Albania

Pääkaupunki Tiranan keskustan yleisilme on nähtävyys sinäänsä. Toisaalla mahtipontisen leveät ja ryhdikkäinä kulkevat venäläishenkiset bulevardit, taustanaan museoita ja patsaita, vallankumousmosaiikkia, tärkeitä rakennuksia. Toisaalla kaupunkia halkova reunoiltaan melko hyvn puleerattu kanava, minkä nurmireunoja kastellaan aamuvarhaisesta ja missä voi hyvin tavata lehmiä ja hevosia laiduntamassa tahi mustalaisia leiritulilla. Ja minkä varrelle on säästetty yksi ainoa talon rähjä, koska siellä asuu perhe vankina verikostoa paossa. Ja niiden kaikkien välissä koko kaupungillinen riemunkirjaviksi sekä pastellivärein maalattuja kerrostaloja, joku ympäriinsä vihreillä nuolilla koristeltu, toinen kolmiuloitteisilla kuvioilla leikittelevä, kaikki kuin suoraan lasten värityskirjan sivuilta.

Ps.Muista varoa puuttuvia viemärinkansia!

t.Kaarina

Bistricajoen alkulähde Etelä-Albaniassa, Sarandasta Gjirokasteriin menvän tien varrella, Muzina-solan tuntumassa. Mielenkiintoinen pistäytymiskohde rehevän tammilehdon keskellä. Hypnoottisesti pulppuava, erikoisen sininen lähde nousee hurjalla voimalla maan uumenista isohkoon lampeen, ja jatkaa kauniina jokena matkaansa. Polkuja purojen varsilla sekä ravintola turkoosina kimmeltävän veden äärellä. Aiemmin paikka on kauneutensa vuoksi ollut suljettuna tavalliselta kansalta, ja varattu kommunistisen puolueen pomojen yksityiskäyttöön.

t.Kaarina

Aivan Albanian eteläisimmässä kärjessä, kirjaimellisesti kivenheiton päässä Kreikasta, löytyy mielenkiintoinen pala historiaa sekä hyvin kaunista luontoa ja maisemia. Butrintin antiikkinen muinaiskaupunki sijaitsi ennen saaressa, mikä nyttemmin on muuttunut niemeksi, jolta riittää upeita maisemia joka suuntaan. Alueelta löytyy kaikenlaista amfiteatterista talojen rauniohin ja museoon, sekä kohteita vielä niemen ulkopuolellakin, mm.eksoottisen lossin kyydissä joen toisella puolen.

Alueen historiassa vilisee nimiä Julius Caesarista Ali Pashaan, "muslimien Bonaparteksi" kutsuttuun mieheen, mutta vaikkei historia niin kiinnostaisi, suosittelen aluetta sen kiehtovan luonnonkauneuden vuoksi. Hyvätasoinen ravintola juuri ennen alueen portteja.

Aja ensin Sarandesta Ksamiliin, minkä pitäisi olla kommunismin mallikylä, mutta vaikuttaa tällä hetkellä erittäin kaoottiselta rakennustyömaalta ja jo ennen valmistumistaan autioksi jääneiden talojen hautausmaalta, vaikka näkyykin olevan eritäin vilkas pieni lomailupaikka. Sieltä tie jatkuu hiekkaisena eteenpäin Butrintiin, mutta kannattaa kysyä paikallisilta neuvoa, sillä opastusta ei ollut ainakaan tänä kesänä.

t.Kaarina

Rannikolla , Vloren kaupunkin edustalla voi piiloutua aivan korpeen, ja etsiä itselleen aution rannan tahi kävellä puista kävelysiltaa pitkin pieneen saareen, missä sijaitsee vain pieni ortodoksi-luostari sekä kirkko saaren toisella puolen, metsäpolun päässä. Tunnelma tällä pienellä niemellä on hyvin erikoinen, ja välillä karavaanarin valtaa epäusko, voiko eteenpäin ajaa, onko tien päässä mitään, tai onko tietä edes olemassa. Uskaltaako siellä ainakaan yöpyä, saako tänne ajaa. Mutta ajokelpoinen reitti löytyy, toisinaan yleistä uimarantaa pitkin kun tie on remontissa kokonaan, ja sieltä korvesta löytyvän talorykelmän keskeltä paikalliset hakevat englannin taitoisen tytön, ja selviää, että tottakai niillä autioilla rannoilla voi turvallisesti nukkua. Toki rannoille voi tulla paimen lehmälauman kanssa tai paikallinen perhe potkimaan palloa, luostarista lupasivat vettä, ja erikoisempaa paikkaa saa euroopan mantereelta hakea!

Vloren kaupungissa lähde seuraamaan Plzhi i Vjeter-rannan opastetta, ja sen jälkeen kysele.

t.Kaarina

Jaa'a. Kunpa kujiskin joskus oppisi näkemään sen metsän puilta.

Hei, olemme lähdössä 9.6. Balkania kohti asuntovaunulla. Kaksi kertaa olemme käyneet jo Kroatiassa ja Sloveniassa ja piipahtaneet kerran Kotorissa. Nyt on tarkoitus ajella uusiin maihin, Bulgariaan,Romaniaan,Makedoniaan ja Albaniaan. Minua alkoi ykskaks hirvittää Albanian tiet ja tieyhteydet Makedonia-Albania. Mikä mahtaa olla teiden kunto? Kaksi camping-aluetta löysin Albaniasta, ovatko ne muille tuttuja? Toinen Durresissa , Pa Emer ja toinen Bushat Barbullush. Entä onko kokemuksia Romanian ja Bulgarian camping-alueista.

matkakuumeterveisin Marjo-Riitta

Albanian leirintäalueet taitavat olla lähellä nollaa. Tuo Bushatin alue on todennäköisesti se ainoa minkä löysimme. Paikka on noin 15 km päässä päätieltä omakotitalon piha. Sinne mahtuu nelisen yksikköä. Portti oli tiukasti kiinni eikä avaajaa tullut, joten jatkoimme matkaa. Jos joku käy siellä niin paluu ehdottomasti samaa reittiä päätielle. Me emme palaneet samaa reittiä ja "tie" muuttui aivan mahdottomaksi varsinkin joen ylittävä "silta". Albaniaa en suosittelisi isolle m-autolle enkä vaunulle. Retkiautolle ihan varteenotettava oikaisu mm. Makedoniaan jonka selvittää tarvittaessa päivässä.

Romaniaa voisi mielestäni verrata Puolaan. Leirintäalueita on ja ihan kelvollisia matkaajalle. Koko loman viettoa en niissäkään suosittele (miksi sinne menisikään vain yhdelle leirintäaleelle majailemaan?). Ehkä Mustan meren ranta olisi poikkeus. Ei nykyään ihmeellisiä rahastusmaksuja. Muista tullissa vinjetti. Ruoat voi ostaa vaikka CarreFourista. Polttoainetta löytyy ja maksukortit käy. Suosittelen.

Bulgariasta ei oikein löytynyt alueita ja niidenkin taso vielä mallia "itä-blokki". Tullin jälkeen vinjetti. Tiet kelvollisia myös vaunulle molemmissa maissa.

@seppo

Albaniasta ei näy löytyvän AC:n mukaan kuin kaksi leirintäaluetta kun taas Bulgariasta niitä löytyy AC:n mukaan jo 20 kpl.

Kiitos vastaajille. Pitää vielä hioa reittisuunnitelmaa. Jospa Albanian puolella piipahtaisi vain autolla, ilman vaunua. Montenegro pitää koluta tarkkaan, vaunu camping-alueella ja autolla ajella ympäriinsä.

Marjo-Riitta

Hei! Ajoimme viime kesänä Albanian rannikon pohjoisesta aina sinne eteläisimpään kärkeen, missä on Butrintin muinaiskaupunki, ja sieltä Gjirokasteriin ja sitten Kakavien rajalta Kreikkaan. Albania oli kiehtova maa, mutta vaatii seikkailumieltä. Me näimme yhden cämping-kyltin (mutta en tiedä mitä se piti sisällään) ja nukuimme yön siellä eteläkärjessä Ksamilissa Camping Paradisella. Se oli kaunis lahdenpohjukka upeien uimarantoineen, niitty, kahvila ja vessa, aidatulla alueella.

Muuten nukuimme hotellin pihalla, autioilla rannoilla ja ADRAN pihalla Tiranassa, koska osallistuimme siellä hyväntekeväisyysprojektiin. Tiranassa suosittelisin lentokentän vartiotua p-paikkaa yöpymiseen, ja päivävierailuunkin.

Albaniassa emme kohdanneet mitään meitä uhkaavaa. Ihmiset ovat väsyneitä maassa vallinneeseen/-tsevaan tilanteeseen, mutta hyvin ystävällisiä. Tiet ovat keskimäärin hyvin hitaita ajaa, niitä pikkihiljaa uusitaan, mutta ajavathan siellä bussitkin, joten toki vaunullakin pärjää.

Ehkä yöpyminen ilman leirintäalueita on vaunulle hankalampaa kuin asuntoautolle, koska meillä autossa on suihku ja kenties isommat vessa-ja harmaavesi säiliöt, ja tietenkin viemme vähemmän tilaa, joten konkreettisesti p-paikkaa on helpompi löytää. En kuitenkaan näe mitään estettä sille, etteikö kekseliäs ja seikkailunhaluinen vaunuilija voisi Albaniaa tutkia. kaikki on tietenkin siitä kiini mitä lomaltaan haluaa, ja kaikki aiempi matkailukokemushan on avuksi mitä oudompiin paikkoihin ollaan menossa.

Romaniaa olemme kiertäneet pohjoisen Maramuresissa ja muutoinkin seuduilla missä vähemmän matkaillaan, sillä 4v sitten reissullamme siellä löysimme vain yhden avonaisen alueen, ja max 10kpl muita matkailukulkineita. Kaikkialla löysi kuitenkin aina helpostikin, paikan yöpymiseen. Maramures on seutu minne kannattaisi kiirehtiä, siellä elämä on pysähtynyt n100v taaksepäin..esim hevoskärryillä kuljetettiin tukkipuut, muuttokuormat kuin heinätkin, mitkä tehtiin viikatteilla...lehmät kulkevat itsekseen iltaisin laitumilta kotiin jne...Uskomattoman kiehtovaa!

Bulgariassa tutustuttiin viime kesänä Rilan luostariin ja Rila-vuoristoon, eksoottista ja kiehtovaa sekin. Siellä luostarin takana on leirintäalue.

Vastaan lisää, jos osaan ja haluat jotain kysyä:)

t.Kaarina

Hei vielä, löysin tämmöisen tekstin, minkä olen kirjoittanut reissun päältä viime vuonna!

"Meidän reissu on nyt kahta viikkoa vaille loppu, ja ollaan eilen vasta tultu Turkkiin Kreikasta. Ei olisi pitänyt ostaa koko Turkin opaskirjaa, nyt olisi kova hinku muuallekin kuin Istanbuliin, mutta toivottavati elämää on paljon edessä päin. Nyt 60km Istanbulin länsipuolella ihmettelemässä mitä tehdään. Istanbulin cämppärit on kuulema lopetettu, ja niiden päälle rakennetaan hotelleja. Ajetaan varmaan lentokentän parkkiin, jätetään auto sinne pariksi yöksi, ja mennään metrolla keskustaan hotelliin.

Vaikka lentämisen sijaan likkuukin autolla, ei sielu ehdi tarpeeksi hyvin mukaan..sveitsi, italia, kroatia, bosnia-hercegovina, montenegro, albania, kreikka ja turkki...siinä on loppujen lopuksi ihminen kovan työn edessä, kun yrittää opetella uutta kulttuuria tuon tuosta! Mutta onpa mielenkiintoista!

Albania oli pääkohteemme, hyvin erikoinen ja hyvin mielenkiintoinen maa. Pääsimme näkemään sitä nyt myös sisältä päin, sillä asuimme 4 yötä Tiranassa Adran pihalla asuntoautossa. (Adra on adventtikirkon maailman laajuinen hyväntekeväisyyssysteemi tms,) ja teimme muutaman päivän hommia muiden suomalaisten kanssa. Purimme yhden maalaiskoulun ja klinikan sisuksen, ja muutimme klinikan toisiin tiloihin remontin alta. Ranskalaiset tulevat jatkamaan työtämme aloittaen uuden rakentamisen.

Albanian erikoisuus alkaa siitä, että kun sanoo "joo" ja nyökyttää päätä, tarkoittaa se albaniaksi "ei". Pitää sanoa "poo" ja pyörittää päätä antaessaan myöntävän vastauksen!! Heko heko, ei tahtonut mennä kaaliin, ja niinpä kaupoissa esim. tuli monta hämmennystä myyjän kanssa, kun pyydettyäni vaikka jugurttia, ja myyjän näyttäessä sitä sanoin että joo...ahaa enkö haluakaan sitä?..joo joo...ei...ja sitä rataa..:)

Maassa ei ole juuri minkäänlaista infrastruktuuria, ihmiset eivät näytä tietävän, mitä uudella vapaudella, sillä ettei kaiken kieltävää ja sulkevaa kommunismia enää ole, voisi tehdä. Liikennesääntöjä ei ole, punaisia päin kuuluu ajaa, risteykset tulevat niin täyteen, että niiden tyhjääminen kestää lopulta iäisyyden. Työmaalle ajaessamme näimme joka päivä miehen, joka oli ryhtynyt itsenäiseksi liikennepoliisiksi, ja kertoi pelastaneensa monia ihmishenkiä.

Pääkaupunki Tiranan kerrostalot on maalattu räikein ja helein värein ja erilaisin kuvioin, kuin lasten värityskirjasta. Meidän maamerkkimme oli keltainen talo vihreillä koko talon kiertävillä nuolilla. Kaupunginjohtaja on kuulema taiteilija joka halusi harmauden pois.

Keskusbulevardi on siisti viherkaistale kanavan varrella. Sinne on kuitenkin säästetty yksi vanha röttelö, talo missä perhe asuu verikoston vuoksi vankina omassa kodissaan, vuosikausia jo. Ja mustalaiset pesävät pyykkiä jalkakäytävällä. Ja lehmiä ja hevosia voi olla laiduntamassa keskusbulevardilla, tosin vain muutamia.

Lastenkodin lapset kerjäsivät hellyyttä, nauttivat kättelyistä halauksista ja iloisista leikeistä, mitä ohjasimme. Ovat siis saaneet hoitajilta hellyyttä, kun sitä osasivat pyytää ja ottaa vastaan!

Kuoppia pitää varoa, niin maanteillä, kaupunkien kaduilla kuin jalkakäytävillä. Viemärinkannet puuttuvat kaikkialta, samoin kaikenlaisia muitakin monttuja, todellisia vaaroja, esiintyy säännöllisesti, eikä niistä varoiteta etukäteen. Tarkkana siis pitää olla, kun joku lähtee ohittamaan sinua, kiilten reunaa, mutta siellä on ammottava avokaivanto...

Ajamiseen pitää varata ruhtinallisesti aikaa ja hermoja. Matkamme työmaalle oli20km ja kesti tunnin. Keskivauhtimme koko maassa oli neljänkympin luokkaa. Siis kuoppia, kuoppia ja kuoppia. Ja tiet keskimäärin niin kapeiksi rakennettuja, ettei vihollisen tankit mahdu niillä ajelemaan.

Mutta luonto on uskomattoman kaunis. Sääli ettei ollut maasturia alla, nyt jäi vielä puolet maasta näkemättä sen ja ajan puutteen takia. Ja ihmiset ovat ystävällisiä, matkailijasta pidettiin hyvää huolta, mutta ei tuijotettu, saimme olla harvinaisen rauhassa. Mutta kun kysyimme neuvoa, englannintaitoisia ihmisiä haettiin kodeista ja kaupoista asioita selvittämään.

Köyhyys on suurta ja kaupungissa se näkyi eniten. Siellä huomasimme myös agressiivisuutta joidenkin ihmisten katseessa, vaikeiden aikojen ja tulevaisuuden uskon puutteesta arvatenkin johtuvaa.

Mielellään ihmiset juttelivat kanssamme, halusivat tietää mitä pidämme heidän maastaan, ja jotkut sanoivat albanialaisten olevan todella väsyneitä. Mutta ystävällisä, korostan vielä.

Reittimme kulki länsirannikkoa alas aivan maan eteläisimpän kärkeen, kreikan rajalle Butrintin muinaiskaupunkiin asti, ja sieltä takaisin päin sinisen silmän lähteen kautta Gjirokasterin kaupunkiin ja sieltä Kreikkaan Kakavien rajan kautta. Kivoja nimiä oli matkan varrella, niin kuin Himare,Poro, Sarande ja Karaburunin niemi:)

Näimme Albaniassa muutaman leirintäaluekyltin, mutta en tiedä mitä niiden taa kätkeytyy. Paitsi sen viimeisen, missä nukuimme "kommunismin mallikylä" Ksamilissa. Camping Paradise oli nimensä veroinen, kaiken sen järjettömän näköisen keskeneräisten talojen viidakon jälkeen. Siis pieni niityn palanen uimarannan ja kahvion vieressä. Vessat varusteena.

Nukuimme myös uimarannalla, siis ihan suoraan rannalla, albanialaisen perheen kaverina, ja Vloren takana pienen luostarisaaren edustalla, autioll rannalla, mihin kyläläiset meidät ohjasivat, aivan korvessa. Ja aamulla meitä opastettiin kävelysillan päässä olevaan saareen, sekä sen vanhoihin ortodoksiluostari-kirkkoihin. Ja sitten uimme autioilla rannoilla muutaman albaanin kanssa.

Matkailullisesti Albania on tavallaan hyvin vaativa ha haasteellinen maa, mutta erittäin antoisa. Ja sinne kannattaa mennä nyt, jos haluaa autioita rantoja, väljiä sääntöjä ja muutenkin väljää matkailua. Sillä se on luonnoltaan ja kulttuuriltaan NIIN antelias maa, että kyllä sen kohta muutkin hoksaavat. Nyt näimme tasan 10 matkailuajoneuvoa plus pari puolalaista maasturia, ja olimme siellä sentään 9 vrk.

Taisi tulla romaani, lukekoon ken kiinnostuu, kerron mielellään lisääkin jos joku haluaa.

Nyt uimaan, ja sitten Konstantinopoliin, Hannu varasi meille parvekkeellisen huoneen pienestä vanhasta talosta, maisema Siniselle Moskeijalle.

T: Kaarina"

Hei, kiitos vastauksestasi, siinä oli paljon tarpeellista tietoa. Ei minua niinkään hirvitä turvallisuus tms., vaan se teiden kunto. Lentokentän parkki kuulostaa just sopivalta Tiranassa oleiluun. Katsotaan miten reitti kehittyy.

terv Marjo-Riitta

Hei, hieno kuvaus Albaniasta, kiitos!

terv Marjo-Riitta