Venäjänmatkaa blogissa!

Huh heijakkaa, kolme osaa syyslomalla tehtyä Venäjänmatkaa on valmiina, ja jatkoa seuraa...:)

http://kaarinankaravaanikulkee.blogspot.fi/2013/10/venajan-matka-asuntoautolla-syysloma.html

t.Kaarina

Kiitos Kaarina :-) Odotamme blogin seuraavaa osaa.

pikkueero ja Tuula

Ollos hyvä, ja tuossa seuraava osa :)

http://kaarinankaravaanikulkee.blogspot.fi/2013/10/asuntoautolla-venajalle-osa-4.html

t.Kaarin

Kiitos taas :-) Kysynpä, että jouduitteko rekisteröitymään, ja jos, niin kuinka se onnistui. Se market siinä yhdessä kuvassa on suomeksi nimeltään Mangnet ja luulen, että kuuluu Kärkkäiselle ja heidän Suomessa ilmestyvän Mangnet- nimisen lehtensä päätoimittaja sai juuri tuomion juutalaisiin kohdistuneesta rasistisesta kirjoituksesta, eikä kestänyt kauan kun kyseistä kansaa jälleen halveksittiin samassa julkaisussa. Eli ainakin me boikotoimme..... Näimme kyllä kyseisen Marketin mekin. Aunuksen pääkadun varrella olevassa matkamuisto- ja tuliaismyymälässä meitä palveli ystävällinen nuorehko pariskunta ja kun kuulivat meidän puhuvan suomenkieltä, alkoi pariskunnan mies puhua kanssamme suomea ja hyvin puhuikin. Hänen äitinsä oli silloin juuri Suomessa sukuloimassa

Kirjoitin sulle pitkän vastauksen, mikä hävisi taivaan tuuleen....

Pikana, ei rekisteröity, kun se tarvitaan kuulema vain, jos on maassa 7 arkipäivää, eikä oltu.

Ketään muuta se ei kuulema kiinnosta, kun EHKÄ miliisiä JOS sattuu pysäyttämään ja kysymään.

Olen kuullut joidenkin rekisteröityvän hotlelissa, minkä pihalla ovat yöpynet. Aion laittaa Venäjän konsulaattiin asiasta sähköpostia, ja kerron sitten mitä vastaavat.

Kärkkäinen on meille vieras, mutta ei kivalta kuulosta. Onhan Aunuksessa monta ruokakauppaa, mutta kaivon suhteen tuo on paras:)

t.Kaarina

Onpa hienosti kerrottu ja hyvät kuvat tekee kertomuksesta täydellisen! Kiitos!

Mukavia matkakertomuksia Kaarinalla, itsekin VOPin porukan kanssa kierreltiin Laatokka muutama vuosi sitten ja yövyttiin muunmuassa Nurmolassa, tutunnäköisiä maisemia. Kiinnitettikö huomiota niihin metalliaitoihin, kylänvanhin kertoi niiden tarinan, liittyivät sota-ajan jälkeiseen historiaan, tunnetko tarinan? Lisää hyviä tarinoitasi........ Lennu

Käyttäjän lisäys viestiin 1.11.2013 klo 19:49:43 Nurmoilahan sen kylän nimi olikin, ii jäi äsken pois....

Kiitos Pentti ja Lennu, onpa mukava saada palautetta!

Missä te siellä Nurmoilassa nukuitte?

Ja kerro ihmeessä tarina aidoista, niihin kyllä kiinnitettiin huomiota, mutta kukaan ei meille mittään kertonut..:)

t.Kaarina

Moi, talojen pihoilla ja potkujen varsilla, laitan kuvia kunhan saan rikkimenneestä kannattavasta kuvat esille. Ne rauta-aidat on lähellä olleen lentokentän kiitoradasta, maa-aines oli niin ohutta hiekkaa, ettei siihen saanut rakennettua tarpeeksi kovaa kiitorataa sota-ajan lentokoneille, niinpä kiitorata tehtiin metallilevyistä, kun katselette niitä levyjä, reunat on lovettu niin, että ne sitovat toinen toisiaan. Kun kenttä jäi tarpeettomaksi, kyläläiset kiikutti levyt aitoihinsa ja muuhunkin hyötykäyttöön, näin kylänvanhin kertoili. Lennu

Käyttäjän lisäys viestiin 1.11.2013 klo 20:14:32 Nyt saunaan Meri-Caravanissa, piipahda Kaarina joskus vilkaisemassa paikkaa, kahdeksan kilsaa Salosta Teijon suuntaan. Lennu

Kiitos Kaarina!

Onpa mukava katsella kuvia ja lukea kertomusta matkanne vaiheista, varsingin kun en tällähetkellä voi itse ajella. Paljon on Syväriläisen luostari ympäristöineen muuttunut siitä. kun olen siellä viimeeksi käynyt parikymmentä vuotta sitten. Valkoinen iso rakennus oli vielä silloin mielisairaalana (aiemmin myös vankilana). Sieltä pääsi niinä aikoina mies nimeltä Heikkinen pois, ja kohta Suomeen, muistaakseni Kuhmoon. Erästä ystävääni näyttivät tv:ssä kun hän Pietarin konsulaatissa hoiti Heikkisen asioita. Hyvin pystyn paikallistamaan Aunuksen jokivarren kuvat. Nurmoila on myös tullut tutuksi, olen käyttänyt siellä erilaisia ryhmiä, katsomassa kaunista kylää ja tutustumassa sen ihmisiin ja sotahistoriaan. Pariiin taloon ja kylyyn olen saanut tutustua myös lähemmin, toinen näkyy kuvissa, toinen on kylään tullessa okealla koulun / leirin vieressä. Niitä kiitoradan levyjä on monenlaisessa käytössä pitkin Karjalaa. Auton viereisessä kyltissä olevat Säntämä, Kuksumäki ja Tihveri ovat myös tavallaan erikoisia kyliä. Niinkuin kirjoitit paljon jää vielä tuleville matkoille, niin myös minulle, vaikka olen aika useasti sielläpäin käynyt, viimeeksi syyskuun alussa. Novinkassa en ole käynyt sen jälkeen kun uusi tie tuli. Paljon on Petroskoikin muuttunut siitä kun ensimmäisen kerran menin sinne, minun oli helppo ajaa kun meitä oli kaksi kuljettajaa, toinen oli jo käynyt siellä. Silloin kierrettiin Pietarin kautta, silloinhan se oli vielä Leningrad. Jatkoa odotellen. Kiittäen Simo

Käyttäjän lisäys viestiin 2.11.2013 klo 18:05:08 Niinkuin tuolla toisessa ketjussa kirjoitin, harvoin olen viimevuosina rekisteröitynyt, viime matkalla olimme yhden yön Aunuksen hotelissa, joka hoiti rekisteröitymisen, ilman eri maksua. Minulla on ollut sellainen käsitys että, ainoastaan tulli valvoo sitä pois tullessa, laskee päivät, välillä laski tunnit kun aikaraja oli 72 t. Odotan mielenkiinnolla näkemystänne Petroskoista ja eteenpäin. Minun paikkojen tuntemushan loppuu Kontupohjan tasalle.

t. Simo

Tässä muutama kuva Nurmoilasta VOPin matkalta Laatokan ympäri. Lennu

Kauniista Karjalasta matkakuvia??

Onpa mielenkiintoista Simo ja Lennu kuulla tarinoitanne noilta seuduilta!

Ja noi valokuvat, samoja tuttuja paikkoja, ja voi mahdoton, miten ne autot on saatu Normoilaan survottua!:)

Löysin muuten samaan aikaan kun laitoita Lennu viestiä tuosta Nurmoilassa yöpymisestänne, Vopparin vuodelta 2007, ja isinäpä on matkastanne kerrottu, ja kannessa komeilee tuttu maisema Nurmoilasta!

Teillä oli varmaan jonkun kanssa etukäteen sovittu tuo siellä yöpyminen? Miten päädyitte juuri sinne, ja maksoitteko jotain kyläläisille?

t.Kaarina

ps.Tiedän hyvin tuon Mericaravanin paikan, ajamme sen ohi aina kun menemme Teijoon retkelle. Ja sitä tapahtuu monta kertaa vuodessa:)

Iltaa Kaarina, Leo Talupin ne yöpymispaikat järjesti matkatoimiston avustuksella, kai sinne Nurmoilaankin matkatoimisto jotain tilitti. Suomalaisten avustuksella oli kylätalo kunnostettu ja siellä eräs Pietarissa asuva kertoili Nurmolan vaiheita ja vähän muutakin silloista elämänmenoa, hän oli paikkakunnalta kotoisin. Reissuporukkamme jakoi kuka mitäkin kylän lapsille, minä kaikki mukanani olleet lippikset ja Sleeby valokuvatulostimella otetut kuvat vesseleistä. Taisi sinne jäädä yksi polkupyöräkin, ainakin se oli lähtenyt omilleteilleen yön aikana. Mukava matka kaikenkaikkiaan, vaikka erehdyin lupaamaan jääväni jonon viimeiseksi Värtsilän rajalla, mullakun oli vaan reilu kolmekymmentä kilsaa kotimökilleni. Siinä sitä sitten hikoiltiin kuumassa kesäpäivässä rajanylitystä seitsemän ja puolituntia, monenmoista tarkastusta ja vaaalla käyntiä paperisotkuineen, meidät kun otettiin tosi hitaasti eteenpäin, muut jonot meni omia menojaan. Tarkoitus olis kyllä lähteä uudestaankin käymään "rajan takana", katotaan koska ehtisi. Lennu

Seittemän ja puoli tuntia rajan ylitystä. Kyllä on perseestä systeemit sillä suunnalla.

Tuliaisina Venäjän Karjalaan ois varmaaankin haluttuja,vesivaaka ja ulkomaali. Näyttäs vähän joka rakennus olevan vinossa ja huonossa maalissa.

Joo Markku, ainakin silläkerralla kun meitä oli muistaakseni 26 yksikköä tulossa rajanyli. Harvakseen meitä ottivat yhden silloin, toisen tällöin, muu liikenne rullasi normaalisti. Kun pääsin lopulta "kopille", yksi paperi puutui, mikä mikä ???? Autovaaan kuitti, no vaaka oli sadanmetri päässä, eikun autolla sinne, kun olin hetken puntarissa, henkilökunta näytti että takaisin jonoon, eikun siinä taas odoteltiin. Kopilla taas puuttui se vaakalappu, jota ei mulle tarjottu sielläollessa, no juoksemalla hain sen pienen lapun. Koppinainen ei edes vilkaissut sitä, löi vaan leiman ja heitti sen jonnekin, sitten päästiin kotimaan kamaralle. Jouduitteko Kaarina te vaaalle Värtsilässä ? Lennu

Moi! Ei jouduttu vaaalle, eikä mennessä tullia kiinnostanut oikein mikään. Kaksi tuntia kuienkin kului aikaa, sillä heillä oli tietsikat rikki, otimi vain yhdessä kopissa, ja se tietty ruuhkauti koko hommelin.

Mutta ollaan me neljä tuntia seisty joidenkin Balkkanin maiden tullissakin, ja kolme tuntia Serbian-Unkarin rajalla, etteipä tuo niin kummoista ole, kuuluu osana matkailuun:)

Takaisin tullessa oli tarkempaa, Vneäjän tulli etsi "pillereitä", mutta etsiminen oli epäloogista; jotkut kaapit piti purkaa lähse kokonaan, toisia ei edes avattu. Maitohappobakteerit ja d-vitamiini herättivät kiinnostuksen:)

Olmeisesti ne vaan pelottelee, muistuttaa siitä, että klylä täällä tarkkoina ollaan. Ei kai kukaan, jolla on oikeasti jotain salattavaa, sitä kaapin etuosaan jättäisi!

Ja sirunlukija koiraa varten oli Vartiuksen tullissa, vaikkei Niiralassa ollutkaan. Ja semmoinen yllätys, ettei Venäjältä Suomeen olisi saanut tuoda maito eikä lihatuotteita, sitä valvoi siis Suomen tulli. Kun näimme siitä kertovan kyltin, ja tullimies tuli auotomme ja kysyi onko meillä tuomisia, kerroin kiltisti että pala juusto, smetanaa ja muutama jugurtti/rahka on, emme tienneet ettei saisi tuoda..ja hän hetken phdittuaan sanoi että antaa olla kun ette jakele ympäri maailmaa...:)

Maaleja silelä on paikoitellen käytetty todella runsaasti, en ikinä ole Suomessa nähnyt niin iloisen kirjavia taloja kuin Venäjällä!

Jostain luin, että jollain alueella ei taloissa ole lainkaan kivijalkaa, joten kallistuvat sen tähden aivan erityisen paljon. Vaan kallistuuhan ne kivijalallisetkin.

t.Kaarina

Värtsilässä punnitus loppui parivuotta sitten m-autoilta, pikku busseiltä ja muilta pakettiauton näköisiltä, ainakin meidän kohdalta. Karjalassa on rakennettu taloja ns. kananjaloille, maapohjalle ilman perustusta, ulkopuolelle seinän vierelle sellainen kyhmy, yleensä laudoista, joka täytetään sahajauholla tai sammaleella. Matalissa paikoissa veden noustessa sahajauhot lähetvät veden mukana, ei muuta kuin uudet purut ja odotetaan uutta tulvaa. Näin ainakin esim. Tsalnassa. Siellä ei taida olla home ongelmaa niinkuin meidän puolessa, kaikki koulut ja päiväkodit on lehtitietojen mukaan on homeisia vaikka niitä korjataan. Tullijonotus kuuluu minun käsityksen mukaan heidän kulttuuriin, olen pyrkinyt hyväksymään sen, koska en voi sitä muuttaa ja mieli tekee menemään sinne. Samanlaisia kokemuksia on minullakin muualta, entisistä itäblokin maista. Kyllähän se on kysynyt monasti pitkää pinnaa. Kävin tutustumassa yhdeksän kymmentä luvun alkupuolella idän rekkaliikenteeseen, se oli ihan oma lukunsa.

t. simo