Terveisiä Venäjältä!!

Tervehdys kaikille, jotka miettivät, palaanko matkan jälkkeen vielä tänne kirjoittelemaan (ja toki muillekin:))! Eli hengissä ollaan ja hyvissä ruumiin ja sielun voimissa! Olen äärettömän onnellinen, iloinen ja tohkeissani siitä, että uskalsimme lähteä, rohkeus tekee hyvää ja nyt on tie auki moneen uuteen suuntaan.

Yritän saada mtakan blogiini mahdollisimman pian, nyt vain tämmöinen ihan pikapika päivitys, kotiin on tultu viime yönä neljän aikaan, oli loppumatka venäjällä melko hidasta ajettavaa, Muurmanskin valtatietä lukuunottamatta, ja osan hitaudesta aikaansai mahtava lumimyrsky, ja sen seurauksena kuoppaiset paannejäiset tiet. Belomorskista etelään ajeltiin pikkuteitä alle 20km/h keskivauhdilla, ja Rukajärventien ekoihin 60 kilometriin (idästä päin) meni aikaa kaksi tuntia. Rekat jotuivat ylämäkiin päästäkseen jättämään autonsa kauas mäkien alle ja jalkautumaan kaivaakseen lapioillaan ojista hiekkaa mäkiin...melko hidasta puuhaa...me nippa nappa mahduimme ohi, ja selvisimme nastoilla, jotka onneksi vaihdoimme alle matkaa varten..

Niinpä jäivät myös Jyskyjärvi ja Paanajärvi tällä kertaa väliin, mutta uusia reissuja varmasti on luvassa, ja niiden sijaan kolusimme belomorskin takamaita Vienanmeren rannalla. Muuten reitti kulki Niirala- Aihinkoski- Sortavala-Läskelä ja Läskelän Joensuu (sukuni seutuja)-Rajakontu-Laatokan hiekkarannat- Vitele- Syväriläisen luostari- Aunus- Nurmoila- Petroskoi- Kivatsun putoukset - Belomorsk- Suhoe - Virma - Belomorsk - Rukajärvi- Tiikshi- Kostamus - Vartius/Suomi.

Yötä olimme Sortavalassa ja Petroskoissa hotellien pihoissa (järvimaisemin, maksulliset), Rajakonnun näkötornin juurella (vanhan kylän keskellä laatokka-maisemin), Syväriläisen luostarin pihalla (p-paikka suorin luostarimaisemin), kahden huoltiksen pihalla valvontakameroiden alla sekä Vienameren rannalla sijaitsevan kaukaisen pienen Virman kylän ikivanhan aavemaisen sipulikirkon vierellä. Missään emme tunteneet oloamme uhatuiksi emmekä pelokkaiksi, ja huoltisten pihat sekä Muurmasnkin valtatien varrella että Kostamuksen laidalla olivat rauhallisia.

Lauantain ratoksi tyjensimme Rukajärventien risteyksessä huoltiksen pihalla autoomme 128km sitten dieselinä tankatut bensat neljään kanisteriin, jotka ostimme 100 eurolla huoltikselta, ja jotka jouduimme viemään mukanamme, ja jotka lopulta jätimme Rukajärventien varteen saatelapuin varusteltuina. Mutta tyhjennyksen ja puhdistuksen ja uuden dieselin voimin auto ryhtyi taas toimimaan moitteetomasti, mikä oli ylen mukavaa, kaiken sitä edeltävän käyntihäiriökäyttäytymisen jälkeen. Asit selvisivät kolmen Suomeen soitetun puhelun ja rekkakuskin nuuhkaisun avulla. Luottomekaanikko auttoi auton hoidossa, kuopuksen opettaja keksi koulusta venäläissyntyisen oppilaan, joka hänelle soitettuamme puhui huoltiksen naisten kanssa selvittäen tilanteemme. Eli asiat hoituu:)

Samoin kuin seuraavana yönä Hannu sai kanssaan auton alle makaamaan ja jäätyneitä vesiputkia sulattamaan kolme kaukaisen kylän amisautoilijapoikaa....jotka hakivat kotoaan liekinheittimen....huhuh....mutta sekin homma selvisi...

Ainoa mikä ei ihan selvinnyt, on viimeisen etapin kuoppateiden jolain lailla irroittama vessatankki, mikä vuosi jonnekin, minkä seurauksena sänkymme haisi pissalle (se on veskin vieressä) eritoten kun lämmitys puhalsi....Ja tähän totuuteen havhduimme sillä hetkellä, kun saavuimme kello puoli kolme yöllä Vartiuksen raja-aseman Venäjän puoleiseen päähän, aikomuksenamme yöpyä siinä kun tulli oli kiinni, ja ylittää aamulla raja, mutta artiokopistaan kiväärin kanssa saapunut vartija halusi nähdä passimme ja passittaa meidät takaisin Kostamukseen 30km päähän, sillä siinä ei saanut hänen mielesätän yöpyä....Niinpä puoli neljältä yöllä Kostamuksen huoltiksen pihalla meillä oli käynnissä vessan sisäosien ja uoton rakenteiden desinfiointijynssäys:)

Ai niin ja vedet, pieniä puukattoisia kaivoja oli tajaan, ja paikalliset kantoivat niistä kotiinsa juomavedet. Sellaisesta mekin Aunuksessa tankkasimme , mutta emme toki juoneet. ja seuraavan tankkauksen suoritimme 5l pullovesikansitereillä:) Ja näin saimme jokapäiväisen suihkumme. Kaasua meni melkein kaksi pulloa, sillä oli kylmää, ja lämmitimme siis kaiken suihkuveden ruoanlaiton ja lämmityksen lisäksi. Sähkön suhteen olimme täysin omavaraisia tarpeisimme riittävästi sähkö tuottavan polttokennon ja kahden hupiakun ansioista. Eikä meillä valaistuksen ja kameran ja taskulamppujen akkujen ja kännyköiden latausesten lisäksi ole enempiä sähkö tarvitsevia vempeleitä.

Mahtava seikkailu ja huisa kokemus!

Laitan vielä kuvat Virman kylästä ja Rajakonnun yöpaikastamme. Rajakontu on siis paikka, missä vanha Suomen raja on kulkenut.

t.Kaarina

Tervetuloa kotomaahan. Kiitos terveisistä. Ajatuksin olin matkallanne mukana, tosin jostain syystä toisin päin. Useamman kerran mainitsin vaimolle teidän siellä olosta. Alkumatkanne paikat ovat meille aika tuttuja. Jatkoa odottaen.

t. simo

Olisipa mukavaa nähdä kuvianne ja lukea matkastanne lisää.

Aikas masokististä meininkiä. Noille riivanteille lähteminen vaatii erityistä seikkailijan luonnetta, mutta sitähän teillä on.

Kaippa paljon parjattu kotomaamme näyttäytyy nyt pikkusen paremmassa valossa.

No mitäs, teretulemas terveenä reissulta takaisin! Jännitystä varmasti riitti, monenlaista. 'Hyvä reissu ja tulipa tehtyä'! KJON!

Tervetuloa kotimaahan :-) Odotamme Tuulan kanssa mielenkiinnolla tarkempaa kertomusta reissustanne, tietty kuvien kanssa. On se vaan hyvä, että on toisiakin jotka uskaltavat lähteä seikkailemaan itärajan taakse. Se ei pelaa joka pelkää. ( tämä Kujanpäälle). Ehkä mekin taas ensi kesän aikana ajelemme jossakin sillä suunnalla.

pikkueero

Mäkelä HEH HEH KJON

Hallelujaa. Tämä Mäkelälle.

Hei Kaarina!

Kiitos tosi mielenkiintoisesta matkakertomuksesta jälleen kerran! Hienoa kun uskallatte ja niin me muut saadaan nauttia lukemalla seikkailuistanne.

Mukavaa syksyn jatkoa!

Terveisin Tuula Alapeteri

Mielenkiintoinen reissu teiltä,mutta on monta kysymystä mikä pitää normaalin karavaanarin Suomessa. -vakuutukset ,mikä ja kuka maksaa jos tapahtuu jotain?.

rahallisesti mikä olisi se noin budjetti itänaapuriin ,vaikka 30 päivän reissulle. -kuinka viranomaiset,siis itänaapuri suhtautuu ko,matkailuun? -miten on yöpymiset,pitääkö ne jo selvittää tulevassa matkakertomuksessa ja jos on ns,villi karavaanari onko se mahdollista?. -kuinka se huoltoasema verkosto toimiin,siis diiseliä on tarjolla?. kuinka ne ns,lahjottavissa olevat miliisit jotka valvovat nopeuksia,onko niitä?. -kuinka se leivän ja muun ruuan osto,kun kaupan ei ole muuta kuin vodkaa?.

Muutama kommentti Laukkasen kyselyyn näin täällä Pietarissa asuvana (työn puolesta)

Itse ajan suomen kilvillä olevalla autolla. Green card ja kasko. Tietenkin pakollinen liikennevakuutus. Omavastuu suurempi (ainakin varkaustapauksissa) vakuutusyhtiöstä riippuen. En ole viime aikoina kuullut suomalaisiin kohdistuneista autovarkauksista. Ruoka samanhintaista kuin suomessa. Löpö noin 75 cent/litra Viranomaiset kuten suomessa. Rajalla maahantulokortin täyttö ja tilapäinen auton maahantuontiselvitys. Autoa saa pitää 3 kk ja sen jälkeen pois. Ja takaisin vaikka samana päivänä Yöpymisistä en osaa sanoa. Itse olen ollut yhden kerran asuntoautolla Pietarissa 24h kauppakeskuksen pihalla Löpöa ja bensaa löytyy. Verkosto riittävän kattava. Pääteiden varsilla 20-30 km välein asemia. Eipä ole tullut sakkoja viime aikoina. Valkoisen (keltaisen) viivan ylittämisestä lähtee kortti 3-6 kk. Lahjontaan kannattaa suhtautua varovaisesti. Ruokaa löytyy. Pikkukylissä valikoima tietenkin pienempi kuin suurkaupungeissa. Pietarissa esim. 20 Prismaa, Citymarketteja ja lukematon määrä muita venäläisiä ja eurooppalaisia (ruoka)kauppaketjuja

Perjantaina lähemmä koko perhe käymään Vennäällä, Wyborgissa nyt vain, viikonloppu! Pieni ostosmatka reissu, ehkä vähän sitä 'pikkuvettäkin' tuomma!