Bulgaria

Rilan luostari, Rilski Manastir, on Unescon suojelukohde reilut 100km Sofiasta etelään. Sijaitsee lähes erämaassa, kapean metsäisen laakson perukoilla, pienen kohisevan virran varrella, taustanaan lumihuippuiset vuoret. Perustettu 900-luvulla ja ollut merkittävä mm.säilyttämään bulgarian kieltä ja kulttuuria ottomaanien hallitessa maata. 300 munkin huoneet, koko rakennusta kiertävine katettuine parvekkeine aukenevat kivetylle sisäpihalle, minkä keskellä kirkko. Illalla rauhallisinta.

Luostarilta lähtee kaunis niittyjen ja metsien läpi kulkeva polku luostarin perustajan St.Ivanin haudalle, Grobyat na Sv Ivan Rilski. Ainakin 40min yhteen suuntaan.

Luostarilta tie jatkuu, vaikkei heti huomaisikaan, vielä viitisen km ylämäkeen, Tien päädystä lähtee vaelluspolkuja, siellä on pieni ravintola, joki ja alppiniittyjä, mihin bulgarialaiset tulevat nautiskelemaan raikkaasta vuori-ilmasta ja upeista maisemista. Vaikkei vaeltaisikaan, kannattaa tulla nautiskelemaan pysähtyneestä tunnelmasta.

Meidät houkuteltiin vuoren pohjoispuolelle, missä Sapareva Banjon kylästä lähtee parikin opastetta ylös vuorille, 10km päähän. Yksi kylteissä mainittu nimi on Paniciste, muuta tekstiä mahdottomasti, osin kyyrillisin kirjaimin, mutta kaikki kyltit Saparevassa, missä lukee 10km, vievät tuonne vuorille, mistä pääsee kävellen tai hiseillä ylängölle, missä sijatsevat kuuluisat Rilan järvet. Seven Rila Lakes kun sanoo, ainakin osa paikallisista ymmärtää.

Tie nousee mutkaisena ja osin huonokuntoisena ylös, ja ennen loppuaan sen varrella on Rilan kansallispuiston opastuskeskus. Siellä kannattaa pysähtyä tutkimaan isoa, seinällä olevaa karttaa, sillä vaelluskarttoja EI alueella myydä. Ystävällinen nainen kertoo englanniksi kauanko minkäkin polun kulkemiseen täytyy varata aikaa. Kannattaa ottaa kuvia kartasta vaikka reitit on merkitty maastoon erivärisillä symboleilla. Opastuskeskus myös neuvoo, mihin pitää ajaa, jos haluaa aloittaa retkensä hisseillä tai jos retkensä haluaa aloittaa kävelle, vesiputouksen kautta. Neuvoa täällä kyllä tarvitsee, sillä tekstit tien varsilla tuntuvat aika sisäpiirin touhulta:) Meille jäi lopulta vain 5 tuntia valoisaa aikaa kävellä, mutta siinä ajassa ehti "vesiputosreittiä" aloitaen nousta tunturiylängölle ja nauttia aivan mielettömistä maisemista hyvin kauas, sekä ihmetellä vapaasti laiduntamaan tuotuja hevoslaumoja, savuntuoksuista erämaahotellia, kuusikoita, kivikkoja, erikoisia kasveja. Täällä on helposti löydettävissä suuren seikkailun ja todella ison erämaan tuntu, vaikka viikonloppuisin paikalliset tulevatkin siitä sankoin joukoin nauttimaan. Hieno seikkailukohde!

t.Kaarina