Lomailua reitillä Romania-Bulgaria-Makedonia-Albania-Montenegro-Kroatia

Tervehdys Kroatian Duga Resan Slapic-campingilta,joka on muuten aivan mahtava, joen rannalla, siisti ja viihtyisä alue, Karlovaciin 15 km, Zagrebiin 60 km. Paluumatkalla siis ollaan, 9.6 lähdettiin ja paluu laivalla Tallinnasta 16.7. On ollut upea reissu, ei mitään hankaluuksia,sairauksia tai rosvoja. Albaniaan heti uudestaan, lumoavan kaunis maa, ystävällisiä ihmisiä, leirintäalueet vähissä,mutta oli vielä keskeneräinen alue Durresin lähellä, huonokuntoisen pikkutien päässä. Krujan vuoristokylässä kävimme, Tiranaan emme enää ehtineet. Makedonia ja varsinkin Skopje kolahtivat, sinnekin uudestaan. Sen sijaan Romaniaan ja Bulgariaan ei toista kertaa lähdetä. Kulkukoirien määrä Romaniassa suretti, en halua nähdä kulkukoirien pentuja kiertelemässä,enkä varsinkaan liiskaantuneita koiria maanteillä. Hienoja nähtävyyksiä oli näissäkin maissa, paljon koettiin hyvää ja hienoa.Mustanmeren rannalla oltiin pienellä campingilla, kaukana turistirysistä. Suomalaisia ei olla tavattu kuin Romaniassa. Niin, ne Albanian paljonpuhutut tiet! Vain rajalla Montenegroon tie on surkea, mutta koko matkan oli tienlaajennustyöt jo käynnissä.Muualla Albaniassa tosi hyvät tiet. Romaniassa sen sijaan aikaa kului liikaa huonojen teiden takia, ja sen takia matkasuunnitelmat muuttuivat osin, Serbia ja Bosnia&H jäivät väliin sekä piipahdus Kreikan puolelle. Mutta ne toteutetaan ensi vuonna! Kaikki joukolla Albaniaan! haikein lomanloppumisterveisin Marjo-Riitta ja Seppo

Mukavaa lukea Albaniasta. Jahka vielä lisää infoa löytyy, niin lähetään käväsemään.

Ainakin Tiranasta etelään oli viime kesänä TODELLA hitaat ja kuoppaiset, avokaivantoja täynnänsä olevat tiet. Vaikka osa Albanian Rivieran vuoristotiestä oli jo laitettu uusiksi, oli sekin pätkä äärimmäisen hidasta mutkaisuuden ja kapeuden vuoksi. Mutta maana se oli myös meille hyvin antoisa kokemus, joskin haasteellinen. Romanian pohjois-osat, mm Maramures oli puolestaan todella löytö meille pari vuotta sitten.Siellä elämä oli pysähtynyt n100v taakse ja mm heinät ja tukit tehtiin käsipelin ja hevosvoimin,lehmät kulkivat iltaisin itsekseen koteihin kylän keskustoihin oltuaan päöivän yhteislaitumilla...

t.Kaarina

ps.Tiranassa yksi siellä asuva tuttumme putosi tänä keväänä kadulla viemärikaivantoon...kun siitä puuttui kansi...kun mustalaiset varastavat niitä romuraudaksi...hän ei ollut päihdyttävien aineiden vaikutuksen alainen, ja oli itse varoitellut meitä siellä viime kesänä samasta asiasta. Itse koin juuri ne Tiranassa ja muuallakin kaduilla ja teillä olevat avokaivannot rosvoja paljon pahemmaksi vaaraksi. Kuin myös sen, että tien laidassa saattaa olla iso monttu, sinua lähdetään ohittamaan vastaan tulevasta autosta huolimatta, eli sinun pitäisi mennä lähes ojaan väistääksesi kolarin, mutta hupsis, tiestä puuttuukin pala juuri siinä kohtaa...eli varovavaisuutta tieliikenteessä!!! Ja siellä on myös hevoskärryjä, aaseja ja kaikenlaista hyvin hidasta liikennettä hyvin nopeiden joukossa.

t.Kaarina

Albanianmatkaa pohdiskellessa käväisin mökin terassilla kuvassa näkyvin seurauksin, Loveen langetessa ei aina tarvitse lähteä Tiranaan. Laudoitus on 22m painekyllästettyä, 5v vanha ..

Hei, ainut huono tie,jota ajoimme Albaniassa oli rajatie Montenegroon, mutta silläkin oli jo isot parannus/levennystietyöt käynnissä. 60 km oli yhtä tuskaa. Mutta muut tiet todella hyviä. Makedoniasta Durresiin ok, ja Krujan kyläänkin oli tie hyvä. Meitä varoiteltiin tiestä Tiranaan, jätimme sen väliin, siis tie suoraan Makedoniasta Tiranaan, kapea kuulemma vuoriosuudella, suositeltiin ajoa ensin Durresiin ja sieltä Tiranaan. Ensi vuonna pitää tsekata autolla se varoiteltu tie, onko todella kehno. Tässä mainio leirintäalue Durresin alapuolella http://www.kampingpaemer.com/home/en Sinne uudestaan ensi vuonna,silloin ovat jo valmiina vaunupaikat ihan meren rannalla. Romanian tiet olivat surkeita,ajonopeus 50km/tunnissa, pelkällä autollakin. Romanian osuus venyi juuri huonojen teiden takia, puolet jäi näkemättä suunnitellusta, ja jää lopullisestikin näkemättä. Romaniaan ja Bulgariaan riitti kerta käynti. Makedoniaan uudestaan, Skopje hurmaava kaupunki, yövyimme Hotelli Bellevuen campingillä. Kovin suunnitellaan jo ensi kesän matkaa: Serbia ja Bosnia&Hertsegovina, pyrähdys Kreikkaan, Albania ja Makedonia, sekä tietysti vakimaat Montenegro ja Kroatia. Slovenia jo nähty, eikä se muuten kolahtanut niin paljon kuin Kroatia. Upea lomamatka oli, ilman kommelluksia tai sairastumisia.

Seppo & Marjo-Riitta

Hei! Mitä reittiä oikein ajoitte sinne Durresiin? Me tulimme Montenegrosta Shkoderin länsipuolelta tulevaa tietä ja ajoimme Lehzen kautta Tiranaan, jonka ympäristössä oleilimme muutamia päiviä. Sitten ajoimme Albanian länsireunaa Durresin Vloren Himaran ja Saranden kautta Ksamiliin, ihan Kreikan rajalle asti, josta takaisin vielä Gjirokasteriin ja sitten Kakavien raja-asemalta Kreikkaan. Harkitsimme Tiranasta Elbasanin kautta Ohrid-järvelle ja Makedoniaan menevää tietä, mutta vaikka sitä kehuttiin kauniiksi, niin myöskin melko haasteelliseksi ajettavaksi, ja erittäin hitaaksi. Niinpä päädyimme sillä kertaa tuohon koko rannikko-ajeluun. Kovin on erilaiset kokemukset meillä tiestöstä siellä:) Mutta muulta osin samanlaiset, sillä aiomme mennä udelleen, vaikkakin maasturi olis minusta siellä käyttökelpoisin kulkuväline. Albanian tiestö koetteli autoamme jopa siinä määrin, että asunto-osan seinä irtosi rungosta... Ekä joskus tapaamme Albaniassa:)

t.Kaarina

Hei, ajoimme Makedoniasta Ohrid-järven rannalta Strugasta Albaniaan,Elbasanin kautta Kavajeen,joka siinä Durresin alapuolella. Elbasan-Tirana-välistä meitä varoteltiin. Ajamamme reitti oli ihan ok, ei liikenneruuhkia tms. Nopsaan meni. Vähän ihmetytti rajan ylityksen jälkeen vesisuihkut, joita oli parin metrin välein. Innokkaita autonpesijöitä ne poitsut olivat,maninostivat itseään vesisuihkuilla tien yli! Emme pysähtyneet, olisi ollut varmasti edullinen pesu. Krujan kylä oli ainut kohteemme, sinne tie ok, vaikka uskomatonta serpentiiniä oli tie, ihan kylän huipulle asti, huh hu, luulin ettemme ikinä pääse ulos sieltä sokkelosta,mutta niin vaan onnistui sekin. Ihanin näkemäni kotimuseo oli kylän huipulla. Tie oli kyllä kamala juuri Makedonian rajan jälkeen, jonkin matkaa, mutta sitten parani. Ja voin kuvitella turistin tunteita,kun ajaa Montenegrosta Albaniaan, huh, onko koko Albania monttutietä, siinä voi tulla uskonpuute. Albanian puolella oli pari pikkukauppaa,joista toisessa "keskustelin" kauppiaan kanssa Suomen korkeasta elintasosta, mies tiesi Ruotsinkin, ja naureskelimme Makedonian dinaareille,joita kauppias erit tuntui halveksuvan (tarjosin näet vahingossa yhtä kolikkoa), oli hauskaa,vaikka yhteistä kieltä ei juurikaan ollut. Mies innostui niin kovin,että rouvansa kanssa vaihdoimme jo paljonpuhuvia katseita kiihkostaan :-D 2.6 starttaamme ensi vuonna, tapaamme siis Pa emer-campingillä?

terv Marjo-Riitta