Matkailuautolla Euroopan läpi Kreikkaan

Heippa, onko teillä viisaita neuvoja, kun aoitaan lähteä matkailuautolla toukokuussa lasten kanssa luultavasti Puolan kautta suorinta tietä Kreikkaan ja palata sitten Tanskan kautta pois joskus juhannukseksi Suomeen? Täysin vihreä olen Euroopassa ajelun suhteen, koska auton hankin vasta viime kesänä. Kreikka on toki tuttu paikka lentomatkailun kautta. Turvallisuuspuoli kiinnostaa ja jos on jotain vinkkejä hyvistä yöpymispaikoista Puolassa ja Puolasta alaspäin. Miten esim. tuo kaasun kanssa pelailu sujuu?

HYVÄÄ JOULUA JA ELÄMÄNSISÄLTÖISTÄ UUTTA VUOTTA!

Kreikka on mukava matkakohde jo sinällään ja niin meno- kun paluumatkastakin voi rakentaa ihan omanlaisensa mieltymystensä mukaisesti. Kohteita kyllä riittää. Touko-kesäkuu on Kreikan matkalle hyvää aikaa. Siihen aikaan siellä ei vielä ole liian kuumaa, turistien määrä on kohtuullinen ja monin paikoin on voimassa vielä matalan sesonkin hinnat.

Kun olet ekaa kertaa siellä päin reissussa niin suosittelen, että Balkanin osalta käytät Adrian-meren puoleista rantatietä. Tiet on parempia ja matkalle jää monia mielenkiintoisia kohteita, esim. Dubrovnik
Tällöin menoreitti voisi olla esim. Viro, Latvia, Liettua, Puola, Slovakia, Unkari, Slovenia, Kroatia, Montenegro, Albania ja Kreikka. Heikoimmaat tiepätkät (huom. pätkät) reitillä sijoittuvat Puolan, Slovenian, Montenegron ja Albanian alueelle.

Paluumatkalle välille Kreikka-Venetsia(I) rohkenen suosittella laivamatkaa. Alla olevasta linkistä löytyy lisätietoja asiasta. Yksi vaihtoehto on esim. Minoa Lines ja sen Camping on Board. Laivalla asutaan camping-kannella omassa m-autossa. Camping on Board on varsin edullinen jos sitä vertaa vaikka täällä Itämerellä maksettaviin laivalippujen hintoihin. Kannattaa tutustua myös noihin eri alennuksiin. Lisätietoja: http://www.greekferries.gr/index.html Laivat eivät ole mitään "karjankuljetuslaivoja" vaan tasokkaita n. 10 vuotta vanhoja, Norjassa tehtyjä laivoja. Laivayhtiön hinnoittelu poikkeaa täällä sovellettavasta niin, että lipun hinta on sama alkaako paluumatkan Patrasta, Igoumenitsasta tai Korfulta. Sama myös toisinpäin kuljettaessa. Venetsiaa ei kannata pelätä. Sen risteilysatamasta pääsee moottoritielle paljon helpommin kun jostain Katajanokalta tai Eteläsatamasta.

Mitä kaasuun tulee niin kaksi 11 kg pulloa mukaan ja se on siinä. Touko-kesäkuussa tehtävällä Kreikan matkalla lämmitystä ei juurikaan tarvita ja jos leirialuella ollaan sähkössä niin kaasun käyttö jää varsin vähäiseksi.

Mitä liikenne turvallisuuteen tulee niin normaali oudoissa liikennetilanteissa noudatettava varovaisuus riittää. Taskuvarkaiden varomisen suhteen taas pätee nykyisin samat säännöt kaikkialla.

Nuo yöpymiskohteet reitillä ja Kreikassa vaatii jo sitten ihan oman osionsa.

Hyvää Joulua ja antoisia suunnitteluhetkiä.

Kiitoksia tiedoista. Mukava, että joku viitsii neuvoa näin aloittelijaakin. Täytyy vielä yrittää löytää sellaisia lapsille sopivia leirintäalueita, kun on noita alle kouluikäisiä kolme. Lisää vinkkejä esim. leirintäalueista, jotka ovat lapsille sopivia saa tulla. Legolandia olisi tarkoitus katsella tulomatkalla. Katselin, että ainakin Berliiniin tarvitsee jonkun päästötodistuksen. Pitääköhän tuollaisia hommata johonkin muualle ja miten kaikki moottoritiemaksut ym.?

Suosittelen lämpimästi yhteydenottoa Autoliittoon josta voit tilata mainion perusoppaan "Autoillen Euroopassa". Kirja sisältää suuren määrän tärkeätä käytännönläheistä infoa Euroopan eri maista ja antaa vastauksia moniin kysymyksiisi.

Kannattaa myös hankkia hyvä leirintäalueopas kuten esim. ACSI:n, ECC:n tai ADAC:n oppaat.

Eikä pidä missään tapauksessa unohtaa hankkia hyviä maantiekarttoja ainakin matkan varrelle osuvista maista. Tämä siitä huolimatta että matkalla mukana olisi navigaattori.

www.kauppa.autoliitto.fi

Hyviä suunnitteluhetkiä toivottaen, RN

Kiitos. Navigaattori tosiaan on. Vaimo on tilannut jonkun levykkeen, jossa on Euroopan leirintäalueet. Täytyy muistaa tuo karttojen hankkiminenkin. Autoliiton opas on varmasti asiaa - olen jonkin verran katsellut vanhoja oppaita kirjastossa ja kirpputoreilla. Onhan se haaste lähteä lasten kanssa - toisaalta kotimaassa tuli syksyllä aika hyvin harjoiteltua - kilometrejä tuli Etelä-Suomessa 5000, jota ihmettelin, kun ei sentään työkseen ajettu. Ulkomailla täytyy vain olla enemmän silmät auki sekä lasten että rahan suhteen. Suomessa olen ehtinyt ihmetellä sitä, että ainakin meidän matkailuauton ohi mielellään mennään, mutta sitten jäädäänkin siihen eteen roikkumaan. Se on ehtinyt ärsyttää. Saabilla ajaessa en tuota ole huomannut. Vanha Nissan tuntuu olevan helpoin siinä suhteessa, että muut autoilijat jäävät harvoin takapuskuriin tai eteen roikkumaan ja jos tulevat perässä, niin tuntuvat - varmaan ihan säälistä - jättävän paljon välimatkaakin. Ymmärtävät kai parhaiten, että jos perään tulevat niin syntyy vastapuolelle pahaa jälkeä.

-Suomessa olen ehtinyt ihmetellä sitä, että ainakin meidän matkailuauton ohi mielellään mennään, mutta sitten jäädäänkin siihen eteen roikkumaan

Älä ihmettele. Tuo on aika luontaista käyttäytymistä. Mieluummin ohittaa edessään olevan kaapin, jolloin näkee taas eteensä enemmän. Ohittamisen tarve tulee myös pelosta, että toi piironki edessä kuitenkin hyytyy seuraavassa mäessä.

Niinhän se on. On vain monesti niin, että kun itse mielellään vetää alamäen vähän kovempaa, jotta puhti piisaisi paremmin ylämäenkin, niin sitten se pikkuauto jurraa siinä edessä. Yhteispeliähän tuo liikenne on. Olen keski-iässä yrittänyt oppia ennakoimaan asioita tyyliin, mistäköhän tuo rekka mahtaa kääntyä - kannattaakohan sitä ohittaa - olenkohan valoissa yhtä aikaa tuon auton kanssa, jos ohitan sen nyt. Töihinkin voi yrittää lähteä viittä minuuttia aikaisemmin - huomattavasti vähemmän stressaavaa ajaa. Saabilla monesti joudun todella hiljentämään ja ajamaan sivuun, että ymmärtävät ohittaa, jos ei itsellä ole kiire mihinkään. Automerkit elävät jotenkin ihmisten mielikuvissa siten, että jonkun automerkin kuskit ajavat kovaa ja toiset taas hiljaa. Itselläkin on toki sellainen ajatus, että BMW ei koskaan jätä ohittamatta. Liekö se sitten totta vai ei.

Niinpä. Minulla on satasen lätkä, mutta kunnioitan enemmän ympärilläni olevaa liikenteen joustavuutta kun sitä lätkää ja pyrin osaltani minimoimaan nopeuseroja. Jotenkin tuntuis, että liikennepeli ei olis vaikeeta, vaan näyttää se olevan.

"Kuutamosonaatti"-tunnelmia (jos joku muistaa suomalaisen kauhuleffan). Juuri Baltian ja Puolan kautta kiertäneinä ja muutakin Eurooppaa kolunneina kauhunhetkiä koimme syksyllä välillä Joensuu-Tohmajärvi! Uhkarohkeaa ohittelua, rinnalla ajamista ja; eteen päästyä vauhdin pudottamista nollaan, juuri ennen kääntymistä, ilman vilkkua, oikealle ja lopuksi keskisormea. Kuulemma ihan tavallista Itä-Suomessa, etenkin, jos on kyseessä naiskuski, jota täytyy "opettaa". Niinkuin tässäkin tapauksessa, kuskimme oli nainen, erittäin hyvä ajaja. Uskomaton kulttuuriero Itä- ja Länsi-Suomen välillä? Vai onko?

Terve! "Kuulemma ihan tavallista Itä-Suomessa....." Mitähän ne "kuulopuheet" nyt ovatkaan? Kyllä vastaavaa tapahtuu ihan joka puolella Suomeamme.

Jyrkille vielä. Kun olet noinkin pitkää matkaa perheen kanssa tekemässä, niin suosittelen käyntiä Matka 2010 messuilla 21.-14.1.2010 Helsingissä. Matkamesuilla eri valtioiden matkailuatoimistot esittelee omia matkakohteitaan varsin laajasti. Joillakin mailla on isot osastot on vielä jaettu maakuntakohtaisiin osastoihin. Viime vuosina mm. kaikilla Baltian mailla, Puolalla, Slovakialla, Slovenialla, Kroatialla, Montenegrolla ja jopa Albanialla on ollut omat osastot messuilla Kreikasta ja Italiasta nyt puhumattakaan.

Jaettava esite- ja karttamateriaali on yleensä ihan eri tasolla kun mitä matkatoimistoista saa ja jos on englannin kielen taitoa on niin kysymyksiin saa vastauksen heti. Esitteistä taas löytyy hyviä nettiosoitteita josta voi vielä tutkiskella kohteita lisää.

Tuli vaan tuossa mieleen kun tuossa pohdin tuota Matkamessuilla käyntiä tai paremminkin käyntipäivää.

Kiitos neuvosta. Juuri tässä vaimon kanssa suunnitellaan tuota matkaa netin ja ASCI:n campingfuhrer Europan avulla. Miten noitten päästöjen suhteen? Olen ymmärtänyt, että ainakin Saksan kaupunkeihin vaaditaan joku päästötodistus. Tarvitaanko sitä muualla - esim. Itävallassa tai Pohjoismaissa? Tuo meidän reitti muotoutunee siten, että mennään ensin Gdyniaan lautalla, sieltä Slovakian ja Unkarin kautta Krotiaan. Sitten Albania ja Kreikka. Kreikasta on tarkoitus lähteä samoja jälkiä aluksi - Kroatia, Slovenia, Itävalta, Saksa, Tanska ja Ruotsi.

Moi!

En haluaisi olle masentava, ja yleensä olen täällä se, joka kannustaa lähtemään aina vain ja minne vain.

Viime kesänä ajoimme itse Kroatian, Montenegron ja koko Albanian rannikon alas, ja sieltä Kreikan kautta Istanbuliin. Matka oli hirmuisen antoisa, mutta se on oikeasti hyvin pitkä ja haasteellinen. Olen siitä myös kirjoittanut viimeiseen Caravan-lehteen, ehkä siitä saa jotain infoa.

Ja jos ette ole aikaisemmin Euroopassa autoilleet, ettekä matkustelleet kuin seuramatkoilla, menee teillä aikaa ja enrgiaa monenlaiseen uuteen, sen lisäksi että teillä on pieniä lapsia. Sen takia haluaisin kannustaa teitä tarkkaan sen miettimiseen, mitä matkaltanne odotatte, oletteko valmiit ajamaan kuinka pitkiä matkoja päivittäin tai jaksatteko ajaa useamman 12h päivän, jotta joka päivä ei tarvitse ajaa. Haluatteko olla pitkiä aikoja paikoillanne, nähdä paljon ja monia paikkoja matkanne varrella vai onko tarkoituksenne vain ajaa mahdollisimman nopeasti määränpäähän ja sieltä takaisin kotiin? Riittääkö käyetettävissänne oleva aika kaikkeen siihen?

Karttaohjelmasta saadut matkakilometrit eivät kerro kuin osatotuuden, aikaa menee yllättävän paljon kaikkeen "pakolliseen", vaikkei tekisi muuta kuin ajaisi. Tiet ovat Slovakiassa ja Puolassa, Kroatiassa, Montenegrossa, Albaniassa ja Kreikassa monesti kiemuraisia ja hitaita, ja matkapahoinvoivan lapsen takia taukoja tulee runsaasti ja ajoon menee yllättävästi aikaa. Pitää hakea ruokakauppoja, uimapaikkoja, polttoainetta, pankkiautomaatteja, yöpaikkoja..

Haluan painottaa sitä, että en missään nimessä tarkoita sanoa, että älkää lähtekö. Meidän perhe on matkustanut neljän lapsen, kaikkien vauvoista saakka, kanssa koko ikänsä pitkin Eurooppaa ja Pohjois-Afrikkaa. Teltassa, junalla, fillareilla, vaunulla ja asuntoautolla. Ja kaikki matkat ovat olleet elämämme parasta aikaa.

Mutta haluaisin vaan kannustaa teitä miettimään mihin olette lähdössä, ja onko se tosiaan sitä mitä te kaipaatte ensimmäiseltä asuntoautomatkaltanne. Sillä kauas on pitkä matka ja se tietää väistämättä lukuisia ja taas lukuisia autossa vietettyjä tunteja. Niin kuin Matti tuossa jo sanokin, Kreikkaan pääsee Italiasta laivalla, monesta kohtaa helposti. Ja tietysti Kreikan lisäksi Eurooppa pursuilee muitakin mielenkiintoisia kohteita:)

Voi olla että tämä tekstini on nyt epäselvää, olemme juuri tulleet asuntoautomatkalta Italiasta kotiin ja väsymys vaivaa, ja mieli poukkoilee. Kirjoitin tämän kuitenkin kaikella kunniotuksella ja ystävällisyydellä ja olen mielelläni antamassa neuvoja noista seuduista ja lasten kanssa kulkemisesta, jos niitä vielä kaipaatte.

t.Kaarina

Hei vielä, sellainen tuli mieleen, että jos vain Kreikkaan haluatte, ettekä halua laivoja käyttää, säästätte uskoakseni paljon ajoaikaa, jos edes toiseen suuntaan ajatte Budabestista moottoritietä Szegedin kautta Belgradiin ja sieltä joko Makedonian kautta Kreikkaan, tai koukkaatte Bulgarian Sofiaan ja siitä alas Rila-vuoriston länsipuolitse kulkevaa, jokilaaksoa seurailevaa tietä, mikä lopulta tupsahtaa Kreikassa Thessalonikiin. Jos siis Puolan, Slovakian ja Unkarin kautta aiotte kulkea.

Itse emme ole Makedonian kautta kulkeneet, mutta ymmärtääkseni tie on kohtuu helposti ajettava ja moottoritietä lähes kokonaan. Joku oikaiskoon, jos olen väärässä!

Serbian kautta tie ihan hyvä ja turvallinen, nukuimme moottoritien taukopaikalla, siellä kymmenien maassa peittojen kanssa nukkuvien serbien ja turkkilaisten seassa:)

t.Kaarina

Kun kyselit myös siitä turvallisuuspuolesta, liitän tähän kopion vastauksesta, minkä kirjoitin viime syksynä ekaa kertaa Kroatiaan lähtevälle, joka kyseli myös turvalisuus-kysymyksiä ja muita haasteita.

"No minäpä aloitan!

Autoa ei kannata jättää syrjäiselle, yksinäiselle paikalle, piipahdatpa huoltiksella kahvilla, jäät yöpymään leirintäalueen ulkopuolella tai käyt tutustumassa kaupunkiin. Huoltiksella valitse mahdollisimman lähellä sisäänkäyntiä oleva paikka. Ja jos yövyt siellä, valitse alue, mikä on ympäri vuorokauden auki, ja mene katuvalojen alle, muiden autojen kaveriksi, eikä rauhalliseen paikkaan, pimeään nurkkaan puskien suojaan.

Älä jätä autoon näkyville mitään, mikä houkuttelisi varkaita. Ei siis ajon aikana irtonaisena kieriskeleviä lompakoita eikä kameroita - joskus varas avaa liikennevaloissa tms autosi oven ja hämmennyksesi aikana nappaa ne, ja pakenee ruuhkaan, eli ovetkin olisi hyvä pitää ainakin suurkaupungeissa lukittuina ajon aikana. Mutta kun eihän sitä aina muista tehdä, niin arvotavaroiden rutiininomainen piilossapitäminen auttaa. Ja kun passipussi ja kännykkä on yöksi tungettu tyynyn alle, patjan ja seinän väliin, on niitä aika vaikea varastaa.

Meillä on autossa hälytin ja kaasuhälytin, ja aina kun yövymme muualla kuin leirintäalueella, laitamme euovien väliin kahleen, ja asunto-osan oveen puukalikan. Kahleen viritämme myös aina jättäessämme auton parkkiin kaupunkiin tutustumista tai vaikka pyöräretkeä, uimassa käyntiä yms varten. Emme ala erikseen miettiä, onko juuri tämä nyt niin "vaarallisen" tuntuinen paikka, että laitetaan kahle, vaan ykskantaan kahle laitetaan aina ja piste. Eipä sitten tarvitse jälkeen päin harmitella, että miksi juuri nyt ei laitettu...

Kerran piipahdimme ex-tempore, ohikulkumatkalla Prahaan iltakävelylle ja syömään. Vartioitua p-paikkaa ei asuntoautolle löytynyt. Niinpä otimme aina kaulassa olevan passipussin ja kameran lisäksi reppuun kannettavan tietsikan, sillä siellä oli valokuvia, mitkä olivat vain siellä. Eli ainoa asia, mitä ei vakuutuksen korvaukset pystyisi paluttamaan. No, ei vakuutusyhtiötä onneksi silloin tarvittu mihinkään:)

Pääsääntönä minusta maailma on etupäässä hyvä ja kaunis, mutta siellä missä liikkuvat suuret turistimassat, siellä liikkuvat varkaatkin. Mitä enemmän maalla ja korvessa olet, sitä harvinaisempaa on minkään tason rikollisuus. Mutta kyllä me auton olemme Casablancan keskustan kaduillekin jättäneet!

Muina haasteina voisi mainita vaikka sen, että etelän maissa, noissa missä leipää leivotaan monesti päivässä, se voi joskus iltasella loppua. Sitä kun leivotaan vain sen verran, mikä sinä päivänä menee kaupaksi, niin joskus hitaat jäävät ilman. Ja siestan oppiminen, sen että kaikki, toisinaan uima-altaita myöten sulkeutuu iltapäivän kuumimpien tuntien ajaksi, voi olla alkuun haasteellista. Myös osa leirintäalueista viettää siestaa siten, että sisäle ei pääse kirjautumaan eikä siellä jo asuva ulos ajamaan siestan aikana. Vuoristoteitä ajetaan pienellä vaihteella alas, eikä maata jarrun päällä. Euroopassa monet moottoritiet maksavat, kertaluonteisen tarran tuulilasiin tai maksukopeilla tapahtuvan ajomäärään perustuvan maksun. Joihinkin nähtävyyksiin, vaikkapa Postoijnan hienot tippukiviluolat Sloveniassa, pääsee sisään vain määrättyyn kellonaikaan lähtevän ryhmän mukana. Vaikka paikka menisi kuudelta kiinni, ja menet sinne puoli viideltä, voi olla, viimeiseen, viideltä lähtevään kierrokseen on paikat jo varattu. Tämä opittu kantapään kautta, kun muinoin Ranskassa jollain luolilla jäätiin ensin sapuskoita keittelemään, ja hupsis, sitten olikin siltä päivältä jo myöhäistä, kun vain aukioloaikaa tuijotettiin...

Joku muu varmaan jatkaa, hyvää matkaa!"

t.Kaarina