Olisiko jollain oikein esimerkkejä niistä tilanteista joissa jostain toisesta suomalaisesta olisi apua tai turvaa euroopan läpi ajettaessa?
Jos kummi puhkeaa, itse vaihdettava, tai soitettava kummisuutari paikalle. Jos ovenvääntäjä yllättää, itse se on pois häädettävä.
Pari kertaa olin matkanjohtajana, ensimmäisen ja viimeisen. Lähdettiin Portugalista Marokkoon, sovittiin että ajellaan sinne Carloksen lippukaupan viereiselle Lidlin parkkipaikalle yöksi. Jo kun päästiin Espanjan rajan yli jono alkoi jäädä, vauhtia oli 75-80 moottoritiellä, no ajeltiin sitten omaa vauhtiamme perille asti. yli neljän tunnin päästä soi puhelin, ja kyseltiin ajo-ohjeita Los Barrioksesta takaisin baanalle kun oli jo vähän pimeyskin iskenyt muutama tunti aiemmin.
Päästiin kuitenkin aamulla matkaan Algecirasista Ceutaan, seuraava ihmetyksen aihe oli ekassa pikku kylässä miten seinästä saa rahaa, no saatiin sitä kun oikeita vaihtoehtoja valitsi.
Sitten köröteltiin Pirkka-vauhtia Casablancan Shellille josta aamulla samaa vauhtia moottoritietä Marrakesiin. Siellä olikin tekemistä saada jono pysymään kasassa Koutobian minareetin vieressä olevalle vartioidulle parkkikselle aasien, hevosten, mopojen, ja autojen joukossa, kun liikennesäännöt ovat melko luovaa tasoa.
No se vartioitu parkki on kieltämättä ensi kertaa aika karu paikka, ei tullut vissiin uni silmään, eikä ollut oikein hippatuulta vaikka oli uuden vuoden aatto,kun hetken oli seurattu menoa siellä, me joimme sentään pari pulloa kaasuvinkkua keskenämme.
Seuraavana aamuna lähtö Agadiriin, pari kolme kertaa kerättiin porukka kasaan ennen kuin oli Marrakesh kukistettu. Atlantica parkissa päästiinkin sitten oikein häkkiin, ja kovan vääntämisen jälkeen saatiin taas kaikki autot rinnakkain parkkiin, siellä pari päivää, ja sitten Agadirin keskustan kämppärille, jonne oli jonoa. Asuttiin eka yö siinä kadun varressa kymmenien muiden seurassa.
Aikaiset linnut nappasivat madon, ja pääsivät häkkiin, me lähdettiin kurvailemaan Tan Taniin ja Länsi-saharaan muutamaksi päiväksi. Takaisin tultiin siihen kadun varteen, josta sitten takaisin Euroopan puolelle rantatietä pitkin, joka on El Jadidaan saakka paikoin todella huonokuntoista, noh, meidän karavaaninkin keskivauhti oli 6-70km/h, ja monta kylää jäi katsomatta kun autot olisi tarvinnut kantaa ravintolaan mukaan.
Kotiin selvittiin yhtä kokemusta rikkaampina, nykyään ja aiemminkin kun tavataan matkalaisia, sovitaan treffejä viikon tai kahden marginaalilla kun ollaan samaan suuntaan menossa ja nekin isolla varauksella.
Tässä syksyllä voi kyllä tulla meidänkin peesiin, alustavasti ajateltu perinteistä reittiä, aamulla N:li-Kapp-H:borg-H.gør-Bogø By, jonne yöksi. Sitten Trieriin josta seuraavana päivänä illaksi La Jonqueraan Millaun sillan kautta, sieltä Aguilasiin, jossa päivän verran tinttoa ja Crameriruokaa, josta onkin enää rapiat 400km kotiin Mijakseen.
Kyytiä pidetään siinä vähän toisella sadalla ja tankkauksen aikana pidetään ehkä vartin ruokataukoja.
Reitti on turvallinen, Bogø Byn sillan alla ei keskellä yötä ketään hereillä koskaan, Trierin Mäkkärin pihalla paljon matkalaisia yöpymässä, eikä rosvot ole siihen aikaan hereillä, La Jonquerassa huorat vahtivat, ja Aquilasin lähellä oleva ranta on ei missään.
