Terveisiä Virosta!

Kirjoitin tähän tarinaa aiheesta, mutta sitten joku lähetti sen bittien taivaaseen tai minne lie...

Niin tai näin, ehkä sitten lyhyestä virsi kaunis.

Olen edelleen villinä ilosta että niin läheltä löytyy niin ulkomaa, ja koko Balttiahan näyttää olevan varsinainen aarreaitta sekä luonto- että kulttuurimatkailijan kannalta.

Aikataulumme oli melko tiukka näin omatoimimatkaksi vaikka Tarton ja Soomaan Rahvusparkin (kansallispuisto) jätinkin listalta pois jo ennen laivan lähtöä. Syömisen kanssa meinasi tulla ongelmia, kun en ollut budjetoinut aikaa ruoanlaittoon. Nakkikioskejakaan ei sattunut niillä nurkilla olemaan eikä oikean ravintolan etsimiseen olisi ollut aikaa, joten suolapähkinöitä, rusinoita, eväsleipiä ja kylmää valmista riisipuuroa mehukeitolla...hehheh...:)

Iltakävely pimeässä idyllisessä Vösussa, yö sen camppärillä (minkä oma pieni ranta ruovittunut ja kaislikkoinen), kokopäivän maastopyörä/kävelyretki Lahemaan Rahvusparkissa Käsmun kylästä käsin, hurjan mahtavassa syysmyrskyssä asumattomilla rannoilla ja trangiaruokaa,Vösussa kaupassa ja laittomia suolakurkkuja auton takakontista. Kävely Altjan somassa kalastaja-kylässä nippa nappa ennen pimeää sadan joutsenen kanssa ja sitten nippa nappa ajoissa Rakveren kaupunkiin ihanaan kylpylään (sinne pitä mennä toiste itse kaupunkiin, näytti hyvin mielenkiintoiselta), minkä jälkeen herkuttelu kylpylän pizzeriassa (söimmehän siis!) ja ajo takaisin rannalla Saka Cliff-hotellin pihanurmelle mikä myös leirintäalueena tunnetaan.

Saka oli hieno paikka, vanhan kartanon maille hotelli ja pieni minikylpyläkin, iso nurmi pesu ym tiloineen leiriytyjille, suoraan valtavien kalliojyrkänteiden päällä, niiden, mitkä Ontikan rantatörminä tunnetaan ja mitkä ainakin Toilaan asti jatkuvat ja tulevet Öölannista alunalkaen. Aamiainen hotellissa, kävely rantatörmilla yllä ja alla sekä kiipeily vanhaan venäläiseen valvontatorniin mistä huikeat maisemat. Sinistä savea ja rapakiveä, aurinkoa ja tuulta.

Pieni ajo Valasten vesiputoukselle, Viron korkein, mutta sitä kiintoisampi oli hajonnut näköala-silta mistä putouksia oli joskus voinut ihailla. Talvella varmaan tosi hieno jäätyessään osittain.

Ajo hyvin venäläistyyppisen Jöhvin kaupungin kautta Kuremäen luostariin, missä monta tuntia, osin siksikin, kun odottelimme osin syömäkelvotonta pakasteista sulatettua ruokaa aika pitkän tovin, mutta saimmepahan tuttavia ruokaa kanssamme odottaneista. Eli ainakaan kesäsesongin ullopuolella en pysty suosittelemaan pientä baaria matkamuistomyymälän kupeessa. Kesällä ehkä se toinenkin ruokapaikka on auki ja tässä koko menyy käytössä.

Luostari oli mykistävän rauhoittava ja yksinkertaisuudessaan hyvin kaunis paikka. Menkää ja kokekaa..

Ajo metsien poikki ja hämärän kanssa kilpaa Vasknarvan pieneen rajakylään, Peipsjärven itäreunalle. Aluksi pettymys; miten kylään pääsee "sisälle", sitten auto parkkiin kylän ainoan tien varteen vaan tylysti ja uskaliaalle kävelylle takapihojen tuolle puolen, joen rannalle. Täällä oli se mitä etsimme, pysähtynyt sunnuntai-ilta Viron ja Venäjän välisen rajajoen kummankin puolen. Saunan savuja Venäjällä, kaksi kalastajaa Virossa, nainen joka keräsi kaaleja kasvimaasta, isovanhemmat jotka hyvästelivät viikonloppukylässä olleet lapsensa. Päivän viimeinen auringonsäde kirkon hopeisessa sipulikupolisa (jotenkin eriparia kylän kanssa). Hyvä hetki.

Vieläkin nippanappa ennen pimeää pitkän pitkille suojelluille hiekkadyyneille kymmenisen kilometriä länteen päin, ja auringonlasku autiolla rannalla, Narva-joen ja Peipsjärven yhtymäkohdassa.

Pilkkopimeässä Kauksin rannoilla etsimässä jotain kuuluisaa mäntyä, mutta löysimme niitä vain monta sekä upeitarantoja ja hyväntuoksuista meri-ilmaa mäntyaromeilla. Kesällää luulisi riittäväntilaa kaikille?

Pimeäajoa arpoen huomisten kohteiden järjestystä; ensin Peipsin rannoille Kallasten ja 7km pitkän Rajan jonokylän pyöräilyä vaiko Taevaskodan luonnonpuisto.

Kun mikään paikka ei kutsunut yöpymään, ei ollut houkuttelevia hotellin pihoja saunoista puhumattakaan (ei siis ollut hotellejakaan) emmekä tunteneet oloamme tarpeeksi mukavaksi kylien kaduillakaan päätimme ajaa yöllä Pölvan liepeillä sijaitsevan Taevaskodjan luo; erämaassa ei ole uhkaa mistään eikä kestään.

Ratkaisu oli oiva, nukuimme hyvät unet niityn laidalla, metsän reunassa, Ahla-joen retkeilyalueen eteläisellä p-paikalla, jossa olimme aamula valmit aloittamaan retkemme, silloin vielä kuvittelemamme melontaretken.

Nukkua kuitenkin piti ja kajaakkien retuutamiseen joelle olisi mennyt aikansa eikä melottava osuuskaan ollut aivan selvä, joten tyydyimme tekemään reippaan kävelyn, tutustumisen seudulle, jolle aiomme palata. Syvää kaunista metsää, suri hiljaisuus, paikoitellen puolikanjonissa kulkeva kaunis joki minkä törmät upeaa hiekkakiveä. Itseasiass täsät kohteesta pohjoiseen aukeava leveämpi jokiosuus on se melottava, rannoilla nuotiopaikkoja sekä myös hiekkakivitörmiä. Kesäälä kenties paljon porukkaa, kanoottivuokrausmainoksista ja levähdysalueiden laajuudesta päätellen.

Olemme aikataulusta myöhässä lähtiessämme täältä kohti Kallastea Peipsin rannalla, joten vartin harhakoukkaus Tarton liepeille harmittaa hetken, mutta tankkauksen yhteydessä saamme mukaamme kebapit joten ruokalu tulee hoidettua helposti, joskin kevyesti liikunnan määrään nähden.

Kallastessa tupakanpummaaja tulee luoksemme heti kun saamme automme parkkiin kauoan pihalla. Hannu arvelee eteivät niin alkoholisoituneet miehet kykene sinne kuitenkaan murtautumaan, joten jätämme sen suhtkoht hyvillä mielin odotamaan tunnin kävelyämme. Luolia rantatörmissä, pikkupoikia veneessä leikkimässä, mummo pyäräilemässä kukkakimput korissaan. Verkkaista elämää, peilityyni unenomainen Peipsjärvi. Sadonkorjuuta pihoilla, miehiä pullon äärellä penkillä talon edustalla. Vanhoja viehkoja taloja, harmaita sekä kaikenkirjavia. Joku romahtamaisillaan, moni korjauksen ja uudisasutuksen alla, elämää siis luvassa seudulle vastakin. Mutta talvella, voin kuvitella, vaatii mielekästä tekemistä, aivan kuin Lapin peräkylissä, ettei käy kehnosti ihmisen.

Lapset pelmahtavat koulusta ja sekatavarakauppa myy kaiken 30% alennuksella.

Vielä runsaammin myöhässä aikataulustamme ajamme Omedun eteläpuolelle, mistä sillan pielestä jatkamme pyörillä pohjoiseen päin. Rajan yhteen kasvanen 7km vanhauskovaisten kylän kokee parhaiten fillarin selästä. Niinpä aloitamme retkemm vetämällä maassa hajareisin istuvan vanhan miehen ylös , väännämme pyöränsä kuntoon ja autamm papan askelaskeleelta pyöränsä päälle ja työnnämme vauhtiin, ilman yhteistä kieltä, ja mietimme oliko tämä nyt järkevä teko.

Hautausmaan kohdalla, missä minua miellyttää suuresti heidän tapansa tuoda penkkejä kaikille haudoille, vahna rouva kertoo tulleensa juuri hautaansa lasketun miehensä haudalta, missä ovat jo hänen vanhempansa, lapsensa ja isovanhempansa ja hän menee sinne seuraavaksi.Näiden vaiteliaiden ihmisten seudulla olemme olemme kohdanneet yllättävän monta ihmistä.

Mutta nyt alkaa olla hopu että ehdimme laivaan, enkä ehdi juurikaan kertoa bussipysäkillä purkkaa jauhavasta ja teknomusaa kuuntelevasta nuoresta, puunhakkaajamiehistä ja kadulla hiljaa mykkinä seisovista papoista, enkä ehdi edes selvittää miten ja mihin vanhauskoiset uskovat. Poljemme vain vimmatusti autolle, kaivamme kaapista evästä ja laskemme pikaisesti voimmeko mitenkään ehtiä laivalle.

Tallinnan moottoritiellä olen juuri aikeissa mennä anomaan poliisilta lupaa kiertää ojan kautta koko tien pysäyttäneet yberylipitkän kuljetuksen, kun se onneksemme mahtuu kääntymään takaisinpäin, tien keskeltä siis, ja me saamme ihan luvalla jatkaa.

Ja ehdimmehän vallan mainiosti! Laiva lähtee 21.00 ja lähtöselvitys näytttää sulkeutuvan 20.40 ja me olemme jonossa jo 20 35 eikä huumekoira edes löydä autostamme mitään, vaikka Hannulle iskee paniikki kun hän muistaa erään miehen jossain tänään kylässä häneltä kysellenn minne olemme menossa....:)

Enää ei laivakaan keinu ja hypi ja poukkoile kuten tullessa joten lihapullat saa osumaan suuhun ja virolainen katonkorjaajamme, jonka sattumalta tapsimme pe illan laivassa, on jälleen seuranamme.

Pitkälle Turun moottoritietä riittää virolaisia autoja laivaltamme, on hyvä ja jotenkin erikoinen yhteenkuuluvuuden tunne.

t.Kaarina

Käyttäjän lisäys viestiin 6.10.2011 klo 23:13:20 Opsis tulikin pitkä tarina! laitan joskus jonkun kuvankin, kunhan ehdin.

Käyttäjän lisäys viestiin 6.10.2011 klo 23:33:09 Tämä on siis kolmen vuorokauden matka, pe illasta ma iltaan.

Sen opimme, että laivaliput ovat kalliita ja ne täytyy varat hyvissä ajoin etukäteen, ainakin pe ja su iltoina, pari viikkoa mieluusti ennakkoon. Nyt kyllä ma illan laivakin oli ajoneuvojen suhteen vimeistä paikaa myöten täysi.

Käyttäjän lisäys viestiin 6.10.2011 klo 23:46:10 Ja olipa kirotusvihreitä ,älkää välittäkö tai välittäkää vaan, aivan sama tuo. Kunhan nyt on pikainen selostus matkasta, minkä tekemistä täällä olen puinut:)

Kaarina! Kuten itse sanoit naapurimaamme etelässä on todellakin Ulkomaa, siellä löytyy elämyksiä hakemattakin ja myös paljon nähtävää. Kahden kesän kokemuksella voinemme suositella muillekin. Lefa

Onko Kaarina tuttujapaikkoja?

En kerjää kehuja, vaan vilpittömästi kysyn, että kannattaako tämmöistä matkasepustusta kirjoittaa enää toiste, kun vain kaksi tunnustaa otsikon avanneensa?

Kiva sitä oli kirjoitella ja otin siitä kopion matkapäiväkirjan väliin, kun semmoista ei tullut reissussa kirjoitettua, vaan silti huomaan, että aika turhauttavalta tuntuu kirjoitella, jos ei tunne kirjoitelmiensa ketään kiinnostavan.

Vai onko niin, että ei vain ole tapana mitään sanoa, vaikka asia kiinnostaisikin itseä? Vai eikö se siis kiinnosta vai...:):)?

Pitäiskö pistää pystyyn jonkin sortin "ryhtiliike", alettaisiin porukalla osoittamaan positiivista huomiota kun ihmiset jaksavat nähdä vaivaa ja ilahduttaa toisiaan erilaisilla vinkeillä ja tarinoilla sekä tiedonmurusilla!:)

Vai olenko ainoa, joka moista kaipaa...:)

Ja V-P, paikat on tuttuja, minulta pulestaan on jäänyt vastaamatta, kun ajatuksena oli vastata valokuvilla, mutta kuvat ja tietsikat ovat olleet aivan sekaisin...Olisi pitänyt heti vain vastata ilam kuvia:)

Se silta näyttää sinun kuvissasi ehjältä, todellako? Kun sen rikkinäisyysaste vaikutti siltä, kuin ei aikoihin olisi ollut käytössä; portti hitsattu kiinni jne..

t.Kaarina

Eiköhän tuotakin muutama sata ole lukenut. Minäkin heti ilmestyessä. Kivahan se oli ja samalaisia kyllä tykkäisi saada lisää.

Tämä on vähän sama tuon Winemakerin kuvien ja tarinoitten kanssa. Lukijoita on paljon, mutta palautetta ei saa aikaan.

Kiitos nyt kuitenkin.

Kannattaa ilman muuta! Silmusten renkaanjäljissä riittäisi tämän ikäiselle matkaajalle tekemistä lopuksi ikää. Isolla mielenkiinnolla luen kaiken, kiitos kun jaksat tietoa jakaa!

Kyllä luetaan, kirjoita vaan !!!!!

Kyllä heti tuli luettua, tämä kuten muutkin juttusi. Kommentit tahtoo unohtua. Kirjottele vaan. Mukavaa luettavaa.

Kaikki matkakertomukset luen ilolla, etenkin Silmusten. Eli jatkossa vaan kirjoituksia,

Älä Kaarina huoli.Kyllä meitä lukijoita on ehkäpä enemmän kuin arvaatkaan.

Kyllä Esnan - Jaakkokin lukee kaikki jutut ja kommentit ,mitä näillä sivuilla kirjoitetaan, mutta kun se Kiitos on meille Suomalaisille niin vaikee sanoo toiselle vaikka kuinka hyvä asia tai juttu olis.Tuntuu ett se moittiminen ja arvosteleminen paljon herkemmin tulee esille näilläkin sivuilla.

Ja silloinkun Kaarina kerroit tulostasi tänne lahden puolelle sanoin että ota sienikoppa mukaan.Mut et tainnu keretä sienessä käymään sillo,mut tule uudestaan.Oikeen hyvää syksyn jatkoa kaikille karavaanareille.

Äläpä Jaakko sano:) Lahemaan kansallispuistossa ei tahtonut matkanteosta tulla mitään, kun suppilovahveroita oli polun varret täynnä!

Ensin Hannu koitti hoputtaa minua eteenpäin, sitten hän sanoi että okei jos ihmisen onni on sienten poiminnassa niin poimitaan sitten, ja lopulta sanoin minä, että ehken kuitenkan halua maksaa 300e siitä hyvästä, että saan poimia suppiksia ulkomailta kotimetsien sijaan:)

Rankkasade, maastopyörät ja sienet ovat muutenkin haasteellinen yhtälö, mutta kyllä piti olla teräksinen tahto, että edes joka toisen sienimättään maltoin jättää väliin loppumatkasta :)

Kaikille karaavanikavereille lämmin ja nöyrä kiitos sanoistanne, taidan taas uskoa että kannattaa joskus vielä kirjoitella!:)

Oikeastaan kuvittelin, ja oikeastaan aina toivon näiden , ja lehtijuttujenkin synnyttävän keskustelua, vuorovaikutusta ihmisten kokemusten ja ajatusten ja toiveiden ja suunnitelmien yms välillä, parissa ja miten tämä lause nyt hassuimmaksi meneekään mutta kaikki varmaan ymmärsivät mitä tarkoitan:)

t.Kaarina

Kaarinalle: Oletko ollut matkailutreffeillä? Alkuaikoina siellä käytiin vilkastakin keskustelua eri kohteista, mutta pikkuhiljaa keskustelut loppuivat ja me olemme jättäneet jo pari vuotta käymättä niillä treffeillä koska vuoropuhelua ei oikein ole syntynyt.

En tiedä mikä saa ihmiset välttelemään kanssakäyntiä toisten kanssa.

Itse luen mielenkiinnolla kaikki sinun kirjoitukset niin lehdessä kuin täällä netissäkin. Uskon jopa jos ilmoittaudut tulevasi/meneväsi matkailutreffeille saattaa se houkutella jopa lisää väkeä paikalle.

Kun käy tuolla jäsenosiossa se hiukan tuppaa vähentämään tännekin kirjoittelua, siellä kun on vain suuria ja kauniita :) (ainakin joidenkin omasta mielestä).

Kyllä kaikki hyvät jutut, matkailujututkin, ovat lukemisen arvoisia ja kiinnostavat meitä kaikikia, uskoisin. Aina ei vain muista sitä palautetta laittaa tulemaan, mutta eiväthän ne jutut siitä huonone vaikka ei muistakaan.

Haemaelaisen ennakkoluulot vain ovat ja pysyvät. Joskus olisi hyvä lukea niistä perusteluistakin jotakin, ei vain sitä samaa höpötystä. Vai eikö päteviä perusteluja väittämilleen löydäkään? "Suuria ja kauniita", höh! Vaivaako se 'ahonismi'?

Liimataiselle: Se älähtää johon kalikka kalahtaa. Oletko muuten luvannut maksaa muidenkin kanssasi eri mieltä olevien pahoinpitelystä kuin Ahosen?

Haemaelaenen hei, tuo on vanha klisee, ei pure ei!

Eri mieltä oleminen on pikkasen eri juttu kuin silimitön ja tolkuton haukuskelu mitä esim, alakku harrastaa. Pikkuisen taipumusta sellaiseen sinullakin Haemaelaenen.

Eikä käy edes vitsistä tuo sinun kysymyksesi. Typerästi sanottu.

Kyllä Kaarina luetaan. Hyvin harvakseltaa muuta kuin jäsenosiota, ja varsinkaan en osallistu normaalisti kuin jäsenosiolle. Perustellusta syystä.

Mikä se on tuo sana. Kiire, joka esiintyy useasti lomakertomuksissa. Onko se edes oikea lomalainen, jos sillä ei ole, koko ajan, kiire.

Jaa a Erkki, siinäpä sulle miettimistä :)

Jokanen taaplaa tyylillään, ja kantaa tekemistensä seuraukset. Ja saattaapa hyvin toimia eri reissuilla hyvinkin eri lailla. Ja saattaa nauttia kaikesta tai olla nauttimatta. Olipa kiire tai ei.

Itse en nauti kiireestä, ja pyrin koko ajan elämääni muuttamaan sellaiseen suuntaa, ettei siinä olisi kiireen tuntua. Se ei silti tarkoita sitä, etten teksi asioita ripeästi, jotta ehtisin tehdä vielä seuraavankin jutun, minkä haluan tehdä tai mikä on pakko tehdä.

Ja samalla se tarkoittaa sitä, että jämähtää Luostarin pihalle tai meren rannalle, jos siellä on hyvä olla. Voin tutkia viisi tuntia yhtä pientä paikkaa, ja juosta sitten näkemään vielä yhden, koska haluan nähdä myös sen, edes vilaukselta. Mutta koska minulla eo ollut kiire, saatoin olla viisi tuntia siellä ekassa paikassa.

Jos nyt sait aiheen pohdintaasi tuosta meidän Viron pikamatkasta, niin sen matkan aikataulu (mitä meillä harvoin on) tehtiin tiukaksi ihan tieten tahtoen. Pienessä ajassa haluttiin nähdä ja tehdä paljon, ja niin myös tehtiin. Ja nähtiin.

Tällä matkalla toimittiin siis juuri niin kuin tahdottiin, ja siitä myös nautittiin, täysillä. Siinä myös onnistuttiin, että niissä paikoissa, missä haluttiin olla, oltiin rauhassa ja pitkään. ja sitten taas mentiin, ja syötiin lennossa eväitä, ja naurettiin sille.

Oikea lomalainen on kai jokainen, joka itsensä sellaiseksi tuntee. Tai miksi pitäisi muuten määritellä ihmisiä oikeiksi tai vääriksi?

t.Kaarina

Ensi kesänä on mekin ajateltu kiertää Virossa pari viikkoa. Toivottavasti siellä ei tule kiire. Yksi tai kaksi yötä paikallaan, sitten taas ajaa lellottelemaan. Jonkunlainen katalooki pitää hommata että tietää missä siellä on lysti, hyvä ruoka ja varsinkin juoma.

Tuolla on nettikatalogi: http://www.viroweb.com/viro/viro.htm

Muutama paikka missä käydä löytyy tuoltakin http://www.saunalahti.fi/hamal0