa, niin siitä saisi palkkaa ja siitä jopa kertyisi eläkettä,
Kun tuon saman tekee vapaa-aikananaan ja maksaa itse siitä aiheutuvat "viulut", niin jotkut jopa pitää siitä.
Meitä on moneksi.

Ei Matti ole perusteissaan väärässä mutta tuosta löytyy monenmuotoista variaatiota.

Esimeriksi haluan jotain uutta joka matkaan mutta yksi päivä saa riittää matkalla etelään. Silloin on aina kirjoittamaton kiire parempiin keleihin.

Eläkeläisen tärkeimmät nähtävyydet joita tuolta matkalta haetaa: hyvä ruoka, riittävä lepo ja maittavat unet. Muut ovat sitten rekvisiittaa ja elämyksiä jälkimmäisiä ei sitten liikaa. Kolmaspäivä Saksassa tulimme Tropical Islandiin minä en lähde enään muualle kuin syömään ja nukkumaan. Pääsyliput säästy sillä kertaa.

Nuo perusvariaatiot on olemassa, ja sitten on juuri näitä yhdistelmiä.
Jotkut meistä siirtyy tukka putkella kohdemaahan/alueelle, On myös niitä jotka etenevät kohdealueelle/maahan kierrelleen ja kaarelleen yhdistäen näin kohdematkaan ja kiertomatkan piirteitä.
Tähän liittyy se "kehityspiirre" että usein harrastuksn alkuvaiheessa tätä kiertelyä ja kaartelua esiintyy enemmän, ja sitä jopa pidetään ainona oikeana karavanarielämänä, mutta kokemuksen ja iän lisääntyessä kohteissa onkin mukavampi olla kun maantiellä.
Tämä on yksi selittävä tekijä myös kausipaikkalaisuudelle.

Jokaisella karavanarilla on omat meiltymyksensä joiden pohjalta matkaansa suunnittelevat ja painottavat ja tämä juuri on sitä karavanarimatkailuan ydintä, vapaus valita ja valintojen arvosteluun saa ottaa osaa vain ne, jotka ottaa osaa matkan kustannuksiin. Tässä katsannossa kaikki reittivalinnat on yhtä oikeita.

Kokonaan eri asia on sitten se, olemmeko me karavanarit niin vapaita kun annamme ymmärtää. Emme ole!
Hyvin monilla matkan rajoituksiin liittyy käytettävissä oleva aika suhteessa matkan pituuteen, työ, lasten koulu, matkaan käytettävissä ole rahamäärä, ajoneuvo, oma ja puolison terveydentila ja sen mahdolliset muutokset ja varsinaiseen asuntoon liittyvät asiat.
Ja sitten on vielä se tärkein. Olemme lähes kaikki oman sosiaalisen verkostomme jäseniä niin hyvässä kun pahassakin ja tästä joukosta läheisimpiä on tietenkin omat lapset, lapsenlapset ja lastenlasten lapset ja tietenkin lähisuku ja ystävät. Kaikki se mikä tässä verkostossa tapahtuu ennen matkaa tai matkan aikana, vaikuttaa meihin sekä matkan kestoon ja jopa sen keskyyttämiseen.

Tuossa Matin mainitsemassa mallissa. Siirrytään paikasta toisen, ja vietetään aikaa paikoillaan, kuten kausopaikoilla.
Siinä on mahdollisuus autottomaan karavaneiluun. Matkustetaan kohde maahan, vuokrataan auto, ja vietetään siinä sitä lomaa.
Mahdollista lentää ympäri maailma, ja siellä ajella. No USA ssahan jo sitä harrastetaan
Tätä voisi kehittää kotomaassa, eli markkonoida tänne tuleville turisteille mallia. Tämähän tavallaan olisi kuin lapissa jossa turisteille tarjoillaan koira, poro, ja moottorikelkka safareita majotuksen lisänä elämyksiin.
Miksei sitten camping alueille olisi liitäntänä vuokraus toimintaa noille höpökopeille kartapalveluineen, leirialueineen, ja nähtävyys palveluineen noilla navigaattoreilla.
Liitto vain matkailuyrittäjien kanssa yhteis amrkkinointiin. Valtiohan asiaa helpottaa, sallimalla ulkomaiselle ajooikeuden heidän omien maiden ajokortilla.
Olen tainnut jo tästäkin puhua aiemmin, jos oikeen muistan
Toivopoika

Kyllä tätä toimintaa on mahdollisuus kehittää monellakin tapaa.
Yki keino on juuri lentää kohdealueelle ja vuokrata matkailuauto kohdealueelta.
Taitaapa olla hiilijalajäljenkin kannaltakin pienempi paha kun ajaa tuhansia kilometrejä matkailuautolla edestakaisin, Samalla voittaa varsinaista loma-aikaa 10-12 päivää lisää jos matkan kokonaisaika on sama.

Toinen tapa on tehdä camping-matka ilman matkailuautoa tai vaunua.
Camping-alueilla on nykyisin tasokkaita hyvää hotellitasoa vastaavia mukavuuksilla varustettuja loma-asuntoja, että kyllä kelpaa oleilla ja jos ei ole pahimmassa sesongissa liikkeellä niin halvemmalla pääse kun reissaamalla matkailuautolla tai vaunulla. Matkanteko sujuu sutjakasti ja on oma auto kohteessa.
Töllaisia on tarjolla mm. Croatissa.
http://www.camping.hr/mobile-homes-apartments

Saksalaiset taas saattaa vetää uuden vaunun koekilvillä Croatiaan tai Espanjaan campingille ja kun lähtevät pois niin vaunu jätetäänkin firmaan joka säilyttää vaunuja seuraaavaan lomajaksoon. Kun uusi lomajakso koittaa vaunu vedetään taas paikallisilla koekilvillä campingille, Paikalliset myy säilytyspalvelua, ja vaunun omistaja säästää matkakuluissa, eikä ole vaunun säilytysongelmia kotimaassa. Tämä voi olla monelle tosi iso ongelma kun säilytyspaikka ei ole. Suomalasten isoja purjeveneitä on samalla periaatteella Croatian venesatamissa ja kun lyö mania pöytään niin vene odottaa huollettuna laiturissa. Senkun hyppää koneeseen ja on jo samana iltana Adrianmerellä.

Tuolla syksyn campingilla oli muuten vuokra-auto campingin portinpielessä tarjolla nillle joilla m-auto oli leirissä kiinni. Pienin 4 hengen h-auton päivävuokra oli 32 euroa sis. ajoa 200 km ja omat bensat.
Masturikin oli valikoimissa mutta hinta tietenkin korkeampi.

Maapallo pyörii kylläkin toiseen suuntaan. Millähän nopeudella silloin tulee uusi vuosi vastaan?

Mitä enemmän menee kohti itää sitä aikaisemmin Uusi Vuosi tulee Suomeen verrattuna. Päivän tasaajalla aurinko siirtyy länttä kohden 1833km yhdessä tunnissa eli 15 astetta.

Kotona ollaan. Itämeren myrsky ei pahemmin laivaa keikuttanut. Ajokausi alkaa olla päätöksessä. Auton pesu ja sitten toivotavasti sen verran kuivaa keliä, että saa viettyä auton talvisäilöön muutaman kymmenen kilometrin päähän.

Sen verran huomioita matkalta, että kummallista tämä kabotaasiliikene (vai onko se sabotaasiliikennettä), että vanhan Itä-blokin maat ovat vallanneet rekkaliikenteen. Varsinkin puolalaiset ja liettualaiset. Lähes aina muun kuin kyseisen oman maan perävaunun vetäjänä oli PL, LT, RO, HU, EST, jne. mutta koskaan ei näiden maiden perävaunua vetäneet kuin he itse. Kaksi venäläistä rekkaa nähtiin perävaunuineen.

PS. Travemundessä päästiin laivaan jo klo 23.06! Henkilöautoja oli ehkä pari-kolmekymmentä, kolme pakua ja me ainoana asuntoautona ja meidän koira Dani ainoa koira koko laivalla.

Asian taitaa kuitenkin olla niin, että autojen todelliset omistajat on siellä missä raha muutenkin on,
Rekisterikilvet kertoo vain sen mistämaasta käsin omistajien on edullista operoida,
Samaa koskee kuljettajia, jotka on töissä työvoiman vuokrausfirmoilla orjakontrahdeilla.
Jos yksi firma keikahtaa tai viranomaiset pääsee liian lähelle, niin toinen ja uusi jatkaa huomenna.
Homma tuskin on kaukana siitä tavasta jolla virolaiset rakentajat pahimmillaan operoi Suomessa, on vain mitä todennäköisemmin pahempaa.

Se kuka vetoautot ja perävaunut loppupelissä omistaa on hyvin vaikeasti selvitettävä asia ja tuskin liippaa kovin kauas jopa autotehtaiden ja rahoitusyhtiöiden omistamista leasing-firmoista.