Tämän ainoan kerran elämämme aikana unodimme tilata vihreän kortin - ja juuri tälle reissulle sattui monen monta maata, missä se on pakollinen.
Säikähdys oli suuri, kun jonain ajopäivänä lueskelin Auliiton kirjaa eri maiden säännöistä ja olosuhteista, ja tajusimme unohduksemme.
Soitto Tapiolaan ja Autolittoon eivät kummatkaan parantaneet fiilistä, eivät osanneet sanoa oikein mitään, muuta kuin että emme varmaan mihinkään pääse. He he, ja me olimme Kroatian etelä-osissa, tarkoituksena käydä Sarajevossa ennen Albaniaa, missä lasten koulukaverit meitä jo odottivat, lasten Sveitsistä kyytiin napattu ystävä piti palauttaa suomalaisten bussiin Albaniassa ja vanhimman tyttären piti lentää Tiranasta suomeen...
Tilasimme kopion vihreästä kortin s-postiin ja hakeuduimme Splittiin nettikahvilaan. Tulosteessa oli leimat ja kaikki, ja sen avulla lopulta pääsimme kaikkialle muualle paitsi Turkkiin. Albanian rajalla huomasimme tullimiehen harkitsevan asiaa hetken, mutta ikään kuin halusi ummistaa silmänsä kopiolta ja käski äkkiä vain mennä.
Sanoimme joka rajalla hävittäneemme alkuperäisen, ja saaneemme sitten vakuutusyhtiöstä uuden.
Turkkilaisille ei kopio riitänyt, ei edes se, että olisimme faksilla tilanneet siihen tullikoppiin uuden, niin kuin Tapiolan toinen virkailija kehoitti tekemään.
Mutta eihän se ollutkaan muuta kuin "taloudellinen ongelma". Meidän piti ostaa "raja-vakuutus", eli turkin oma liikennevahinko-vakuutus, hinta n70 euroa. Tämän tiedon löysin autoliiton kirjasta myöhemmin, mutta tätä asiaa eivät osanneet meille Autoliiton Ulkomaan osastolla puhelimitse kertoa!!!
Eivätkä vakuutusyhtiöstä myöskään! Outoa asiantuntemattomuutta asiantuntijoiden taholta!
t.Kaarina
