Kesäretki 2009

15/6. Ajoin yksin M/S Finnmaidille Vuosaaren satamasta. Ulpu jäi vielä tienaamaan reissurahoja ja lentää kymmenen päivän kuluttua Wieniin, josta jatkamme sitten yhdessä matkaa. Lähtöpäivänä Helsingissä koleaa ja tuulista, vettäkin ropisee ja kaiken kaikkiaan kamala keli. Otin mukaan lämmikkeeksi Littupullo-Larsseenin jämän kotikaapista ja seurustelen sen ja näppiksen kanssa tässä vähän aikaa kunnes lähden katsomaan minkälaista eväspuolta alukselle on varattu.

Olihan siellä evästä kiitettävän runsas valikoima, mutta maustamisen olivat ohittaneet tyylikkäästi. Luulen laivamatkasta tulevan aika yksitoikkoisen, kuten niin aina ennenkin. Pitkään pähkäilin, jotta olisinko lähtenyt ajamaan Via Balticaa, olisi siinä ollut ainakin ratin vääntöä aikansa kuluksi. Noo, vuorokausi ja olen Saksassa ja Fiatin puikoissa.

Tylsä päivä aluksella ja sitten illalla puoli kymmenen aikaan lähdin ajelemaan Travesta kohti etelää. Oikeastaan oikein hyvä iltasella ajella kun aluksella vuorokauden löhöili. Illan pimetessä liikennettä oli vielä melkoisesti. Aika monet rekat olivat oikein juhlavalaistuksessa. Hyvä niin, valoa pimeyteen. Puoli yhteen yöllä köröttelin rekkojen kanssa sataa ja sitten päätin jäädä eräälle 'rastille' nukkumaan.

Aamusella kahvit ja pikkuteitä saksaa alaspäin. Lidlistä juoma- ynnä muita täydennyksiä. Mahtavan kivoja pikkukyliä matkalla ja rehevän tuoksuista maalaismaisemaa. Välillä mentiin niin viidakossa, että tomppa luuli yön tulleen ja pani itsensä yövalaistukseen. Kyllä tämä saksalainen liikennöinti on mun mieleen. Ajetaan reippaasti, muttei puolalaisesti. Fiatti kulki joustavasti liikennevirran mukana nopeuksilla 0-130km/h. Oiskohan menny kovempaa, en kokeillu.

Neljän paikkeilla ankkuroin Moselin rannalle ja Elzin linnan alapuolelle Camping Burgeniin. Antoivat oikein suomenkielisen käyttäyttäytymisohjeen. Saksalaiset ovat tosi tarkkoja kun sille päälle tulevat. Pikkunen musta koira pääsi vapaana kakkimaan nurmikolle ja sen sitten joku Frizi huomasi ja rupesi peräämään mustan pikkukoiron omistajaa korjaamaan lemmikkinsä tortut. No joo , torttupartio perustettiin ja viittoiltiin ja huudeltiin paskojen sijaintia. Ja paskat, paskoja ei löytynyt.

Ilma on kuin morsian. Lämpömittarin anturi varjon puolella ja ehdottaa kahtakytäneljää ja rapioita. Cimarosa Merlot 2008 alkuperä Australia, Lidlistä ostettuna 1,99€ menetteli tuohon hintaan.

Aamupuuhastelun jälkeen suunta Elzin linnalle. En meinannut päästä sinne asuntoautolla tiukan portin kautta, josta tomppa kehoitti menemään. Läppärikartta avuksi ja toinen lähestymis-suunta ja se onnisti. Nuo kivikasat aina nähtynä hiljentävät jotenkin, niin tämäkin. Uskomattoman mahtavalla paikalla upea linna. Yleensä linnoille kiivetään ylämäkeen, tänne laskeuduttiin aika jyrkästi alas laaksoon. Takaisin tullessa ylämäki pani tosiaan pumpun tikittämään. Non-Stop pikkubussi ajoi laiskoja mennen tullen parkkipaikalta muutamalla eurolla. Pikkusen harmitti koululaisryhmä joka tunki sisälle samaan aikaan. Odottelin rauhassa ja totesin seuraavan englanninkielisen opastuksen olevan täynnään japanilaisia. Meitä oli muutama 'valkoihoinen' joukossa samassa ryhmässä. Hitto, opas kun kertoi historiikkia niin japanilainen opas tulkkasi sen vielä omalle porukalleen, rasittavaa kuppaamista. Kyllästyin ja liityin toiseen porukkaan joka oli jo poistumassa linnasta. Paljon jäi varmaan näkemättä.

Juhannusaatto. Eilen ajelin Reinin vartta muutaman kilometrin Koblenzistä itään ja näin kukkulan päällä mielenkiintoisen näköisen linnan. Ajattelin, että jaksaisikohan sinne kävellä koska kämppäri pitäisi olla vain muutaman kilometrin päässä. Serpentiiniä kukkulaa ylös ja yllätys oli suuri kun tomppa ohjasi kämppärin koordinaattien mukaan suoraan linnalle ja sen vieressä olevalle kämppärille. Respan isäntä ohjasi peremmälle ja kysyipä, että mistä ikkunasta mieluummin maisemia katselen, jotta ohjaisi kulkineeni oikeaan suuntaan. Tuulilasista sitten avautui mahtava näköala Reinille ja Koblenzin kaupungin reunamille. Kämppärin nimi on Campingplatz Burg Lahneck ja tarkemmin N50°18'19 E7°36'46. Tuoreet sämpylät aamuksi ja nautiskelemaan. Satuin saamaan varmaan sata neliötä nurmikkoa ja vapaata näköalaa alas joelle. Oliskohan paras paikka missä ikinä olen ollut. Ehkä kuitenkin Kroatian Hvarin saari on ykkönen, mutta tämä tulee varmana kakkosena, toistaiseksi.

Lahneckin linna oli aika pieni, mutta siellä oli paljon ilmeisesti alkuperäistä esineistöä. Oikein hienoihin kammareihin täytyi laittaa oikein huopatöppöset kenkien päälle. Ohjattu opastus oli tällä kertaa saksankielinen, mutta opas antoi minulle englanninkielisen opasvihkosen käteen. Linnan kupeessa on ravintola näköalapaikalla kuten myös kämppärillä. Vieressä on vielä joku allasuimala ja näytti pieni vesiliukumäkikin siinä olevan. Ei lainkaan häirinnyt rauhallista leirielämää, joskaan siellä ei juurikaan väkeä tuntunut olevan. Oikein mukava kokemus leirintäalueesta, linnasta ja näkymistä. Suosittelen.

Aamukahvit kera tuoreiden sämpylöiden ja sitten leirin purkuun, vaikka ei yksin liikkuvalla ympärilleen paljon keräänny. Toivotettiin kaiket hyvät kämppärin isännän kanssa puolin ja toisin. Lähdin ajamaan Reinin vartta kohti Lorelayn joikuja mahtavissa jokimaisemissa halki pikkukaupunkien. Ilma oli minulle passeli. Puolipilvistä ja vähän yli kahdenkymmenen. Ulpu soitteli Suomessa satavan ja olevan koleaa, harmi kesäilijöille. Reinin reunoja ajelin kunnes Neckar-sivujoki lähti omaa uomaansa. Bongasin etukäteen Neckarin varrella olevan ainakin 4-5 linnaa, jotka ovat matkan varrella. Asetuin parkkiin Heidelbergin kaupungin kupeessa olevalle kämppärille katsellen joenrannalta kun jokilaivat liikennöivät Neckaria pitkin ees sun taas. Harvalla kämppärillä sisältyvät kirsikat hintaan, mutta tuossa oven edessä jokirannassa kirsikkapuu odottaa hedelmiensä poimijaa. Paljon siitä on varmaan jo kerätty, mutta mustanaan niitä vielä siinä on. Tässä ollaan kulkineilla jokirannassa peräkkäin kun pienen talon porsaat. Näkyipä Solifer-vaunukin SFC-lätkineen olevan paikalla. Rakastuin respan tyttöön, näin ihan ohimennen sanottuna.

Neckaria pitkin edelleen läpi pienten pittoreskien kylien. Sitten löytyi Bad Wimpten, pieni kaupunki, jossa täytyy asua vain onnellisia ihmisiä. Kauniita asumuksia vanhassa kaupungissa ja porrastetusti ylöspäin vievällä linnan kukkulalla. Siistiä ja mielikuvituksella laitettuja istutuksia.

Kämppäri tavallinen, mutta mielenkiintoa elämään toi pari päsmäriä, naisia tietenkin. Pidättelin naurua kun katselin ämmien, anteeksi naisten kaksin käsin huitomista ja möykkäämistä urholleen, kun he yrittivät ratin takana noudattaa kuuliaisesti ohjeita ja saada tasaiselle kentälle kulkineensa sijoitettuansa. Eihän tommosella möykkäämisellä ja ohjaamisella mitään valmista tule.

Kahdeksan pintaan ryhdyin sulkemaan ikkunoita laskien niitä alas, mutta yksi luukku ei meinannut toimia, ei sitten millään. Viereisestä vaunusta hollantilainen papparainen tuli öljyymään liukumekanismin ja se rupes sillä vorkkimaan. Palkitsin bissellä ja parit small- tolkit siinä vielä heitettiin.

Mussun kanssa puheltiin puhelimessa ja siitä tuli kiva fiilis. Viikon päästä Wienissä tavataan. Ajelin kohti Passauta joka on aivan Tsekin ja Itävallan rajalla. Katsoin kartasta kämppärin Tsekin puolelta ja suunnistin sinne. Oikein kiva paikka järven rannalla, hollantilaisten hallinnoima näytti olevan. Ilmainen W-lan yhteys piristi muuten sateista päivää. Vettä tosiaan satanut koko yön ja aamun. Kulkineesta juurikaan ulos voinut mennä. Traktorilla vetivät yhden vaunun rannasta pois. Omistaja ei yrittänytkään omalla autollaan märästä nurmikosta vedellä.

Hieman säälitti katsoa ison teltan purkuoperaatiota vesisateessa. Nuortaparia taisi ottaa niin paljon päähän, että he vain naureskelivat puuhastellessaan. Oikea asenne silti.

24/6. Syntymäpäivä. Koko yön satanut ja Suomessa senkun aurinko paistaa. Uloskirjautuessani respan tyttö sanoi lähetevänsä mukaani jos Suomeen olen menossa. Pari yötä siinä muuten ihan kivassa paikassa riitti ja lähdin takaisin Itävaltaan. Sade poutaantu välillä, mutta Tonavan varrella se taas alkoi. Nyt vasta sateen vaikutukset alkoivat näkymään, eli tienoolla on satanut ilmeisesti jo pitempään. Tonava tulvi paikoin pelloille ja ensimmäinen kämppäri minkä otin kohteeksi oli veden alla ja tietenkin suljettu. Siirsivät traktoreilla mökkejä ulos alueelta. No sitten panin tomppaan uudet koordinaatit ja menoksi. Sekin oli suljettu. Ei ne siellä muuten hukuksissa olleet, vaan vesisysteemit olivat menneet sekaisin. Sitten seuraavaan joka oli täynnä ympäristön vaikutuksen vuoksi. Tämähän meni ihan ajeluksi. Niinkuin ajattelin hissun kissun ajella Wieniin lauantaiksi mussua vastaan. Nyt olen keskiviikkona Wienissä ja kaatosateessa, kliffaa hei. Kohta mä olen oikeesti viinissä. Matka tänne oli yhtä umleitungia, eli kiertotietä. Tiet oli useasti poikki, tai siis veden alla. Wieniin saapuessani sekoilin totaalisesti kaatosateessa kun tompan osoittama reitti oli suljettu. Tein U-käännöstä kun vastaan tuli ystävällinen porukka autolla ja viittoili avaamaan ikkunan, no minä avasin ja he kysyivät olenko kämppärille menossa, no olin. He pyysivät ajamaan perässä ja noin kolmen kilometrin päästä olin portilla. Vinkkasin kiitokseksi kun he jatkoivat eteenpäin. En tiedä minkälaisen mutkan he vuokseni tekivät, mutta hyvältä tuntui kun tulin autetuksi.

Kumisaappaita ei tietenkään ollut mukana, mutta sandaaleissa ei niin väliä vaikka nilkkoja myöten kahlaili. Piironki on ihan vinossa toistaiseksi ja odottaa lintallaan sateen lakkaamista jotta pääsen laittamaan pyörien alle sopivia korotuksia. Aamusella kävin suihkussa ja nyt toisen kerran sitten luonto päätti mut kastella, vielä syntymäpäivänä. Mitä pahaa mä olen tehnyt.

Aika poutaiselta, mutta kostealta näytti aamu. Vastapäätä italialainen a-auto oli lähtemässä pois, mutta kaivautui paikalleen. Tunnin verran yritti monin keinoin päästä ylös ja työntöapuakin oli vaan ei noussut. Lähtivät sitten jonnekkin ja jättivät piironkinsa juntturiin. Päivästä tuli oikein kaunis ja helteinen. Nurmikentät kuivuivat hyvää vauhtia kunnes hiostavan ilman myötä tuli ukkoskuuro ja siinä sitä oltiin taas. Makaroonit tulivat retkeltään ja jo hieman kuivunut paikka oli jälleen likomärkä. Sitten alkoi kaverilla kaivaminen ja tunkin nostolla pyörien alle jotain laittaminen. Ei noussut. Minä uhrasin muovimattoni ja lopuksi vielä hinausköyden, joka muuten meni poikki. Joku saku tuli pakullaan hinaamaan ja nousihan se lopuksi monen virityksen jälkeen.

Pari suomalaista autokuntaa paikalla. Tässä on paikalla oma vesipiste ja sähköt. Onpahan vielä maassa tyhjennysluukku johon voi rojut laskea. Yli kaksimetristen pensasaidan ympäröimänä pesin ajankulukseni pikkupyykkiä ja ne ehtivät poutasään aikana myös kuivua.

Ei ole totta. Myöhään illalla jo nukkuessa ollessani italialaisen kaivamaan peltoon oli tullut toinen italialainen. Pimeässä ei kai peruuttaessaan nähnyt mihinkä kynnöspeltoon itsensä lykkäsi. Näyttää pyörät osuneen hieman viereen edellisen pyöräurista, joten heillä on toivoa päästä siitä kunnialla pois. Respasta tuoreet aamusämpylät ja päivä on polkaistu käyntiin. Mutta muuten päivä meni löhöillessä ja lähiympäristöön tutustuessa.

Nyt olen nähnyt sen kuuluisan Itävallan kyläpääskyn jolle Strauss oikein sävelsi hienon valssin. Tää kyläpääsky oli sellainen satakolkytkiloinen merinorsu. Koko yön ottivat kuppia porukalla ja turisivat aamuviiteen. Jostain syystä tämä pääsky oli päättänyt tulla ulos nukkumaan makuupussiin. Tipu oli kierinyt aamukahdeksalta ajotielle ja oli kännissä kun käki. Porukat yritti poloista kierittää takaisin vaununsa viereen nurmikolle.

Mussukin se sieltä iltasella tulee riemastuttamaan minua olemuksellaan. Kuohujuomaa on viileässsä ja Mozartin kuulia myös, Itävallassa kun ollaan. Kuohujuomalasit on tiskattu ja kiillotettu. On muuten kiillotettu vielä veski ja lusikkalaatikko. Vuodevaatteet vaihdettu, että luulisin pääseväni aika pienillä huomautuksilla. Ikinä täydelliseen suoritukseen tietenkään yllä. Mussun kanssa hiostavan päivän iltaa vietimme ja jossain alkoi jyrisemään oikein kunnolla.

Mussun kanssa aamutoimet ja kohti Grazin kaupunkia jonka kupeessa Ulpun vanha opiskelukaveri asuu ukkoineen ja sinne tervehtimään heitä. Tomppa löysi, joskin ajatti todella kapeita polkuja välillä. Kiva talo heillä upealla tontilla. Terassin kattona rypäleköynnös. Sitten taas mutkateitä isojen purojen vartta pitkin ja välillä kiipeilyä yli kilometriin upeisiin maisemiin hienoja maisemia katsomaan. Lunta oli vielä paikoin vuorten kupeissa. Kirotut voimakkaat sadekuurot häiritsivät enemmän kuin vähäsen maisemista nauttimista. Ajoissa painuttiin pikkuselle kämppärille Hallstatin lähelle.

Hallstatt, tosi idyllinen pikkukaupunki vuorien ympäröimien järven rannalla. Auto parkkiin ja kaupunkiin kävelemään. Totesimme, että sielläkin täytyy asua vain onnellisia ihmisiä. Jatkettiin Zell am Seehen ja Sport Campingiin. Iso ja siisti alue jossa on kaikki ja kaikkea. Maksoikin yli kolmekymppiä, mutta saipahan peseytyä marmoritasoilla. Ravintolassa meitä viihdytti kansanmusiikkia musisoiva nahkahousuinen hanuristi letkeillä kappaleillaan. Wieninleike oli nautittava ja se oli tosi hyvä. Sitävastoin Ulpun kala-annos ei kuulemma ollut järin maittava. Ostimme jälkkäriksi alueen marketista Amarettopullon josta napanderit ja sitten nukkumaan.

Kävin komeissa suihkuissa, tai yhdessä niistä ja tulin näpyttelemään tätä kun muutenkin avasin koneen alueella toimivan W-lan yhteyden vuoksi. Kahvin keittoon ja sitten kohti Grossglockner- solatietä ja kohti Italiaa.

Grossglockner oli vaikuttava. Upeita maisemia ja mielenkiintoisia serpentiinejä. Jarrut oli kovilla. Yöpyminen Campeggio Olympia.

Ledro järven rannalla olimme kolme päivää. Kiva aikas rauhallinen paikka suoralla järvinäköalalla. Campeggio Al Lago. Lahdenpoukaman toisella puolella ravintoloita ja kaikenlaista elämää. Kova helle. Kolmeakymmentä astetta mittari näytti.

Gardajärven reunaa alaspäin. Kauniita maisemia ja mielenkiintoinen rantatie, turisteja vain liian paljon. Yöpyminen suurella teollisuuskämppärillä järven eteläosassa. Helle jatkuu. Saavuimme Lazise nimiseen rantakaupunkiin Gardan rannalla, jossa taisi olla parikin kämppäriä. Valtavan kokoinen kämppäri, mutta kamalat sapuskat ravintolassa. Illansuussa lähdimme pikkusen kylille kävelemään ja näimme muurin ja tornin. Sitä kohti sitten. Yllätys oli suuri kun muurin portin sisäpuolella avautui Lazisen vanhakaupunki lukuisine ravintoloineen ja pikkuputiikkineen. Silti kaupungissa oli ihmisiä täynnä oleva rantabulevardi. Harmitti kun kämppärillä tuli puoliväkisin ruokailtua kun Lazisessa olisi varmaan ollut paljon herkullisempaa, ainakin puitteista päätellen.

Aamupäivällä lähdimme kohti Como järveä. Alkumatka ruuhkaista kävelyvauhtia. Ihmisiä tungeksi Gardalandian huvipuistoon. Muutenkin Gardan rantaa myötäilevä tie oli ruuhkainen. Sataneljäkymmentä kilometriä ja melkein koko päivä ratissa. Ulpu rupesi jo kiukkuumaan kun auringon oton päivä meni ajelemiseen. Lecco nimisessä kaupungissa menimme Rivabella kämppäriin Comon rannalla. Respan setä ohjasi aivan mahtavalle rantapaikalle. Muuten alue tuntui hieman nuhruiselta, vaan eipä tuo yhtään haitannut. Ilma oli jälleen helteinen ja kaunis, mutta yöllä tuli sitten aikamoinen ukkosmyrsky, piironki heilui ja tutisi, tuolit ja pöydät menivät pihalla nurin, että semmoista. Leccossa löhöilimme kolme yötä.

Kohti Sveitsin alppeja. Huikeita näkymiä, aivan upeaa. Piirongilla kiivettiin pilvien yläpuolelle serpentiineillä kiemurrellen, välillä sukellettiin tunneliin. Tomppa sekosi yllättäen ja alunperin suunnitelmissa ollut Interlakenin leirintäalue jäi käymättä. Aikamme harhailtuamme otin läppärin esille ja siihen GPS-antenni kiini. Katsoin lähimmän kämppärin ja annoin ohjata reitin sinne. Ulpulla oli suuria vaikeuksia lukea läppärikarttaa. Löytyi tiukan kinan jälkeen vihdoin korkealta rinteeltä kivan oloinen kämppäri jonne sitten sisuksiin.

Aamupäivällä lähdettiin alas kylille merkittyä Wanderweg -polkua/pikkutietä pitkin. Jalkaisin huomasi kuinka korkealla leirimme sijaitsi. Muutaman kerran päätin olla palaamatta jalkaisin takaisin ylös, senverran pudotusta oli. Pariin pikkukylään saavuttiin ja näkymät piparitalomaisia hyvin hoidettuine pikkupihoineen ja istutuksineen. Alhaalla 'kirkolla' oikein ruokailimme rauhoissamme pienessä perheravintolassa ja lähdimme kiipeämään eväät maharepussa rinnettä kiemurrellen takaisin ylös kohti piironkia ja kämppäriä. Päivä siinä ruokareissussa meni. Illemmalla kämppärillä oli ryhmä taiteilijoita jotka soittivat alppitorvia moniäänisen kuoron säestyksellä tai sitten päinvastoin. Ulpu osti kamalaa punkkua joka jäi suurimmalta osin nauttimatta. Oli pahus kuin laimeaa marjamehua.

Suuntana Ranskan Mulhouse, jonka kupeelta viinitie lähti Reinin rantoja myötäillen kohti pohjoista. Guebwillerissä yöpyminen kunnallisella kämppärillä. Siisti oli, mutta kovin hiljainen aikaisempiin verrattuna.

Viininviljelyksiä melkeinpä silmänkantamattomiin, aina välillä pittoreski pikkukylä. Vinotie oli merkitty, mutta monta kertaa siltä tuli eksyttyä omasta syystä tai ranskalaisten viitoitusten suurpiirteisyyden vuoksi. Kerran 'eksyessämme' eksyimme vuorelle jonka huipulla olikin sitten sitten ihan mahtava linna Haut- Koeningsberg, saksalaisten 1100- luvulla alkuunpanema pytinki jossa myös Ruotsi-Suomen urhot olivat käyneet sapeleita kalisuttamassa. 1800-luvun lopulla joku saksalainen keisari oli pannut vauhtia restaurointiin ja sen ansiosta välittyi ehkä se alkuperäinen kuva, jollainen linna on kukoistuskausillaan ollut. Ihmetyttää vain kuinka tuollainen massiivinen linna on aikoinaan kyetty rakentamaan vuoren huipulle. Linnaan eksyminen ei harmittanut laisinkaan.

Obernai, kaupunki jossa viime keväänä Matin kanssa tuli käytyä. Sama kämping, melkein sama paikka. Tyttö respassa muisti käyntini. Ei vaan, hän näpytti tietoni koneelle ja siinä yhteydessä mainitsi minun olevan vanha tuttu kun ilmeisesti näki vuoden takaisen kirjautumisen. Kirkolle kävelylle ja ruokailemaan. Samaan paikkaan kuin vuosi sitten ja vielä samaan pöytään kun kerran se vapaana oli. Ruoka ei vaan tällä kertaa kovin kaksista ollut. Kiva pikkukaupunki silti.

Obernaissa oli vielä käytävä täydentämässä vinovarastoa edellisellä kerralla hyväksi havaitusta paikasta. Tuttua hyvänmakuista Alsacea lokerokassi täyteen. Sitten kohti Saksaa ja moottoriteitä. Tähän saumaan on Fiattia kehuttava. Hyvin taipu serpentiinit ja tosi hyvä ajettava moottoritietä ja kepeesti kiipesi Kasselin mäet. Travemundessa vielä reissun paras Snitzel ja Rewen kaupasta kaikenlaista täydennystä

Alus lähti aamuyöllä kolmen aikaa kohti Suomea. Noin 4500 kilometriä takana ilman mitään ongelmia, paitsi Tompan väliaikainen sekoaminen. Sekin ilmeisesti asettui, kun palautin siihen tehdasasetukset. Mikään resetointi ei auttanut.

Meripäivä ylensyönteineen ja merinäköaloineen, jota tosin hieman haittasi ikkunan ulkopuolella oleva pelastusvene nosto/laskuvaijereineen. Ei oikein osaa ottaa laivamatkasta enää fiiliksiä.

Kiva reissu, mutta kliffa tulla kotiin.

Onnittelen Teitä lämpimästi!!! Tällä tuotoksella olette juurikin voittanneet MS-säätiön Vuoden Matkakirjailija-palkinnon.

Ei kun ihan, ihan oikeasti, kiitos mahtavasta jutusta. Tämmöisiä kaipaan, näistä oppii ja löytää vinkkiä.

Kiitos ja kumarrus!

Ja ellet pottuile, kiitän palautteestasi. Kumarrankin puolestani 'meridiisselin' omistajan puoleen.

Henoa kerrontaa, Qujis, melkein kun olisin ollut mukana matkalla. Kun mukaan liittää viellä kuvat matkan varrelta, voi vain kuvitella fiilikset!

Ka nii, tarinan mittahan oli kuin Liimiksellä, ei se minua haitannut, uskon Palliininkin kommentoivan matkaasi, kunnes pääsee tekstissä vaan eteenpäin!

t. Winemaker

Taidatte Matin kanssa olla ainoita herrasmiehiä. Eihän tämänkertainen saavuttanut yleisenpää kiinnostusta tällä kertaa. Kiitos teille.

Älä nyt Markku noin aattele. Lukijoita oli varmasti melkoinen määrä vaikkeivat tällä erää kommentoineetkaan. Jatkakaa ihmeeessä noita kertomuksia. Niistä saa aina jotain uusia ideoita ja ennenkaikkea kokemuspohjaista uutta tietoa omia reissuja suunnitellessa. Ja sekin on syytä huomioida, että pitkien Euroopan reissujen tekijät ovat tämän joukon yksi alalaji, eikä niin suuri kun yleisesti luullaan.

No en ajattele. Joissain yhteyksissä, silloin tällöin, kuitenkin toivotaan matkakuvauksia sieltä sun täältä, siltä sun tältä.

Ymmärrän toki, että ammattikirjoittajien tekstiä on helpompi ja miellyttävämpi lukea.

Kyllä näitä luetaan mielenkiinnolla, mutta ei vaan tule kommentoiduksi. Kyllähän se vähän joskus mieltä kaivelee kun vaivalla kirjoittelee.

Oman sivuni kanssa on vähän sama juttu, mutta kun siinä on laskuri, niin näkee jokusen edes käyneen sivulla. Täällä kun ei ole mitään laskuria, niin ei tiedä kiinnostaako nämä jutut ketään.

Voin kaima lohduttaa sinua, oman sivuni laskurin perusteella tätäkin juttua luetaan varmasti yli 500 kertaa. Määrä perustuu siihen kun täällä mainitsen oman sivuni on siellä taas n. 500 uutta kävijää.

Hieno matkakertomus- KIITOS Hekuli

Hieno matka kertomus kiitoksia..näin pohjustetaan sitä,kenties tulevaa ulkomaan matkaa vielä kotimaata koluavalle karavaanarille. Tai ei nyt enää pelkästään kotomaassa koluavalle, vaan jo kerran ulkomaille uskaltautuvalle vironmatkaajalle, jonka teimme perheen kanssa tänä kesänä.. Ja mistäpä muualtakaan kuin täältä näitä kirjoituksia lukemalla kipinän saimme, ja täytyy sanoa että mukava 3 viikkoinen reissu. Mukavia hetkiä koimme konsessa.. piksekessä hyvät aamu sämpylät isäntä väki järjesti sekä Esnankeitaan pariskunnalle kiitoksia ratsastus paikan näyttämisestä. Kaiken kaikkiaan on mukava jakaa kokemuksia keskenämme kenties jossain tavataan..

Hyvä juttu tutuilta reiteiltä. Mitähän tarkoitat jutun lopussa ranskalaisen viitoituksen suurpiirteisyydestä. Etkö ole huomannut sikäläisen viitoituksen logiikkaa. Pylväässä oleva tienviitta kertoo vain sen kummalta puolen pylvästä mennään. Jos tarkoitus on mennä tavallisessa x-risteyksessä suoraan, niin silloin risteyksessä tien oikealla puolella on viitta joka osoittaa vasemmalle (Tällöin on helpompi nähdä viitassa oleva kirjoitus!). Jos tarkoitus on kääntyä vasemmalle, niin silloin tuo viitta on tien vasemmalla puolella ja viitta osoittaa vasemmalle. Tämän kesän havainto: Vuosikymmenen alkupuolella julkaistuissa Ranskan kartoissa ja Tompan ohjeissa teiden numerointi ei vastaa nykyistä numerointia. Lähes kaikki aiemmat N-tiet ovat nykyisin D-teitä ja numerokin on vaihdettu. Sinäkin näyt arvostavan aamulla paistettuja sämpylöitä, joita yleensä saa kaikkialla muualla Euroopassa paitsi Suomessa. Hyvää jatkoa.

Juu en oppinu koskaan heidän viitoitustensa logiikkaa. Pari kertaa olin matalaintensiteettisen raivon vallassa kun ajattelin viitoittajien ilmeisesti olettavan turistien ymmärtävän heidän ajatuksiaan.

Sämpylöiden tilaaminen oli kivaa. Saksassa ja Itävallassa oli joissain pienemmillä kämppäreillä oikein esitäytetty lomake johon ruksattiin tuotteet mitkä aamuksi haluttiin ja kuitattiin tilaus nimikirjoituksella. Muualla yleensä respa tilasi kokemusperäisen kulutuksen mukaan ja niitä oli sitten aamusella ostettavissa ilman sen suurempia eleitä.

Kuinkas ravit sujuivat. Osasivatko konit juosta odotusten mukaan. Emmekös olleet tiskinurkassa perjantaina vierekkäin.

Minusta on tosi kiva lukea ihmisten matkakertomuksia! Kiitos Markku! Tämä oli vieläpä niin hyvin jaksoteltu ja teksti sujuvaa, että itse lukeminenkin oli nautinto. Muistan kuinka joskus itse en täällä jaksotellut teksejäni, kun en uskaltanut ottaa niin paljon tilaa käyttööni, ja kuvittelin että pitää olla "tosi tärkee heppu" jotta oikein jaksotellen tänne kirjoittelee...hehe ja huh, onneksi olen jotain niistäkin ajoista oppinut, Mirja silloin ystävällisesti mua opasti, että hei, jasotus please...:)

Uskon ja toivon, että tämänkin sinun juttusi on lukenut hyvin moni, vaikka ylen harva täällä tämmöisiä ja muitakan kommentoi. Ihan saman tuskastumisen kanssa olen monesti itsekin painiskellut, että aivan turhaanko tänne raapustelen...mutta sinäkin minut olet joskus saanut vakuuttumaan, että kannattaa kirjoittaa. Kiitos siitä, ja kaikille muillekin, jotka kommentteja jaksavat joskus rustata. Onhan se paljon motivoivampaa kirjoittaa, jos tietää että joku myös lukee. Saatika että saisi itselleen teksteistä jotain!

t.Kaarina

No voi sun kanssas. Ihan alko punastuttaan kun sä tolleen kivasti. Sinua se kiittäminen on lukuisista matkakertomuksista maailmalta.