Terveiisä Albaniasta!

Tie tänne oli pitkä, mielenkiintoinen, kuoppainen ja kerran liian jännittäväkin, mutta ehdottomasti kannattava ja kaiken arvoinen.

Tämä ma vaikuttaa edelleen aivan yhtä ristiriitaiselta ja kaoottiselta kuin viisi vuotta sittenkin, samoin ihmiset aivan yhtä sydämellisiltä ja koko systeemi kiehtovalta.

Tiranasta puuttuvat viemärikaivojen kannet (mustalaiset ovat varastaneet ne romurautana myytäväksi) ja kaupunkia halkomaan aloitettu pikatie päättyy täysin ilmman varoitusta ja pimeänä keskelle kerrostaloslummia, muuttuu siis monttuiseksi hiekkatieksi, mistä matka jatkuu kahteen suuntaan niin jyrkällä mutkalla, että pitää käydä katsomassa voiko mutkasta mahtua.

Rantaniityllä asuntoautossa herätessään saa kuulla sikopaimenen kaunista laulua possuilleen, ja lehmipaimen haluaa kätellä käsi sydämellä kaukaisia vieraita, ja pitää huolen etteivät koiransa häiritse meidän ja koiramme kulkua.

Kauppias laskee ostoksemme paperilla allekkain ja kantaa ne autoon.

!Joo" ja pään nyökytys tarkoittaa ei ja "poo" höystettynä pään kevyellä heilutuksella puolelta toiselle tarkoittaa kyllä.

Ihmisten silmät vaikuttavat alkuun kovilta ja tiukoilta, mutta kontaktin oton jälkeen niistä paistaa lämtö ja sydämellisyys. Maalla on ollut kova historia mutta ikivanha besa-lupaus vaatii lupauksen täydellistä pitävyyttä ja vieraan suojelua ja avunantoa.

Tien päästä autiolta rannalta voi löytyä vanha katolinen kirkko ja mutama bunkkeri vierekkäin, toisella rannalla puolalainen maastoautokunta majoittuneena metrin päähän vesirajasta. Ökyrakentamisen rinnalla majailee suuren suuri köyhyys, ja keskeneräisten talojen määrä on käsittämätön.

Mustalaislapsille tarjottiin kahden viikon huilitauko kerjäämisestä ja maatöistä, ja adventtikirkon toimipiste otti heidät huostaansa leirille, missä he saavat olla lapsia, leikkiä, syödä monipulisesti, pestä hampaansa ja opetella aakkosia sekä ennen kaikkea paikata edes hitusen aikuisen nälkäänsä, mikä näytti tolkuttomana kokoiselta. Huolenpito ja rajojen asettaminen puuttuu täysin näiltä lappsilta, joiden vanhemmat käytännössä ovat heidät hylänneet, kuskaavat vain kaupungille kerjäämään.

Saimme itsekin heitä leikittää, ja tuolle ADRAn leirille jätimme tyttäremme hommiin pariksi viikoksi. Samoissa puitteissa saimme olla 5v sitten purkamassa maaseudulla koulua ja klinikkaa, joita muiden maiden vapaaehtoiset tulivat jälkeemme rakaentamaan. Tämä tyttäremme koulun puitteissa tehtävää työtä.

Launatina jatkamme meren yli laivalla Italian Brindisiin ja sieltä kirja-projektin kimppuun, nyt uimaan, sitten Bertain kaupunkiin vuoristoon ja huomenna Karaburumin niemelle merirosvolulia tutkimaan.

Laitan kotona lisää tekstiä ja kuvia matkasat blogiin!

Antoisaa kesän jatkoa kaikille!

t.Kaarina

Käyttäjän lisäys viestiin 26.6.2014 klo 14:40:58 no juu, pitäis tietty lukea terveisiä...:)

Olenkin jo odottanut palautetta matkan jatkumisesta.."poliisit" ei vissiin sitten ole enää härnänneet..rohkeita olette.

Terveisin : matkalaukkuja pakkaillen..!

Kiitos terveisistä, Kaarina+ koko Silmusen matkailuautokunta. Selvisitte onnellisesti perille loppujen lopuksi. Vastaavanlaisia kokemuksia on meilläkin Tuulan kanssa kun olemme Venäjällä, Balkanilla ym reissanneet. Kuitenkin loppujen lopuksi olemme tulleet siihen lopputulokseen, että ihmiset Itä-Euroopassa ovat ystävällisiä ja rehellisiä. Aina kun olemme pulassa olleet, apua on saatu, sen lisäksi vieraanvaraista kohtelua. Hedelmiä, teetä ja kahviakin on tarjottu sillä aikaa kun autoamme on korjattu ajokuntoon. Rahaakaan ei ole kohtuuttomasti vaadittu kun työ on ollut valmis ja hyvän matkan toivotuksin on saateltu reissuun. Aina kuitenkin tietty varovaisuus on paikallaan kun joutuu tekemisiin aivan vieraiden ihmisten kanssa ( Suomessakin). Albaniasta minulla on kokemukset viime keväältä kun ajoimme kaverin kanssa moottoripyörillämme maan poikki Makedoniasta Monte Negroon. Köyhä maa näyttää Albania olevan. Apua varmasti tarvitaan ja sitä te omalta osaltanne olette sinne viemässä. Toivotamme siunausta Tuulan kanssa koko teidän perheelle sekä ADRAlle

pikkueero ja Tuula

Kiinnostavaa kuulla kokenuksistanne! Tänä vuonna ajoimme Monte Negroon asti, eikä suunnitelmissa ollut edetä Albaniaan. Saimme kuulla hollantilaisilta, että kannattaisi edetä. 80 % teistä on "hyviä", ihmiset ystävällisiä, maisemat kauniita ja hinnat 40 % alemmat kuin Kroatiassa. Ehkäpä vuoden kuluttua, ja olisihan se kiva kuulla lisää muiden kokemuksia ja nähdä kuvia sitä ennen.

Kiitos Martti, Eero, Tuula ja Jorma!

Juuri kotiin palanneenna mieli on sekaisin kaikesta kokemasta ja sen ja kotiinpaluun yhteensovittamisesta, eli nyt vain yksi pikainen kommentti tuohon hollantilaisten näkemykseen Albanian tieverkoston kunnosta.

Se ei nimittäin alkuunkaan pidä paikkaansa, jos tarkastellaan maata muutenkin kuin vain rantatienä Kreikan ja Monte Negron välillä. Totta on, että parannusta on tapahtunut viiden viimeisen vuoden sisällä, ja tiestöä näytään korjaavan, mutta..millä vauhdilla se etenee, sitä on varmaan mahdoton kenenkään tietää. Varmaa on kuitenkin se, että jos Albaniaa haluaa nähdä pintaa syvemmältä, joutuu varautumaan ihan toisennäköisiin prosenttilukuihin "hyvän" ja vähemmän hyvän tienpinnan suhteen.

Ja sielläkin, missä pinnoite on uutta tai suht hyvää, täytyy varautua monen kirjavaan tienkäyttäjä-joukkoon; lampaat, lehmät, vuohet, possut, heinä-ja hevoskärryt ovat ihan yleinen näky jokaisella tienpätkällä Tiranan kaupunkialueesta moottoriteille. Ja uudella 110 km/h motarilla on sillan saumat jätetty sellaisiksi, että sauma-hypyn jälkeen miettii tovin, hajosiko auto vai voiko matkaa vielä jatkaa.

Hintatasoa en osaa erityisesti Kroatiaan verrata, mutta Albaniassa tuotettu ruoka on halpaa kaupassa sekä paikallisten ravintoloissa. Turistipaikoissa on jo turistihinta ja ruokakaupassa länsimaiset elintarvikkeet, siis merkkituotteet muroista kahviin jne maksavat ihan länsihinnan.

Kauneus ei myöskään ole mitenkään absoluuttista eikä objektiivisesti ajatellen Albaniaa voi yleistää kauniiksi maaksi. Siellä on paljn kaunista luontoa ja mielenkiintoista historiaa mutta myös hyvin paljon roskaa, sotkua, keskeneäisyyttä ja epämääräisyyttä. Hiekkarannalla bunkkereita ja sitä rataa.

Omasta mielestäni se on todella mielenkiintoinen maa, mutta monessa mielessä hyvin kaksijakoinen. Maa, minkä menneisyys näkyy vielä ihmisten silmistä, maa, mihin kannattaa tutustua nyt, jos haluaa nähdä ja kokea jotain, mikä ei vielä ole pelkkää aurinkorantaturismi-massaa.

Kirjoitan tuosta heti kun ehdin blogiini, ja yritän jossain välissä myös kaivaa esiin 5v takaisia kuvia sieltä.

t.Kaarina

Käyttäjän lisäys viestiin 17.7.2014 klo 21:13:08 laittaisin jonkun kuvankin, mutta meillä netti pelitä, ei tikut eikä langaton eikä langallinen.....ainoastaan mun peruskännykän sim-kortin avulla saa yhden nettitikun toimimaan ja se jo ilmoitti, että on hidastanut toimintansa kun käyttöraja on täynnä...serbia hajotti siis kaikki muut, ja ukkonen kotona samaan aikaan kaiken...vaikka on yritysliittymä elisalta kotona, ja siinä takuu 12h sisällä vian ilmoittamisesta korjaus, ei ole vielä korjaantunut. ja sonera ei näe mitään vikaa meidän nettitikuissa eikä Hannun kännykässä, minkä sim-kortin serbia myös hajotti.....pitäis tehdä töitäkin....huh, anteeksi tämmöinen valitus, se vain pääsi suusta....

Niin, eikä tarkoitukseni ole siis missään nimessä litistää Albaniaa, mutta ajattelin vain "varoittaa" siitä, että tuo hollantilaisten antama kuva vaikuttaa siltä, että se on annettu hyvin suppealla Albania-kokemuksella, ja kuvaa vain Albanian rivieraa.

t.kaarina