Toscanasta vielä

Reilun kolmen viikon Toscana/Lazio-tutkimusmatkailu on loppu ja kolmen päivän kotimatka alkoi, mutta pakko hehkuttaa viimeistä, eilis-iltaista löytöä, kun en tiedä saanko tienpäältä blogia tehtyä, ja kotona taitaa odottaa muut hommat...

Mutta siis käsittämätön tukimusmatkailijan maa tämä seutu. Ensin tutkimme neljä tuntia Vitozzan muinaiskupunkia, missä metsästä, kalliotasanteelta löytyy luola-asutusta sekä linnojen ja kirkon raunioita, ja sitten helmenä, rankkasateessa edelleen, päätimme vielä etsiä netistä, erään italialaisen miehen blogista sattumalta löytämääni erityistä kohdetta, nimittäin Stonehengeksi verrattua astrologista kivimuodostelmaa!

Ainoa tieto paikan sijainnista oli sen nimi, Poggio Rota, mitä ei kartoista löydy, mutta googlettalla löytyi samaa nimeä kantava maatilamajoitus, ja sen sijainnin googlemaps antoi. Niille nurkille siis, hämärä ja rankkasade kavereina. Jayksi ainoa googlemapsin kuva sen kartalle lätkäistynä. Ja kaikkihan tietävät kuinka tarkasti ne sinne on sijoitettu:)

Ajelimme kuitenkin sen kuvan paikan liepeille, kävimme koputtelemassa maatolon oveen, pihalta sateesat löytynyt vanha isäntä neuvoi toiselle tielle, mutta ilmiselvästi piti ajoitustamme epäonnistuneena.Kaikki tämä sujuvalla italialn ymmärryksellämme. Käski vielä kysyä lisää neuvoa toisen tien ensimmäisestä talosta.

Talo oli kuitenkin pimeä, mutta myöhemmin löysimme pelloiltaan tulevan nuoren isännän traktorillaan, ja häneltä kysymään tietä Poggio Rotan kiville. Jeps, neuvoja tulisi mutta ei tänään, tällä ilmalla ja pimeällä. Varmuuden vuoksi kaivoi kännykän taskustaan ja soitti englantia puhuvalla vaimolleen jotta hän sai puhua kanssamme ja kertoa selkekokielellä, ETTEI sinne voi mennä pimeääsä ja sateessa.

Me selittämään että viimeinen iltämme täällä, kaukaa Suomesta ollaan ja näytettiin hyvät lamppumme, kerrottiin että meillä on pimeää puoli vuotta, kyllä pärjäämme. No ei isinä auttanut muu kuin traktorimiehen vaimo käski miestään ajamaan edellämme ja nättämään polun pään:) Siis varmistettakoon lukijoille, että kumpikin olivat erittäin ystävällisiä mutta italialaiset eivät kai liiemmälti pimeässä metsässä kulje.

Traktorimies näytti siis meille polun pään, ja lyhyen reitin kulun, italiaksi, ja että auton voi jättää siihen, tien laitaan, ohi menijät kyllämahtuvat ja kauempaa pääsee kääntymään ympäri. Voi kiitos kiitos kiitos,näin hommat sujuvat!!!

Ja niin me löysimme pusikosta pellon ja aidan takaa, rinteessä, minkä alla virtaa Lente-joki, ividen isomman ja viiden pienemmän kiven asetelmat, ei mitään lähellekään niin näyttävää, kuin kuvat Stonehengestä, mutta tunnelma on vahva. Näiden kivien tutkiminen on ymmärtääkseni aika uutta ja kesken, mutta se tiedetään, että yhteen kiveen tehtyä hahloa pitkin paistaa nouseva aurinko vain joka helmikuun kahdeksas päivä (pahuksen lähellä mutta nyt aivan liian kaukana) ja 4300 vuotta sitten helmikuun kahdeksas päivä oli talvipäivänseisaus!!!!

Lähes kaksi tuntia niitä kiviä ja sitä tunnelmaa siinä aistimme, ja yritimmemyös valokuvata, mikä taas oli rankkasateessa ja pimeässä ja ahtaassa paikassa melkoisen haastavaa. Kurota pitämään sateenvarjoa tuossa, ettei se tee varjoa kiviin, yhtä lamppua tuolla yhtä täällä, juoke lampun kanssa tuosta tuonne,pysy kivien takan piilossa, kiipeä,kumarra, kurkota. Heh. Mutta voi veljet mikä paikka ja tunne.

Nyt on vähän eksynyt tunne. Väsynyt, kaikkensa antanut, onnellinen mutta eksynyt.

Mutta, jos en vielä sanonut, käsittämätön seutu tuo Etelä/keski-Toscana ja Pohjois-Lazio. Niillä seuduilla ei muuten ole oikein mitääntekemistä hienostelevan, pramean, kuvakauniin Pohjois-Toscanan kanssa:)

t.Kaarina

Käyttäjän lisäys viestiin 1.2.2014 klo 15:18:27 Ai niin, paikka sijaitsee kuta kuinkin puolivälissä Pitiglianoa ja Mancianoa, ja annan kyllä tarkat ohjeet jokaiselle joka sinne haluaa, ja kirjaan se tulee myös!

Käyttäjän lisäys viestiin 1.2.2014 klo 15:34:57 Ps. KOleman viimeisenä päivänä ehditty syödä lounaaksi pussimuusia ja tonnikalaa, ja auto on täynnä märkiä vaatteita ja reppuja:) Kaasulla ei raski turhaa lämmittää, (vain siten ne kuivuis) kun uutta pulloa ei olla saatu ostettua, kun ei ei olla keretty olla kylillä valoisaan aikaan:) No yhtenä iltan kyllä juostiin kolmeen eri paikkaan neuvojen perässä mutta vesiperä kussakin.

Enkä nyt siis valita mitään, kerron vain minkälaista tämä on ollut. Pahuksen hauskaa:)

"Tukka pystyssä" olen seuranut Hannun ja Sinun uskomatonta seikkailua siellä etruskien valtakunnassa. Kutsuisin tätä teidän seikkailua "Elämysmatkailuksi". Odotan innolla kirjaa seikkailuistanne. Kirjoitustyylisi on niin sujuvaa ja kuvaavaa. Kiitos Kaarina tästä jatkokertomuksesta, jatkoa (kirjaa) odotellessa täytynee itse yrittää löytää jotain "helpompaa" seikkailukohdetta kahdella "puolirammalle" vanhukselle. Tervetuloa lumiseen kotimaahan, viime yönä tuli etelärannikolla melkein puoli metriä lunta. Lefa

Kiitos Leif, ja kiva huomata että joku lukee ja on asiasta kiinnostunut! Olen välillä jopa epäillyt, ettei aihe kiinnosta ketään...

Mutta lohduksi "puolirammoille vanhuksille" kerrottakoon, että kirjaan tulee myös muutamia maastollisesti helppoja kohteita, mm Vitozza on helppo, kun sinne ensin löytää!:)

Ja kiitos kotimaahantulotoivotuksesta, en ole ihan varma kiinnostaako se lumi vai ei, vaikka siitä kyllä oikeasti tykkään:):) Kotikukkulan päälle pääsy näillä kitkoilla ja sillä lumimäärällä ei ole ihan hellpo juttu, mutta hiihtämään jos pääsis niin aiaia:)

t.Kaarina

Käyttäjän lisäys viestiin 2.2.2014 klo 16:23:49 Ai niin, uutisista näimme, että Italiassa on kuulema hankalat kelit, sateita, tulvia ja kovaa tuulta...heh, taisimme havaita tuon, emme vaan tienneet niiden "suuruutta"!

Heippa Kaarina! Kyllä näitä ja blogia varmaan moni muukin minun lisäkseni lukee mielellään (ja niitä lehtijuttujakin jäi ikävä). Ihmettelen itsekin itseäni, kun se on niin usein vaikea kommentoida ja kiittää. Jatka vaan jos mahdollista näitten kokemusten jakamista kanssamme.

Kyllä näitä juttuja luetaan.