grossglocknerin alppitie

Reissu lähestyy kovaa vauhtia, vielä kaipaisin apua kokeneemmilta... Grossglocknerin alppitie on kaikesta päätellen upea ja kokemisen arvoinen, mutta minkälaista autoa ja ajotaitoa sinne vaaditaan, että pääsisi sieltä poiskin? Kokemusta kun alpeista tms paikoista ei ole. Ja mistä kyseinen alppitie varsinaisesti alkaa ja päättyy???

Terv. Mari S

Hei !

Googletapas tuo Grossglockner. Sieltä löytyy jos jonkinlaista tietoa tiestä. T: Jouni

Alppitie alkaa Bruckin kylästä ja päättyy Heiligenblut kylään. Tie on maksullinen. Matkailuvaunun vetäminen reitillä ei ole sallittu. Henkilöautolla ja matkailuautolla reitin voi ajaa vaikeuksitta. Omasta mielestäni tie ei ole vaikea ajettava vaikka rattia saa pyörittää aika lailla. Alaspäin ajettaessa tulee käyttää pienintä vaihdetta = voimakasta moottori jarrutusta mahdollisimman paljon ja jarruja tilanteen mukaan ja harkiten jotta ne eivät pääse ylikuumenemaan. Tämä reitti on maisemaltaan yksi Itävallan merkittävimmistä nähtävyyksistä, jonka tutustumiseen kannattaa varata riittävästi aikaa. Grossglockner Hochalpenstrasse internet sivut ovat erinomaisia ja niihin kannattaa tutustua etukäteen.

Hyvää matkaa!

Muistaakseni tie alkaa melko pian Zell am Zeen jälkeen. Lähtöpisteessä maksetaan tiemaksu. Me ajoimme 2.8 litran fiiulla syyskuussa 2005 kohti Italiaa, eikä mitään ongelmia ollut. Tie on melko leveä ja kun muistaa kaarteissa pysyä omalla puolellaan kaikki menee hyvin. Mutkat melko jyrkkiä ja välillä tuntui siltä, että omat takavalot tulivat vastaan. Ylhäällä on opastuskeskus ja taitaa olla useampiakin. Ylhäältä lähtee tie oikealle varsinaiselle jäätikölle, jossa myös hyvää opastusta ainakin kielitaitoisille. Sinne kannattaa mennä. Paikalla hyvät parkkipaikat matkailuautoille ja h-autoille oikein pysäköintitalo. Alaspäin ajettaessa kannattaa muistaa se nyrkkisääntö, että mäkeä lasketaan sillä vaihteella millä mentäisiin ylös, eli 2-vaihde on kova sana alas mennessä. silti pitää jarrutella alvariinsa. Missään tapauksessa ei saa päästää vapaalla alaspäin! Jarruja ei saa kuumentaa liikaa.Ei siis saa seisoa jarrulla jatkuvasti. Mekin pidimme alas mentäeesä ainakin yhden evästauon levikkeellä. Ajo ei siis ole mitenkään vaikea suoritus, jos on tottunut autoa ajamaan. Jarrujen kunto syytä tarkistaa jo muutenkin ennen näin pitkää matkaa. Peiliin pitää vilkuilla ahkerasti, sillä motoristeja saattaa olla runsaasti liikkeellä ja nehän tunkevat ohi jos missäkin kohdassa. Aikaa kannattaa varata useita tunteja. Suosittelen Zell am Zeen pohjoispäässä olevaa leirintäaluetta. Oli tosi siisti paikka ja wienerleike maistuva sen ravintolassa. Pyöräilimme myös kyseisen järven ympäri. Erityisesti suosittelen pyöräilyä noin 10 km päässä olevaan pieneen idylliseen Saalbachin alppi/laskettelukylään. Sinne on koko matkan loivaa ylämäkeä, joten takaisin tullaan ilmaiseksi. Tie ei ole jyrkkä, joten sitä on mukava tulla alaskinpäin. Mikäli aikaa ja kuntoa riittää, löytyy ympäristöstä runsaasti vaellus- ja pyöräilyreittejä. Muistaakseni vaunuyhdistelmillä jäätikkötielle ei saa mennä (mututietoa).

Alppien pohjoispuolelta tie alkaa Zell am See:tä tietä B311 niin tulee viitat joissa on Pichl (tie L271) ja Grobglocknerstraben viitta. Eteläpuolella tie alkaa Vinklern:tä joka sijaitsee hieman Lienz:tä koilliseen. Tien molemmissa päissä on tietulliasemat joista varsinainen maksullinen alppitie alkaa. Ei tien ajamisessa mitään muuta tarvita kun kunnossa oleva auto (erityisesti ajojarru ja käsijarru), tieolosuhteiden olosuhteiden huomioimista ajoissa ja riittävästi aikaa. Varatkaa runsaasti aikaa! Ei Apppien ylitys mikään nopeuskoe ole vaan nimenomaan maisematiellä ajamista, pysähtelemistä, (P-paikkoja on ylhäällä varsin hyvin) ja maisemien ihailemista.

Itse ajamiseen pätee alppiteiden ajosääntö, että sillä vaihteella alaspäin millä mentiin ylöskin. Ja mikäli moottorijarrutuksen lisäksi tarvitset alas tullessa jarruja niin niiden käytössä pätee taas rekkamiesten sääntö: Jarrupolkusimen päällä ei koko ajan "roikuta" ja kuumenneta tarpettomasti jarruja, vaan tarvittaessa tehdään voimakas jarrutus (tapetaan vauhti) ja sitten annetaan taas jarrujen jäähtyä ennen seuraavaa jarrutusta. Näin jarrujen teho säilyy.

Reitin vaikeutta jostain syystä liioitellaan. Tie on hyväpintainen ja joka kohdasta vähintään 6 metriä leveä. Reitin korkein kohta on Hoctor-tunnelilla jossa tie kulkee 2505 metrissä (P-paikka) ja Fuschertörl:ssä 2455 metrissä, jossa myös hyvä P-paikka ja ravintola. Siitä voi kiivetä vaikka Edelweibspitze:lle (2571 m).

Reitillä kulkee ihan tavalliset reittibussitkin (Glocknerbus) niin miksei sitten matkailuauto. Menkää ja nauttikaa!

Voin vahvistaa edellisten vastaajien vastaukset; Grossglockner Hochalpenstrasse on mukava kokemus.

Koska kukaan ei laittanut tänne tien virallista nettisivua, niin tässä linkki (saksankieliset sivut, vaihto englanniksi sivun ylälaidasta): http://www.grossglockner.at/

Sen verran voisi muistella vanhoja, että ennen kaikkea ajo ylös Grossglockner-tietä aikanaan Fiatin vapaastihengittävällä 2,5 l 75-heppaisella tekniikalla oli suoraan sanoen haastava tehtävä. Kyseisen auton voimavarat riittivät hädin tuskin liikkeellepääsyyn, kun ylöspäin mateleva autojono tuon tuosta pysähteli. Sittemmin 2,8 l turbo-Fiatit vievät leikiten isommankin auton ylämäkeen. Alas ajellessa 2-vaihde päälläkin joutuu noita "vauhti pois" -jarrutuksia tekemään toisinaan.

Moottoripyörien lisäksi alppitiet ovat suosittuja pyöräilyreittejä ja joskus alamäessä pyörä on nopeampi kuin esim. asuntoauto. Varoa siis saa myös moottoroimattomia kaksipyöräisiä.

Antoisaa matkaa!

Vesa

Paljon kiitoksia erittäin hyvistä vastauksista, saimme juuri ne asiat selville kuin halusimmekin!!! Mari S

Murmeleita voi bongailla tienvarresta. Ei ollut vaikeammasta päästä, Kanariansaarillakin olen ajanut pahempia teitä. Parinmetrin lumikinokset kesäkuun alussa parkkipaikoilla jäivät kyllä mieleen.