Muutama kokemus jaettavaksi Pohjois-Norjan reissusta

Hei, usein täällä kyselen vinkkejä ennen reissua ja useimmiten niitä saankin. Kyse ei ole siitä, että olisin niin laiska itse niitä etsimään. Etsin aina tietoja etukäteen. Kuitenkin parhaimmat / ei katalogeista löytyvät vinkit usein löytyvät jo maisemissa käyneiltä.

Tässä muutama kokemus / tietoa, jotka voivat olla useimmille jo tuttuja - jaan ne kuitenkin. Ja etukäteen anteeksi: paikkojen nimet ja koordinaatit eivät ole vahvin puoleni. Lisäksi maininta, että tässä vain muutamia poimintoja. Saa lisätä.

Oulun-Ivalon/Inarin kautta Nordkappiin. Nordkappia ennen (noin 25 km) on leirintäalue, johon majoituimme, koska ko päiväksi säätiedotus lupasi pilvistä. Odotimme yhden päivän ja säätiedotuksen lupauksen mukaisesti täydellisen pilvetön taivas odotti Nordkappissa. Leirintäalue on lähinnä yöpymistä varten. Positiivista oli hyvin toimiva Wifi.Perillä Nordikappissa iso, laaja kenttä, johon voi majoittua ilman mitään palveluja. Turistitiloissa kylläkin vessa ja kahviloita. Maksu antaa luvan olla paikalla 24 h, mutta käytännössä sitä ei kukaan valvo. Menimme aamupäivällä paikalle, jolloin oli aikaa tutustua pieneen näyttelyyn/museoon sekä käydä kävelemässä. Keskiyön aurinko oli mahtava kokemus. Huomioita: tuuli oli kova ja pipo/hanskat olivat tarpeen.

Nordkappista kohti Lofootteja. Matkalla kävimme Hardstatissa, josta löytyy leirintäalue meren rannalta. Siellä kävimme tutustumassa Adolfin kanuunaan. Kyseessä on saksalaisten rakentama tykki, jolla muistini mukaan ammutaan 1000 kg:n ja 750 kg:n ammuksia kantaman ollessa noin 50 km. Paikka on museoitu ja siellä järjestetään opastettuja kierroksia. HUOM: kierrokselle pitää mennä autolla, koska autolla mennään sotilasalueelle. Me emme tätä tienneet ja kuntoilumielessä ajoimme polkupyörillä paikalle. Onneksi opas otti meidän autoomme ja pääsimme opastetulle kierrokselle mukaan. Se, jota historia kiinnostaa, niin suosittelen. Kiitos Jarille vinkistä!!

Lofoteista: Tiet ovat kapeat ja varsinkin, jos poikkeaa päätiestä pienemmille teille, kuten teimme. on tiet vielä pienempiä:). Me halusimme tietoisesti mennä pikkuteille, sillä halusimme nähdä pieniä kyliä, luontoa. Vietimme useimmat yöt pienissä rantapaikoissa, kalasatamissa ym. paikoissa. Tämä oli uutta meille, sillä useimmiten olemme tähän saakka käyttäneet leirintäalueita. Tuolla se ei aina ollut mahdollistakaan. Homma toimi hyvin ja sillä se tuntui olevan osittainen käytäntökin. Luonnollisesti jälkeemme ei jäänyt mitään - meille on kunnia asia huolehtia luonnosta.

Kävimme kiipeilemässä vuorilla 4 eri kertaa ja etukäten hankkimastani hiking oppaasta oli suuri apu: siinä on kerrottu useimmat reitit, niiden vaikeusasteet, mihin auton voi parkeerata jne...Oli yllättävää, että ylhäällä tuli vastaan lampaita.

Tässä vielä muutama yksittäinen havainto:

Svolvaer: sieltä löytyy hieno sotamuseo, joka vähän kotikutoinen, mutta sitäkin parempi. Yövyimme Vestfjord Hotellin pihassa, joka tarjoaa sähkön ja toiletit. HInta oli 250 NOK. Hurtigruten laiva pysähtyy myös siellä ja pysähdyksen aikana pääsee laivalla käymään maksutta.

Henningsvaer: autolla ei käytännössä pääse perille, vaan sieltä löytyy parkkipaikka, johon auto kannattaa jättää ja kävellä kylään. Vanha kalastajakylä. Suosittelemme klaeterkafe (kiipeilykahvila tai jotain sinnepäin): kanelipullat.

Nufjord: vanhimpia kalastajakyliä, jossa jäljellä vielä venevajoja ym. vastavaa noin 1800 luvulta. Ei iso paikka, mutta mukava piipahtaa. Paikalla pieni videon pätkä esittelemässä kalastushistoriaa - sitähän tässä maassa piisaa. Pieni maksu.

Sund niemenkärki: sieltä löytyy seppä, joka vielä takoo lähinnä turistitarkoituksiin esineitä. Hauska ukko: puhui muutaman sanan suomea. Paikalla myös pieni konemuseo.

Hamnnoyan kohdilla löytyy pieni lelumuseo, jossa noin 2500 nukkea. Yläkerrassa kirpputorityyppinen vanhojen tavararoiden myynti.

Lopuksi ajelimme Å:hon tai tarkemmin noin 5 km ennen olevalle leirintäalueelle. Siitä poljimme Å:hon polkupyörillä. Sinne pääsee myös autolla ja auton voi parkkeerata parkkipaikalla: joku siellä näytti yöpyvänkin. Me ajoimme autolla sinne ja siitä lähdimme 5 tunnin patikkaretkellä vuorelle.

Tulimme lautalla mantereelle. Varasimme puhelimitse liput etukäteen, mutta varauksesta menee maksu. Jos haluat välttää varausmaksu, niin sitten vain jonoon odottamaan. Tosin sinä aamuna kun lähdimme, niin jonon päässä olevat eivät mahtuneet lauttaan. Hinta oli noin 2100 NOK: auto 7 m ja kaksi aikuista.

Mantereella menimme Bodön tietämille katsomaan Saltstaumiin vuoroveden mahtavaa virtausta. Paikkaa en muista, mutta vuorovesi menee lahden pohjukkaan ja luonnollisesti tulee sieltä pois. Infosta saimme tietää minuutin tarkkuuden, jolloin virtaus on suurimmillaan. Oli aika huikea virtaus ja mukaan ei olisi mieli tehnyt.

Tämä jälkeen menimme Mo I Ranaan ja halusimme mennä tutustumaan luonnon luolaan. Valitsimme Setergrottan, jossa oli 2 tunnin opastettu reissu. HIntaa sisältyi kypärä valolla, kengät ja haalarit. En suosittele heikkokuntoisille tai ahtaan paikan kammoisille!!!!! Luola muuttui ajoittain niin kapeaksi ja matalaksi, että siellä ei enään kontattu. Käsillä pystyi vetämään itseään eteenpäin niin kapeassa paikassa, että reppu ei mahtunut selkään. Jos olisimme tämän tienneet, niin emme olisi tänne menneet. Myös kovin "isoille" henkilöille tämä voi olla menemätön paikka. Mutta täytyy myöntään vuosisatojen saatossa veden muokkaamat kiven, ajoittain marmoriset, olivat huikean näköisiä. Setegrotan luona on jossakin Grongrotta, jossa on puolen tunnin tunnelikierros: tästä minulla ei ole tietoa.

Paikan vieressä on Austerdalsisen jäätikkö. Sinne voi mennä seuraavasti: aja autolla tien loppuun ja saavut paikalle, josta veneellä viedään noin 2-3 km matka.Sen jälkeen joudut patikoimaan noin 3 km ja olet perillä. Tien päässä (paikka, jos vene lähtee on myös muutama yöpymispaikka. HInta oli noin 10 euroa). Ilmeisesti veneen voi välttää ja patikoida noin 6 km. Tätä ei mainosteta, koska veneyrittäjä luonnollisesti haluaa maksunsa.

Mahtava Lofootin reissu. Suosittelen. Aikaa kannattaa varata ja olla utelias menemään myös pienemmille teille. Varovaisuus on hyvä, sillä ainakin kahdesta matkailuautosta oli lähtenyt kuljettajan peilit: todennäköisesti osuneet yhteen vastaantulevan kanssa. Polkupyörät ovat oiva väline: Sjolvaerissa lähdimme polkemaan sisämaahan kohti ja löysimme noin 5 km:n ajon jälkeen neitseellisen hiekkarannan: aurinkoinen päivä sattui juuri siihen hetkeen ja mahdollisti mukavasta uinnin hyvin viileässä vedessä.

Tulimme Ruotsin kautta Suomeen. Pelkästään lofooteilla olimme 10 päivää ja se tuntui sopivalta: ei ollut kiire minnekkään.

Jos jollakulla on tarkennuksia, korjauksia, niin olkaa hyvä.

Jukka

Hieno kertomus, kiitos!

Tämä oli antoisaa tarinaa.

Oisko jollakin koodinaatti Adlolfin kanuunalle Norjaan?

Tänäkin kesänä etsittiin netistä sun muualta ei tulosta.

Tuollahan se

https://www.google.fi/maps/place/Trondenes+Historical+Centre+-+Caf%C3%A8/@68.8279506,17.2205274,9z/data=!4m6!1m3!3m2!1s0x45dc7dc803eeb541:0x918dc486b0ec4eb9!2sTrondenes!3m1!1s0x0000000000000000:0xf0464f069220cfd5

Sotilasalueella ja sinne pääsee vain ryhmien mukana 11:00,13:30 ja 15:30 14.6-14.8 välisenä aikana. 15.8-31.8 opastus on joka päivä klo. 12:00 (Norjan aikaa). Aikusilta on 60 Nok per naama ja se maksetaan käteisellä oppaale sotilasalueen portin edessä olevalla parkkipaikalla.

@timppa

Kiitoksia,asetan muistiin.

Hei, laitan muutaman kuvan vielä kunhan saan kameran tyhjennettyä. On tuo Timppa vaan ihme tietotoimisto:)

Tykki oli hyvin mielemkiintoinen - tai oikeastaan se tarina ja museo. Esim. Ammukset eivät ole samankokoisia, koska jokainen ammunta kuluttaa tykin putkea hiukan. Näin ollen jokainen ammus on hiukan edeltäjäänsä suurempi.

Muutama kuva tekstin ympäriltä.