Nordkappiin palelemaan?

Enpä halunnut muiden aloitusta pilata, joten pilaan omani.

Karavaanikuvia sieltä on paljon otettu, on otettu edestä ja takaa ja kuinka vuono mistäkin kulmasta makaa. Minä vaan ihmin sitä hinkua sinne. Näkemieni kuvatusten perusteella en lähtis sinne saakka kesää pakoon, en sitten millään. Tai no, tolla mun Fiatilla se olis yks -luikaus ja pala kakkua.

Kun itse jostain kovasti tykkää, ei se pilaannu vaikka joku toinen ei siitä tykkäisikään:)

Onhan se kieltämättä tavallaan rankkaa, kun sielussa on kaipuu etelän lämpöön, kauneuteen ja keveyteen, ja kuitenkin myös pohjoisen karuun kauneuteen,villiin jäämeren tuuleen ja tunturien puuttomaan vapauteen.

Minäkin elättelen tässä semmoista hullua ajatusta, että vaikka menemmekin Sveitsiin retkeilemään ja Albaniaan rakentamaan koulua, josko kuitenkin siihen perään vielä ehtisimme pyörähtää Jäämeren kautta, eiköhän sen siihen Albania-Istanbul- Piikkiö-reitin varrelle jotenkin saisi sopimaan...kyllä pakko olisi...:)

Ei kylläkään Nordkappiin,vaan jonnekin missä ei pahemmin turisteja pörrää.

t.Kaarina

Sitten päästäis oikein jutun juureen kun jokainen ryhdyttäis kertomaan mikä lajitoverin harrastuksisista tai matkakohteista on hanurista. Olen käynyt Nordkapissa vuoden 1984 juhannuksen maissa. "Keskiyön aurinko ei koskaan laske", mutta Nordkapissa oli sellainen sumu, että loppumatkasta piti laittaa vaimo ja lapset kävelemään edellä keltaisissa sadevaatteissa neuvomaan missä tie menee. Osuttiin lopulta perille eikä ajettu reunalta alas. Aidassa oli kyllä reikä, mutta vain ihmisen mentävä. Emme olleet ainoita jotka törmäilimme toisiimme rinteellä.

Tuskin muistaisin niin hyvin Nordkappia, ellei se olisi suonut meille aivan poikkeuksellisia olosuhteita. Se on nähty, siellä on käyty ja tämä on paljon enemmän kuin kyyninen kuvien katselu. On varmaan fiksua mennä johonkin, samaan "kuumaan paikkaan" kesä toisensa jälkeen ja ajaa siksi tuhansia kilometrejä-kesästä toiseen?

Onhan tuolla kahdesti pitänyt käydä. Kahdesti siksi, että ensimmäisellä kerralla oli sellainen sumu ja vaakasuora vesisade, ettei edes merta penkan päältä nähnyt, saati sitten keskiyön aurinkoa. Paska reissu. Toisella kerralla onnesti sitten sitäkin paremmin. Ajelin sinne iltayöstä auringon paistaessa pilvettömältä taivaalta ja voi sitä värien loistoa ja yhteensopivuutta siinä kesäisessä lämpimässä yössä. Perillä kallis parkkipaikka oli tietenkin tupaten täynnä. Autot ja vaunut vieri vieressä, kun sillit suolassa mutta eipä tuo menoa haitannut.

Miksi?

Siksikö että hyttyset ovat isompia?

Iso hilseenpoisto fooni puhaltaa ympärivuorokauden useon kastelun kera?

ihmetteleekaj

Aivan. Tämä olikin minun mielipiteeni ja katsoin oikeudekseni, niin halutessani tuoda sen julki.

Tokihan meissä on monenlaisia reissaajia, enkä halua mollia kenenkään valintoja, itse kukin tekee retkaisunsa omien mieltymystensä mukaan ja näin sen tulee myös olla. Silti se ei poissulje sitä, että esim. minä ihmettelen joitain valintoja 'ääneen' omalta, erittäin subjektiiviselta kantiltani. Pahantahtoisuutta minusta ei irtoa, ei sitten millään.

Keskustelemisiin ja sitä myötä kaikille kivoja kesäilyjä pohjoisnavalta saharaan. @kujis

Niin, että ensimmäisen paskareissukerran jälkeen jäi vielä kutina palata paikalle.

Hymyä huuleen, en mä nyt niin vakavissani ole.

Miksi mennä jonnekin. Siksi, että se 'jonnekin' on olemassa.

Tää viisaus siteerauksena mua viisaammalta, jonka nimeä en muista.

No just noin. Varsinkin sun kokemusten kautta kirkastuneiden mielikuvieni saattelemana lähden tästä polttelemaan Nordkappiin. Kiitos.

"Miksi ryöstätte pankkeja"? kysyttiin Bonnie ja Clydeltä, "nokun ne rahat ovat siellä"! Miksi piti kiivetä sinne vuoren huipulle? "No kun se on siellä"! Vastasi joku vuorenvalloittaja.

Ovatkos he sitten viisaita, Qujis hei?

Täytyyhän heidän olla. Miksi kuuhun oli pakko päästä ja niin edelleen.

Toi kuuhun pakkopääseminen toi kyllä paljon hilloa tavallisen ihmisen elämään, kuten tuovat noi niin kirotut formulat ja rallitkin.

Kävin v 1992 polkupyörällä Nordkapissa Ruokolahdelta tuli pyörän mittariin 1588 km aikaakin kului 9 pv paluumatka 150 km pyörällä ja loput linja-autolla 11 vrk lähdöstä olin takaisin kotona.

Tosi upeeta. Waude!

Luulin että harrastat matkailua, mutta aika ahtaissa rajoissa näköjään. Kokemukset kasvattaa luontoa ja antaa perspektiiviä, mutta kerro nyt sitten mikä on matkailukokemusten "oikea suoritustapa" ja lämpötilan raja- arvot. Eikös siellä Meksikossakin ollut liian kuumaa?

Nordkapp on kokemus ja meille se oli viimekesänä matkan maali oli karu ja kyllmä kokemus mutta kyllä kannatti vaihteleva sää aurinkoa lumisadetta kauniit maisemat,nytt se on nähty ja lisää muistoja tuli nytt voi etsiä uusia paikkoja ,Nordkapp on käymisen arvoinen vaikka vain kerran.

Ilmeisesti ymmärrät asian niin, että koet oman olemuksesi tai habituksesi sisään hyökätyn. Kysymys on ja oli ainoastaan minun mielipiteestäni. Joten otappas ihan rauhallisesti.

Kuten myös. Itseppä aloitit.

Lukaisehan muita Eerolan mielipiteitä...

Ehee, hehe ? heeheehehhheh, varsinainen pöljämielipide, tuttua Eerolaa!

Hieno asenne. Yhtälailla ovat euroopan geosentriset paikat elämyksiä, kuten Cabo de Sao Vicente. Tärkeintähän ei ole matka, vaan maali. -vai mitenssenytolikaan...

Kerran olen ollut paikan porteilla kun paikalliset Norskit meidät sinne raahasi.

Sisään olisi maksanut ja palelsi niin maan perkuleesti.Silloin päätin kiertää paikan,ja niin myös tein.

Sen jälkeen pieni ilta/yö pala maistui meille kaikille.

Voi niitä aikoja n.neljännes vuosisata sitten,kaiholla muistelen.Kaivoin oikein albumin ja skannasin muutaman kuvan todisteeksi.

http://picasaweb.google.fi/reijohytonen/Nordkap

Yksi ainoita Norjan paikkoja,missä en ole käynyt.Ei vaan jostain syystä kiinnosta. Peikkotie-geiranger on vaivan arvoinen,samoiten lofootit ja senjan saari.