Piikkiöstä Puolaan polkien-projekti onnistui yli odotusten, ja viihdyimme retkellä niin hyvin, ettemme jatkaneet Wigryä pidemmälle kuin vain paluun autonvuokrauksen vuoksi takaisin Liettuan Marijampoleen, mistä ajoimme edellispäivänä Tallinnaan ja tulimme eilen kotiin.
Puolan rajalle oli Piikkiöstä käyttämäämme ei-oikoreittiä matkaa 1504km, Wigryyn 1536km ja Marijampoleen 1660 km. Ajallisesti arvioimme polkeneemme varmaan 70% sora-, hiekka-ja metsäteitä sekä polkuja pitkin, eli kuukaudessa olisi polkenut kyllä 1000km enemmänkin, jos olisi priorisoinut asvalttitiet.
Tykkäsimme kuitenkin noista itärajojen syrjäseuduista ja pienistä luontonähtävyyksistä niin paljon, että hakeuduimme mieluummin erämaan rauhaan kuin helpoille ajoväylille.
Yllätyimme myös metsäyöpymisten helppoudesta, ja nukuimmekin lähes puolet matkasta metsässä erämaisten järvien rannoilla ja istuimme illat tulilla. Nautimme leirielämästä puolet yöpymistä seuranneesta päivästäkin, keräsimme mustikoita ja kanttarelleja yms.
Leiripaikkoina siis sekä paikallisten metsähallitusten alueet että paikallisilta saadut vinkit että kartalta löytyneet nuotio/telttapaikat ja vain Wigryssä leirintäalue. Loput yöt eritasoisissa sisämajoituksissa.
Ihmiset olivat kaikkialla uskomattoman ystävällisiä ja kohtaamisia oli runsaasti. Kieliongelmia ei juurikaan ollut,Virossa suomea, Latviassa ja Liettuassa englantia ja Puolassa ja jossain syrjäkylissä sen lisäksi saksaa.
Vaikka retki nyt tehtiinkin polkien, oli matkan varrella niin paljon karavaanille sopivia kohteita ja myös puskaparkkeja, että kirjoitan tästä blogin ja jaan tänne kun saan valmiiksi!
Pyöräily oli tosi mahtavaa pään nollausta ja kehon sekä mielen virkistämistä!
t.Kaarina