Kuvia Saksasta

En voi olla esittelemättä kaunista kotimaatani.

"Tuhannet kynttilät voidaan sytyttää yhdestä, eikä tuon kynttilän elämä siitä lyhene. Onnellisuus ei koskaan vähene siitä, että se jaetaan. -S.J. Lec-"

-3.10.2013, SUURIA HETKIÄ KOTOMAAN KORKEIMMAN VUOREN HUIPULLA http://soleilblogi.blogspot.de/2014/10/3102013-suuria-hetkia-kotomaan.html

-4.10 2014: SATUMAINEN RUSKARETKI VUORILLA KANJONIN UUMENIEN LÄPI HÖLLENTALANGERHÜTTELLE http://soleilblogi.blogspot.de/2014/10/410-2014-satumainen-ruskaretki-vuorilla.html

Kiitos Auli ! taas hienoista kuvakertomuksista ja mahtavista runon pätkistä, karavaanari veljien ja siskojen pitäis kaikkien lukea ne miettiä hienoja sanomia eikä lähimmäisiä mollailla pastoilla.

Tallaisia Aulin tekemiä juttuja valitettavasti on niin, niin harvoin. Katsoa ja kokea kuinka kaunista voi olla lähelläkin.Löytää positiivisuutta matkoista.

Turvallisia, kiirettömiä syksyn reissuja kaikille karavaanareille lähellä ja kaukaa. toivottaa. ESNAN - Jaakko

Kiitos hienoista ja mukavista sanoista Jaakko! Tässä maailmassa ei ole liikaa positiivisuutta eikä positiivisia juttuja. Kyynelten läpi on kyllä nyt hankala kirjoitta. :)

Iloitsen siitä jos blogistani välittyy matkailun iloa ja remua sekä mukavaa ulkosuomalaisen elämää uudessa kotimaassa. Tämä on aivan mahtava mahdollisuus, joka meille on annettu ja siitä olemme nauttineet täysin rinnoin ja aina vaan enemmän nautitaan. Meille on aina suuri juhlahetki, kun mökkiauto kurvaa pihasta. :)

Huomenna, 11.10, on hyvin erityinen päivä elämämme helminauhassa. Olimme neljä vuotta sitten Lapissa yhdeksän tunturin kierroksella. Täynnä toivoa ja mielissämme jätimme hyvästejä Lapille, kun sitten 11.10 tuli viesti etelä-Saksasta mihin 110% mukaan, ollenkaan empimättä, lähdimme. Reilun kuukauden päästä meillä oli osoite ja väliaikaiskoti jo etelä-Saksassa. Kun itse tammikuun lopulla saavuin tänne oli heti tunne, että kotiin saavuin ja nyt asumme maailman rakkaimmassa paikassa, kotikylässämme. Voi olla, että teen tuosta pienen muistojutun.

Olen saanut pilkkaa ja halveksuntaa, kun olen aidosti kertoa tästä uudesta elämä jaksosta ja uudesta kotimaastani. Myös ne rinnallamme iloitsijat ovat vähiin käyneet. Minä itse tiedän syyn miksi jo lapsena olen haaveilut vuorista ja ulkomailla asumisesta, minkä takia tämä tuntuu niin hienolta asialta. En turhaa haaveillut.

Reissumme ja minun juttuni jatkuvat. Tässä on jo uusi vuoriloma tiedossa ja niin rakkaille vuorille. :)

Toivon kaikille muistorikkaita reissuja, niitä itselle parhaita! Ja mukavaa viikonloppua!

-Kun iloitsee pienistä asioista, voi iloita usein.-

Terveiset keskiajalta tältä päivältä! :)

Taisi tulla nyt vähän moka, kun kännykkäkuvia laitan julkisuuteen. ;)

http://soleilblogi.blogspot.de/2014/10/tunnelmia-keskiajalta.html

Hei, hyvä kun muistutit, piti sanomani jo jonain menneenä päivänä, että kiva kun laitoit tuon jutun tuosta Höllentalklammista!

Se on meillä jonotuslistalla ja tuon seudun klammeista on käyty sitten se, mikä teiltä puuttuu eli Partnachklamm.

Oli mielenkiintoista tuo Höllental kuvistasi, mutta kumpi on hienompi, ei voi sanoa. Itse klammit ovat hyvin samanoloisia, mutta eroja on kovastikin niiden yläpään suhteen. Teidän Höllentalinne tuli ulos todella upeaan selkeästi korkeaan ilmanalaan, kivikkoiseen karuun ylämaailmaan kun taas Partnachklammista astutaan vehreille alppiniityille!

Molemmat siis hienoja ja haluan kovasti päästä kokemaan myös tuon Höllentalin! Kiitos!

Ja hauska kuulla että joku muukin on "vanhoilla päivillään" innostunut kiipeämään korkealle!!!

t.Kaarina

Täällä Oberstdorfin lähellä olemme myös tässä kanjonissa käyneet, Breitachklammilla.

http://soleilblogi.blogspot.de/2013/07/12-1472013-itavallassa-ja-rotkossa.html

Höllentalklamm on noin kilometrin pituinen ja kalliot nousevat 150 metrin korkeuteen.

Breitachklamm on 2,5km pitkä ja kalliot nousee 150m korkeuteen. Minusta tämä ei ole ollenkaan niin vakuuttava kuin Höllentalklamm. Breitachklamm on kaunis kanjoni, erilainen, mutta se kapea osuus on lyhyt ja nousua ei ole paljoa tuolla 2.5km matkalla. Kun taas Höllentalklamm on kapea ja uumenissa noustaan kilometrin matkalla lähes 200 metriä. Se on melkein sama nousu kuin Kemijärventieltä Rukan huipulle. :)

Partnachklamm on 700m pitkä ja kalliot korkeimmillaan nousevat 80metriä. Tuollakin pitää kyllä käydä mutta kun tätä nähtävää ja polkuja on niin paljon joka paikassa.

Höllentalklamm ja Partnachklamm välillä menee vaellusreitti, joka on 19km pituudeltaan mutta siinä tulee jo nousua muistini mukaan noin 1500m eli sama matka kuin Kilpisjärveltä nousee kolmesti Saanan päälle. :)

Höllentalklamm on ehdottomasti kaunein näkemäni kanjoni, elmys.

Käyttäjän lisäys viestiin 11.10.2014 klo 23:23:48 elmys-elämys

Sehän se on se "ongelma" minullakin, kun mielenkiintoista nähtävää olisi kaikkialla niin valtavat määrät! Yksi ihmiselämä ei millään riitä edes Euroopan polkujen kulkemiseen ja jännien paikkojen koluamiseen. Mutta mahtavaa se minusta on, kun koko ajan huomaa, miten lähellä ja kaukana, kaikkialla on aina jotain uutta, kunhan vain haluaa löytää ja innostua.

Juuri ostimme vasta-ilmestyneen kirjan nimeltä Suomen rotkot, ja huoh, syyslomaviikon ovisi pitkittää vudeksi, että ehtisi käydä läpi edes Suomen rotkot!

Nuo nousukorkeudet on semmoisia nihin pitää oppia, Suomessa kun ei juuri korkeita paikkoja ole, siinä mielessä kuin mitä Norjassa ja Alppimaissa.

Muistan ekan kerran kun norjalaisessa vuokramökissämme kaikkialle oli vain korkeusmetrejä eikä niinkään pituus-sellaisia, niin oli se outoa nousta 400m suoraan vuonosta vaan tutnurin rinnettä ylöspäin, paikkaan, missä mökin omistajan äiti oli asunut ja käyny koulunsa alhaalla vuonon rannalla, eli kulkenut päivittäin tuon 400 korkeusmetriä alas ja ylös.

Mutta sitten siihen alkoi tottua, ja oli tosi nastaa kävellä muutamassa tunnissa 1000 korkeusmetriä suoraan vuonosta lähes pystysuoraan tunturiylängölle.

Sama sitten Alpeilla kävellen ja fillarilla.

Mutta on siinä alkuun jaloilla ihmettelemistä!

t.Kaarina

ps.Kiva vinkki tuo yhdysreitti noiden rotkojen välillä! mahtaisiko olla niin, etttä junalla ai bussilla pääsee takaisin retken alkupäähän vai tarviiko taksin?

Käyttäjän lisäys viestiin 12.10.2014 klo 00:15:24 Hienoa, että olette löytäneet "paikkanne"!

Hienot on maisemat Aulin kamerassa.

Olen pitkästi kirjoittanut ja vastannut tuohon yllä olevaan, mutta sain juuri nimettömän viesti.

Minä näen, että teitä lukijoita on paljon täältä karavaanarit sivuilta juuri nyt sivuillani?

""Eipä sinunkaan plokista jäänyt oikein mitään muuta mieleeni kun että häpeät suomalaisuustaustaasi. Ehkä mekin vielä joskus opimme käyttäytymään kuten saksalaiset. Minkähänlainen käsitys on sitten herraskansa saksalaisista suomalaisten keskuudessa täällä entisessä kotimaassasi ? Esim. röyhkeitä etuilijoita ? maailman omistajia ? -kenties ehkä jotakin muuta?""

Olen raivon vallassa, että minulle sanotaan, että minä häpeän suomalaisuuttani. Tuo ei pidä ollenkaan paikkaansa, se tuodaan monin eri tavoin esille ja joka päivä. Minä tiedän paremmin kuin tuo kirjoittaja millaisten ihmisten kanssa täällä elän, minulla on aivan eri kuva.

Ihmiset ovat julmimpia olentoja maailmassa toisilleen. Minä hyvillä ja mukavilla jutuilla, antaen ja jakaen positiivisyyttä en ole ansainnut tuollaisia kirjoituksia.

Plokistasi on jäänyt mieleen paljon uusia kohteita tuleville reissuille ja hienot kuvat katsottu moneen kertaan. Tuollainen saamasi nimetön viesti on törkeä ja toivottavasti voit unohtaa sen ja saamme jatkossakin lukea viestejäsi ja nähdä kuviasi.

Kiitos Auli kuvistasi ja kirjoituksistasi. Olemme merkinnet paikat muistiin ja haluamme kokea samat maisemat.

"Hienot on maisemat Aulin kamerassa." Niin, ne eivät ole minun positiivisen höpöttäjän unelmia ja turhia puheita vaan aivan totta ja kotoista.

Suomesta kun lähdimme reissuun, sitä kulki kuin ravihevonen laput silmillä ja harja hulmuten. Halusi nähdä kerralla paljon. Mutta laput silmillä ei nähnyt paljoa ympärilleen. Niin me kuljimme tällä kaksi ensimäistä vuottakin. Viikonloppureissu, monesti kumpikin yö eri paikassa. Mies kun vielä rakastaa autolla ajo, sitä mentiin. Nyt pikku hiljaa alkaa jo ymmärtämään, että kun kyliä ja kaupunkeja on muutaman kilometrin välein, ei kannata kiirehtiä. Nähtävää ja koettavaa on niin paljon nälkäiselle. Siihen lisänä mahtavat tehdyt puitteet vapaa-ajan viettoon. Minne mennään on pieni positiivinen ongelma aina.

Me on tultu tänne sillä ajatuksella, että loppuelämämme tällä vietämme, ei vaan käymään. Onhan saksalaiseen eläkeikäänkin vielä parikymmentä vuotta aikaa. Nyt on kohta pari vuotta kuljettu kiireettömästi, opittu kulkemaan. Viikonloppuna mennään vain lähelle ja pitkänä viikonloppuna vähän kauemmas ja lomilla vietämme sitten pitempään samassa paikassa. Ei se nähtävä ja koettava mihinkään karkaa. Kerkiää tutustua ympäristöön paremmin ja nauttii paljon enemmän näkemästään, kuin kiirehtien.

Vaikkapa tuo viimeinen Dolomiitin loma. Kaksi viikkoa, ajamista alle 130km ja neljällä leirintäalueella olimme. Hulvattomien mieli teki kiirehtimään mutta sen hillitsimme. Jos olisimme olleet vain kaksi yötä noilla neljällä leirintäalueella, meillä olisi jäänyt paljon näkemättä. Nyt on monta valmista polkua tiedossa, jonka haluamme seuraavalla kerralla mennä talsimaan tai kiipeilemään. Liikkuvaisia me olemme, jarrut päällä kulkienkin, kotiviikonloppunakin aina jossakin käymme. Kaikki reissut ei blogissani näy, ei edes päiväreissu Stuttgartiin tai Müncheniin . Vaikkapa ajattelen tuota Garmisch-Partenkirchenin seutua, joka on yksi monesta. Olemme tuolla laaksossa käyneet Suomesta käsin kaksi kertaa, nyt täältä tehty monta päiväreissua ja kolme kertaa yövytty. Kaksi pitkä viikonloppua vietetty. Niin aika vähän olemme tuoltakin alueelta vielä nähneet. Emme ole edes kerjenneet Eibsee-järveä kiertämään. Vuoren rinteet ovat täynnä polkuja, niin kuin muuallakin. Yksi pieni nyppylä on vasta kävellen alhaalta asti valloitettu ja aika monta suurempaa ympärillä odottaa valloitusta laaksossa.

Kaarina, kyllä siellä bussilla ja junalla pääsee. Esim. tältä stellplatzilta sai ainakin vuosi sitten samaan 10e vuorokausi hintaa molemmat bussikortin lähiliikenteen busseihin. Tuossa juttua tuosta reissusta.

http://soleilblogi.blogspot.de/2013/11/uusi-ennatys-720-metrista-1780-metriin.html

http://www.alpencamp-gap.de/index.php

Muutaman kerran Saksan ja Itävallan puolella myös leirintäalueelta on bussikortin saanut samaan hintaa.

Juhani, olen osakseni saanut paljon negatiivisuutta. Negatiiviset asiat osaan kääntää kyllä positiiviseksi voimavaraksi. Tuo anonyymin vastaus saa vaan minut yhä enemmän nauttimaan tästä elämästä. Tuo on myös elämän mottoni. Siinä on vastus hänelle ja muille negatiivisille ihmisille. :) :) :)

Blogini on paikka jonne saan kirjoittaa mitä haluan ja omalla persoonallisella tavallani. Minulla olisi paljon kerrottavaa ja katselen tätä osaa Eurooppaa eri näkökulmista kuin aiemmin Suomesta käsin reissatessa.

Nyt ei anonyymit enää vääriä mielipiteitä minusta tule sanomaan vaan jokainen joutuu tuon kertomaan omalla henkilökohtaisella tunnuksellaan. Jokainen tietää mistä minut löytää ja mistä voi tulla kysymään tarkemmin.

Puheliaana ihmisenä minun on vaikeata pitää rajaa mitä kerron tällaisella keskustelupalstalla, kun vartion hyvin tarkasti yksityisyyttäni.

Ps. Eero, mukava kuulla, niitä paikkoja tulee koko ajan lisää. Minulla myös pitää alkaa pitämään muistikirjaa. Minuun on ottanut blogini kautta yhteyttä täällä 44v asunut ulkosuomalaine Rouva, joka on myös karavaanari miehensä kanssa. Häneltä tulee koko ajan minulle uusia mukavia paikkoja tietoon.

"Vaikka ihminen eläisi satavuotiaaksi, hänen voi sanoa kuolleen nuorena, ellei hän elämänsä aikana ole kyennyt toteuttamaan suurimpia haaveitaan." -Songshu-

Paljon positiivisia ja ihania asioita, toivon jokaiselle jokaiseen päivään! :)

Näkyykö blogini uusimmat filmit ja valokuvaelokuvat siellä Suomessa?

Tällää ei näy nuo YouTubeen laitetut. Eilen kyllä näkyi. En voi niitä katsoa vaikka kirjaudun tuonne sivuille, siis blogiin ja youtubeen. Sanoo, This video is unavailable in safety mode. En ole mitään suojattua tilaa laittanut päälle.

Vanhemmat mitkä on Picasa-verkkoalbumissa näkyvät kyllä.

Kyllähän Karavaanarin on kätevä täällä saksassa asua. Kätevää lähteä reissuille, ku ei tartte noita laivoja mietiskellä. Tässä just ensiviikolla meinattiin ruskaretkelle lähteä tonne puolan rannikolle. Kotoa lähdettäessä 3-4 tuntia ni ollaan maalissa. Hyvää syksyä vaan kaikille!!

Auli kysyi: "Näkyykö blogini uusimmat filmit ja valokuvaelokuvat siellä Suomessa? Tällää ei näy nuo YouTubeen laitetut."

Ainakin "20.10.2014 Eväsretki Itävaltaan" näkyy ongelmitta.

Karvinen Timo, en ole huomannut aiemmin viestiäsi. Niin mukava täällä on asua, kun kaikki on niin lähellä. Sitä uutta katseltavaa on niin paljon ettei kauas edes tarvitse matkustaa. Olen vähän utelias. :) Asutko Saksassa vaiko Puolassa? Mukavia reissuja teille ja kaikille muillekin!

Ahjos Timo, Kiitos! Tuo ongelma selvisi saman päivän aikana. Ilmeisesti YouTubeen oli tullut päivitys ja sitä kautta mennyt suojattu tila päälle ja sen kun laittoi pois niin alkoi filmit toimia. Kyllä sain ihmetellä tumpelona aikani, kun ei miltään koneelta toiminut mutta nyt tiedän, että noinkin voi käydä näiden tietokoneiden kanssa. Suojelee netti minua, etten edes omia tekeleitäni näe. :)

Käyttäjän lisäys viestiin 28.10.2014 klo 13:20:26 Karvinen Timo, viestisi onkin tullut tänään. Katsoin päiväyksen ensin väärin. Kunpa näitä viestejä voisi editoida?

Joo Auli kyllä täällä Pohjois saksassa asutaan, ja oikein hyvin viihdytään!!

Ihana kuulla Timo miehen sanomana, että tekin oikein hyvin täällä viihdytte. :) Hauskaa kuulla, että on muitakin ulkosuomalaisia "saksalaisia" karavaanareita. Mukavaa ruskareissua teille Puolan rannikolle!