Hei Matti, kiitos Marokon terveisistä!
Pääsikö tuonne Ait Benhaddouhun nyt noita joen yli aseteltuja kiviä pitkin?
Kun olimme siellä viisi vuotta sitten, joen yli pääsi vain riisumalla kengät ja kahlaamalla, tai sitten, kuten kai kaikki käytännössä tekivät, maksamalla muutama ropo hevoskyydistä sen yli. Ratsastaminen joen yli oli kiva ja eksoottinen kokemus, vaikka hetken ihmettelimme miksei siihen oltu tehty siltaa.
Vaan kukapa pykäisi sillan jos sen takia monta yritteliästä ihmistä jäisi vaille elantoa...
Kun tarkistin kartasta Zagoran sijainnin, niin kylläpä tuli ikävä noille seuduille. Aiotteko ajaa aivan sinne tien päähän asti?
Meidän piti tehdä silloin valintoja, kun aikaa ei ollut koko talvea, ja päädyimme Zagoran sijaan Merzougaan. Siellä pääsimme yöpymään aivan valtavien hiekkadyynien kupeessa, ja teimme niille pitkiä kävelyretkiä, sekä ratsastimme kameleillakin auringon nousua katsomaan. Sieltä se Algeriasta nousi, satumainen näky..
Tarkoitatko Meknesin leirintäalueella sitä, ainakin silloin aika villisti ruohottunutta puistomaista cämppäriä jossain kununkaallisten vesialtaiden takana, tosin kaupunginmuurin toisella puolen?! Kimurantti sinne oli silloin löytää, mutta ei tainnut muita olla...Oliko se kokonaan suljettu, lopetettu siis, vaiko remonttia ? Kaupunkina Meknes oli tosi kiinnostava, jäittekö tutustumaan edes päiväseltään?
Fesissä olimme jossain ehkä 10km kaupungin ulkopuolella olevalla alueella, mistä menimme taksilla sitten kaupunkiin. Leirintäalueen pitäjä sai meidät ottamaan oman oppaan lähes kahdeksi päiväksi Fesissä, ja se oli ehdottoman hyvä ratkaisu. Hän puhui hyvää englantia ja oli avarakatseinen mies, hänen ansioistaan oikeastaan ihastuimme koko maahan, kun aloimme ymmärtää sitä.
Kauanko vielä siellä olette ja minkälaisia suunnitelmia teille lie?
Oikein antoisaa aikaa teille sinne kiehtovaan Marokkoon!
t.Kaarina
ps.Kyl määkin viel joskus uudestaan...:)