Jaksaa, ei jaksa, jaksaa...

Tein yrittäjänä uhkarohkean teon. Lähdin täysin järjenvastaisesti kesken kiireisimmän syyskauden muutaman päivän kuntolomalle. Toki minulla oli ihan kelvollinen syykin. Oli nimittäin kulunut kymmenen vuotta siitä, kun nuotion räiskeessä vakuutin rakastavani miestäni.

Olisimme voineet viettää hääpäiväämme myös kotimaassa ja ihan kotinurkilla. Siihen meillä ei tällä kertaa ollut uskallusta. Saadakseen lomarauhan ja aikaa puhdistaa mielensä on meillä yrittäjinä paras irtaantua tutuista ympyröistä. Me valitsimme kuntoloman alppimaisemissa.

Neljä päivää vietettiin patikoimalla vuoristopolkuja ylös ja alas. Kaiken kruunasi hääpäivänä 10.10. tehty nousu 1800 metrin korkeuteen. Mäki oli jyrkkä ja irtokivien päällystämä polku haasteellinen kulkea. Voimani olivat uupua jo ensimmäisen tunnin aikana mutta sisulla jatkoimme eteenpäin. Muutaman kerran mies kuunteli minun puuskuttamista ja ehdotti kääntymistä paluumatkalle. Minä olin päättänyt jatkaa perille asti.

Ajattelin joka toinen sekunti jaksavani ja joka toinen uupuvani. Ylös kuitenkin päästiin, tai ainakin niin korkealle, että ilman vuorikiipeilyvehkeitä jatko olisi ollut uhmaa elämälle. Vuoren rinteellä katselimme hetken maisemia ja tuumasimme, että onneksi emme ottaneet liian suurta urakkaa.

Pitkään ei jaksettu huipulla onnessamme paistatella. Paluumatkalle piti kiiruhtaa ennen kuin väsymys nousi pintaan. Laskeutuminen rinnettä alas oli vain hivenen nousua helpompi. Tukea piti ottaa kaksi käsin ja lopputuloksena oli kipeytyneitten pohkeitten ja reisilihasten lisäksi hellät käsivarret. (Ensimmäinen kerta kun patikoinnista kipeytyi kädet!)

Kun palasimme takaisin maanpinnalle ”kiittelin” miestäni verrattomasta häälahjasta. Vaikka timantitkin olisivat olleet mieluisia teki tämä rankka urakka suuren vaikutuksen. Niiden tuntien aikana, kun kuljimme eteenpäin, ei ajatuksiini mahtunut yhtään työtä eikä yhtään asiakasta. Ainoana asiana mielessä oli löytää tukeva jalansija ja turvallinen reitti eteenpäin. Ja se teki hyvää täyteen ahdetulle muistille.

Hyvän mielen saadakseen ei tarvitse matkustaa kauas niin kuin me teimme. Meillä on upeita vaellusreittejä ja luontopolkuja. Metsässä tai järvimaisemassa ilo nousee pintaan ja maailman murheet unohtuvat. Luonnossa liikkuminen antaa voimia. Karavaanarit, lähtekää reippaasti liikkeelle!

JK. Kävin kuuntelemassa Juhani Töytärin luentoa ”Saavutusten seikkailu”. Kylläpä oli poikkeuksellisen mukavaa tarinaa. Meidän jokaisen pitäisi ottaa oppia positiivisesti ajattelevista kanssakulkijoistamme. Maailmaa pitää katsoa mahdollisuuksien näkökulmasta ja asettaa itselleen tavoitteet. Onnistuminen ja menestys tulevat sitten kuin itsestään.

Oikein hyvää syksyn jatkoa! Onnistumisiin....

Leila

Kuvat löytyvät osoitteesta: http://web.mac.com/leilakoistinen/eurooppa2008/Itävalta_10_08.html

Hienoja kuvia ja hienoja maisemia. Teillä näytti olevan vähän kesäisemmät kelit kuin meillä Norjassa, mutta ruska ja kiipeämisen nautinto sama:)

Kyllä se lähes pystysuorien rinteiden kapuaminen on todellista kokovartaloliikuntaa, mutta siihen voi näköjään oppia. Kun aloimme käydä 5v sitten Norjassa patikka-syyslomilla, olimme aika ihmeissämme siitä, ettei kävelystä, siitä mitä osasimme, ollut niissä maisemissa mitään apua.Nyt sujuu ihan toiseen tahtiin.

Mutta eihän me koskaan siihen ylletä, kuin alppi ja vuorimaissa syntyneet, on kadehdittavaa seurata toisinaan 80 vuotiaankin ketterää kiipeilyä ylös alas.

Ihan samoilla linjoilla olemme tuon liikunnan meditatiivisen voiman suhteen, en toista yhtä hyvää pään nollaamistapaa tiedä.Keskityt sitten kajakissa kohdalle osuvaan aaltoon, yrität hallita suksesi jyrkässä mäessä mutkaisella ladulla, tavoittelet vuorenhuippua tai vaan kävelet tai hölkkäät tasamaata tai metsäpolkua, halot vettä uima-altaassa...Mutta se on vissi, että olo rauhoittuu. On toiminut myös syöpäterapiana Aku Ankan lisäksi:)

Meille on perheeseen muuten kehittynyt motto "kiipeäminen kannattaa aina":)

Jep, mahdollisuudet on monet, niin monet että heikompaa hirvittää...ja lupa onnistua!

Värikästä syksyä!

t.Kaarina

-Hyvän mielen saadakseen ei tarvitse matkustaa kauas niin kuin me teimme.

Kuitenkin päätitte tehdä yrittäjinä uhkarohkean teon ja lähteä täysin järjenvastaisesti kesken kiireisimmän syyskauden muutaman päivän kuntolomalle.

Ei jaksa pittää saetta.

No, ei mittään. Kuullostelin sanomaasi " yrittäjinä päätimme...." . Itsekin yrittäjänä olleena kunnioitan sanontaasi lähteä kesken kiireisintä aikaa lomalle ?

No, olihan Sinulla pätevä syy. En kiellä. On se oikea syy!

Siis, palaan edelliseen lauseeseen, " lähdin kesken kiireisintä aikaa lomalle " . Haluan onnitella Sinua ja perhettäsi onnistuneista henkilökunta-valinnoista. Tai sitten yrityksesi lienee sen kokoinen, ettei johtajan tarvitse olla aina paikalla. Tämä ihan ilman sarvia ja hampaita.

Niin, kirjoitat hienoja matkakuvauksia missä ikinä täällä liikutkaan, se on hyvän karavaanarin merkki, se. Pitää olla kokemuksia ja nähdä uutta, on merkittävää ja kokemusrikasta se. Kertomuksiasi on hauskaa lukea, osaat kirjoittaa hyvin ja höystät tekstisi kuvilla joita voi vain ihmetellä, kaukaisista maista ja kokemuksista joista kaikki eivät voi edes uneksia.

Luen mielenkiinnolla matkakuvauksiasi jatkossakin, enkä ole ollenkaan pahoillani, jos taas kerrot uusista asuntoautomatkoistasi täällä sadella.

Kyllä se vaan on niin, että yrittäjä on lomansa ansainnut.

t.HHVV15CM

Kyllä kaikki on suhteelista,sanoisin. Kaikki liikunta ,kun ikää rupeaa kertymään on hyvästä.Olin viikon loppuna Ahvenanmaalla (Åland ),juoksemassa maratonia ja oli vaikeaa,mutta heti jälkeen päin rupeaa suunnitelemaan seuraavaa juoksua. Elokuussa VALLOITIN Kebnekaisen huipun noin 2100m,sekään ei ollut helppo juttu,kun läksin aamulla ja tulin reisulta iltapäivällä. Mutta se on tärkeintä että ei jää sinne punkan pohjalle makaamaan,vaikka se tuntuu hyvältä. Liikunastä iloa ja terveyttä toivoo m laukkanen. ps.olen minäkin jonkin sortin yrittäjä

Minäpä pureudun vain tuohon tekstisi loppuosaan. Kiitos kehuista.

Minulla olisi ihan hirveän paljon lisää tarinoitavaa reissuiltamme mutta tuo aika kehveli on niin niukkaa. Viime kesän reissulta olen kirjoittanut jo pitkät pätkät mutta ajattelin julkaista sen vasta kun koko tarina on valmis.

Nykyään minä osaan lähteä lomalle jo ihan hyvällä omalla tunnolla, mutta pakko myöntää että ensimmäisinä yrittäjävuosina se oli tosi vaikeaa. Olen tullut (näin hiukan vanhempana ja viisaampana) siihen tulokseen, että voin ottaa päivittäiset ylityöt ja säännölliset viikonlopputyöt vapaana sitten kun minusta siltä tuntuu. Ja nykyisin minusta tuntuu siltä aika usein : )

ps. Työntekijöitä on kymmenkunta ja kyllä he pärjäävät kauko-ohjauksellakin tänä nettiaikakautena. Toista oli ennen vanhaan.

Upeat ovat puitteet juhlistaa hääpäivää. Espanjan terveisin!!

Samaa mieltä!

Olemme muuten tulossa joulukuussa niille main. Onko sinulla tai jollakulla muulla antaa tietoja hyvästä campinalueesta, jossa voisi viivähtää pari viikkoa? Tietenkin haluaisimme myös patikointimahdollisuuksia lähiympäristöön.

Olen yrittänyt etsiä paikkoja netistä mutta ehkä olen seikkaillut väärillä sivuilla, kun en oikein ole löytänyt. Vai ovatko kaikki kiinni talviaikaan?

Espanja on aika iso maa, ja leirintäalueita auki ympäri vuoden vaikka kuinka. Täälläkin palstalla on monta juttua talvileirinnästä siellä, ja viimeisessä Caravan-lehdessäkin oli vissiin useampikin juttu aiheesta. Näiltä sivuilta löytyy myös. http://www.eurocampings.net/fi/eurooppa/espanja/

t.Kaarina

Kiitos Kaarina,

katselin tuolta vaihtoehtoja. Kyllä sieltä muutama löytyikin. Tosin tässä välissä ehdimme jo miehen kanssa innostumaan Kreikasta. Lähtöpäivämme on 11.12. ja palaamme 8.1. ensi vuoden puolella. Vielä meillä on kuusi viikkoa aikaa vaihtaa suunnitelmia. Tiedä vaikka kävisimme Marokossa. Tai Sisiliassa????

Onneksi olemme molemmat samanlaisia tuuliviirejä, ei tule ongelmia tästä jatkuvasta suunnan muuttumisesta. Minulla on nimittäin muuan tuttu, joka suunnittelee kolmiviikkoisen kesälomansa tunnin tarkkuudella Exeliin. Eikös kuulostakin rentouttavalta?

Apua, onko siihen enää 6 viikkoa!? Me lähdemme näillä näkymin 13.12 illalla, kun lapsilla on päivällä vielä partiossa ja koulussa jotain heille tärkeitä joulujuttuja. Me ajattelimme palata 12.1, aamulla laivasta suoraan kouluun ja töihin:)

Meillä on suunnitelmat aivan samalla mallilla, ilmassa lentelee Istanbul, Sisilia, Toscana, Portugali...Marokkoonkin haikaillaan, mutta viimeksi siellä oltiin 6 viikkoa, ja nyt on kaikenkaikkiaankin vain 4, joten se varmaan jää. Ehkäpä lounais-ranska ja atlantin rannat...

Meidän pitäisi sen takia tehdä päätös vähän aikaisemmin, kun yksi lapsista lentää perässä lyhyemmäksi aikaa...pitäis hankkia halpa lento ja tietää että minne...

Suunnittelemisiin:)

t.Kaarina

Olen monta kertaa mietinyt että minkä laisilla renkailla ajelette noita etelä euroopan matkoja talvella kun täälä täytyy olla talvi renkaat miten europassa ajelette ?????????kiitos tiedoista etukäteen

Meillä on kitkarenkaat. Niillä ajelen läpi vuoden. Talvella kitkat hyvät Euroopassa.Varsinkin vuoristossa ajellessa.Ylhäällä on usein talvis aikaan jäistä,vaikka kyllä ainakin Itävallassa suolataan vuoristo teitä. Pirkanmaan korkeudella pärjää Suomessakin kitkoilla hyvin.

Hei Martti!

Olemme kerran ajaneet nastoilla Saksan rajalle saakka, missä tullimiehen valvovan silmän alla nypimme ne pois:)

Kerran ajoimme nastoilla Etelä-Ruotsiin, missä vaihdatimme rengaspajalla, mukanamme tuomat kesärenkaat alle. Jätimme nastarenkaat sille pajalle odottomaan paluutamme, ja sitten sama toisin päin.

Kaksi kertaa olemme tehneet koko reissun ympärivuotiseen käyttöön kelpuutetuilla renkailla. Nyt ne on kulutettu loppuun, ja aikomuksena on ostaa kitkat. Mukana on myös lumiketjut.

Useimmiten Ruotsissa on ollut kesäkelit, mutta jos ei, niin sitten on vaan menty tosi hissukseen.

Ekalla talvisella asuntoautomatkalla ei meillä ollut lumiketjuja (vuokra-auto), ja silloin sattui satamaan Firenzessä niin paljon lunta, että me emme päässeet leirintäalueelta pois, ennen kuin lumet oli suihkulastojen ja suolan kanssa saatu poistettua ylämäestä!

t.Kaarina

Meillä on kyllä kotikäyttöön nastarenkaat, sillä varsinais-suomen märällä jäällä ei kitkoista ole apua. Emme pääse edes kotiin kukkulan päälle ilman nastoja.

t.Kaarina

Juu, kyllä meilläkin on kitkat alla. Vähän jännittää joudummeko lumimyrskyyn jossakin päin Eurooppaa mutta jos näin käy niin odotellaan parempia kelejä. Jokatapauksessa aiomme suunnata etelää kohti, joten rengasongelma ei tulle siellä vastaan.

Minä muuten olen parhaillaan autokoulussa. Aivan. Minusta tulee "rekkamies". Minä ajan nimittäin C-korttia ja saan kohta puoliin ajella ihan oikealla kuorma-autolla. Ilman opettajaa. Täytyy sanoa, että aika jännittävää puuhaa näin naisihmiselle.

Lumiketjut kannatta ehdottomasti ottaa mukaan! Lunta voi tulla missä vaan, ollaan siihen törmätty Sisiliassakin.

t.Kaarina

kiitos Karinalle Asialisesta vastauksesta,minulla suniteilla matka etelä- europaan helmi-maaliskuula joten nyt tiedän miten voisi toimia rengas asioissa

Muutenkin on vaikeuksia auton painon kanssa saati vielä lumiketjut mukaan.Kyllä mun mielestä kitkat riittää.Ei ne lumimyrskyt montaa päivää kestä etelässä.Silloin auto parkkiin ja otetaan iisisti orotellaan.

Varmaan kannattaisi kysyä renkaista esim.Vianorin asiantuntijoilta,eikä netin viisailta kirjoittelijoilta,joilla ei ole kokemusta kovinkaan paljoa. Syyllistyn nyt samaan asiaan ja kerron,että talvisaikaankin etelä-ja keski-Euroopassa on sen verran lämmintä,että tielle satanut myrskylumi sulaa melko välittömästi pois.Myöskin tiet suolataan voimakkaasti.Yleensä ajellaan hyvillä kesärenkailla ja vuoristoja ylitettäessä yms otetaan lumiketjut mukaan pahan paikan varalle.Lumimyrskyn sattuessa kohdalle,kuten pohjois-Espanjassa tai Ranskassa,jäädään paikoilleen odottamaan pari tuntia ja tiet aukeavat sulaenkin.Kiivaimmat ajurit löytyvät sitten tienojista,koska he eivät osaa ajaa lumikelillä. Me suomalaisethan osaamme ja ajelemme kitkarenkailla asvaltilla huomaamatta,että rengas kuluu kovasti ja lämpimällä asvaltilla rengas lämpenee valtavasti ja mahdollisesti räjähtää.Näin on monelle käynyt.Siinä hajoaa lattiat ja seinä as.autoista.Tulee isohko korjauslasku.Kitkarenkaat on tarkoitettu kylmälle asvaltille ja jääkeleille.Ei paniikkia,kyllähän ne aika hyvin kestävät,mutta älkää ajelko kovaa vauhtia pitkää matkaa. Itse sain sieltä Vianorilta neuvoksi M+S renkaat ilman nastoja, jos välttämättä haluan karkeat kuviot alle.Polttoaineen kulutus muuten lisääntyy n.1 litraa/100km. Lähden kohta,joulukuun alussa omalle matkalleni etelään jo 15 vuosi ja aion ajella kuten ennenkin hyvillä kesärenkailla koko matkan sekä lumiketjut mukaan.Viimeksi jäin kiinni Ranskassa campingin nurmikolle(upotti)ja silloin tarvitsin ketjuja. Hyviä reissuja!!!

Nyt olet itse uskonut myyntiasiantuntijoita. Ei varmasti lämpene eikä räjähtele, ei sitten ollenkaan.

"että rengas kuluu kovasti ja lämpimällä asvaltilla rengas lämpenee valtavasti ja mahdollisesti räjähtää.Näin on monelle käynyt.Siinä hajoaa lattiat ja seinä as.autoista.Tulee isohko korjauslasku."

Ja kuten aina, näitä tapahtuu kavereiden tuttaville ja tuttavan tuttaville.

Vianorin ukot vedättivät 6-0