Albanian terveisiä, ja hiukan täältä Istanbulin nurkaltakin

Jos joku vielä etsii lämpöistä nurkkaa euroopasta, niin tänne kannattaa tulla! Itse asiassa kun äsken pikaisesti vilaisin Kujiksen kuvia, kiitos, niin voi että alkoi sateiset kuvat houkuttelemaan- lämpöä voi siis olla liikaakin:)

Meidän reissu on nyt kahta viikkoa vaille loppu, ja ollaan eilen vasta tultu Turkkiin Kreikasta. Ei olisi pitänyt ostaa koko Turkin opaskirjaa, nyt olisi kova hinku muuallekin kuin Istanbuliin, mutta toivottavati elämää on paljon edessä päin. Nyt 60km Istanbulin länsipuolella ihmettelemässä mitä tehdään. Istanbulin cämppärit on kuulema lopetettu, ja niiden päälle rakennetaan hotelleja. Ajetaan varmaan lentokentän parkkiin, jätetään auto sinne pariksi yöksi, ja mennään metrolla keskustaan hotelliin.

Vaikka lentämisen sijaan likkuukin autolla, ei sielu ehdi tarpeeksi hyvin mukaan..sveitsi, italia, kroatia, bosnia-hercegovina, montenegro, albania, kreikka ja turkki...siinä on loppujen lopuksi ihminen kovan työn edessä, kun yrittää opetella uutta kulttuuria tuon tuosta! Mutta onpa mielenkiintoista!

Albania oli pääkohteemme, hyvin erikoinen ja hyvin mielenkiintoinen maa. Pääsimme näkemään sitä nyt myös sisältä päin, sillä asuimme 4 yötä Tiranassa Adran pihalla asuntoautossa. (Adra on adventtikirkon maailman laajuinen hyväntekeväisyyssysteemi tms,) ja teimme muutaman päivän hommia muiden suomalaisten kanssa. Purimme yhden maalaiskoulun ja klinikan sisuksen, ja muutimme klinikan toisiin tiloihin remontin alta. Ranskalaiset tulevat jatkamaan työtämme aloittaen uuden rakentamisen.

Albanian erikoisuus alkaa siitä, että kun sanoo "joo" ja nyökyttää päätä, tarkoittaa se albaniaksi "ei". Pitää sanoa "poo" ja pyörittää päätä antaessaan myöntävän vastauksen!! Heko heko, ei tahtonut mennä kaaliin, ja niinpä kaupoissa esim. tuli monta hämmennystä myyjän kanssa, kun pyydettyäni vaikka jugurttia, ja myyjän näyttäessä sitä sanoin että joo...ahaa enkö haluakaan sitä?..joo joo...ei...ja sitä rataa..:)

Maassa ei ole juuri minkäänlaista infrastruktuuria, ihmiset eivät näytä tietävän, mitä uudella vapaudella, sillä ettei kaiken kieltävää ja sulkevaa kommunismia enää ole, voisi tehdä. Liikennesääntöjä ei ole, punaisia päin kuuluu ajaa, risteykset tulevat niin täyteen, että niiden tyhjääminen kestää lopulta iäisyyden. Työmaalle ajaessamme näimme joka päivä miehen, joka oli ryhtynyt itsenäiseksi liikennepoliisiksi, ja kertoi pelastaneensa monia ihmishenkiä.

Pääkaupunki Tiranan kerrostalot on maalattu räikein ja helein värein ja erilaisin kuvioin, kuin lasten värityskirjasta. Meidän maamerkkimme oli keltainen talo vihreillä koko talon kiertävillä nuolilla. Kaupunginjohtaja on kuulema taiteilija joka halusi harmauden pois.

Keskusbulevardi on siisti viherkaistale kanavan varrella. Sinne on kuitenkin säästetty yksi vanha röttelö, talo missä perhe asuu verikoston vuoksi vankina omassa kodissaan, vuosikausia jo. Ja mustalaiset pesävät pyykkiä jalkakäytävällä. Ja lehmiä ja hevosia voi olla laiduntamassa keskusbulevardilla, tosin vain muutamia.

Lastenkodin lapset kerjäsivät hellyyttä, nauttivat kättelyistä halauksista ja iloisista leikeistä, mitä ohjasimme. Ovat siis saaneet hoitajilta hellyyttä, kun sitä osasivat pyytää ja ottaa vastaan!

Kuoppia pitää varoa, niin maanteillä, kaupunkien kaduilla kuin jalkakäytävillä. Viemärinkannet puuttuvat kaikkialta, samoin kaikenlaisia muitakin monttuja, todellisia vaaroja, esiintyy säännöllisesti, eikä niistä varoiteta etukäteen. Tarkkana siis pitää olla, kun joku lähtee ohittamaan sinua, kiilten reunaa, mutta siellä on ammottava avokaivanto...

Ajamiseen pitää varata ruhtinallisesti aikaa ja hermoja. Matkamme työmaalle oli20km ja kesti tunnin. Keskivauhtimme koko maassa oli neljänkympin luokkaa. Siis kuoppia, kuoppia ja kuoppia. Ja tiet keskimäärin niin kapeiksi rakennettuja, ettei vihollisen tankit mahdu niillä ajelemaan.

Mutta luonto on uskomattoman kaunis. Sääli ettei ollut maasturia alla, nyt jäi vielä puolet maasta näkemättä sen ja ajan puutteen takia. Ja ihmiset ovat ystävällisiä, matkailijasta pidettiin hyvää huolta, mutta ei tuijotettu, saimme olla harvinaisen rauhassa. Mutta kun kysyimme neuvoa, englannintaitoisia ihmisiä haettiin kodeista ja kaupoista asioita selvittämään.

Köyhyys on suurta ja kaupungissa se näkyi eniten. Siellä huomasimme myös agressiivisuutta joidenkin ihmisten katseessa, vaikeiden aikojen ja tulevaisuuden uskon puutteesta arvatenkin johtuvaa.

Mielellään ihmiset juttelivat kanssamme, halusivat tietää mitä pidämme heidän maastaan, ja jotkut sanoivat albanialaisten olevan todella väsyneitä. Mutta ystävällisä, korostan vielä.

Reittimme kulki länsirannikkoa alas aivan maan eteläisimpän kärkeen, kreikan rajalle Butrintin muinaiskaupunkiin asti, ja sieltä takaisin päin sinisen silmän lähteen kautta Gjirokasterin kaupunkiin ja sieltä Kreikkaan Kakavien rajan kautta. Kivoja nimiä oli matkan varrella, niin kuin Himare,Poro, Sarande ja Karaburunin niemi:)

Näimme Albaniassa muutaman leirintäaluekyltin, mutta en tiedä mitä niiden taa kätkeytyy. Paitsi sen viimeisen, missä nukuimme "kommunismin mallikylä" Ksamilissa. Camping Paradise oli nimensä veroinen, kaiken sen järjettömän näköisen keskeneräisten talojen viidakon jälkeen. Siis pieni niityn palanen uimarannan ja kahvion vieressä. Vessat varusteena.

Nukuimme myös uimarannalla, siis ihan suoraan rannalla, albanialaisen perheen kaverina, ja Vloren takana pienen luostarisaaren edustalla, autioll rannalla, mihin kyläläiset meidät ohjasivat, aivan korvessa. Ja aamulla meitä opastettiin kävelysillan päässä olevaan saareen, sekä sen vanhoihin ortodoksiluostari-kirkkoihin. Ja sitten uimme autioilla rannoilla muutaman albaanin kanssa.

Matkailullisesti Albania on tavallaan hyvin vaativa ha haasteellinen maa, mutta erittäin antoisa. Ja sinne kannattaa mennä nyt, jos haluaa autioita rantoja, väljiä sääntöjä ja muutenkin väljää matkailua. Sillä se on luonnoltaan ja kulttuuriltaan NIIN antelias maa, että kyllä sen kohta muutkin hoksaavat. Nyt näimme tasan 10 matkailuajoneuvoa plus pari puolalaista maasturia, ja olimme siellä sentään 9 vrk.

Taisi tulla romaani, lukekoon ken kiinnostuu, kerron mielellään lisääkin jos joku haluaa.

Nyt uimaan, ja sitten Konstantinopoliin, Hannu varasi meille parvekkeellisen huoneen pienestä vanhasta talosta, maisema Siniselle Moskeijalle.

T: Kaarina

Kiitos Kaarina Albanian kuvauksesta. Minulle tuli kummallinen ajatusten päällekkäisyys. Sinnehän lähden ja melkein yhtä aikaa, tonne ei ikinä. En tiedä, mutta jotain ennenkokematonta siellä varmasti löytää. Hieman tai hieman enemmän masokistin mielenlaatua kun varaa mukaan niin mikä ettei.

Luettuani Kaarinan sinällään kiinnostavan matkakuvauksen kiitin luojaani kun palasin keväällä 2008 Kreikasta laivalla suoraan Venetsiaan. Alunpitäen suunnitelmissani oli palata Kreikasta Albanian ja Montenegron kautta Kroatiaan. Joteskin tuntui tuon Kaarinan kuvauksen jälkeen, etten Albanian ohituksessa mitään menettänyt. Parikymmentä vuotta sitten kävin Konstantinopolissa ja kun siellä käy niin pitää tietenkin käydä myös Hagia Sofian tuomiokirkossa. Kirkon ulkopuolella oli liuta pikkupoikia jotka innokkaasti tyrkyttivät postikorttejaan jos millä kielellä ja kun kerroin heille selvällä suomen kielellä, että uskokaa nyt, en osta niin heti ne huuteli perääni "suomalainen köyhä turisti, suomalainen köyhä turisti..."

Hei Markku, juuri tuollainen suurten ristiriitaisuuksien maa Albania mielestäni on, kyllä ja ei samaan aikaan!! Itse tunnen itseni elävämmäksi, kun uskaltaudun tutun ja turvallisen ulkopuolelle, ja uskoisin meidän menevän Albaniaan vielä uudelleen. Millaiseksi maaksi se muuttuu ajan saatossa, osaako vastata politiikan ja sosiologian tutkijatkaan , en tiedä, niin hurja historia sillä maalla on.

Sen kyllä tiedän, etten toivoisi siellä, ainakaan maaseudulla sairastuvani, olin nimittäin muuttamassa sitä maalaisklinikkaa yhden koulun tiloihin eli näin vähän liikaa. Klinikka alkoi toimia koululuokassa sitä mukaa, kun me saimme hiki silmillä kannettua ruostuneita ja puoliksi lahonneita huonekaluja ja välineitä sisään luokkaan. Ja toisessa päässä hoidettiin potilaita, vaikka me roudasimme tavaraa klinikan huoneista ulos, minkä kerkisimme. Lääkärin ja hoitajien oli vaikea käsittää, että teimme hommaa vain hyvän mielen takia, emmekä huolineet lääkärin pullosta edes raki-ryyppyjä työn lomassa.

Lääkärin palkka on siellä 300e ja opettajan 100e kuussa. Ainoastaan ruoka on edullista, kaikki muu maksaa lähes saman kuin muuallakin euroopassa. Lammaslauman ja paimenen, kaduilla maissia grillavien ihmisten päiden yläpuolilla riippuu kuitenkin järjettömän suuria, länsimaisia "näin teet elämäsi onnelliseksi"turhuustavara-mainoksia. Miksi ja kenen kukkarolle, vapauttako vai katkeroitumista aikaansaamaan. Ristiriitoja ainakin, se on varma.

Hyvää kesää kaikille, ja kentis joskus suuria seikkailuja:)!

t.Kaarina ja muu Silmusen sakki

Olemme kaksi kertaa tulleet Kreikasta Albanian kautta. Mitään paniikkia emme ole kokeneet. Vielä kun joskus löytyisi leirintäalue jossa voisi olla yön, niin olisi helponpaa. Keväällä löytyi yksi omakotialueen pihaparkki jossa oli jo pari vaunua ja portti oli lukossa, eikä mitään tapahtunut portin suhteen, niinpä koimme että ei tarvita lisää tulijoita ja jatkoimme matkaa. Eipä ole mahdotonta että kävisimme kolmannenkin kerran siellä. Maa on sen verran pieni että Ohridilta ajaa läpi Albania päivässä. @seppo PS. Samalla reissulla käväsimme nykynimeltään Istanbulissa, jossa ei ollut mitään poikkeavaa verrattuna muihin turistipaikkoihin.

olettekos ottaneet valokuvia maasta nimentä albania?

Kuvia on otettu, liiankin runsaasti, myös maasta nimeltä Shqipheria, niin kuin albanialaiset maataan kutsuvat:) Laitan kuvia jakoon vasta Suomessa, nyt istun Istanbulin vanhassa kaupungissa hotellihuoneemme parvekkeelta. Tästä näkyy Hagia Sofia, Sininen Moskeija, Bosborin salmi ja mielettömällä , vaihtuvalla väri-iloittelulla koristeltu Euroopan ja Aasian yhdistävä silta.Nyt on lähes kylmä, vain 27c ja tuulee.

Teimme juuri edullisen Aasian matkan, meno-paluu 1,5e...siis laivalla yli Bosborinsalmen:) Se oli kiva ekstempore-retki museo ja kirkko-päivän päätteksi, ja iskender-kebapit illalliseksi, täällä ne kai ovat aidoimmillaan. Oikeasti on vaikea ajatella olevansa oikeasti Istanbulissa, siis kun näkee kyltin Cafe Istabul tms, niin ajattelee että ahaa, täälläkin istanbul cafe, kunnes tajuaa, että oikeasti ollaan istanbulissa:)

Totuuden nimissä on sanottava, että meidän neljän mielestä Albanian pääkaupunkin Tirana oli paljon Istanbulia eksoottisempi. Puhumattakaan marokkolaisista kaupungeista. Että sen suhteen pieni pettymys. Vaan arkkitehtuuria, historiaa, uskontoja...niitä täällä on mielettömän upeina, suorastan hengästyttävinä annoksina.

Ja kiehtovaa oli istuskella hagia Sofian näköalapaikalla, ja tuijotella maisemaa minkä kapea, voimakkaasti virtaava salmi jakaa kahteen maanosaan. Turisteja täällä on paljon, eniten kuitenkin turkkilaisia, ja ravintolat sekä museot ovat yllättävän kalliita. Paikalliset pääosin hyvin ystävällisiä, mutta oma lukunsa ovat kaikki sisäänheittäjät ja "no problem-miekkoset".

Ihan hyvän tuntuinen ratkaisu oli jättää auto lentokentän vartioituun parkkiin 2 yöksi, ja tulla metrolla hotelliin. Ainakin nyt, kun aikaa ei ole paljon, jää turha sahaaminen kaukana olevan leirintäaluen ja kaupungin väliltä pois, ja tähän pääsee heti sisään. Ja lapset ovat haltioissaan pienestä hotelli-seikkailu-vaihtelusta.

Albanialaisesta luonteenlaadusta vielä sellainen, että meille useaan kertaan , tehtyämme ostokset pikkukaupasta, kannettiin ruoat ja vedet autolle. Ja myyjä aina laski kaikki ostokset käsin paperille, ja halusi käydä kanssamme läpi jokaisen pienen hinnan, ja varmisti, että kaikki on oikein. Hyvin usein myyjä tai poliisi tai joku muu, kenen kanssa asioimme, laittoi lopuksi käden sydämelleen ja kumarsi hyvästiksi, siis vilpitön ele eikä pelleily.

Mutta varokaa, jos nimenne on Kari, tai vielä pahempaa, Sakari...kari tarkoittaa "mulkkua" ja etuliite SA meinaa hyvin suurta, siis Sakari parka... Meidän porukoissa oli molemmat miehet, ja tullissa olivat riepotelleet Sakari-raukan passia kopilta toiselle ja nauraa räkättäneet hysteerisesti... Voi siinä albaania kätellessä ja viattomasti esittäytyessä käydä niin kin ikävästi, että albaani luulee Sakarin haukkuvan häntä...:)

Lämmintä kesäyötä!

t.Kaarina

Kävittekö vilkaisemassa oliko sinisen moskeijan viereinen otopark aivan täynnä ja oliko siellä m-autoja? @seppo (sakari)

Mielettömän kliffa sakarijutska, meinasin katkee.

Luin toki vakavammalla ilmeellä sitä ennen Istanbulista.