Sattumus Ruotsissa

Ajelinpa Ruotsin Lapissa kalapaikkoja vaaniskellen mehtäteitä jänkhän tuntumassa.

No siinä silta, alla hieno koski, ja iso luonnonparkkialue 100m päässä. Siellä näkyi 2 asuntovaunua. No ajaessa sinne, ni lantusteli vastaan semmonen nelikymppinen tätönen pikku koiransa kanssa. Pysäytin ja kudaata toivotin. Eikun tämä selittämään, niettä kun meitä on tässä seurue ja koirakin vapaana, niin menisitkös tuonne toiselle puolelle, siellä on jossain kivoja parkkipaikkoja.

Ei häkeltynyt naureskelustani ja pään pudistelustani, vaan alkoi starinoida, että meillä Ruotsissa on semmonen tapa, että ensiksi paikalle tulleet saavat sitten olla siellä ihan omissa porukoissaan.

Minä hirmusesti hohotin, kun en moisesta voinut mieltä pahoittaa, vaan sanoin itekseni sävyisästi, että lähe akka äkkiä siitä lätkimään tai nylen vileerauspuukolla piskisi ja paistan sen nuotiolla. Siis en sanonut ääneen näin, vaan yritin sitten ystävällisesti kertoa, etten ole heille enkä heidän Hänelle (koeralle) ilkeämielinen, enkä aiheuta häirintää teitin eloon. Mamma väitti, ettei meillä Suomessa varmaan osata näin huomaavaisia olla, mutta ruohtialaiset kyllä antavat arvoa yksityisyydelle, jopa keskellä erämaata.

Lupasin sitten jäädä sadan metrin päähän, ja täti muuttui vähän ystävällisemmäksi. Kertoipa jopa, etteivät olleet saaneet kalan kalaa koko kesänä, kun ollut niin lämmintä, ja vedet vähissä joissa ja järvissä.

Semmonen sattumus.

Ihan kun Suomessa.

"Minä olin täällä ensin, ja etkö tollo näe, että olemme jo pyykkinaruin ja niillä olevin merkkirievun ja muulla valtausrekvisiitalla vallanneet reviirin"

Vai niin oot Matti havainnu tapahtuvan meilläkin.

On se meininkiä -jestas, sanos rastas.

Minä tätille sitten vähän myöhemmin valistelin Eurooppalaista puskaparkkimentaliteettia. Kyllähän tuo kuunteli, mutta päätään puisteli.

Ilmensi ilkeämielisyyttään valistamalla minua jokamiehenoikeuksien tulevasta kaventamisesta Ruotsissa. Syynä kuulemma ulkomaalaiset marjanpoimijat.

Fyj fan helvete, ajattelin på svenska, sillä näin ja tapasin näitä kaukaakaukaa tulleita marjanpoimijoita useampiakin porukoita istuksimassa teiden varsilla autonrotteloidensa vierellä. Yhtä jutututin, ruohtia osasi, ja kertoi heikolta näyttävän tämä vuosi. Itekin olin saman huomannut. Puolukat puoliraakoja, hillasta ei vilaustakaan.

Sinne jäivät tyhjine pönttöineen puolukan kypsymistä odottelemaan. Ehkä saavat nyt edes tatteja kun sateet vihdoin tulivat. Toivon onnea heille.

On se ruottalaanen sitte naapurirakas..heh heh hyvä juttu.

"On se ruottalaanen sitte naapurirakas..heh heh hyvä juttu."

Johtuisiko siitä Ruotsilla on paljon paremmat naapurit kuin Norjalla, Tanskalla ja Suomella.

On net jotkut Svenskit ihan seurallisia. Parin vuoden takaa Porsangin rannassa tunkivat Kabe vaununsa meidän viereen n. 80 cm päähän. Tilaa oli ympärillä hehtaarikaupalla joka suuntaan. Näytti kauempaa aika hassulta tilanteelta.

Eikä sitten olleetkaan seurallisia. Omissa ympyröissään touhusivat jonkun tunnin.

Vai on Ruotsinki lapissa nuin ahasta puskarkkeissa????

Meillä vähän vastaava sattumus Öölannissa tänä kesänä. Mentiin leirialueelle ja sanottiin, että ei tarvita sähköä, ollaan vain yksi yö. Respa näytti kartasta, että voitte valita minkä vaan paikan varsinaisen vaunualueen ympäriltä. Tuo nurmialue oli lähinnä tarkoitettu telttailijoille. No, me ajoimme meren puolelle (länsi), ajattelimme, että kaunis näköala. En edes ehtinyt autoa sammuttaa, kun ukko könyää viereiseltä vaunulta ja sanoo, että voisitteko vähän siirtää, olette minun auringonlaskuni edessä (!). Ei siinä oikein ollut tasaista aluetta muualla lähellä, joten siirryimme vapaaehtoiesesti auringonlaskun tieltä alueen toiselle reunalle. Illalla sitten auringonlaskun aikaan tuli vettä kuin aisaa: se parhaiten nauraa .... :-)

Nuo ongelmathan koskee vain kielitaitoisia, siis ei minua :) Ellei vastapuoli osaa suomea

Tuttavani oli matkalla myös Ruotsissa ja etsi hyviä kalastuspaikkoja metsäautotien varrelta. Vastaan tuli ruotsalainen nainen iloisesti huiskuttaen. Tuttavani löysi hyvän leiripaikan ja lähti seuraavana päivänä takaisin ja huomasikin yllättäen että metsäautotien puomi olikin laitettu lukkoon. Siitä syntyikin sitten hivenen pidempi kävelymatka että löysi henkilön kenellä oli puomiin avain. Ystävällistä toimintaa naapurilta;-)

Suomessa ei saa sulkea metsäautotietä puomilla, ketjulla tai millään muullakaan esteellä. Jos on 'yleinen' metsäautotie johon yleensä on saatu sitä valtion avustusta. Ruotsin käytäntö en tiedä, mutta epäilen samankaltaiseksi.

Mistähän sen "yleisyyden" tietää? Esim. Lapissa on pakjon metsäautoteitä jotka on tehty selvästi vai puunajoja varten mutta puomi kyllä on useimmissa.

Ruotsissa on joillakin sellainen tapa että valloitetaan joku alue tai paikka omaan käyttöön esim. ajetaan vaunut ovipuolet vastakkain jonkintapaiseen piiriin sopivan reiluilla väleillä ,jotta esim paikka johon sopisi helposti vaikka viisi vaunua, onnistuvat täyttämään paikan kolmella vaunulla. Sitten autot ripotellaan vielä vähän miten sattuu, niin taatusti on paikka täynnä. Täällä kauan asuneena ja vaunuilua harrastaneena olen tuohon ilmiöön törmännyt usein. Meille kerran eräällä suositulla istutuslammella sellainen puhelinkioskin kokoinen naishenkilö ryntäsi kädet pystyssä ilmoittamaan että paikka on varattu, kaverit tulee parin tunnin kuluttua. Totesin hänelle ettei näitä voi varata ,sulla on vaunu siinä ja me saamme parkkeerata sopivan välimatkan päähän ,sen takaa jokamiehen oikeus. Nosti sellaisen metelin että katsoin viisaammaksi poistua, siltä hirviöltä ei taatusti olis saanut nukkumarauhaa. Mutta tuo on kai tapa joillain sivistymättömillä moukilla muuallakin kuin täällä.

Oltiin kerran Tukholmassa leirintäalueella aamulla herätessä huomattiin teltta melkein vetopään alla ja teltan naru vaunun jalassa kiinni. Kyllä meillä osataan reviirin valtausta tehdä kukkia kiviä aitoja ja tullaan ulos vaunusta tuijottamaan, älä tuu liian lähelle.

Mie oon huomannut aikas hyväksi keinoksi liian lähelle tunkevia moukkia estämään kun olen istuskellut siinä oman katoksen alla ja putsaillut ja rasvaillut sitä 0.44 magnumia 8" piipulla. Välillä tähtäilee sinne tänne ja ampuu 'hengettömiä'! Kummasti useimmat moukat kaikkoavat, vaikka olisivat jo ehtineet vermeensä liian lähelle tunkea. Iso kossupllo vedellä täytettynä ja siitä aika ajoin pitkiä hörppyjä, sekin vinhasti aiheuttaa pientä epävarmuutta moukkien asenteissa! Ei tarvi edes sanoa mittään, kyllä tehoo keino! ;-)))

Runsaamman päälle kiitoksia Veli Hannibal, sillä heti assosioitui päässäni kuva Sinusta noissa kuvailemissasi rentouttavissa puuhasteluissa.

Mitäs jos vielä lisäilis efektiä soittelemalla kaakko-asentoon säädetyllä CD-soittimella sitä rottweiler-doberman hittibiisiä.

Jotkut niitä hankkineet juuri tuossa tarkoituksessa, tosin enempi kostamaan naapurin koiranräksytystä. Mitäs tuumit, tuplaantuuko myynti nykyisestä alle 1000 kpl kuussa, jos lisään mainontaan klausuulin " älä jäynää naapuriasi ! " ?

Vastaavaa on kokeiltu, vaunun vierelle saksalaiset tuli teltalla ja aloittivat potkupallon potkimisen välillä osui vaunun seinään. Auto siihen vierelle takakontista vaimon veljen kanssa haettiin keskaria johan pojat lopettivat pelin, loppu illan katselivat iisisti meidän touhuja.

Juuh Jukka, jos tosiaan vaikka vaunun sisällä pistäis sen 'hauveliäänet' täysille ja välillä heiluttelis vaunua kunnolla sekä ärjähtelis että "prkl nyt ole hiljaa T¨-Rexi tai tulee kirvestä kaaliin"! Kyllä sekin pientä epävarmuutta aiheuttais moukille! KJON!

Oltiinpa vuosia sitten vaunukaverin ja molempien poikien kanssa ilman vaimoja Elmian messuilla ruotsissa. Toisena aamuna huomattiin että perhelippu on edullisin meille niinpä ostettiin sellainen. Vaksit evät halunneet päästää sisään mutta vakuutettiin olevamme perhe onnistuihan se naurunremakan säestyksellä!