Latvian asiakaspalvelu

Yleisesti koin välinpitämättömyyttä ja hitautta palveluammattien asenteissa. Ikäänkuin raha ei kelpaisi,
Nuoremmatkin perineet neukkuajan meininkiä
Safka aika hyvää ja Jurmala muuten kliffa.

Ihmisellä on yleistä toimia perinteisesti. Samaa tapaa esiintyy myös Suomessa siis nimenomaan toimintatavoissa.
Luullaan että siten pääsee helpoimmalla.
Sehän estää kehittymistä.

Ihmettelen, ettei firman pomot pakota edes asiakaspalvelussa
olevia teeskentelemään palvelualttiutta. Heitähän luulis fyrkka kiinnostavan.

Palvelu paranee, kun opettelet tervehtimään sekä kiittämään, sen maankielellä missä kulkoinkin olet.
Myös please sana kannattaa ottaa käyttöön…

Ai kun opettelen. Mistä tiedät, että en käyttäytymissääntöjä tiedä enkä sovella.
Joten. Hyppää pituutta !

Kirjoituksesi perusteella kannattaa mietiä hieman omaa käytöstä…

Kuten myös sinun.

Aika pienellä otannalla tuomitaan koko maan asiakaspalvelu. Keväällä reissasin 3 viikkoa Baltiassa ja minulle jäi aivan toisenlainen kuva palvelualttiudesta. Esimerkiksi Labyrinti jossa isäntä puhui jopa ymmärrettävää suomea, eräässä toisessa paikassa isäntä oli hankkinut kielenkääntäjän joka käänsi hänen puheensa suomeksi ja meidän puheen latviaksi. Yhdessä paikassa isäntäväki piti omat koiransa sisällä tai taluttivat kytkettynä, että me olisimme voineet pitää omaa koiraamme vapaana. Huonoon palveluun en törmännyt kertaakaan.

Täysin sama kokemus viimeisen neljän vuoden ajalta. Oma käytös vaikuttaa paljon. Jopa SuperAlkon Latvian myymälät kassahenkilöt hymyilevät.

Ehkäpä tähän pätee vanha sanonta, niin metsä vastaa kuin sinne huudetaan?

Itse työni takia paljon Baltiassa liikkuneena voin sanoa etten kyllä huonoa asiakaspalvelua ole saanut oikein missään.

Kyllä se nyt on vaan niin, että esmes ruokakauppojen kassat tekee just sen mikä on pakko ilman katsekontaktia ja vaihtorahat tönäistään tiskille.
Kontrastiero suuri kotomaan hyvänpäivän toivotuksiin.

Ei aina, eikä joka paikassa, mutta liian usein. Ei riitä selitykseksi, että metsä vastaa ... Pitäiskö asiakkaan ensin saapua superlatiivejä kylväen ja naama aurinkoisena odottamaan normaalia asiakaspalvelua.
Kokemusta mulla maailman matkailusta kyllä on. Siksi huomaan maiden välisiä eroja.

Ryssäkulttuuria on vielä jäljellä balttiassa ja muissakin neuvostoajan maissa, totta se on. On sitä toki kaikkialla yksittäisesti mutta olen osittain samaa mieltä Kujiksen kanssa.

Tervehtiminen maan omalla kielellä sulattaa vastapuolen aika usein. Kuukkelin kääntäjällä saa myös kuunneltua käännöksiä, kuuntelee ja kirjoittaa paperilapulle juuri niin kuin se kuullostaa ja sitten asioimaan.

Ei se hymy täällä meilläkään läheskään aina irtoa. Toinen juttu on pitääkö aina irrota.

Kuukkelin kääntäjä on oiva väline varsin matkailijoiden periferiassa. Muuten vaikka rallienglantia. No sitä kyllä puolin / toisin tilanteen mukaan sovelletaan ja sävelletään.

parin viikon reissun syvällä rintaäänellä kommentoin, ettei ollut Baltiassa asiakaspalvelussa mitään valittamista. Happamimpia olivat RIMI:n kassarouvat, jotka olivat eläneet neuvostoaikana. Muuten arvosanaksi antaisin ysi puoli!

Ne entiset ryssälandia maat on hyvin vaihtelevia. Saa jossain hyvääkin palvelua, mutta paljon on kehitettävääkin vielä jäljellä.

Pikku ristiriita tossa Veli-Matin kirjoituksessa.
” asiakaspalvelussa mitään valittamista. Happamimpia olivat RIMI:n kassarouvat, jotka olivat eläneet neuvostoaikana.”

Eihän siinä valittamista jos tyytyy tasoon.

Kyllä Ranskassakin on happamia kassoja, ja Italiassa.

Joskus -90 luvun alkupuolella olivat balteissa kaikki palveluammateissa olijat melkoisen totisia. Varsinaisissa tavallisten ihmisten tapaamisissa ei ole koskaan ollut mitään vikaa.