Stelvion sola, uhhuh...

Tässä kohtaa jäi kotiläksyt tekemättä, en ikinä olisi suunnitellut meille semmoista reittiä, että tämä Stelvion sola, Passo di Stelvio on ajettava läpi, ja vielä kahdesti, jos vain olisin ikinä tiennyt mistä on kyse....

Edellisiltan pimessä ylös, ja tänään pitäis mennä alas, argh...Siinä oli 47 hiusneulamutkaa ylöspäin ja 37 alas. Ylös on vanha tie, mutkat niin kapeita että asuntoauto nippanappa mahtui kääntymään, ei juurikaan kaiteita ja niin kapea tie että ei puhettakaan vastaantulijoista...onneksi oli pimeää! Oli se sentään hienoa kun kuu nousi kolmetonnisten vuorten ylle, mutta tänään on valoisaa kun se pitäis mennä alas....minä meen fillarilla se on varma,.....se oli liian pelottavaa.....

Terveisiä siis Bormiosta, täällä on mielettömät historialliset kuumat kylpylät, Bagni Vecchi, niitä suosittelen!

Ja on kai siellä solassa aika komeat maisemat, mutta se tie...nousee jonnekin 2780metriin vielä....yäks...

t.Kaarina

Käyttäjän lisäys viestiin 1.8.2012 klo 12:43:15 Sola on sallittu kaikille alle 10m kulkuneuvoilla , max korkeus yhden tunnelin takia 330 cm. Se on karttaan merkitty kahden tähden nähtävyydeksi, että kai se sitten on hieno:)

Käyttäjän lisäys viestiin 1.8.2012 klo 12:46:08 Asuntoautolla solan ylitys kannattaa tehdä ehdottomasti hyvin aikaisin aamulla tai iltapäivän lopulla/illalla, sillä päivällä siellä kuulema on liikennettä, ja silloin ei ole kiva olla isolla ajoneuvolla peruuttelemassa alas kun joku tulee vastaan....Oli siellä ylhäällä jokunen asuntoauto yöpymässäkin kun tultiin, varmaan on aamulla komia herätä noissa maisemissa!

Käyttäjän lisäys viestiin 1.8.2012 klo 12:48:21 ps Nyt mennään fillaroimaan Cancano ja Giacomojärvet ympäri, huomenna Mesnerin jäätikkö ja napa-alue museo Ortlesissa!

Käyttäjän lisäys viestiin 1.8.2012 klo 13:35:59 39 niitä mutkia on toiseen suuntaan, ei 37....ja bormiossa on myös bagni nuovo, mikä on hieno, mutta älkää sotkeko niitä bagneja terme di bormioon, mikä on vain "pelkkä" uimala...

Onnittelut teille noususta ylös asuntoautolla!!! Upeaa! Ja viellä yöllä, hah! Me emme pari kuukautta sitten uskaltaneet asuntoautolla sinne lähteä vaikkakin sallittu 12metriset. Olimme vähän luusereita. No, lähdimme sitten aamupalalle Stelviolle ja taivas oli sininen ja siellä ylhällä 20 lämmintä. Toivottavsti teilläkin hyvä ilma. Nousimme sinne ylös henkilöautolla, 47 mutkaa. http://www.youtube.com/watch?v=S-o_pQt7PJE Filmissä ei alku näy. Oli lauantai aamupäivä. Pohjoisesta ylöspäin noustessa ei vastaan tulioita ollut kuin muutama auto. Pyöräiliöitä enempi. Ja ylös nousemassa oli pyöräiliöitä ja moottoripyöriä paljon. Kyllä oli hyvä ettemme sinne asuntoautolla tuoloin lähteneet. Olisi pyöräiliöiden ohittelu ollut aika moista kun tie on aika kapea. Se alaspäin meno etelään päin on paljon loivempaa. Ei enää hurja. Taisi olla yksi aika kapea tienpätkä ja tunnelissa, siellä jo lähes tasaisella. Tunnelissa olkaa varovaisia ettei auton nurkat raavi kallioon. Turvallista alas tuloa!

Käyttäjän lisäys viestiin 1.8.2012 klo 14:37:54 Silloin näimme siellä ylhällä yhden pienen asuntoauton. Maisemat ovat kyllä upeat ja se pitää kokea uudestaan! Nauttikaa!

Kivaa että muutkin käyvät asuntoautolla solateillä. Nuo solatiethän ovat Alppien hienoinpia teitä. Ei tule kuljettajalle tylsäksi. Ylhäällä usein mainioita vaeltelumaisemia, eikä tarvitse maksaa kalliita hissejä. Yövyttykin ollaan välillä ylhäällä. Me käytiin pari viikkoa sitten bongailemassa taas muutama solatie, kuten Cime de la Bonette 2802m, Col du Galibier 2645m toistamiseen, Nufenenpass... Muita mukavia ovat muutaman mainitakseni: Timmelsjoch, Furkapass, Rif Auronzo, Col de Iseran (2770m)... Stelviollakin on tullut käytyä parikin kertaa. Nyt alkaa olla lähes kaikki korkeimmasta päästä käytynä. Hyvin asuntoautolla niihin kiipeää, alas tullessa pitää vaan muistaa ettei kuumenna jarruja liikaa. Vaimokin vieressä on alkanut pitää "tyhjän reunalla" matkailusta. Tietoja solateistä: http://www2.bajahill.net/documents/mpmatka-alpit-soladb.htm Terveisin solatiebongari Kari

Kiitos, tuosta hyvästä solatielinkistä! Noista on jo muutamalla tullut käytyä. Asuntoautolla on käyty vasta korkeimmalla, Silvretta Passilla ja 2032m korkeudessa. Asiaa on tarkoitus korjata ja nauttia hienoista solateistä lisää. Kun näen Alpit mieleni valtaa aina suuri ilo ja riemu. Nissä maisemissa mieli lepää. Asuntoautosta paraiten näkee siitä vänkärinpaikalta rotkoihin ja mukava on ikkunasta kurkotella ja kuvata. Hah! Vaikkakin välillä mieleni valtaa pelko 21 vuoden takaa kun etelä-Norjassa meinasimme menettää henkemme. Vuokra asuntoauton etu renkaat jäi alle kaatuneen suojakaiteen päälle ja alla oli rotkoa satoja metrejä kun jarrut meni autosta. Solateille silti haluaa kokemaan uudestaan jännitystä ja upeita maisemia.

Tässä olisi ilmeisesti jonkun keskieurooppalaisen tekemä hyvä sivusto solista http://www.tourenland.de/sonstigs/paesse_a.htm, aika monta on tullut koluttua mm, Stelvio 3 kertaan. Ensimmäisellä kerralla pojat olivat korjaamassa tietä, vain yksi kaista ei kaidetta ja alas muutama sata metriä. Hieno sola tämä Stelvio.

Kaarina, ootteko kulkeneet tuota Hordatun - Sauda tie 520 Norjassa, Tuo tiehän kapee ja ei mimmosiakaan kaitehia, serpenttiiniä/jyrkännettä piisalle asti . . . Voiko tuota verrata milleemuotoo tuohon Stevioon ?

Maalima iso, minun polkuni lyhkäset . . .

Ja aika kortilla . . .

Onnittelut teitille meitin poppoolta . . .

Aikakaan ei ollut kortilla, kun valitsin paluumatkalla Haugesundista tien 520 - aivan nähtävyyksien takia. On mukavampaa ajella mahdollisimman paljon vuonojen rantoja. Onneksi kuski ei katsonut karttaa "koko tien mitalta". Olisi saattanut jäädä ajamatta "maisematieni".

Kaikki meni kuitenkin hyvin siihen asti, kun kohtasimme kaksi ranskalaista autoa, jotka olivat pysähtyneet lumilämpäreiden lähelle, ja ihan puskuri puskurissa. Niinpä neuvottelimme ohitse sentti sentiltä peilit taitettuina ja kylki raapien rotkonreunan matalaa penkkaa. Ranskalaiset eivät tajuneet siirtää takimmaista autoa, jolloin ohitusmatka/per auto olisi ollut lyhyempi. Ohi kuitenkin päästiin ja näin taas yhden upeista vuorten ylitysteistä. - Alempana kohtasimme turistiauton, jonka väki oli (onnellisina) lumisotasilla.

Toinen ylitys (jota ei voi oikein suositella, ainakaan yhdistelmälle) tehtiin hernerokkasumussa Saulandista Tuddalin kautta Rjukaniin. Mutkikas lasku pimeassä olisi ollut riittävän haastava ilman tietyötä. Onneksi vastaantulijoita ei ollut - kiitos rankkasateen.

kartturi Eila

Eila, tarkoittanet tietä FV 651 ? Mielenkiintoinen . . .

Lueppa, jos viitsit:

https://karavaanarit-fi.directo.fi/jasensivut/jasenpalvelut/jasenkeskustelu/?E26564M=4&x26564=88941816

Hei! Olen mielenkiinnolla lukenut kertomuksiasi eri vuosien matkoista, myös tuon tämänvuotisen. Samoin Grönroosin vinkit ovat tuttuja ja kopioituina mukana.

Kovin samoilla seuduilla olemme liikkuneet vuosien saatossa. En ole laskenut, monestiko olemme käyneet Norjassa, mutta ensimmäisen muistan, eli Juhannuksena 1961 Hammerfestissä, kylläkin silloin pikkuautolla.

Jokunen erikoisuus::

Atlanterhavsveien Bud´in ja Averoyn välillä varsinkin nyt, kun tunneli Kristiansund - Bremsnes on käytössä. Haluaisin (???) nähdä tien ja meren syysmyrskyjen aikana. Samalla voi bongata Kristiansundin, Molden ja Ålesundin. Esim. Moldesta pääsee päivän retkelle bussilla joko "kotkantien" tai "peikkotien" kautta Geirangeriin ja illaksi takaisin Hurtigrutenilla Ålesundin kautta Moldeen. Engabreen, Svartisen jäätikön läntinen haara. Tieltä 17 Foroysta Brasetiin ja moottorialus Engaan. Jäätikkön lähelle järvelle 3 km joko kävellen tai vuokrapyörällä. Järven rannalla on maja, jossa joimme ehkä elämämme kalleimmat kahvit. Tietenkin Vesterålen Andenes ja valassafarit. No onhan näitä Norjassa - runsauden pula.

Täältä Suomi-neidon vyötäröltä on helppo lähteä vaikka parikin kertaa vuodessa Norjaan.

kartturi Eila

P.S. Käytän jo vanhahkoa norjalaista (Stort bilatlas Norge) karttaa, joten paikkojen nimet ovat sen kirjoitusasun mukaisia.

Tien numero on siis Fv651.

kartturi Eila

Meille jäi ainoastaan hyvä mieli Passo Stelviosta. Kyllä oli tiukkaa, sen myönnän, mutta meillä olikin 12,6 metrin vaunuyhdistelmä. Me kun emme uskoneet liikennemerkkiä tienhaarassa. Eihän suomalainen usko, ennenkuin näkee. Kartalla luki vain, ettei suositella yli 10-metriselle kulkupelille. Ja suositukset ovat vain pelokkaita varten... Ajoimme tietä etelästä pohjoiseen, eli alku huipulle meni hyvin koska kurvit olivat leveitä ja helppoja. Alaspäin asuntovaunun takapää, etenkin tukijalat, saivat kyytiä. Mutkissa apukuljettaja roikkui ulkona ikkunasta katsoakseen, tuleeko joku vastassa, koska siinä ei voinut pysyä omalla kaistalla. Saksalaiset motoristit vain pudistelivat päätään, kun katselivat meidän menoa. Mutta alas tultiin ihan hyvin ja maisemia ihailtiin. Kun tulimme alas Thönin hotellin kohdalle oli kuitenkin pakko pysähtyä, koska vaunun jarrut haisivat aika pahalle. Ensi kerralla uskomme ehkä karttaa ja liikennemerkkejä...