Korsika

Hei!

Ensi viikolla olisi tarkoitus lähteä kohti Korsikaa ja olisin kiinnostunut kuulemaan kaikkea mahdollista paikasta. Tosin lippuja ei olla varattu etukäteen, mutta luotetaan siihen että satamasta saa.

Ajattelimme viipyä viikon verran saarella, onkohan se liian lyhyt aika ajaa rantatietä saari ympäri?? Teiden kunto? Saako yöpyä muualla kuin cämppäreillä? Kaikki mahdollinen tieto käy!!

Kiitos etukäteen!!

Perusvinkki ennen tietäviä ; osta vaikka huuot.net istä pari kappaletta Uderzo&Goscinnyn albumeita Asterix Korsikassa.

Artikkeleja aiheesta on ollut mm Voppari lehdessä http://www.voppari.com/index.php?id=8 ja meittin omassa. http://www.caravan-lehti.fi/caravan-lehti/

Hei, juu nuo asterixit onkin hyviä ja valitettavasti ainoita suomenkielisiä "oppaita" mitä löytyi kirjastosta ja netistä. Englannin kielisiä kyllä löytyi ja saahan niistä jotain irti. Mielestäni parasta tietoa saa aina paikalta käynneiltä. Mutta kiitos näistä vinkeistä.

Ne artikkelit mistä yritin kertoa sisältävät aika seikkaperäisen kertomuksen eräältä karavaanarilta joka on ollut saarella useamminkin. Sisälsivät ihan lauttahinnoista ja satamista campingalueisiin jne. Kannattaisi tutustua. En oikein viitsi alkaa kertomusta kuvineen tähän jäljentämään

Hei!

Kyllä löytyi ja tosiaan paljon hyödyllistä tietoa. Pisti meidän ajosuunnitelmat uusiksi.

Kiitos näistäkin vinkeistä!

Ps:Yleistietoa löytyy netistä vaikka kuinka paljon, joten käytännön kokemuksia otetaan mielellään vastaan.

Kiitokset kaikille jotka kerkeääpi vastata!!!!

-Olimme matkailuautolla Korsikalla 2004 tai 2005.Nyt en löydä faktaa tähän kiireeseen.Se mitä muistan viihdyimme koko perhe erinomaisesti.Muistelin juuri 16v.Poikani keralla ja hänenkin muistot positiiviset.Menimme autolautalla Livornosta Bastiaan ja paluu samaa reittiä.Bastiasta ajoimme tietä E25 "alaspäin"(lunttaan kartasta)Ghisonacciaan http://www.eurocampings.net/dialogs/link_red.php?cid=101264.Marina d´erbarossaan jossa viihdyttiin kai n.5 vrk:ta.Oltiin ekat Suomalaiset ja kirjautuminen kesti kun järjestelmässä ei ollut fin kansallisuutta.Paluu matkalla muistaakseni kävimme St.Florent`ssa....Lautta liput oli kalliin oloiset,mutta kyllä se kannatti.Aika ja raha pulan takia saari jäi kiertämättä.Polte olisi kyllä mennä uudelleen.Lautta yhtiö oli muistaakseni Corsica-Sardinia lines tjsp.Muistelen, liput olimme etukäteen varanneet netistä. Suosittelen molempia Sardinia ja Korsika ovat käymisen arvoisia paikkoja. JK

Korsikan lr-alueiden - vapaa parkkien - ACSI ja Campingcheck ale alueiden koordit löytyvät www.koti.mbnet.fi/pes1tol. Ne löytyy muodoissa xls - csv -lmx - gpx - ov2 ja klm muodoissa. Klm on Google Earthin, ov2 tomtom ja xls -csv ja gpx on Autorouteen käyvä.

Kiitos taas!

Juha: Jäikö mieleen teiden kunto?

Mennään Genova-Bastia-Genova,liput noin 230e (mobyline). Pois oltais tultu ennemmin Touluniin mutta pelkkä paluu-lippu maksaa saman kuin Genovaan meno-paluu.(huom! jos oikein ymmärsin) Luulen kanssa et se viikko ei riitä, taidetaan ottaa muutama lisapäivä siihen.

Missähän numerossa Korsikasta oli. Alkoi kiinnostaa. @seppo

-Niistä Korsikan teistä,paikka paikoin vähän kapeita mutta hyvä kuntoisia.Olimme kesäkuussa ja lämpöä oli kiitettävästi,sekä merivesi lämmintä, mutta meduusoja sietää varoa.Ihmiset olivat ystävällisiä vaikka olivatkin ranskalaisia...Voimme suositella koko perheen voimin! JK ja KK

ps,grillin käyttö taisi olla leirintäalueilla kiellettyä kuivuuden takia.

Hei!

Yksi juttu löytyy lehdestä 1/2007.

Ensimmäinen mikä tuli eteen. 1/2010 Lehti missä kannessa lukee >> EKAANARI ,KERAVAANARI , MATKUEVIESTI , VANKKURIUUTISET. sivu 21-27 Kirjoittaja Kimmo Oinas ja artikkelin nimi L`ille de Beaute . Hyvin seikkaperäinen kertomus kuvilla ja faktoilla. Ei taida kaikki lukea edes omien yhdistysten juttuja.... Samat tekstit samalta kirjoittajalta oli aiemmin jossain toisessa "alan lehdessä" . Minulla on tuo lehti. Yrittäkää kaivaa sängynaluset tai jostain muualta. tv:E

ps artikkeli löytyy esim seuraavilta sivuilta kun se sängynalus on varmaankin tyhjä. http://www.sf-caravanhelsinki.fi/

Loppupa kiinnostus kummasti.... Kun asia selveni :p

Mitäs tuossa pitäisi vielä kysellä kun jo mainitsitkin että asia selveni. En toimi jatkuvana vastausautomaattina niinkuin jotkut. @seppo

Pohjoismaalaiset karavaanarit monesti turhaan vieroksuvat lauttayhteyden takana olevia kohteita välimeren maissa. Tähän ei ole syytä, sillä käytämmehän autolauttaa ainakin kerran kotimaasta lähtiessämmekin. Laskin tässä että karavaanimatkojen yhteydessä on tullut 25 vuoden aikana ajettua yhdistelmä lautalle noin 128 kertaa. Mielestämme loman tuntee todella alkaneen, kun autolautan rossit irtoavat jostakin Välimeren satamasta. Erikoisimpana on mieleen jäänyt Dardellien salmen ylitys Turkissa. Komein on taas ollut lähtö Venetsiasta Kreikan Patrakseen.

Kun halusimme jälleen kokea tämän, valitsimme jo toisen kerran lomakohteeksi Korsikan saaren eli Llle de Beaute kuten ranskalaiset sitä kutsuvat. Korsikahan on Ranskalle kuuluva saari läntisellä Välimerellä 180 km Ranskan rannikolta ja 12 km Sardiniasta. Sen pinta-ala on 8700 km2. Saaren pituus pohjois-eteläsuunnassa on 180 km ja leveys suurimmillaan 83 km. Rannikkoa on yhteensä 1000 km hiekkarantoineen, kallioineen ja lahtineen. Kasvillisuus on vuoristossa enimmäkseen matalaa ja yleisin puulaji saarella on eukalyptus. Saari on varsin vuoristoinen ja sen korkein huippu kohoaa 2700 metriin. Välimeren ilmasto takaa lämpimyyden ja vuotuinen keskilämpötila on vuoristossa 12C ja rannikolla 20C. Meriveden keskilämpötila on kesällä 24C ja aurinko paistaa keskimäärin 2700 tuntia vuodessa. Kohde sopii hyvin myös karavaanarille, sillä leirintäalueita saarella on runsaasti. Vaikka Korsikalla toimii yhä saaren itsenäisyyttä ajava maanalainen liike, ei turistin tarvitse olla huolissaan, sillä pommit räjäytetään yleensä turistikauden ulkopuolella. Turismi on näet tärkeä elinkeino joten sitä ei haluta tyrehdyttää. Saarelle on varsin hyvät lauttayhteydet niin Ranskan kuin Italian puoleltakin. Suomesta lähdettäessä on järkevintä käyttää Italian satamia, sillä ajomatka on varsinkin Baltian kautta ajettaessa huomattavasti lyhyempi. Korsikan tärkein satamakaupunki on Bastia, jonne on hyvät yhteydet Genovasta ja Livornosta. Ylitys Livornosta kestää nelisen tuntia ja sieltä liikennöivät Moby Lines ja Corsica Ferries. Tällöin kyseessä on normaali laiva joka on pikalaivoja edullisempi, joita saarelle myös kulkee paljon. Itse päädyimme Corsica Ferriesin meno-paluu lippuun Livornosta Bastiaan. Lippu kannattaa varata jo kotona, jolloin voi vertailla hintoja ja voi löytää edullisen tarjouksen. Tällöin voi säästää helposti useita satoja euroja. Keskikesällä pahimpaan loma-aikaan kaikki laivat ovat myös yleensä täysiä, joten paikka on näin varmistettu. Satamaan kannattaa saapua ajoissa sillä lastauspaikalle vievällä kaistalla on puomit jotka sulkeutuvat kun tsekkaus aika päättyy.

Renkaita vaihtaen Montopoliin!

Itse lähdimme matkaan Helsingistä hieman reilut kolme vuorokautta ennen laivan lähtöä Livornosta. Menimme aamulla Eckerölinellä Helsingistä Tallinnaan jonne laiva saapuu ennen puoltapäivää. Jatkoimme reipasta tahtia kohti yöpymispaikaksi suunniteltua TIR-parkkia Puolan Bialystokissa. Kyseinen paikka on yöpymiseen erinomainen, sillä siellä on motellin ja huoltoaseman yhteydessä suuri aidattu parkkialue. Alueella kiertävän vartijan lisäksi sitä valvotaan myös kameroilla. Matkaa Tallinnasta tulee hieman yli 800 kilometriä joten sinne ehtii aamulaivalta hyvin, jos ei pidä pitkiä taukoja. Seuraavan päivän tavoite oli Wienin eteläpuolella oleva rastipaikka, jota olemme käyttäneet useasti ennenkin. Vaikka jotkut kauhistelevat Puolan liikennettä, ei siinä ole mielestäni mitään erikoista. Koska nopeusvalvontaa on melko runsaasti, ei siellä kovin suuria ajonopeuksia käytetä. Jos kolme rinnan ohituksia välillä tehdäänkin, niin maassa maan tavalla. Warsovan läpiajoon on syytä varata aikaa sillä kaupungin mittasuhteet ovat melkoiset ja autoja on ruuhkaksi asti lähes aina. Ainostaan kerran olemme päässeet sen läpi lähes pysähtymättä puolen yön jälkeen. Otimme kaupungista suunnan kohti Katowiceä, ja Cieszyn rajanylitys paikkaa Tsekin puolelle. Tie on melko hyväkuntoista ja nelikaistaista mutta nopeuksien kanssa täytyy olla tarkkana, sillä lähes joka risteyksessä on valvontakamerat. Jos jääkaappia täytyy täydentää, on siihen Tsekin puolella hyvät mahdollisuudet, sillä Frydek-Mistekissä on päätien varressa useita suuria marketteja mm. Tesco ja Inter-Spar. Tsekin rajanylityspaikalta täytyy muistaa ostaa moottoritietarra jonka puuttumisesta seuraa huomattava sakko. Myös Tsekin puolella tiestö on melko hyvää ja suureksi osaksi moottoritietä Mikulovia kohti ajettaessa josta on rajanylitys Itävaltaan. Kyseinen paikka on varsinkin poikamiesten suosima huvittelukeskus asiaankuuluvine palveluineen, joten ei kannata hämmästyä jos sielläpäin ensimmäistä kertaa liikkuu. Itse ylitimme rajan melko myöhään ja jälleen Itävallan puolella oli tarve mennä ensimmäisellä huoltamolla tarraostoksille. Itävallassahan voi moottoritietarran puuttumisesta seurata jopa tuhannen euron sakko. Tarraa tarvitsee myös moottoriliikenneteillä, joten lähes joka ylityspaikasta maahan saapuvalle se on välttämätön. Myös Wien on siitä ikävä kaupunki että pohjoisesta etelään ajettaessa siellä ei ole varsinaista ohitustietä. Tällä kertaa suunnittelemamme yöpymispaikka kaupungin eteläpuolella oli täynnä, joten olimme pakotetut jatkamaan matkaa. Sopiva yöpymispaikka löytyi kuitenkin parin kymmenen kilometrin päässä olevalta rastipaikalta jossa on ravintola auki läpi yön. Hyvin nukutun yön jälkeen lähdimme jatkamaan kohti Firenzen länsipuolella olevaa Montopolia, jonka campingilla oli tarkoitus tasata aikaa ja viettää iltaa. Hieman ennen Grazia alkoi kuitenkin rengasruletti! Moottoritiellä oli tietöitä ja molempiin suuntiin kulkeva liikenne oli paikalliseen tapaan ohjattu samalle puolelle. Tällöin on noin 2,6 metriä leveä reunakaista ja kaksi metriä leveä ohituskaista ja eri suuntiin kulkeva liikenne on erotettu betoniporsailla. Vetoauton vasemman puoleinen eturengas räjähti tällaisessa kohdassa jolloin ainoa vaihtoehto on ajaa yhdistelmä lähimmälle hätälevikkeelle. Muutoin tulee lähes takuuvarmasti ketjukolari, sillä raskasliikenne ja toiset yhdistelmät eivät mahdu ohi kaksi ja puolimetrisestä yhdistelmästä. Renkaan vaihto onnistui ainoastaan irrottamalla vaunu koukusta, jolloin auton sai hivutettua mahdollisimman lähelle noin metrin korkuisia betoniporsaita, jollaisilla levike oli rajattu. Ongelma oli näet siinä että laani oli vain kaksi ja puoli metriä leveä joten auton vasemman puolen ja liikenteen väliin ei jäänyt tilaa. Operaatio oli silti äärimmäisen vaarallinen sillä jos olisin oikaissut kyynärpääni tai horjahtanut en olisi tätä kirjoittamassa. Myös liikkeellelähtö tuosta paikasta oli todella hankala, kun kiihdytysmatkaa oli vain parikymmentä metriä ja liikennettä tuli yhtenä virtana. Asiaa ei myöskään auttanut se että korkeat porsaat ja kaarre peittivät näkyvyyttä. Tällöin olisin toivonut paikan ohittaneiden poliisien pysäyttävän liikenteen mutta turha toivo. Ajattelimme että Grazin kokoisesta kaupungista ei ole ongelma saada uutta rengasta sillä oli lauantaiaamu. Metsästimme rengasta kuitenkin useita tunteja sillä rengasliikkeet olivat kiinni ja autoliikkeissä oli vain myyjät paikalla. Kysyimme monesta, paikasta mutta kaikissa sanottiin että vasta maanantaina. Päätimme kuitenkin ajaa keskustan läpi jos näkisimme siellä jonkun auki olevan paikan ja se kannatti. Löysimme auki olevan autotarvikeliikkeen jossa oli myös rengashalli ja asentajakin paikalla. Tosin heiltä ei löytynyt auton alla olevaa kokoa mutta pyysin rengaskokoa jonka tiesin kyseiseen autoon käyvän. Tässä käytiin pitkä neuvottelu koska kyseistä kokoa ei heidän mukaansa saanut Itävallassa autoomme asentaa vaikka näytin rekisteriotteesta että se on vaihtoehtoinen koko. Jouduin ostamaan kaksi rengasta jotta sain heidät suostumaan, sillä en olisi enää jaksanut asennuttaa rengasta vanteelle ja vaihtamaan sitä itse lähimmällä rastipaikalla. Kaikki tämä oli seurausta siitä että auton tilapäiseen käyttöön tarkoitetulla vararenkaalla ei olisi päässyt Livornoon saakka. Myöskin auton hajonnut rengas oli riekaleina jouduttuani ajamaan tyhjällä renkaalla. Aikaa odottamiseenkaan ei ollut koska laiva Livornosta lähti seuraavana päivänä. Päästyämme lopulta takaisin baanalle laskeskelimme että ehtisimme kuitenkin Montopolin leirintäalueelle ennen sulkemista. Iloa ei kuitenkaan kestänyt kauan, sillä hieman ennen Klagenfurtia vaunun oikean puoleinen rengas sanoi sopimuksen irti kovassa vesisateessa. Rengas oli hajonnut samalla lailla kuin vuosi aikaisemmin samaisella A 2 moottoritiellä kotimatkalla hajonnut. Olen kuullut myös muilta, että Soliferin nykyään käyttämät halparenkaat ovat samalla lailla revenneet kulutuspinnan reunasta. Vaunun todellinen paino ei myöskään ylitä renkaan kantavuutta, sillä siitä on parin vuoden takaa Saksan poliisin antama todistus. Itse luotan ainoastaan ylipainoisesta miehestä ja hyvästä ruoasta tunnettuihin renkaisiin jotka kestivät edellisessä vaunussakin lähes satatuhatta kilometriä. Vararenkaan vaihdon jälkeen ei liian alhaisesta verenpaineestakaan tarvinnut kärsiä ja matka alkoi joutua varsin ripeästi. Päästyämme Italian puolelle alkoi aurinkokin paistamaan ja lomatunnelma taas kohoamaan. Italia on muutoinkin maa joka saa vereni kiertämään ja jossa olen aina viihtynyt. Saavuimme aikomallemme leirintäalueelle hieman ennen kymmentä ja pääsimme vielä suihkuunkin. Vaihdoimme vielä kuulumisia tapaamiemme suomalaisten kanssa ja asetuimme nukkumaan. Tätäkään iloa ei kestänyt pitkään, sillä seudulla puhkesi mahtava ukkosmyrsky joka valvotti lähes aamuun saakka.

Kauneuden saarelle!

Aamulla oli hyvää aikaa hoitaa aamutoimet, sillä Livornon satamaan oli matkaa vain kuutisenkymmentä kilometriä ja laiva lähtisi vasta klo 13.30. Livornossa on useita satamia jotka on hyvin viitoitettu, joten pitää vain tietää mistä on lähdössä jotta osaa oikeaan paikkaan. Saavuimme satamaan pari tuntia ennen laivan lähtöä ja valtaosa laivalle tulijoista oli jo paikalla. Varustamon edustajat kävivät jonossa hoitamassa tsekkauksen ja antoivat auton tuulilasiin liimattavan tarran jossa näkyy auton rekisterinumero sekä matkustajatiedot. Ms. Sardinia Regina oli perinteinen läpiajettavalla autokannella varustettu lautta jossa jäimme lasketun piippuhyllyn taakse laivan perään. Tämä tiesi että pääsisimme ulos viimeisten joukossa, vasta kun yläkerta olisi tyhjennetty. Oli jälleen mukava kokemus, kun lautta lähti aallonmurtajalta syvänsiniselle Välimerelle auringon paistaessa kirkkaalta taivaalta. Laivalta katsottaessa meri näyttää niin siniseltä että sitä ei voi sanoin kuvata, johtuen sen syvyydestä yms. Laiva ohittaa ennen Korsikalle saapumista läheltä Capraian saaren jolla on jonkin verran asutusta. Neljän tunnin ylitys meni mukavasti, välillä kannella istuen sekä laivan palveluista nauttien. Sisätilat pysyivät hyvän ilmastoinnin ansiosta mukavan viileinä myös helteellä. Laivalla riitti myös lapsille seuraamista koska merellä liikennöi runsaasti muita laivoja. Saapuminen Bastiaan oli jälleen vaikuttava kokemus, kun katseli laivankannelta melko jyrkkään vuorenrinteeseen eri aikakausina rakennettua kaupunkia. Bastia oli genovalaisten hallitessa saarta pääkaupunkina koska se sijaisi lyhyen merimatkan päässä Italiasta. Täältähän se lähti aikoinaan Napoleonkin Ranskaan sotilaskoulutukseen tunnetuin seurauksin. Lautan ajoramppi tuotti tosin jälleen ongelmia ja vaikka tulin ulos vinottain vääntyi yksi tassu ja vaunun pohjaa kiinnitetyt pyöräkiilojen pidikkeet jäivät Bastian kaijalle. Laivan henkilökunta tosin näytti että hyvin tulee kuten edelliselläkin kerralla jolloin myös rytisi. Ongelma johtuu vuorovesi-ilmiöstä joka on välimerellä kohtalaisen voimakas.

Rantalomaa ja herkkuja!

Lähdimme ulos päästyämme ajamaan suoraan kohti saaren länsirannalla Chisonacciassa olevaa camping Arinella Biancaa, jonka tiesimme hyvätasoiseksi ja viihtyisäksi jo entuudestaan. Saaren länsirantaa kulkeva päätie on varsin helppokulkuinen ilman jyrkkiä nousuja tai jyrkkiä kaarteita. Saaren itärannikko on muutoinkin melko tasaista Solenzaraan asti ja siellä harjoitetaan paljon viininviljelyä. Korsikahan näet kauniiden maisemien lisäksi tunnetaan myös hyvistä viineistä ja juustoista. Saavuimme Camping Arinella Biancalle illansuussa ja pystytimme leirin välittömästi jotta seuraavana päivänä voisimme vain levätä. Itse alue tarjoaa mainiot puitteet lomanviettoon uima-altaineen, hyvine hiekkarantoineen jossa voi löhötä nurmikolla ja muine palveluineen. Esim. alueen katetun ulkoilmaravintolan edessä olevalla esiintymislavalla on ohjelmaa joka ilta. Ja mikäli haluaa viettää iltaa pidempään, on alueen vieressä pikkutunneille avoinna oleva huvittelupaikka. Läheisestä Chisonacciasta löytyy myös suuria marketteja joiden elintarvike tarjonta johtaa helposti muutamaan liikakiloon. Lihat sekä juustot ja muut herkut ovat myös yllättävän edullisia. Ulkona syömiseen on mahdollisuuksia myös runsaasti, muttei kovin edulliseen hintaan. Yleisin turisti menu on ns. menu corse, jollaisia löytyy joka ravintoloista erilaisin kokoonpanoin. Läheisessä Alerian kylässä sijaitsee Korsikan arkeologinen museo johon kannattaa tutustua sekä lisää kauppoja ja muutama ravintola. Saarella toimivat kaikki suurimmat kauppaketjut kuten Geant Casino, Carrefour, E.Leclerc, Champion ja Spar, joka on edellä mainittuja kalliimpi. Näissä pärjää hyvin ilman ranskankielen taitoa ja vaikka lihatiskillä ei välttämättä englantia osatakaan, on myös italiasta monesti apua. Jos on liikkeellä vaunun kanssa, kannattaa täältä käsin käydä tutustumassa sisämaassa sijaitsevaan Corteen joka on saaren entinen pääkaupunki lyhyen itsenäisyyden ajalta. Kaupungissa on pysäköintipaikkoja niukasti ja matkailuajoneuvo-yhdistelmän pysäköinti lähes mahdotonta. Siellä kannattaa käydä, sillä kaupungin citadel eli vanha keskusta ja linnoitus kohoaa korkean kukkulan päällä majesteetillisesti tarjoten upeat näköalat. Kaupungin keskusaukiolla komeilee 14 vuotisen itsenäisyyden ajan hallitsijan Pasguale Paolin patsas. Tällöinkin saari kuului virallisesti Ranskan valtiolle genovalaisten myytyä sen, kyllästyttyään saarelaisten jatkuviin itsenäistymispyrkimyksiin. Vuonna 1769 ranskalaiset lähettivät saarelle riittävästi sotajoukkoja jotta vastarinta saatiin nujerrettua. Tie Aleriasta Corteen kulkee upeiden maisemien halki ja siinä huomaa saaren luonnon moninaisuuden. Matkalla ylitetään kristallinkirkas joki keskiaikaista kivisiltaa pitkin, nähdään monia kauniita vuoristopuroja. Täältä löytää myös muutamia vaatimattomia leirintä-alueita purojen varsilta. Itse vietimme Arinella Biancassa viisi päivää tutustuen lähiseutuihin ja päivää paistatellen. Aluemaksu oli viideltä hengeltä mielestäni kohtuulliset 52€ vrk.

Kohti Bonifasiota!

Seuraavaksi leirintäalueeksi olimme valinneet Porto Veccion ja Bonifasion puolivälissä sijaitsevan Camping Rondinaran. Maisemat muuttuvat Solenzaran jälkeen vuoristoisemmiksi ja todella kaunis paikka on Fauteassa jossa on aivan tien vieressä vanha Genovalaisten rakentama vartiotorni upean laguunin rannalla. Matkalla oli kuitenkin pakko pysähtyä Porto Veccion Geant Casinoon täyttämään jääkaappia. Monien maistiaisten seurauksen mukaan tuli taas paljon paikallisia herkkuja heräteostoksina. Täälläkin marketit ovat päätien varressa joten ostoksille on helppo pysähtyä myös vaunun kanssa eikä pysäköinti ongelmia ole. Kaupungissa on myös toinen itärannikon lauttasatamista. Itse kaupunki ei erikoisemmin nähtävyyksiä tarjoa lukuun ottamatta vanhaa keskustaa. Rondinaran laguunille jonka yläpuolella rinteessä leirintä-alue sijaitsee vie kapea vuoristotie jossa kohtaaminen tuottaa paikoin ongelmia. Itse laguuni on kuitenkin upea ja turkoosinsininen. Meillä oli paikasta hyvät muistot edelliseltä reissultamme ja muistimme sen hyvätasoiseksi uimaaltaineen. Alueelta on vain kolmensadan metrin kävelymatka vaaleahiekkaiselle rannalle. Paikka oli kuitenkin niin täynnä, ettemme löytäneet paikkaa suhteellisen kookkaalle vaunullemme ja jouduimme poistumaan. Paluumatkalla noustessamme jyrkkää mäkeä vastaan tuli henkilöauto, joka ei heti väistänyt sivuun ja jouduimme pysähtymään mäkeen. Siitä se oli kiva yrittää liikkeelle kun oli autoja takana eikä alas näin ollen voinut peruuttaa. Ei voinut kuin kerätä kierrokset tappiin ja nostaa hiljaa kytkintä ylös luistonesto pois kytkettynä. Parin yrityksen jälkeen pääsimme kuitenkin liikkeelle mahtavan savupilven saattelemana kytkimen ja renkaiden luistaessa. Päätimme nyt mennä katsomaan päätien varressa olevaa Camping Pertamina Villagea lähellä Bonifasiota. Alue miellytti suurine uima-altaineen ja vesiliukumäkineen joten päätimme jäädä sinne, vaikkei rantaa ollutkaan. Vastapäätä on myös kaksi muuta viihtyisää, mutta tasoltaan vaatimattomampaa aluetta joissa esim. uima-altaat ovat pienempiä. Oli siinä paikallisilla ihmettelemistä, kun toin vaunun peruuttaen kiemurtelevaa tietä respan edestä haluamalleni paikalle sillä tilaa vaunun kääntämiseen ei siinä ollut. Paikat olivat kivasti korkeilla pensailla loositetut emmekä viitsineet edes pystyttää etutelttaa. Parin kilometrin päässä oleva Bonifasio on ainutlaatuinen kaupunkinähtävyys. Vanha kaupunki sijaitsee kymmeniä metrejä korkeiden kalkkikivikallioiden päällä ja osa taloista on osittain tyhjän päällä. Kaupungin huvivenesatama sijaitsee vuonon pohjukassa suojassa ja siellä voi nähdä jahteja, joihin verrattuna meillä Helsingin pohjoisrannassa ihaillut julkimoiden veneet ovat pikku purtiloita. Kaupunkiin tutustuessa autolla pääsee ylös linnoitukselle, jossa on myös pysäköinti-paikka. Teimme maksullisen kierroksen linnoituksen sisätiloissa jota ei kannata jättää väliin, kun kerran tänne asti on tultu. Täältä on ollut helppo puolustaa kaupunkia tykkitulella valloittajia vastaan. Ruokapaikkoja löytyy runsaasti niin vanhasta kaupungista kuin rantakadultakin moneen makuun. Hintataso tosin ei ole erityisen ystävällinen lompakolle. Mitään suuria ruokakauppoja täältä ei löydy mutta paikallisesta Spar marketista saa mitä tarvitsee. Täältä on tunnin lauttayhteys Sardiniaan Santa Teresa di Galluraan. Lauttasatamaan päästäkseen pitää ajaa ylös linnoitettuun vanhaan kaupunkiin josta on lähes syöksylasku alas laiturille. Pois satamasta pääsee kyllä pitkin rantakatua ravintoloiden pöytiä väistellen jos ei veturissa puhtia riitä. Kolmen täällä vietetyn päivän jälkeen oli taas aika jatkaa matkaa kohti länsirannikkoa joka tarjoaa saaren komeimmat maisemat. Aluemaksu oli mukava yllätys sillä se oli vain reilut neljäkymppiä vrk.

Saaren pääkaupunkiin Ajaccioon!

Tie Bonifasiosta kohti Ajacciota kulkee vuoristoisten seutujen halki ja vaatii yhdistelmän kuljettajalta hieman kokemusta. Alkumatkan se seuraa rannikkoa ja siitä voi katsella kauniita kivirantoja joihin Välimeren mainingit iskeytyvät. Matkalla on muutama todella kapea kylän läpiajo. Niissä on pahimmissa paikoissa liikennevalot joilla liikenne päästetään yhteen suuntaan kerrallaan. Silti monessa paikassa bussin tai kuorma-auton kohtaaminen on todella senttipeliä. Täytyy toki muistaa että 2,5 metriä leveä yhdistelmä mahtuu siitä mistä bussikin. Ensimmäinen kaupunki matkalla on keskiaikainen ja monesti valloitettu Sartene joka sijaitsee korkealla vuoristossa. Täällä on jäljellä vielä paljon keskiaikaisia rakennuksia ja perinteistä Korsikalaista arkkitehtuuria. Jos kaupunkiin haluaa tutustua tarkemmin, tulee se tehdä jostakin muusta paikasta käsin, koska matkailuajoneuvon pysäköiminen on täällä käytännössä mahdotonta. Täältä matka jatkui komeiden laaksojen läpi kohti seuraavaa kaupunkia Proprianoa. Kaupunki sijaitsee kauniin Proprianon lahden rannalla ja siellä on monia leirintäalueita. Tänne on myös lauttayhteys Ranskan puolelta ja se on ranskalaisten suosimaa lomailuseutua. Päätien varrella olevasta Carrefourista on hyvä täydentää vaunun ruoka ja juoma varastot sillä yhdistelmän saa kaupan pihaan. Jos on aikaa, kannattaa seudulle myös leiriytyä, sillä siihen on runsaasti mahdollisuuksia. Lahden pohjoisrannalla oleva Porto Pollo on kaunis kylä jossa on myös pari leirintäaluetta sekä kauppa ja ravintoloita. Sieltä Ajaccioon kulkeva rantatie on tosin niin kapea ja huono että matkailuajoneuvon kanssa sitä pitkin ei pidä yrittää. Itse jatkoimme päätietä kohti Ajacciota jonne saavutaan upeasti loppumatka moottoritietä. Ajaccion seuduilla on runsaasti leirintä-alueita joista valitsimme lahden etelärannalla Rupionen kylässä olevan Camping Le Sud:n. Sieltä on mahtava näköala komeasta auringonlaskusta kuululle Ajaccion lahdelle ja uimaranta on heti tien toisella puolen. Koska alue on pengerretty rinteeseen, tarjoavat useimmat vaunupaikat tämän näkymän suoraan vaunulle. Saimme etuteltan juuri ja juuri mahtumaan vaunun eteen, mutta kiiloja lyödessä sai olla varovainen, ettei ottanut harha askelta. Seurauksena olisi näet ollut muutaman metrin pudotus! Paikan kauneus on johtanut siihen että lahden rannoilla oleva huvila-asutus on levinnyt aina vaan pidemmälle. Toki tästä on se hyöty että myös palvelut ovat sitä seuranneet. Parin kilometrin päästä löytyvät suuret marketit ja lukuisia muita palveluita. Alueelta ei tarvitse kuitenkaan aina lähteä pidemmälle koska portin ulkopuolelta löytyy pienehkö kauppa ja leipomo. Tutustuminen Ajaccion kaupunkiin kuuluu pakollisiin kuvioihin, sillä onhan se saaren pääkaupunki ja Napoleon Bonaparten synnyinkaupunki. Talo jossa hän asui, on nykyisin museona ja täältä löytyy myös hänen valtavan kokoinen patsas. Kaupungissa on leveä rantakatu mistä on näkymä suoraan satamaan josta lähtee laivoja niin Ranskaan kuin Italiaankin. Koska pysäköinti paikan löytäminen ei ole suuressa kaupungissa koskaan helppoa, ei ole huono vaihtoehto käyttää alueen portilla pysähtyvää linja-autoa kaupunkiin tutustuttaessa. Paikanpäällä voi tehdä kiertoajelun ns. minijunalla pitkin katuja. Katsomisen arvoinen paikka on myös kahdentoista kilometrin päässä kaupungista oleva Iles Sanguinaires eli verensaaret. Nimensä ne ovat saaneet punertavasta auringonlaskusta. Siellä pääsee kapuamaan kahdeksankymmentä metriä korkealla kalliolla olevalle vartiotornille, joka on suurimmalla saarella. Sinne vie mantereelta kapea kannas jonka alussa on pysäköintialue. Koko matka Ajacciosta on yhtä hiekkarantaa ja huvila-asutusta. Itse kävimme myös pohjoisempana Sagonenlahdella olevia kyliä katsomassa. Tie vie yli vuoriston eikä sinne kannata vaunun kanssa lähteä ellei meinaa sinne leiriytyä, sillä alueita sieltäkin löytyy. Korsikalla länsirannikollahan on lähes sama mihin menee koska maisemat ovat kaikkialla kauniita. Alueelta käsin ajoimme myös rantatietä pitkin Porto Polloon Proprianon lahdelle. Tie on paikoin niin kapea että henkilöautojenkin kohtaaminen tuottaa vaikeuksia. Aika alueella kului kuin siivillä ja viiden päivän jälkeen oli taas aika jatkaa matkaa. Aluemaksu oli viidenkympin korvilla vuorokaudelta. jonka tästä upeasta näköalasta maksoi mielellään.

Corten kautta Calviin

Tiesin että tie Ajacciosta Corteen kulkee korkean vuoriston yli ja nousut ovat hyvin jyrkät joten hieman pelotti mitä vastaan tulee? Muuta vaihtoehtoa ei ole tarjolla koska kyseessä on päätie. Tie lähtee pikkuhiljaa Ajaccion jälkeen nousemaan ja nousut koko ajan jyrkentyvät. Matkalla on myös kapeita kylien läpiajoja jolloin toivoo, ettei vastaan tule bussia tai kuorma-autoa. Pahimmillaan nousua noustiin kilometritolkulla ykkösvaihteella, koska Torslandassa autoon aikanaan valjastetut 170 hevosta eivät olisi muuten riittäneet. Tie on pahimmissa paikoissa myös hyvin kapeaa, eikä mutkissakaan ole levennystä josta vauhtia voisi kerätä. Paikoitellen oli vain puolitoista kaistaa, koska vuoren puoleinen oli osittain sortunut. Kun lopulta pysähdyimme noin 1200 metrin korkeudessa olevassa Col de Vizzavonassa rastipaikalle huilaamaan, huomasimme auton sisälokasuojan olevan puhki pakoputken puolelta. Siihen oli sulanut kaksi nyrkin kokoista reikää. Tuli mieleen että muoviahan se polttoainetankkikin on ja lähellä äänenvaimenninta! Auton valmistaja tosin kieltää raskaan vaunun vetämisen yli kahdentoista prosentin nousuissa, joten heitä ei ole syyttäminen. Märällä kelillä tänne ei ole mitään asiaa etuvetoisella vetoautolla, koska vetävien pyörien pito ei riitä! Nousuprosentteja täällä ei ilmoiteta, mutta arvelisin niiden olevan pahimmillaan yli 20 %. Tällaisen nousun jälkeen autoa ei pidä sammuttaa moneen minuuttiin, jotta lämpö ehtii tasaantua. Vaikkei jäähdytysneste ensin kuumaa olisikaan, niin metalli esim. pakosarjassa on punahehkuista. Tästä tie lähti hiljalleen laskemaan, mutta monta kapeaa kylän läpiajoa oli vielä edessä. Corten jälkeen tie on helppokulkuista ja erkanee Ponte Lecciasta Bastiaan ja Calviin. Suuntasimme kohti Calvia jonka muistimme jo edelliseltä matkalta upeaksi paikaksi. Matkalla ajetaan LIle Roussen kaupungin läpi jonne saapuu laivoja Ranskasta. Siellä on myös pari hyvää leirintä-aluetta lähellä kaupungin keskustaa, joista on hyvä tutustua kaupunkiin jalan. Katselimme Calvissa monia alueita mutta päädyimme Algajolassa olevalle Camping Marinalle. Siellä oli nimittäin mahdollisuus saada vaunu nurmikolle, joka on näillä leveysasteilla heinäkuussa harvinaista. Algajola sijaitsee muutaman kilometrin ennen Calvia päätien varressa tarjoten komean hiekkarannan. Rannalla on myös muutama ravintola ja uimavalvojat. Sieltä pääsee alueen ja rannan välissä kulkevaa rataa junalla Calviin. Junaan voi mennä alueen rannanpuoleisella portilla olevalta seisakkeelta, joten se on todella kätevää. Tämä paikallisjuna liikennöi koko päivän Llle Roussen ja Calvin väliä. Itse Calvi on koko saaren kiinnostavimpiin kuuluvia paikkoja. Se on kuuluisa puoliympyrän muotoisesta uimarannasta jonka kärjessä on vanha citadel. Harvemmat tietävät että se on Kristoffer Columbuksen synnyinkaupunki. Tästä kertova muistomerkki löytyy vanhankaupungin portilta. Sieltä on komea näkymä kaupungin rantabulevardille sekä huvivenesatamaan joka on täynnä hienoja huvijahteja. Myös autolauttasatama johon SNCM ja Corsica Ferries liikennöivät Ranskasta päin, on jännittävästi vanhankaupungin kupeessa. Ehkä pikanteimman mausteen antaa kuitenkin, Algajolasta päin tultaessa oikealla puolen päätietä oleva muukalaislegioonan koulutuskeskus. Vaikkei sotilaskohteita saisi kuvata, otin portista kuitenkin kuvan auton ikkunan kautta. Korsikan saarella ovat metsäpalot kesäisin yleisiä ja välillä pääteitäkin joudutaan sulkemaan. Jokin suuri palo oli nytkin käynnissä, koska paloautoja meni usean päivän ajan hälytysajossa alueen ohi. Ilmeisesti se oli kuitenkin suhteellisen kaukana, koska emme erottaneet edes savun hajua. Vietimme täällä viisi päivää rannalla aurinkoa ottaen sekä lähikaupunkeihin tutustuen. Viimeisenä iltana alueen vesihuollossa oli jotakin ongelmia, sillä suihkut jouduttiin sulkemaan. Aamulla ennen lähtöä oli kuitenkin vain muutama suihku avattu, jotta paine saatiin riittämään. Kaikki hyväkin loppuu aikanaan ja seuraava kohde oli Bastian lauttasatama, josta Corsica Marittiman oli määrä lähteä kohti Livornoa klo.13.30. Ennen satamaan ajoa teimme vielä viimeiset ostokset kotiin viemisiksi Bastian laitamilla sijaitsevista marketeista. Lautan tultua satamaan kuulutettiin lähdön viivästyvän teknisten ongelmien vuoksi. Kun laiva oli saatu purettua, alkoi henkilökunta hitsaamaan murtunutta ajoramppia. Työ saatiin kuitenkin tehtyä nopeasti ja ripeän lastauksen ansiosta laiva irtosi satamasta vain hieman myöhässä. Jälleen meni neljän tunnin merimatka mukavasti kannella istuen ja ravintoloiden tarjonnasta nauttien. Satamasta jatkoimme ripeästi kohti tuttua Camping Mugello Verdeä Firenzen pohjoispuolella.

Kohti kotia

Vietimme Mugellossa vielä viimeiset kaksi yötä, ennen varsinaisen kotimatkan alkua. Barberinossa on aivan moottoritien rampin kupeessa valtava Outlet myymälöistä koostuva keskittymä, joka on kuin pieni kaupunki. Paikka on helppo löytää Firenze-Bologna moottoritieltä, kun vain ajaa ulos Barberino di Mugellon rampista. Siellä on lähes sata myymälää sekä ravintoloita ja baareja. Lähes kaikilla tunnetuilla vaate ja laukku valmistajilla on siellä omat myymälät, joten perheen naisväen kiinnostus oli taattu. Kovasti kehuivat säästäneensä vaikka rahat johonkin hävisivätkin. Paikkaan on myös bussikuljetus Firenzestä. joten täällä voi käydä myös hotelliloman yhteydessä. Kun vielä täydensimme kotiin viemisiä Italiankin antimilla, oli aika viettää viimeistä iltaa etelän taivaan alla. Aamulla hyvin nukutun yön jälkeen, alkoi kotimatka tuttua reittiä kohti Wieniä jossa yövyimme rastipaikalla. Seuraavana päivänä taas Puolan halki Suwalkin pohjoispuolella olevaan TIR parkkiin jossa olemme yöpyneet useasti ennenkin. Puolassa saa tienvarren ruokapaikoista aterian vielä sellaiseen hintaan, ettei vaunussa juuri kannata kokata. Nytkin söimme pihvit juomineen alle kolmellakymmenellä eurolla. Viimeinen iltapäivä vietettiin Pärnussa Camping Konsessa, josta olisi aamulla sopivan lyhyt matka Tallinnan satamaan. Kun saimme yhdistelmän kohti Suomea vievälle lautalle oli yhteenvedon aika. Kaikkea ei Korsikalta vieläkään nähty. Bastian kohdalta pohjoiseen työntyvä vuoristoinen niemi Cap Corse jäi edelleen näkemättä, joten siinä on kenties syy joskus palata tälle kauniille saarelle. Kilometrejä matkalla kertyi hieman yli 7000 km ja polttoainetta paloi runsaat 900 litraa jolloin keskikulutukseksi tuli 13,0 litraa sadalla. Rahaa siihen kului 1150€. Laivaliput saimme suhteellisen edullisesti, yhteensä noin seitsemällä sadalla eurolla. Moottoritie maksuihin ja tarroihin kului noin 120€. Leirintäalueet verottivat budjettia kolmen ja puolen viikon aikana noin tonnin. Kun tähän lasketaan vielä ruoka ja kaikki sekalaiset menot kuten nähtävyydet, ostokset yms. on kokonaisbudjetti tuollaiset 5000€ joka on viideltä hengeltä varsin kohtuullista. Kyseisestä summasta voi halutessaan hieman pihistää alaspäin, mutta onko se sitten enää lomaa? Kalustona oli ilmastoitu Solifer 560 Finlandia ja Volvo V70. Mukana meillä olivat tällä kertaa yksitoistavuotiaat Mikael ja Melissa sekä olosuhteiden pakosta Sonja 17v. Matkasta jäi jälleen kerran mukavat muistot sekä palava etelän kaipuu!

Terveisin Kimmo Oinas!