Kylän nimi hukassa. Kuka tietäisi

kyselee kartturi Eila

Käyttäjän lisäys viestiin 8.12.2011 klo 14:01:14 Kylä keskellä ei mitään tien vierellä. En löytänyt vielä netistä vihjeidenne perusteella tutunoloista paikkaa. Laitan pari lisäkuvaa paikasta uuteen viestiin. kartturi Eila

Terve Ranskassahan se on! Tuossa kuvassa jokin reitin varrella?

Olispaskos St Agreve....?

Allu vaari

Käyttäjän lisäys viestiin 8.12.2011 klo 17:54:40 Bon jour, Ola,laa...

Onko vai eikö? Vai onko St Julien- Chapteuil.....?

Eila, jos teille on tuttu tuo Google maps in tiekamera ohjelma, niin sillä kun seuraat noiden mainitsemiesi kylien välistä tietä, niin varmasti alkaa löytymään tuttuja maisemia ja näin nimet kylille. Itse olen joissakin tapauksissa toiminut näin, aivan onnistuneesti.

Kiitti neuvosta. Yritin hakea Googlen ja kylien nimien avulla, mutta en tajunnut käyttää Google Mapsin kameraa. Kerron nimen, kunhan löydän sen. - Kotimaassa olen kyllä "suunnistanut" mapsin avulla "pitkin tietäkin". kartturi Eila

Kuvassa nakyvä pakettiauto, se jossa on vihreitä teippauksia, on kotoisin tuolta: http://g.co/maps/4gu25 Ettei vaan seisoisi kotipihallaan? Ajellaanhan autoilla tietty, mutta kotonakin ovat usein.

Ai mistäkö tiedän? Fundeeratkaa:-))

@timppa

Käyttäjän lisäys viestiin 8.12.2011 klo 19:34:55 Kymmenisen kilsaa siitä tiestä, on tuonne.

Kylä on Mars-le village-vue Est tietä D15 St Agrevesta länteen. Google maps löysi ja Agreveahan myös Haarakangas tarjosi. - Kiitos, kuvat saavat nyt oikean nimen. kartturi Eila

Terve. Eikös muuten ole jännä tuo ilmiö esim. Ranskassa, kun ajelee noiden "kaikenmaailman" kylien lävistämiä pikkuteitä, niin kylät näyttää, kuin kuolleilta! Ihmisiä ei juuri näy ollenkaan.

Hei!

Niinpä. Ajoimme 2002 pyhiinvaeltajien reittiä seuraillen ja videokuvaten LePuy:sta St Jean-Pied-de-Porten ja Roncesvallesin kautta Santiago de Compostelaan. Olimme pääasiassa liikkellä päivisin ja kirkot, aukiot sekä kävelykadut olivat autioita ja tyhjiä. Samoin maaseudulla. Ajankohta oli syys-lokakuu, joten Ranskan keskiylängön alueella kaupat ja avoimet leirintäalueet olivat hakusessa. Joskus yövyimme pyörillä vaeltavien kanssa jo suljetuilla alueilla ja jätimme maksun resepsuunin ikkunanraosta. Sosiaalitilat olivat kuitenkin avoimia, joten suihkun sai tarvittaessa.

Parhaat kokemukset leirinnästä ovatkin noilta Ranskan alueilta, jonne olemme aina palanneet. Matka on pitkä, mutta kun heräsi Breisach´issa, oli jo perillä. Ja - siellä ystävälliset vanhahkot papat tulevat juttelemaan, vaikka aina ei yhteistä kieltäkään löydy. "Kivikylää" muistellen kartturi Eila

Me ollaan Eila ja Jouko semmosia -kylässä ja -haudassa. ;)

Hei Eila, me olemme fillaroineet Le Puyistä sen pyhiinvaellusreitin Biarriziin (olimme menossa St Jean Pied de Portiin, mutta päädyimme tuonne) , ja jatkaneet seuraavana vuonna Biarrizista rannikkoa pitkin Oviedoon, mistä vuorten yli ja Santiagon kautta Fisterraan, pyhiinvaellusreitin päähän asti.

Samoin olemme kävelleet Leonista Santiagoon ja Roncasvallesista St Jean Pied de Portiin , ja viimeksi pyöräilimme Via Tolosanan/Piedmont Pyreneesen, minkä tosin Arlesin sijaan aloitimme jo St Maries de la Merista ja lopetimme taas Biarriziin.

Ovat kaikki aivan huisia reittejä, ja semmoisia seutuja ja paikkoja, minne ei muuten helposti tulisi mentyä. Pienet kylät, maaseudun vahva elämä, kotiin paimennettavat lehmät ja lampaat joiden joukossa kävelimme ja pyörälimme, pienet ruokapaikat ja hotellit, aidot ihmiset ja sadat kirkot .....

Meillä on fillareiden tankolaukuissa Suomen liput ja simpukat, ja kymmenet ihmiset ovat tulleet niitä ihmettelemään :)

Täytämme tänä ja ensi vuonna hannun kanssa kumpikin 50v, ja olemme vähän miettineet, että josko sen kunniaksi polkisimme/kävelisimme näiden kahden vuoden aikana kotoa Santiagoon ja Fisterraan. Balttian kautta vaiko Ruotsin tai Saksasta , on vielä avoinna.

Mutta joku noille reiteille vain vie, se on se "valmis" tie, se, että ikään kuin saa hypätä aika-jatkumoon, muuttua osaksi sitä tuhatvuotista vaeltajien ketjua, saa vain olla ja ihmetellä, elää ihanan yksinkertaista elämää...:)

t.Kaarina

Käyttäjän lisäys viestiin 9.12.2011 klo 23:49:25 Tässä linkki le Puyin reitin kuviin, jos jota kuta kiinnostaa!

https://www.facebook.com/media/set/?set=a.1400659742767.2057134.1420514119&type=1&l=29f5d6c77e

Hei! Hienoja kuvia ja tuttuja maisemia - lumisinakin. Monet pienet kylät ovat todella kauniita ja tuskinpa olisimme ilman pyhiinvaeltajien reittikarttaa eksyneet (kuvasi 89) Estaing´iin, nähneet sen linnaa sekä siltaa 1100-luvulta Lot -joen varrella. Ranskan puoleista pyhiinveltajien reittiä sivusimme vielä 2005. Espanjaan (Burgos - Santander) sekä Ranskan Le Puy:hin palasimme myös 2006.

Matkalla tapasimme mielenkiintoisia ihmisiä. Monet heistä kulkivat caminoa 2 viikkoa ja jatkoivat taas seuraavana vuonna. Tunnelma Compostelan katedraalissa oli vaikuttava, lattiat täynnä reppuja ja vaeltajat sauvoineen osallistuivat hartaina messuun, useimmat meidän tavoin ymmärtämättä liturgiaa ja laulua. t. Eila

"Tunnelma Compostelan katedraalissa oli vaikuttava, lattiat täynnä reppuja ja vaeltajat sauvoineen osallistuivat hartaina messuun, useimmat meidän tavoin ymmärtämättä liturgiaa ja laulua."

Hyvä, jos joku on päässyt tunnelmaan Compstelan katedraalissa. Kun aikoinaan kävimme siellä (tosin autolla) amerikkalaisturistit pilasivat hartaan tunnelman totaalisesti. Katedraalissa oli konfirmaatio ja turistit menivät papin ja rippilasten väliin videokameroineen ja jotkut kiipesivät saarnastuoliinkin. Harvoin olen tuntenut myötähäpeää ja kokenut myös itseni olevan väärässä paikassa kuin silloin, vaikka koetinkin olla mahdollisimman korrektisti (samastuin kuitenkin turisteihin). Itsellä ei tulisi mieleenkään käyttää esimerkiksi salamaa kirkossa jossa on muitakin.

Santiagon katedraali on monisyinen paikka, minne nykyisin ei saa enää edes vieä reppuja sisään (sääntö tuli viime vuonna, mikä oli taas pyhä vuosi, mikä tietää entistä suurempaa pyhiinvaeltajien määrää).

Minusta reppu-määräys muuttaa katedraalin luonteen tyystin, eikä hyvällä tavalla.

Tuntuu todella tekopyhältä ruveta etsimään repunsäilytys-toimistoa, käveltyään se selässään satoja kilometrejä..et voikaan saapuessasi perille, saapua heti Perille...katedraali on kuitenkin useimmille pyhiinvaeltajille tärkeä juttu, vaikka meille lähes kaikille tie kuitenkin muodostuu Siksi Suureksi Jutuksi, minkä toisaalta ei toivoisi milloinkaan päättyvän, vaikka toinen puoli itseä alkaa loppupäivistä myös kiihkeästi odottaa Santiagoon saapumista..

Katedraalissa sinkoilevat pyhiivaeltajien monenkirjavat tunteet ja turistien häly ja kameroiden räiske ja paikallisten tavallinen kirkkoelämä. Paikka pitää sisällään myös pyhiinvaeltajien salamyhkäisiä rituaaleja, joita suoritamme sen mukaan, mitä kukakin on opaskirjastaan lukenut ja mikä ketäkin kiinnostaa/koskettaa.

Opaskirjat neuvovat pyhiinvaeltajia varautumaan siihen, että Santiagoon ja katedraaliin saapuminen ei tunnukaan miltään, vaikka kuinka haluaisi kokea suuria ja syviä tunteita. Kaikki eivät tätä lausetta lue tahi eivät halua lukea/uskoa, ja siksikin katedraalissa leijuu myös pettymyksen hiutaleita ja kyyneleitä, ilon ja kiitollisuuden kyyneleiden lisäksi.

Itse saavuimme ekaa kertaa Santiagoon 340km kävelyn päätteeksi keskiyöllä, ja saimme koko kirkon pihan itsellemme ja omille tunteillemme. Jäimme tosin paitsi fanfaareja ja nähdyksi tulemista. Mutta tunneryöppy yllätti minut. SAmoin kuin seuraavana päivänä rituaaleja katedraalissa suorittaessani.

Minä, joka olin monesti kirkoissa, ihmisten selkeästi vahvojen uskonnollisten kokemusten edessä tuntenut itseni ulkopuoliseksi ja uskoni mitättömäksi, tunsinkin yhtäkkiä olevani osa sisäpiiriä, sitä tuhat vuotta vanhaa vanhaa ihmisten jatkumoa, jotka kukin omista syistään olivat tuolle katedraalille kulkeneet, tunteineen, muistoineen ja kokemuksineen, ja niitä tien varrelle ja katedraalin pihalle ja sisälle ripotelleet. Missä ne kaikki edelleen erilaisena energiana lymyävät.

Nyt minä osallistuin siihen kaikkeen ja tunsin että se kuuluu minulle. Osa minua kuitenkin tarkkaili hiukan ulkopuolelleni, huomaatteko, en ole täällä turistina, olen kävellyt tänne, tämä on minun juttuni, kiitoksen, nöyryyteni. Ja silti ajattelen näinkin...uhh...

Miksi tämän kaiken kerron...Siksi, että koen tuon kirkon olevan hartaudeltaan ja tunnelmaltaan ehkä sekavin ja hankalin kirkko päällä maan....ja halusin valottaa sen hankaluutta sieltä pyhiinvaeltajien taholta päin...:)

t.Kaarina

t.Kaarina

Käyttäjän lisäys viestiin 10.12.2011 klo 17:11:18 Ja toisaalta, vaikka opaskirjoissa sanottaisiin mitä, ihmisen tunteet eivät aina, varsinkaa pitkällisen rasituksen jäljiltä kuuntele opaskirjoja, ne elävät ihan omaa elämäänsä..:)

Tuossa Leon -Santiago-välin kuvat :)

https://www.facebook.com/media/set/?set=a.1390158280237.2055896.1420514119&type=1&l=ae78e3272a

Ja piti vielä sanomani, että sana compostela tarkoittaa sitä todistusta, minkä pyhiinvaeltaja saa esitettyään passin mihin kerätään leimoja,millä todistetaan että hän on joko kävellyt vähintään sata yhtäjaksoista viimeistä kilometriä tai pyöräillyt/ratsastanut muistaakseni 300km.

t.Kaarina

Käyttäjän lisäys viestiin 10.12.2011 klo 17:51:42 Tässä vielä pohjoisen reitin kuvat, taitavat olla vähemmän kuljettuja karavaanareidenkin keskuudessa, mutta aivan huisia!

https://www.facebook.com/media/set/?set=a.1449111634034.2061922.1420514119&type=1&l=103e201cbd

https://www.facebook.com/media/set/?set=a.1451645097369.2062091.1420514119&type=1&l=031a1b4f8e

https://www.facebook.com/media/set/?set=a.1455284068341.2062478.1420514119&type=1&l=db5b2ff25b

https://www.facebook.com/media/set/?set=a.1455341629780.2062481.1420514119&type=1&l=0bbdc43743

https://www.facebook.com/media/set/?set=a.1455341629780.2062481.1420514119&type=1&l=0bbdc43743

Kiitokset Kaarinalle tuntemuksistanne.

Meillä kirkot muodostavat aika suuren osan matkoilla tapahtuvista, sanoisinko bongauksista, onhan kirkko usein kaupungin komein rakennus. Jotenkin kirkoista välittyy eri paikoissa erilainen tunnelma, toisissa se on harras ja sitä itsekin jotenkin hiljentyy. Toiset kirkot ovat enemmänkin nähtävyyksiä, kuin hiljentymispaikkoja.