Norjasta

Parin viikon Finnmarkin reissu takana. Hiukan kokemuksia.

Tavattiin paljon suomalaisia, joissain paikoin pelkkiä suomalaisia. Hauska niin mutta tuntui että suomalaiset liikkuvat kaikki samoilla paikoilla. Yksi oli Varanginvuonon rannat, sekä etelä (Kirkkoniemi, Pykeija) että pohjoinen (Vesisaari, Vuoreija, Hamningberg). Toinen tihentymä oli Porsangervuonon etelä- ja länsilaita, siellä tietty valtava liikenne muutenkin kun Nordkapiin menijät kansoittaa tiet.

Mutta Båtsfjordin seudulla jo paljon vähempi suomalaisia ja vielä jos jatkaa Skyltefjordiin niin vielä vähempi. Skyltefjordista täytyy mainita mainio kämppäri, Farmen - maatilamatkailutila jossa meitä pidettiin vieraina eikä asiakkaina. Isäntäväellä riitti juttua ja aikaa vieraiden kanssa seurusteluun ja kohokohta oli kun illalla tultiin autolle sanomaan että kämppärin pitopalvelun jollekin vierailijajoukolle järjestämältä illalliselta oli jäämässä kuningasrapua. Niin että jos haluttaisiin maistaa niin vaatteet ylle (oltiin jo yöpuvuissa) ja mukaan. Autolle palattiin valtavat annokset kuningasrapua, leipää, sitruunaa ja maustekastiketta lautasilla ja alkoi syömingit.

Valtateiden levähdyspaikat on luonteva tapa viettää yöt reissussa. Monella on vessa joka siivotaan päivittäin ja paikat on usein kauniilla paikalla vuononpohjukassa. Myös stellplatseja on käytettävissä, pari sellaista (Kirkkoniemi ja Kjöllefjord) oli Hurtigruttenin satamalaiturin parkkipaikalla, edellinen ilmainen, jälkimmäinen maksullinen. Varsinaiset kämppärit on usein täynnä kausipaikkaisia ja satunnaiset kävijät ovat outoja lintuja.

Kalastusta miettivälle: rannaltaheittelypaikkojakin on mutta jos haluaa isompaa saalista pitää päästä hiukan eroon rannasta. Mulla oli pieni kumivene ja se osoittautui hyväksi ratkaisuksi, Porsangervuonolla tuli yhden aamun parin tunnin jigaamisella neljä isohkoa seitä, yksi iso kissakalanrotkale ja kaksi pienehköä turskaa jotka muuten tarttui jigikoukkuihin yhtäaikaa.

Lohi on sitten oma lukunsa, merestä sitä en onnistunut saamaan enkä lohijoelle lähtenyt. Vuorokauden lupa hintaan 70 € jolla saa pyydystää kaksi kalaa kuulosti turhan arvokkaalta. Paljon kuitenkin suomalaisia oli lohta narramassa.

Monessa paikkaa ei juuri muuta liikennettä näkynyt kuin matkailuautoja ja hiukan vaunujakin. Silti alkuasukkaat ei tuntuneet olevan kyllästyneitä matkailijoihin. Olin erään pikkukylä sataman aallonmurtajalla heittelemässä uistia kun pari miestä kulki ohi. Ensiksi tullut vain tervehti ystävällisesti ja toinen rupesi kyselemään kalansaaliista. Kun kerroin ettei mitään ole tullut kehotti siirtymään paikallisen lohijoen suulle, näytti paikan ja kertoi missä saa yrittää lohta ilman lupaa ja mikä ei ole sallittua. Ystävällistä ja mukavaa.

Monet norjalaiset kertoivat käyneensä Suomessa ja olivat kuulemma ihastuneita. Kohteliaisuutta, tietty, mutta kyllähän noita täällä näkyy.

Meilläkin ilmat olivat ihan mukavat ja nythän Finnmark taitaa olla lämpimämpi alue kuin Varsinais-suomi. Eikun sinne vaan ajelemaan!

mot

Me ollaan kierretty eteläosaa Norjasta. Oslo-Bergen-Stavanger. Nyt olemme Mandalissa ihan etelässä. Suomalaisia on todella vähän. Yleensä alueella korkeintaan yksi vaunu tai auto. Eli ilmeisesti suomalaiset suuntaavat aina pohjoiseen. Tälläkin leirintäalueella enemmistö on saksalaisia ja hollantilaisia.