Sattumuksia matkalla

Tuli tuosta Pasasen Mikon rajakuvasta mieleen tapahtuma Puolan ja Liettuan rajalla joskus -98. Tulimme kaverin rajalle ja siellä olivat kaikki jonossa VIP kaistalla. Niinpä meikäläinen ajoi suoraan tavallisen kansan kaistalle. Rajavartija (tai muu viskaali) tuli esittämään menemistä jonon päähän. Sanoin tälle viskaalille olevani vain tavallinen duunari, en VIP. Vartija hymyili leveästi ja löi leiman passiin. Kaveri tuli takana ja hän oli ehtinyt vain sanoa ettei ole VIP, kun viskaali otti passin ja löi leiman. Näin ohitimme pitkän VIP jonon ja pääsimme sujuvasti Liettuan puolelle. Olivatkohan kaikki jonottajat mielestään VIPpejä kun koettivat päästä paremman väen kaistaa :)

Muutkin voisivat kirjoitella tähän tarinoitaan matkoiltaan.

Yhdenlainen sattumus tämäkin. Lähdin syksyllä Pariisin campingilta kohti Bordeaux`ia tarkoituksen ajaa Toursiin saakka maksullista A10 tietä ja siirtyä Toursin jälkeen maksuttomalle D910 tielle. Tie kulki pienen kaupungin läpi ja liikenneympyröitä riitti. Olin jo jättämässä kaupungin kun perään liimautui poliisiauto, joka seurasi meitä jonkun aikaa ja ajoi viimein ohi, pisti vilkut päälle ja viittoili meidät parkkipaikalle. Autosta tuli heti kolme poliisia ja ajattelin heti, että nyt Matin auto on kohta puntarin nokassa. Vanhempi poliisi pyysi nähdä ajokorttini ja rekisteriotteen, tarkasti ne asianmukaisesti ja antoi ne heti takaisin ja sitten alkoi hirveä kielten sekoitus, josta minä en ymmärtänyt yhtikäs mitään. Kysyn olemattomalla englannillani, että mikä tässä on probleema. No problems, no problems selitti poliisi ja veti taskustaan hienon kännykän, jota aikansa selattuaan näytölle tuli teksti selvällä suomella; Minun ystäväni kerää eri euromaiden kolikoita, onko teillä vaihtaa Suomen kolikoita. Olihan niitä vielä siinä vaiheessa ja niin tehtiin rahanvaihtokauppaa partion pomon kanssa nuorempien polisien naureskellessa ympärillä. Kun rahat oli vaihdettu, hän selaisi taas kännykkä ja sieltä löytyi lause; Kiitoksia ja hyvää matkaa. Poliisit veti lippaan ja me huiskutimme näkemiit ja matka jatkui.

Marokossa ajoimme kaupunkiin,poliiseja oli ihan riittävästi. Emme löytäneet leirintäaluetta,pysähdyimme poliisilta kysymään,ei tiennyt kertoi olevansa komennuksella kun kuningas oli vierailulla. Hän pysäytti taksin, kysyi kuskilta ja välitti tiedon meille.

t Jelmi

Kaunasissa muutama vuosi sitten. Kävelimme trollibussin päätepysäkille jossa seisoi kaksi trollia, etummaisessa söi eväitään naiskuski ja takimmaisessa lueskeli lehteä mies.

Jätimme naisen rauhaan eväidensä kanssa ja kysyimme kartan avulla mieheltä neuvoa vanhaan kaupunkiin. Mies hyppäsi pystyyn ja ulos autosta, komensi naiskuskia kovalla äänellä. Nainen jätti sapuskansa, veti hanskat käsiinsä ja kiskoi trollin peräseinässä olevilla köysillä ajojohtimensa alas.

Äijä pyysi meidät autoonsa ja ohitti sen edessä olevan, johtimet riittivät juuri ja juuri. Kilometri suunnilleen ajettiin seuraavalle pysäkille missä seisovaan trolliin mies meidät opasti. Opasti suoraa istumaan sinne autoon vaikka paikalliset odottivat parinkymmenen metrin päässä kyltin kohdalla sen lähtöä.

Siitä sitten vanhaan kaupunkiin ja tuntikausien kuluttua takaisin samalle pysäkille. Lähdimme kävelemään kohti sitä ensimmäistä päätepysäkkiä sekä sen takana olevaa jahtiklubin platzia jossa majailimme. Hetken käveltyämme kuului torven törähdys ja trolli pysähtyi viereen, tuttu mies vinkkasi meidät taas kyytiinsä naama leveänä. Paikallisilta matkustajilta tuli hieman ihmetteleviä katseita kun ei mitään pysäkkiäkään kohdalla ollut.

Ei jäänyt paha maku Kaunasin julkisesta liikenteestä.

@timppa

Olimme joskus 70-luvulla matkalla toyotallamme euroopan kierroksella Unkarin ja Itävallan rajalla,edessämme oli saksalainen iso mersedes henkilöauto, josta unkarilaiset rajamiehet tyhjennyttivät kaikki tavarat ulos(simputusta) Seuraavina olimme me,meiltä katsottiin vain paperit ja toivotettiin selvällä suomen kielellä hyvää matkaa.

Olimpa minäkin Saksan maalla as,autoa hakemassa,sitä ensimäistä Kempenistä,sieltä alppien kupeelta missä ne Detsun tehtaa ovat.

Sain hyvän auton halvalla ja iloisena poikana ajelin kohti härmlandiaa,ja aikanaan¨diiseli väheni ,päätin tankata jaossain pikkukylässä,en tiedä missä kun navikaatori oli se isäntä.

Ajatelin ottaa rahaa pankkiautomaatista ja työnsin kortin ja näppäilin tunnukset; mutta se härveli nielaisi kortin ,ei rahaa ei korttia.

Menin autoon istumaan ja mietin mitä teen,no kävin vielä kerram painelemassa näpäimiä ja kortti tuli ulos!.

Oli hyvä opetus;pidä aina käteistä kun liikut Euroopassa,elä luota niihin pankkikorteihin!.

Oikein Mauri. Jos käteinen raha keksittäisiin vasta nyt , niin se olisi sensaatio. Ei sähköä, ei laitteita, ei tunnuksia. Sesam, seteli tiskiin ja homma toimii. Setelit ovat todellista voimapaperia......!

Allu vaari

90 luvun alussa Pariisissa automaatti nielas rouvan kortin. Kone oli pankin seinässä, menimme sisälle asiaa selvittämään.Ranskalaisethan olivat innoissaan kun saivat pompottaa kieli taidottomia.Onneksi asiakkaana oli joku "neekeri" nainen joka tulkkasi meidän englannin kielisen selityksen ja saimme kortin takaisin.

t Jelmi

Olimme olleet kesälomamatkalla vaunun kanssa Kreikassa ja paluun lähtöpäiväksi tietämättämme osui päivä, jolloin serbit ja kroatit aloittivat sotatoimensa. Näimme matkalla Kosovossa MP:n suorittamia talojen tyhjennyksiä ym. Meillä oli tuolloin vielä lapset mukana matkoilla ja tilanne oli sellainen, että Jugoslavian alue piti jättää taakse mahdollisimman pian. Läksimme Platamonaksesta liikkeelle n. klo 7 aamulla. Belgradista ei voinut ajaa enää länteen kohden Zagrebia joutumatta sodan keskelle. Käänsimme pohjoiseen Novi Sadin kautta Segediin Unkariin, jonne saavuimme klo 23.30. Rajalla Unkarin puolella sotilaat olivat avorivissä pitkin pustaa niin pitkälle kuin valonheittäjien valossa näki. Sitten seurasi se miksi meidän perheestämme tuli Unkarin ystäviä: Passintarkastaja otti kädestäni passinippumme ja katsoi passin kantta antaen ne minulle takaisin ja sanoi:"Isoisä Väinämöinen, tervetuloa suomalaiset". Selvällä ja murteettomalla suomella. Kysyttäessä kämppäriä huusi esimiehensä paikalle ja yhdessä he opastvat meidät kaupungin läpi Segedin maauimalan yhteydessä olevalle kämppärille.

Käyttäjän lisäys viestiin 6.12.2011 klo 16:09:11 Siis tuo opastus tapahtui saattamalla.

Terve. Viime kesän makoilla Unkari- Kroatia etapilla meinasimme mennä Kroatiaan tuon Letenayn vanhan raja-aseman kautta (7-tietä) vaan ei onnistunutkaan. Tuima rajavartija käännytti takaisin, kehoittain menemään moottoritielle. Onko joku, milloin viimeiksi, päässyt tuosta kautta Kroatian puolelle?