Kielitaito ?

Pärjääkö pelkällä Suomen kielellä. Suunnitelmissa olisi ajella pitkin Baltian maita kohti Saksaa ja sieltä Tanskan kautta,joko Norjan tai Ruotsin kautta kohti kotoista Suomenmaata.(Asuntoauto ja kaks aikuista)

Kyllähän siitä kielellisestä taidosta aina apua on, ainakin ongelmatilanteissa!

Mutta rohkeasti vaan matkaan - kyllä sitä apuakin löytyy tarvittaessa!

PS. Jo 70-luvulla veljeni pärjäsi kolmen viikon Ranskan reissullaan kolmella sanalla englantia - nimittäin jees,jees,jees ;-)

Kuule tässä on ukko joka ei ole lukenut koskaan mitään kieliä. Matkan varrella on joitain sanoja mukaan tarttunut eri kielistä ja niitä vaan pötköön olen pistänyt. Mutta aina on pärjätty. Mielikuvitusta mukaan. Ja piirustustaito on myös hyvä olla olemassa. :)) Meidän poika joskus Italiassa sanoi mulle, että eikö sinua hävetä. Totesin, ettei meinaa mitään. Katsos nuo ihmiset ovat fiksuja, ne "laskeutuu" minun tasolle ja ovat vaan hyvillään siitä, että voidaan jotenkin kommunikoida. Ja jos siellä joku joskus ajatteleekin, että ompa pöljä ukko, niin mitä väliä sillä. En todennäköisesti koskaan enää törmää häneen. :)) Kerrankin Italiassa kerroin Saksalais pariskunnalle vitsin Harri Kirvesniemestä. Siinä piti jonkin verran näytelläkin, mutta perille se meni. Hauska oli koko porukalla... Samoin Tanskassa eräs Italialainen herra antoi mulle käyntikorttinsa ja pyysi soittamaan jos joskus tulen Pisaan. Nauroin itsekseni, että mitenkähän mahtaisin soitaa. Kun ei ollut tuota näköpuhelinta siihen aikaan.

Siispä matkaan rohkeaasti vaan! Kerran täällä eletään.

Virossa pärjää lähes kuin kotona ja tietysti muuallakin, mutta asioiden (oikein) ymmärtäminen on jo asia erikseen. Kielitaidosta (tuolla suunnalla saksa ja englanti) on aina etua, mutta esimerkiksi polttoaineasemilla ja nykyaikaisessa itsepalvelumyymälässä pärjää hyvin (kunhan on oikeat maksukortit =Visa tai MasterCard) vaikka ei kieliä hallitsikaan . Jos taas tulee mutkia matkaan (=ongelmia) kielitaito tai tulkki helpottaa suuresti niiden ratkaisemista.

Merkillinen ilmiö: Suomalaista hävetää kun ei osaa ranskaa, ranskalaista ei hävetä yhtään vaikkei osaakkaan suomea. Joskus menneenä aikoina, kun en silloinkaan osanut saksaa, saksalaismatami korotti ääntään kun en ymmartänyt mitä hän sanoi. Enhän minä vieläkään ymmärtänyt, niinpä hän sitten melkein jo huusi saman asian. En ymmärtänyt vieläkään. Lopulta hänkin antoi periksi kun taisi luulla että olen kuuro kun en ymmärrä häntä. Tämän opetuksen jälkeen olen osanut puhua jopa suomea jottei minua luultaisi kuuroksi tai mykäksi. Kaupankäynnissä rahan kieli on kansainvälinen. Myyjä haluaa usein sitä enemmän kuin minä hänen tuotettaan. t. seppo

Joitain virolaisia ja satunnaisia maanmiehiä lukuunottamatta kukaan ei ymmärrä tuolla reitillä suomea. Turha tarjota. Ei kuitenkaan estä mitenkään matkailua. On vaan hiukan hankalampaa kuin yleiseurooppalaisia kieliä (esim. saksa,englanti ) edes auttavasti osaten. Puolassa takavuosina oli kyllä hupaisaa, kun esim sikäläiset tarjoilijat osasivat puolaa ja venättä ja meikäpoika ihan muita kieliä. Sormella ruokalistaan tökäten sai aina annoksen. Piwo ja mineralvasser ymmärrettiin aina. Näin netin aikana on toki mukavaa katsella etukäteen esim saksalaisten kaupunkien sivuilta tarjontaa jne. Mutta reissuun vaan eli sekaan niinku "Lontoon sumuun". TeeHoo

Kuljettu: Unkari,Jugoslavia,Itävalta,Saksa,Ranska,Alankomaat,Tanska ja Ruotsi kielitaito on suomi ja ruotsi.Ei ole nälässä oltu koskaan.Ainoa asia että monesta nähtävyydestä jää paitsi kun ei osaa kieltä.Kädet,silmät ja terve järki vievät yleensä perille.

Tuossa viime talvena kuljettiin Agadirissa ja ympäristössä etsien aurinkopaneeleita yhden tutun pariskunnan kanssa.

Heillä oli taskulaskin, kierrevihko, kynä ja kuva aurinkopaneelista ja pohojalaanen suomen kieli. Kauppiaat puhuivat arabiaa ja ranskaa, silti kauppaa saatettiin tinkiä varttitunti hyvinkin, molempien ymmärtäen lähes täysin toisiaan. Monta kauppaa kierrettyämme kaupatkin sitten syntyivät uudesta 95W:n paneelista 3000 dh:n hintaan.

Itse osaan maailman yleisintä kieltä: huonoa englantia, mutta siitäkään ei joka paikassa ole hyötyä, opin niinä muutamana päivänä pohjalais-arabialaista kaupankäyntiä niin että pärjään sillä jo itsekin.

Ei maailmalla nälkään kuole eikä löpön puutteeseen vaikka et puhuisi mitään, jopa ranskalaisetkin alkavat puhumaan maailman yleisintä kieltä siinä vaiheessa kun laskusi on maksamatta ja teet lähtöä ;)

Ja eikun menoks.

Oletkin saanut paljon kannustavia viestejä, hienoa!

Itse antaisin edellisten lisäksi vielä neuvon hankkia hyviä opas ja sanakirjoja,sellaisista löytyy ruokasanastot ja yleiset tervehdykset,sanat mitkä tarkoittavat miesten ja naisten vessoja yms.Toki ilmankin pärjää, mutta niistä on paljon iloa ja hyötyä. Olemme itse ottaneet tavaksi aina kun vaihdetaan maata, opetella koko perhe kyseisen maan kiitos,päivää ja näkemiin.Sen avulla ollaan saatu monta iloista hymyä paikallisilta. Myös olemme kehottaneeet lapsiakin vastaamaan aina Suomeksi, jos heitä puhutellaan, siis jos eivät muuta osaa.Silloin syntyy kuitenkin jotain kommunikaatioita.Ja itse olen Italiassa tullut hyvin tullut toimeen Suomella, silloin eleet ja äänenpaino tukevat asiaa ja asia selviää helpommin kuin heikolla vieraalla kielellä. Toisaalta italialainen ilahtuu ja ymmärtää heikostakin yrityksestä puhua kieltään, kun taas keskiverto ranskalainen, ainakin pohjoisessa, ei suostu ymmärtämään edes mansikkaleivosta ranskaksi jos intonaatio ei ole täydellinen.Vaikka se leivos siinä välissämme könöttäisikin:)

Jos on pahoja ruoka-aineallergioita, ne kannattaa kirjottaa ja opetella vieraiksi kieliksi;ei ole kiva tukehtua vieraassa maassa ruoassa väijyneeseen pähkinään.Tai ainakaan mä en tykkää,että mieheni niihin tukehtuu,niin yritän itse opetella ne pähkinät:)

Iloista matkaa avaraan maailmaan!

t.Kaarina

Ps.Olin Puolassa kerran opetellut sanan "lettu" ja meidän piti viimeiset rahamme törsätä lettuihin ja mansikkahilloon teen kera.Pöydässä odotellessamme ihmettelimme kenelle mahtavat paistaa sipulia(siis mahtava sipulin käry täytti salin), kun ravintolassa ei ollut muita kui me....no meille tulikin suolaiset perunamuussiletut sipulin ja smetanan kera :)Se siitä puolan ymmärryksestä:) Hyvää oli silti1

Olen minäkin jutellut Saksassa Fussenissa 4 tuntia matkailusta Suomessa ja Euroopassa saksalaisen karavaanarin kanssa. Ainoa "vika" tässä "jutustelussa" ole se ettei vastapuoli osannut muuta kuin saksaa, minä taas osasin tilata saksaksi vain pari isoa olutta.

Samoin sovimme aikoinaan toisen pariskunnan kanssa liikkuessamme Puolassa käyttävämme leirintäalueen kyselyssä vain suomea. Ainoa kansainvälinen sana jota saimme käyttää oli autocamping. Niin vain löytyi leirintäalue polisen neuvomana.

Kommunikoinnissa on tärkeintä halu ymmärtää ja tulla ymmärretyksi, apuna voi käyttää karttaa, käsiä, piirustuslehtiötä tms.

Jos taas haluaa väkisin saada vastapuolen ymmärtämään hänen olevan syyllinen kolariin niin siinä voidaan tarvita jo hyvää kielitaitoa, varsinkin jos vastapuoli ei edes halua ymmärtää.

Nuo Berliz-oppaat ovat aika mukavia,saatavana on maittain ja kaupungeittain.Mukana sanakirjaosio, ruokasanat ym.Tuosta näet millaisia ovat, vanha nettisivu, kirjat ovat kuitenkin vielä samanlaisia: http://www.mtv3.fi/matkailu2006/arkisto.shtml?352345

Itämeren ympäriajo on tosi kiva reissu,kaksi kertaa olen rantoja pitkin tämän retken tehnyt. Valuuttaa tarvitsee vieläkin turhan montaa sorttia.Kuusi pakastepussia ja aina rajalla vaihto, sekä uusi kurssi päähän pyörimään,siinä meidän systeemimme. Hienoja paikkoja on paljon,varsinkin meren rannoilla esim.Palangan lomakaupunki ja Kuurin kynnäs: http://www.liettua.fi/index_fin.php?location=palanga Monilta jää tuo Latvian ja Liettuan reuna katsomatta.Tuossa linkissä on paljon muutakin.

Haittooko se? kysynkaj Suomee, savvoo, hiljoo, kovoo, enklanti, bookmål, ruotti, sakså + rankoo hämäämiseksi +

Kielitaito ei ole välttämätön, kyllä suomenkielikin aika pitkälle riittää, niikuin joku jo on maininnut.Mandariinia osaa noin 1,5 miljardia ihmistä ja kiinalaiset ovat levinneet ympäri maailmaa.Kiina on muutenkin aika hyvässä nousussa. Hindi ja Bahasa lisäisi tuota kielikantaa tuonne lähemmäs 4 miljardiin.Ei Englantikaan noin 600-700 miljoonalla osaajalla tietenkään haitaksi ole mutta jos ei jotakin näistä osaa niin kyllä Suomi, nämä sanakirjat, elekieli ja taskulaskijat aikapitkälle riittävät.Eli,rohkeasti matkaan vain;-)

Tuossa päivänä muutama eräs nais immeinen kertoi kokemuksestaan taksikyydissä.Suhari kiroili turisteja:eivät ossaa puhua Espanjaa ja sillee.Rouva kun haasto ko.kieltä nii mainitti ohimennen:tietysti kaikki espanjalaiset ku mennee Suomeen 2 viikon lomalle nii nehän opettellee suomen kielen!Eiku jarrut pohjaan ja :Ulos,suhari karjas.Suuttu mokoma....

Itse osaan kohtuullisesti englantia ja saksaa sanaakaan en osaa Via-baltikan pääkielistä. Kokemuksesta voisin sanoa että nämä "ulkomaan elävät" yrittävät kaikkensa, että asiat saadaan ymmärretyksi. Toki kielitaito helpottaa mutta avoin mieli ja paperi ja kynä ja jopa jonkinlainen tulkkauskone auttavat että sinut ymmärretään ja itse ymmärrät mitä toinen haluaa sanoa. Etukäteis suunnittelu reissuun on hyvä suorittaa ajoissa jolloin löytää kaikenlaista nähtävää ja muuta tarpeellista. Meidän poppoo kiersi "lätäkön 2005 ja jos tuota mun sivua haluaa käydä katsomassa niin sieltä voi löytää jotain linkkejä ja vinkkejä matkalle. http://koti.mbnet.fi/mietmi/ Avoimin mielin matkalle ja unohtakaa ujous kotiin niin hyvä tulee!

Kyllä vain olemme vaimoni kanssa,matkanneet pari kertaa aina Porttukaalia myöten.Kielitaitomme on aivan vähäistä Englantia.Ruotsista puhumattakaan.Rohkeasti reissuun vaan.

Mie kuuntelen sujuvasti noin seittemää kieltä, iliman onkelmia! Ymmärrys onkin toinen juttu. Tankero enklantia, ängyräsvenskaa ja muutama virke germaania, niillä pärjäilty. Varsovassa häissäkin ja miliisiasemalla, ei ite vaan trokari kaappiin kun sitä valuuttaa yritti minulta vaihtaa ja kärvähti, miliisit veivät meidätkin sinne, esittelivät kohteliaasti putkaa ja näyttivät miten trokarin käy, kunhan ehtivät pampun kanssa koppiin! Hih hih!

Huitomakieli on ainakin Italiassa välttämätön, sillä samalla oon hyvin pärjännyt Asiassakin.

Kielitaidosta on aina apua, mutta ilmankin selviää kekseliäisyydellä. Esim Kiinassa en paikallista ymmärtänyt. Eikä paikalliset yleensä englantia. Ja ne linnun jalanjäljet: ei saa tekstistäkään selvää. Siispä digikameralla kuvia katukylteistä, ja aina mukana harakanvarvaslappu jota näyttää taksikuskille. Vielä parempi oli kartta, jossa tekstit molemmilla merkeillä. Sitä kun vilautti ja tökki kohtaa jonne oli matkalla niin johan alkoi kädet viuhtoa suuntaa. Pariisissa taasen surkeakin ranskantaitoni oli isoksi avuksi, siellä kun on tuo ahvenanmaa-ilmiö eli ei edes haluta ymmärtää muuta kuin paikallista. Eestissä opin kielen alkeet nopeasti, kun halusin eikä ole vaikeaa. Vaimo taas ei mitään kun puuttui halu oppia...

Joten rohkeasti matkaan, ja yrittämään tulla ymmärretyksi, sekä oppimaan avoimin mielin uutta!